Millaisessa kulttuurissa vaaditaan että olet koko ajan tavoitettavissa ja että sinulle voidaan soittaa? Miksi synnymme luuri korvassa? Jos sinuun ei saa viikkoon yhteyttä, niin sinut tuomitaan "välinpitämättömäksi" ja sellaiseksi joka "ei välitä muusta kuin itsestään". Nyky kulttuuri on niin myrkyllinen, kun se jos haluat olla tyyliin viikon niin että et ole tavoitettavissa, niin saat kuulla vain vittuilua kun ensikerran taas olet tavoitettavissa tauon jälkeen.
Onko ihmisistä tullut puhelin addikteja? Eivät myöskään huomaa että kuinka kukoistava tämä puhelin business on, kun kaikilla pitää olla vähintään älypuhelin, eikä enää riitä edes tavallinen ikivanha nokian näpppäin puhelin... puhelimen pitää maksaa vähintään 400e koska muuten oot "outsider". Entä jos jollain on vain kiinteä lankapuhelin kotona johon hän vastaa vain kun on kotona ja joskus myös hiljaisuuden vuoksi haluaa pitää lankapuhelimen pois kytkettynä päältä?
Mikä on tämä maailma? Jotkut soittavat jotta vois toteuttaa kompulsioitaan, kun mieleen sattuu tunkemaan intrusiivinen ajatus että "entä jos sille kävi jotain" ja sitten he paisuttelee näitä pelkoja mielessään ja olettaa että muut olisivat jotenkin tilivelvollisia tuomaan hänelle lohtua ja reassuranssia kellon ympäri?
Onko puhelin tehnyt ihmisestä entistä riippuvaisemman muista ihmisistä, vai onko tehnyt ihmisestä entistä kärsimättömämmän? Onko sittenkin puhelin ja helposti tavoitettavuus vain tuonut näitä piirteitä helpommin esille? Omasta mielestäni tämä nyky kulttuuri on niin tiivis että välillä ei pysty edes hengittämään...
Onko ihmisistä tullut puhelin addikteja? Eivät myöskään huomaa että kuinka kukoistava tämä puhelin business on, kun kaikilla pitää olla vähintään älypuhelin, eikä enää riitä edes tavallinen ikivanha nokian näpppäin puhelin... puhelimen pitää maksaa vähintään 400e koska muuten oot "outsider". Entä jos jollain on vain kiinteä lankapuhelin kotona johon hän vastaa vain kun on kotona ja joskus myös hiljaisuuden vuoksi haluaa pitää lankapuhelimen pois kytkettynä päältä?
Mikä on tämä maailma? Jotkut soittavat jotta vois toteuttaa kompulsioitaan, kun mieleen sattuu tunkemaan intrusiivinen ajatus että "entä jos sille kävi jotain" ja sitten he paisuttelee näitä pelkoja mielessään ja olettaa että muut olisivat jotenkin tilivelvollisia tuomaan hänelle lohtua ja reassuranssia kellon ympäri?
Onko puhelin tehnyt ihmisestä entistä riippuvaisemman muista ihmisistä, vai onko tehnyt ihmisestä entistä kärsimättömämmän? Onko sittenkin puhelin ja helposti tavoitettavuus vain tuonut näitä piirteitä helpommin esille? Omasta mielestäni tämä nyky kulttuuri on niin tiivis että välillä ei pysty edes hengittämään...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Herrat tekevät elämästä nyt vieläkin hankalampaa ja kalliimpaa, kun huomenna suljetaan Suomen viimeisetkin lankapuhelinliittymät. Pitää hankkia matkapuhelin tai olla kokonaan ilman, koska edes sitä viimeistä pienituloisten turvaa, eli puhelinkoppiakaan ei näy enää missään.
En yhtään ihmettele, miksi valtiolla on niin paljon velkaa. Matkapuhelinverkon paisuttaminen on kallista ja älypuhelimet pitää vaihtaa noin viiden vuoden välein jokaiseen liikkuvaan ja liikkumattomaan konttoriin niin julkisten kuin myös yksityistenkin palveluntarjoajien puolella, ja sitten ne laskut: vähintään noin 25 euroa kuussa kapulaa kohden.
Meistä todellakin yritetään tehdä jatkuvasti vain riippuvaisempia, vaikka oikeasti tarvitsisimme elämästä edullisempaa, helpompaa ja mukavampaa tekeviä lankapuhelimia ja puhelinkoppeja, jotka mahdollistavat kiireettömämmän elämän ja sen, että puhelimeen ei tarvitse olla aina koukussa. Jos julkinen ja yksityinen sektori palaisivat takaisin lankapuhelimiin, samaa laitetta voisi käyttää vuosikymmeniä, infrastruktuuria ei tarvitsisi päivittää muutaman vuoden välein uuteen ja laskutkin pienenisivät. Se tukisi myös valtion taloutta ja olisi myös ympäristöystävällisempää.
Toivon, että tekoälystä ahdistunut Z-sukupolvi ottaa ohjat käsiinsä ja palauttavat lankapuhelimet kunniaan kolmesta syystä: liberaalin demokratian tehtävänä on taata ihmisille valinnanvapaus, eli omista elämäntavoista saa päättää itse ilman ohjailua. Jos ei halua koukuttua kännyköihin, on sellaisenkin valinnan oltava sallittu. Toinen syy ovat kustannukset, jotka pitää saada painettua alas. Matkapuhelimia ei tarvita sellaisissa konttoreissa, joista ei työpäivän aikana liikuta minnekään. Kolmas syy ovat ympäristötekijät: kun kevennetään kaistanleveyden tarvetta ja pienennetään materiaalista kulutusta vähentämällä tarvetta päivittää infrastruktuuria ja päätelaitteita, vähennämme materiaalista kulutusta ja muuttuvia kustannuksia.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että loppujen lopuksi kyse on rahasta. Rikkaat eivät rikastu, jos ihmiset eivät hanki jatkuvasti uusia laitteita, käytä puhelimella puhumiseen ja muuhun tekemiseen yli 200 euroa vuodessa ja altistu kohdennetuille mainoksille. Perinteisen puhelinverkon tulisikin olla valtion omistuksessa. Valtio hyötyisi rahallisesti sellaisesta infrastruktuurista, jota ei juurikaan tarvitse päivittää, ja jonka käytöstä ihmiset myös maksaisivat, vaikkakin yksilöä kohden suhteellisen vähän.
Silloin, kun lankapuhelimet olivat yleisesti käytössä, niin jollekin kun soitti, eikä hän vastannut, niin tuli ajateltua, ettei hän ole kotona, soitanpa jonain toisena päivänä.
Nykyään, jos ei ole heti tavoitettavissa, niin soittajalle tulee kamala hätä, onko jotain sattunut, toinen kenties jopa kuollut.
On kai se jollain tavalla kärsimättömyyttä, malttamattomuutta, ym., kun ei kestetä, jos toinen ei heti vastaakaan.
Joillakin voi vaikuttaa jopa itsetuntoon, jos toinen ei vastaa, soittaja saattaa ajatella, että nyt tuo ihminen ei enää välitä hänestä, hänet on hylätty, hän ei kelpaa ym. Joku saattaa jopa loukkaantua, jos hänen soittaessaan toinen ei vastaakaan.
Ei kai kenenkään tarvitse olla koko ajan tavoitettavissa ? Eri asia toki, jos vaikkapa työ on sellainen, että se vaatii olemaan tavoitettavissa.