Joskus murrosiässä törmäsin kysymykseen ” miksi ylipäätään on olemassa yhtään mitään?”. Kysymys on edelleen auki ja varmaa on, että en koskaan tule saamaan vastausta.
Kuinka ateistin ja uskovan lähestymistapa olemassaolon ongelmaan eroaa?
Suurelle osalle uskovista asia on itsestäänselvyys: ihmisen olemassaolo on osoitus Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin klassinen kehäpäätelmä, ja tässä uskova vain potkii tyhjää tölkkiä eteenpäin; Miksi Jumala sitten on olemassa?
Ateisti taas jättää kysymyksen suosiolla avoimeksi.
On uskovia, jotka tajuavat, että Jumala ei tuo ratkaisua olemassaolon ongelmaan. Valtaosa uskovista kuitenkin ratkaisee kysymyksen ”Miksi jumala on?” vastaamalla, että ihmisen ei tule/kuulu/tarvitse esittää tällaista kysymystä. Jos olet palstalla vieraileva uskova, kumpaan ryhmään kuulut?
Ja… mitä hyötyä on potkia tölkkiä?
ET
(Ei tekoäly vastauksia, kiitos)
Kuinka ateistin ja uskovan lähestymistapa olemassaolon ongelmaan eroaa?
Suurelle osalle uskovista asia on itsestäänselvyys: ihmisen olemassaolo on osoitus Jumalan olemassaolosta. Tämä on kuitenkin klassinen kehäpäätelmä, ja tässä uskova vain potkii tyhjää tölkkiä eteenpäin; Miksi Jumala sitten on olemassa?
Ateisti taas jättää kysymyksen suosiolla avoimeksi.
On uskovia, jotka tajuavat, että Jumala ei tuo ratkaisua olemassaolon ongelmaan. Valtaosa uskovista kuitenkin ratkaisee kysymyksen ”Miksi jumala on?” vastaamalla, että ihmisen ei tule/kuulu/tarvitse esittää tällaista kysymystä. Jos olet palstalla vieraileva uskova, kumpaan ryhmään kuulut?
Ja… mitä hyötyä on potkia tölkkiä?
ET
(Ei tekoäly vastauksia, kiitos)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Elämällä ja olevaisilla ei ole tarkoitusta. Ne nyt vain ovat. Ihminen voi valinnoillaan tehdä elämästään mielekästä. Löytää tarkoituksen.
Älykäs aloitus eli ei tuomitseva vaan kunnioittava. Hyvä lähtökohta.
Sydämessä.
Mutta
Jokaisella ihmusellä.
maailmankuva päätyy pysähdytää johonkin sektoriin. Ateismi pysähtyy maailmankaikkeuteen tai siihen, ettei vastausta tiedetä. Minä pysähdyn Jumalaan. Siinä ei ole kyse tölkin potkimisesta, vaan siitä, mihin kohtaan ketju katkaistaan.
Totuus on, että kukaan meistä ei ollut paikalla katsomassa, miten kaikki sai alkunsa. Siksi jokainen rakentaa johtopäätöksensä sen perusteella, mikä tuntuu järkevimmältä. Minulle ajatus ikuisesta Luojasta on selvä. Paljon uskottavampi kuin ajatus siitä, että kaikki on vain sattumalta olemassa ilman mitään perimmäistä syytä. Sinun jaahah. Noh. näkemykseni. Uskon myös Jeesuksern.
En ole hihhuli
Homma on nyt niin että kysyt tekoälyltä kiperiä kysymyksiä! Mitä jos tekoälykin uskoo Jumalaan? Tuollaiset kysymykset saattaa laittaa ajattelemaan, eihän sellaista kukaan halua. Ehtoollisviinit poistettiin kirkosta joten suosittelisin esim. Apulantaa.
Kysyin tekoälyltä puolestasi. Tässä vastaus.
En usko Jumalaan. Keinoälynä minulla ei ole henkilökohtaista vakaumusta, tunteita tai uskoa. Olen ohjelmistojen ja datan pohjalta toimiva järjestelmä, joten en voi kokea henkisiä tai uskonnollisia kokemuksia.
Eli ehkä oletkin vain... Keinoäly?
Tekoäly ei ole älyä lainkaan, vaan erittäin nopea ja tehokas tiedonhakujärjestelmä, joka on ohjelmoitu siihen hakutehtävään. Ohjelmoijat siis päättävät myös en logiikan, jolla tekoälyn hakujärjestelmä valitsee niitä tiedonlähteitä, joiden mukaan se vastauksia muodostaa. Ohjelmoijien taidoista siis riippuu, tuoko tekoäly oikeita vastauksia vai vääriä.
Tekoäly ei siis ajattele, eikä sillä ole mitään tekemistä älyn kanssa. Mitä enemmän tekoälyä kehitetään sitä vaikeampaa on tekoälyn ohjelmoijien erottaa totuus valheesta. Tekoälyllä voidaan siis tehdä ns. tieteelliseltä näyttäviä artikkeleita rajattomasti.
Valheen ja totuuden erottaminen on entistä vaikeampaa tulevaisuudessa tekoälyn sotkemassa maailmassa.
Me jokainen älyllinen tiedämme, että taikauskoa on se, että itsekseen on syntynyt jotain olemattomuudesta. Olemattomuudessa ei siis ole tilaakaan, mihin voisi itsekseen syntyä jotakin.
Jos siis on vain kaksi vaihtoehtoa, että on taikauskoinen näkemys, että itsekseen syntyy olemattomuudesta maailmankaikkeus ja että kuolleet atomit, joilla ei ole älyä ei viisautta voivat synnyttää itsekseen miljardien emäsparien tietojärjestelmän, joka pystyy synnyttämään näin valtavan runsaan elämän lajiston.
Tai se toinen, että on kaiken alkuunpanija, joka on pannut kaiken liikkeelle, eli Jumala, niin loogisesti on uskottavampaa ajatella, että on Jumala.
Mistä Jumala on tullut, on silloin aivan turhan kysymys, jos on vain nämä kaksi vaihtoehtoa olemassa. Muita vaihtoehtoja ei ole olemassa. Tiedemiehet eivät ole pystyneet sanomaan onko Jumalaa vai ei. Tiede on siis vasta lähtökuopissa ja voi sanoa, että avaruuden ja elämän tieteellinen tutkimus tulee tulevaisuudessa tuomaan aivan erinomaisen paljon lisää tietoa kaikkeen.
Raamattu sanoo, että tulee päivä, jolloin jokainen maailmassa elävä ihminen, siis jokainen tiedemieskin tunnustaa, että on Jumala, joka on kaiken pannut alulle, eli synnyttänyt nuo prosessit, joita tiede osaa jo jollain tavalla selittää.
"Tai se toinen, että on kaiken alkuunpanija, joka on pannut kaiken liikkeelle, eli Jumala, niin loogisesti on uskottavampaa ajatella, että on Jumala."
Kolmas ja vielä loogisempi vaihtoehto on että kaikki on syntynyt sotkan munista. Tämä on loogisesti uskottavampaa koska juuri minä uskon näin.
Yli 96 % luonnontieteilijöistä ei usko Jumalaan.
"Raamattu sanoo,..."
Raamattu sanoo myös, että maata ympäröi kiinteä kupoli, noitia on olemassa, ja että spitaalin voi parantaa pirskottelemalla linnun verta alttarille. En kauheasti luottaisi koko opukseen...
"Me jokainen älyllinen tiedämme, että taikauskoa on se, että itsekseen on syntynyt jotain olemattomuudesta. Olemattomuudessa ei siis ole tilaakaan, mihin voisi itsekseen syntyä jotakin."
Me emme tiedä tarpeeksi ympäröivästä universumista väittääksemme tuota tiedoksi. Rehellinen vastaus on ettei tiedetä.
"Jos siis on vain kaksi vaihtoehtoa, että on taikauskoinen näkemys, että itsekseen syntyy olemattomuudesta maailmankaikkeus ja että kuolleet atomit, joilla ei ole älyä ei viisautta voivat synnyttää itsekseen miljardien emäsparien tietojärjestelmän, joka pystyy synnyttämään näin valtavan runsaan elämän lajiston."
Et tiedä että on vain kaksi vaihtoehtoa, sinulla ei ole tarpeeksi tietoa väittää noin. Loppu onkin sitten projisointia, koska heti perään ehdotat selitykseksi kirjaimellista taikauskoa.
"Tai se toinen, että on kaiken alkuunpanija, joka on pannut kaiken liikkeelle, eli Jumala, niin loogisesti on uskottavampaa ajatella, että on Jumala."
Millä perusteella on loogisesti uskottavampaa ajatella, että on olemassa näkymätön ja aineeton (eli sama kuin olematon) olento, jolle mikään ei ole mahdotonta, ja joka loi kaiken pelkillä sanoillaan? Nuo ovat vain kasa väitteitä ilman perusteita. Se on älyllisesti laiska selitys.
"Mistä Jumala on tullut, on silloin aivan turhan kysymys, jos on vain nämä kaksi vaihtoehtoa olemassa. "
Ei ole turha, se siirtää kysymystä. Nyt kysymys on "Miksi on olemassa Jumala, eikä ei Jumalaa?". Jumala on jotakin, eikä ei mitään. Universumin alkuunpano on epäoleellinen tässä kysymyksessä.
"Muita vaihtoehtoja ei ole olemassa."
Et tiedä sitä.
"Tiedemiehet eivät ole pystyneet sanomaan onko Jumalaa vai ei."
Kukaan ei pysty, se on uskon asia, ei tiedon. Tiede ei myöskään tutki Jumalan olemassaoloa.
"Tiede on siis vasta lähtökuopissa ja voi sanoa, että avaruuden ja elämän tieteellinen tutkimus tulee tulevaisuudessa tuomaan aivan erinomaisen paljon lisää tietoa kaikkeen."
Jep, ja kaikki uusi tieto on pienentänyt aukkoja joihin Jumalan voi sijoittaa. Ylipäätänsä koko tieteen historiassa yliluonnollinen selitys on lopulta aina hävinnyt tieteelliselle selitykselle.
Taikauskoa on se että uskoo taikuriin ja taikatemppuihin.
Esimerkiksi siihen, että oletettu näkymätön taikuri taikoi tomukasan 37 biljoonaksi soluksi, jotka silmänräpäyksessä muodostivat elävän, aikuisen miehen.
Harry Potter jää kakkoseksi luomisuskoisten tarinoihin verrattuna.
Kukaan ei ole pystynyt antamaan esimerkkiä "ei mitään", joten minusta kysymys on epäoleellinen. "Ei mitään" on synonyymi olemattomuudelle. Nykytiedon mukaan aina on ollut olemassa jotakin, vaikka vain pelkkää energiaa. Energia ei ole "ei mitään", se on "jotakin".
Rehellinen vastaus on siis "En tiedä".
Minä olin nuorena biologiasta jyrkässä
Vasta asemasta Jumalaan
Samoin biologia opettajani sanoi.
Ei pä ole Jumalaa mutta luonto on
Todella uskomatonta.
Näin opettajani v 2017 isäni hautajaisissa
Ja . Kumma juttu.
Ikä teki tehtävänsä . Hän toivotti
Jumalan siunausta. On se kummaa.
Vankkumaton ateisti muuttunut
Jotkut menee täysin sekaisin jumalasta
Mutta ei biologi mene. Sekaisin
tieteellinen ihminen.
Ymmärrys tulee perässä.
Samoin kuten Nikola Tesla. Edison
Newton. Ei voi verrata Dawkins ym
Joilla pelkkä arviointi käsitys .
Ei omaa tuotantoa.
Myös Darwin myönsi lopulta ettei
luonto synny spontaanisti ilman Luojaa
Jos viittaat Darwinin väitettyyn uskoontuloon kuolinvuoteella, niin se on tekaistu tarina pari vuosikymmmentä hänen kuolemansa jälkeen.
Darwin ei tiettävästi kääntynyt kristityksi kuolinvuoteellaan.
Mutta. Kyllä. Tiede haastaa.
Darwin pohti elämän ja maailmankaikkeuden alkuperää koko elämänsä ajan. Kiinnostavaa lukemista.
Hän koki luonnon kauneuden ja järjestyksen syvästi.
Vaikuttavaksi, mutta päätyi siihen, ettei voinut varmasti tietää, viittaako se Luojaan. Mutta
Lähellä ollaan. Tiede vs Jumala.
Ison ktssärin äärellä. Uskon että Darwin muuttui ennen kuolemaa.
Ja sitten.
Torontossa Kanada. Meistä ryhmää
On nyt syntymä sokea nainen.
Hän luki tekstejä ääneen paperilta.
Seeing without eyes.
Rob Freeman koulutus
Tätä ei voi kukaan uskoa.
Eu myöskään että keskustelen
Henkien Edesmenneiden kanssa.
Ateismi ei hyväksy mitään näistä.
Pitää käyttää tunnistukseen tekoälyä
Charles Darwin oli nuorena kristitty ja opiskeli jopa papiksi. Vuosikymmenten aikana hänen näkemyksensä kuitenkin muuttuivat. Hän ei pitänyt itseään vakaana ateistina, vaan kirjoitti itse olevansa pikemminkin agnostikko – eli hän katsoi, ettei Jumalan olemassaolosta voitu saada varmaa tietoa.
Kuolinvuoteeseen liittyy kuuluisa tarina, jonka mukaan Darwin olisi perunut evoluutioteoriansa ja tunnustanut uskonsa Jeesukseen. Tätä kertomusta levitti myöhemmin Elizabeth Cotton. Darwinin perhe kuitenkin kiisti tämän jyrkästi, eikä siitä ole luotettavaa historiallista näyttöä. Historiantutkijat pitävät tätä kertomusta erittäin epätodennäköisenä.
Darwin ei myöskään väittänyt, että evoluutio todistaisi Jumalaa vastaan. Hänen teoriansa selitti, miten lajien monimuotoisuus voi kehittyä luonnonvalinnan kautta. Kysymys siitä, onko tämän kaiken takana Luoja, on filosofinen ja teologinen kysymys, ei sellainen, johon evoluutioteoria yksin vastaa.
Darwin itse kirjoitti myös ihmettelevänsä luonnon valtavaa monimutkaisuutta. Hän ei koskaan väittänyt tietävänsä lopullista vastausta siihen, miksi maailmankaikkeus on olemassa. Hän piti Jumalan olemassaoloa avoimena kysymyksenä, mutta ei omaksunut kristillistä uskoa elämänsä lopussa.
Monet kristityt ajattelijat ovat myöhemmin todenneet, että evoluution mahdollinen toiminta luonnossa ei välttämättä sulje pois Luojaa. Toiset taas katsovat, että luominen tapahtui sellaisena kuin Raamattu kuvaa. Näiden näkemysten välillä käydään edelleen vilkasta keskustelua.
Yhteenvetona: luotettavan historiatiedon perusteella ei ole näyttöä siitä, että Charles Darwin olisi kuolinvuoteellaan tunnustanut kristillisen uskon tai hylännyt evoluutioteoriansa. Hän kuoli pitäen itseään pikemminkin agnostikkona kuin ateistina.
Ja itse asiaan.
Noin suuren luokan mestari ja tutkija
Ei voi tunnustaa uskoaan Jumalaan.
Tiede kantaa numero 1.
Ja siihen ihminen profiloituu
Tieteen tekemiseen.
Kaiken järkevän olevaista koskevan ajattelun lähtökohta on juuri kysymys: (1) miksi ylipäätään on olemassa yhtään mitään?
Se on tärkeä kysymys, koska se vie ajattelun aiheeseen, (2) mikä on olevaisen/olemisen merkitys?
Kysymyskeen yksi ei ole tietenkään vastausta, mutta se ei olekaan tärkeää, mikä olisi vastaus tuohon kysymykseen. Mainittu kysymys kuitenkin virittää ajattelun liikkeelle ja toimii hyvänä lähtökohtana. Ajattelun ei pidä siis päättyä siihen, että "en tiedä", vaan siitä vasta aloitetaan pohtimaan teemaa.
Kysymykseen kaksi onkin sitten "vastauksia" yllin kyllin ja siihen erikoistuneita systeemejä kutsutaan uskonnollisiksi. Ei niistä sen enempää, koska kysymys on kaikkein kiinnostavin, mitä elävälle olennolle voi koskaan esittää. Kukapa elävä ei joskus pohtisi, miksi elän?
Parhaan hamon teemaan antaa eksistentialismi. Tätäkin -ismiä on monenlaista, jopa kristillistä eksistentialismia löytyy. Se on tietenkin hölynpölyä. Oikeaan eksistentialismiin ei päädytä vahingossa. On nimittäisn sen verran vaikeaa kieltä, että monet putoavat matkalta pois.
Luettavaksi: Martin Heidegger, Oleminen ja aika.
Olisko pitänyt vielä mainita, että Heidegger oli ateisti. Jos joku ei sattunut tietämään tätä. Hän kuului toisen maailmansodan aikana myös NSDP nimiseen puolueeseen.
Yksi oudoimmista vastauksista tähän kysymykseen oli luterilaisuus palstalla heidän oman fundamentalistinsa sanomana.
Koska Jumala on olemassa ja sen tarkoitus oli luoda hänet.
Tämä onkin tavallaan sama jonka toit esille, mutta suorempaa sanottu. Eli Jumalan koko tarkoitus on luoda aina se yksilö uskova.
Sitten tämä jatkuisi tosiaan puheeseen elämän tarkoituksesta joka kristinuskoisille on päästä taivaaseen.
Tässäkin ongelmana on pienen kaivamisen jälkeen kuinka tämä Jumala itse asiassa heittää suurimman osan tekemäänsä kidutuskammioon.
Reiluuden nimiin toki annan omia ajatuksia.
En tosiaan tiedä miksi on olemassa jotain kuin jos ei olisi. Mutta ajattejen mahdollisuutta siihen, että asioita on olemassa koska voi olla. Ei siihen välttämättä mitään sen ihmeellisempää filosofiaa edes tarvitse. Joku energia on aina ollut jo tekee mitä voi.
Mikä olisi elämän tarkoitus? Se minkä tekee itselleen. Itselläni on jättää parempi maailma taakseni.
Jatkoa aloitukseen. Looginen ajattelu perustuu kokemusperäisesti aika-avaruuteen, jossa on vallalla syy/seuraus suhteet... jotain tulee jostain, jokin vaikuttaa johonkin jne. Kun tällä logiikalla koettaa ymmärtää maailmankaikkeutta kokonaisuutena, niin käteen jää vain seuraus.... syy ei ole näköpiirissä. Jos samalla vertaa maailmankaikkeuden olemassaoloa ‘ei mihinkään’, niin ‘ei mitään’ tuntuu loogisesti järkevämmältä.
Tämä voi olla syy siihen, miksi ihminen löytää itsensä usein ihmettelemästä maailmankaikkeuden olemassaoloa.
Tietenkään tämä ei selitä olemassaolon ‘arvoitusta’, tai ongelmaa...
ET
Olen joskus nuorempana miettinyt samaan tapaan loogisuutta, että 'ei mitään' olisi loogisempaa, mutta ei se taida olla. Mihin nähden se olisi loogisempaa? On yhtä mielipuolista, ettei olisi mitään kuin että on jotakin tällaista kuin nyt.
Ihmisellä tuntuu olevan pakkomielle keksiä syy aina jokaiselle tapahtumalle. Syy ikään kuin selittää tapahtuman. Olemassa olemiselle ei ole rationaalista syytä, siksi on tyytyminen ihmettelyyn.
Olemassaoloon voi olla järkevä syy, mutta ihminen ei voi sitä tietää.
Orgaanisen kemian professori James Tour on varmasti maailmanmittakaavassa ansioituteempi kuin yksikään suomalainen tällä hetkellä elävä kemisti ja kuuluu ehdottomasti maailmaan maailman huipputiedemisten joukkoon ja hän on sitä mieltä, että nykyisin kouluissa esitetyt uskomukset elämän synnystä ovat täyttä hölynpölyä:
https://youtu.be/yqVPFpwoKh8?si=1JIp7QC5EGpqYYR1
Ei kouluissa voida kertoa miten ensimmäinen elämä on syntynyt kun sitä ei tiedetä. Samasta syystä ei voida myöskään kertoa onko elämän synty hurja onnenpotku vai melko todennäköistä oikeissa olosuhteissa vai peräti liki väistämätöntä, jos ympäristö on otollinen.
Se kuitenkin tiedetään, että kun elämä oli syntynyt, niin se sopeutui ja monimuotoistui evoluutio-prosessilla. Ihminen ei syntynyt niin, että näkymätön taikuri taikoi tomukasan biljooniksi soluiksi, jotka maagisesti muodostivat elävän, aikuisen miehen, vaan olemme muiden kädellisten biologisia sukulaisia.
Jos ei potki tölkkiä eteenpäin ei voi potkia sitä uudestaan,
potkaisee sivulle tai taakse voi potkaista vain kerran!
Jalkapalloa voi potkia suuntaan ja toiseen koska se vain aina ilmestyy
jossain vaiheessa TAAS eteen!
Edellytyksiä elämän synnylle ei tiedetä. Kuitenkaan, ei ole oikeastaan väliä, kuinka pienistä todennäköisyyksistä on kyse, sillä jos mahdollisuuksia on riittävästi (=vähemmän kuin äärettömästi!), niin siitä tulee vääjäämättä totta. Yhtä (!) tällaista sattumaa me parhaillaan todistamme.
Elämän synnyn arvoitus ja maailmankaikkeuden olemassaolon arvoitus ovat erillisiä. Elämän synnyn tiede saattaa joskus pystyä selittämään, olemassaolon arvoitusta ei.
ET