Jokunen kk sitten luin aikakausilehdestä artikkelin, jossa arvostettu nuori suomalainen näyttelijä kertoi elämästään.
Luterilaisesta srk erottuaan hän on ollut nyt muutamia vuosia ortodoksisen srk jäsen.
Tuossa lehtijutussa hän totesi (suurinpiirtein):
"Ortodoksisuus edustaa elämäniloa, kun luterilaisuus mielikuvaa ahdistavuudesta ja työkeskeisyydestä..."
Tarkoitukseni ei ole nostaa barrikaadeja pystyyn, mutta olisin mielenkiinnolla lukemassa ajatuksia, millä tavalla käytännön elämässä ortodoksisuus eroaa luterilaisuudesta?
Luterilaisesta srk erottuaan hän on ollut nyt muutamia vuosia ortodoksisen srk jäsen.
Tuossa lehtijutussa hän totesi (suurinpiirtein):
"Ortodoksisuus edustaa elämäniloa, kun luterilaisuus mielikuvaa ahdistavuudesta ja työkeskeisyydestä..."
Tarkoitukseni ei ole nostaa barrikaadeja pystyyn, mutta olisin mielenkiinnolla lukemassa ajatuksia, millä tavalla käytännön elämässä ortodoksisuus eroaa luterilaisuudesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ainakin meillä kaikki kotityöt on jäänyt minulle. Opin puhtaus ei näy ainakaan siivoamisvimmana.
;-(
jaa-a, käytännön elämässä eroaa niin kuin nyt ihmisillä yleensäkin eroaa käytännön elämän tavat ja laatu toisistaan olivatpa ortodokseja tai luterilaisia tai mitä tahansa muitakaan.
Mutta ortodoksisen uskon ihmiskäsitys on optimistisempi kuin lännen teologian vaikutuksen alaisissa kirkoissa. Alkusynti on ortodokseille kuolevaisuuden perintö, taipumus syntiin ja ero Jumalasta ja kanssaihmisistä periytyy, mutta ei henkilökohtainen synti. Eli pienet lapset ovat viattomia ja heitä ei kasteta "syntiensä" anteeksiantamiseksi, koska heillä ei mitään henkilökohtaista syntiä luonnollisesti olekaan. Kaste on heillä (aikuisilla tämä synnin anteeksianto tulee toki konkreettisestikin mukaan) ovi Jumalan valtakuntaan, kirkkoon ja Elämään Kristuksessa.
Ihminen on ortodoksisen uskon mukaan Jumalan työtoveri eikä vain maanmatonen. En toki tarkoita että kieltäisimme synnin todëllisuuden ja ihmisen syntisyyden, mutta tässä kaikessa on ortodoksisuudessa kuitenkin optimistisempi kuva ihmisestä Jumalan kuvana. Täydellisyys on toki kaukana meistäkin (ja kuitenkin Kristuksessa lähellä meitä).