Paljonko lisäaikaa haluat?

Itse en toivo kenellekään niin hirveää kohtaloa että joutuisi elämään ikuisesti.

"Oikeaoppinen uskovainen siirtyy kuolemansa jälkeen taivaaseen ikuiseen elämään."

Kukaan ei vain tiedä mikä se oikea oppi on.

Jotkut ovat vielä sitä mieltä, että vähänkin erilainen oppi samasta uskonnosta vie suoraan ikuiseen kidukuskammioon.

Itse asiassa oppi Jeesuksen palvomisesta on vaarallinen. On täysin järjetöntä siirtää palvomiskohdetta itse Jumalalta jollekin kolmannelle persoonalle, joka on pahin synti VT mukaan. Eli täysin tarpeeton riski.

"Mitä taivaassa sitten ikuisesti touhutaan, on hämärän peitossa."

Tämä on tulos johon olen itse tullut. Hirveä hinku taivaaseen, mutta ei minkäänlaista käsitystä siitä paikasta. Ei tarvitse kummoinen filosofi olla, että tajuaa ikuisen elämän ongelman.

"kuoleman kynnyksen ylittäminen"

Olisihan sitä olemassa parempiakin tapoja käsitellä tämä.

"Toisaalta ihminen on biologinen olento ja elämän ylläpitäminen on syvä eksistentiaalinen vietti."

Itse näen tuon version olevan itsekeskeisyyttä jolla ei ole mitään tekemistä elämän ylläpidossa.

Itse asiassa tietyt tahot ovat juuri tätä vastaan kristinuskonsa takia. Heillä tämä on välietappi, jossa ei tarvitse välittää elämästä ja tulevaisuudesta. Näillä on yleensä taipumus kiistää ihmisen aiheuttamaa tilannetta maapallolla.

"Jumalakin on selvillä tuosta ristiriidasta ja antaa nyt ihmisen valita paljonko lisäaikaa kukin haluaa taivaaseen päästyään:"

Tietysti mielikuvitus hahmo voi tehdä mitä vain.

Tässä nyt sitten voikin ohittaa koko taivas/henki/sielu ja muut vastaavat kiusalliset kysymykset asian tiimoilta. Mikä olikaan nyt koko idea sitten lopulta.

Oma valintani olisi 1 eli ei yhtään.

En todellakaan kaipaisi mitään jatkoja ties missä.

Ja mitä jos kaikki ovat väärässä ja elämän jäljeen tapahtuisi jotain mitä kukaan ei tiedä? Näitähän voi spekuloida maailman tappiin asti.

Kristinuskoiset tuntuvat luulevan, että heillä on joku uniikki systeemi tämä kuoleman jälkeinen pohdinta, mutta se ei ole sitä.

Tietenkin ikuisesti! Mikä muka olisi hauskempaa kuin kumarrella aamusta iltaan ja vielä yölläkin jotain siipiveikkoa vain siksi, että hän loi minut tekemään niin?

100 vuotta. En toistaisi tämän elämän virheitä. Olisin lehtori.

Taivaassa ihmisessä ei enää ole itsekästä, tylsistyvää ja pitkästyvää luonnetta. Ne jotka sinne pääsevät ovat onnellisia. Jumala on kaiken hyvän Luoja. Jumalan valtakunnassa tehdään asioita jotks ovat loputtoman palkitsevia, hyviä, puhtaita, merkityksellisiä jne. Maailmassa kaikki työkin tuntuu usein turhalta. Taivaassa ei tehdä mitään turhaa.

Ihminen on liian tyhjmä käsittämään ikuisen elämän arvoitusta. Ratkokaa mielummin kuvaristikoita.

Kuoleman jälkeen ei ole muuta kuin ikuinen lepo saa takuuvarmasti olla rauhassa noin jos ette muutoin saa mä olen käyttäny aikaani joskus toivottomiinkin tapauksiin kun ei ollu muutakaan tekemistä ja oli tylsää eipä kai sekään aika ihan täysin hukkaan menny tuolloin ainakaan jos en muuta hyötyny ni opinnitse ainakin jotain mun kaltasella käy aika yllättävänkin äkkiä pitkäksi ja si kun aloittaa sen kellon vahtimisen ni sikkö se vasta aika pysähtyykin sekunttikin tuntuu yllättävän pitkältä

Me
Uskovat elämme pääosin www. de.luusiossa.org
On siinä joku välkky takana.

Ehkä taivaassa odotetaan taivaan taivaaseen pääsyä, tai takaisin tähän maailmaan pääsyä.

Kristinuskossa on yksityiskohtainen kuvaus millaista on olla helvetissä, mutta taivaasta ei puhuta juuri mitään yksityiskohtaisesti.

"Jotkut ovat mietiskelleet, että eihän tuossa ole mitään järkeä, sillä jos elämä jatkuu ikuisesti niin sillä ei ole enää mitään arvoa, ja se saattaisi olla pahin mahdollinen vankila mihin ihminen voi joutua."

Millainen sielu on taivaassa, jos ihminen on syntynyt vaikeasti kehitysvammaisena ja koko hänen maanpäällisen elämänsä kokemus on yhtä kivuliasta helvettiä? Vangittuna vaikeasti vammaiseen kehoon sokeana, puhekyvyttömä, kuurona.

Uskovainen sanoisi tähän tietysti, että sielu syntyy uutena eikä ole enää kipuja ja vammaisuutta, mutta eihän se ole enää sama ihminen vaan Jumalan nukketeatteria, jolla juksataan älystä osattomia.

Onneksi Jumala, taivas ja helvetti eivät ole todellisuutta vaan elämä päättyy aikanaan armahtavaan tiedottomuuteen.

Siellä taivaassa kun on niin ihanaa ja saa taas nähdä sisaret , vanhemmat ja muut tutut pitkästä aikaa niin kauanko kestää että ensimmäinen riita alkaa?
Ei ihmisen luonto muutu miksikään taivaassakaan.

Tässä maailmassa meidän on yritettävä kasvaa hyvyydessä Jeesuksen kaltaisuuteen. Persoonan vapaa tahto sisältää myös negatiivisia ajatuksia, jotka poikivat pahoja tekoja. Raamattu kertoo ihmisen raadollisuudesta, mutta myös Jumalan sitkeästä armollisuudesa luomiaan lapsia kohtaan. Yksilöinä meidän on kasvettava järkevien valintojen kautta ehdottomaan haluun toimia hyvän Jumalan neuvojen mukaan . Se on vaikeaa, Ylienkeli Luziferkin lankesi. Kun joskus omaksumme ihmis Jeesuksen kaltaisuuden, emme ylpisty emmekä kapinoi, ylivertaista viisautta ja järkevää hyvyyttä vastaan. Silloin olemme valmiit jatkoon. Henkisielumme siirtyy ikuiseen täydellisyyden maailmaan. Opiskelemme miljardien kaltaistemme kanssa, Isämme kampusmaailmassa, kohti Hänen märittämäänsä tulevaisuutta kohti. Enkelit epäonnistuivat osittain, me emme. Onkohan tehtävämme täyttää universumi, kuten täytimme maapallomme. Jotta Jumalan ääretön rakkaus pääsisi vaikuttamaan maksimaalisesti ikuisuudessa.

Kristinuskon mukaan taivaassa saa uuden kehon, eikä muista mitään elämästään tässä maailmassa. Ihminen siis menettää identiteettinsä taivaassa, sen mikä teki sinusta sinut.

Siellä taivaassa on joku toinen henkilö, et sinä.