Virhevastuusta ja lisäturvasta autolle

Luin mielenkiintoisen jutun naamakirjasta tuoreeltaan hajonneesta Sakalta ostetusta Audista. Tämä koskee kuitenkin kaikkia merkkejä.

Jatkossa ei kannata ostaa noita lisäturvia. Alla lakimiehen kirjoittama teksti, joka selventää näitä kuvioita. Jos vetoaisit virhevastuuseen ei sinulle tulisi mitään maksettavaa. Autoliikkeet myyvät noita lisäturvia joilla siirtää omat kulunsa ostajalle ja lisäturvayhtiöille. Nyt ostamalla lisäturvan oikeastaan heikennät omaa asemaasi, kun lisäturvassa korvauskatto. Lukaseppa tuo alla oleva teksti.

Hajoilevat moottorit tuntuvat olevan nyt kestoteema tällä foorumilla ja aina samaan syssyyn tuntuu muodostuvan keskustelua goodwillistä ja virhevastuista. Valitettavasti joukkoon mahtuu aina aika paljon virheellisiäkin käsityksiä, joten ajattelin kuluttajansuojan ammattilaisena kasata tähän pienen tietopaketin, jotta moottoririkkojen uhrit osaisivat pitää huolta omista oikeuksistaan!

Kaikki e-tronit ovat jo takuun ulkopuolella, joten kysymykseen tulee virhevastuu. Valmistajalla / maahantuojalla ei ole takuun jälkeen minkäänlaista juridista vastuuta mistään viasta. Ainoa poikkeus on se, että auto on edelleen sen ensimmäisellä omistajalla, joka on kuluttaja. Virhevastuu ei pääty takuun päättyessä, mutta takuun jälkeen virhevastuu on auton myyneellä liikkeellä.

Vastuun syntymisen edellytyksenä on se, että kyseessä on kuluttajansuojalaissa tarkoitettu virhe. Yksinkertaistaen autossa on virhe, jos se hajoaa ennen aikojaan. On siis pohdittava mikä olisi esim. moottorin jonkinlainen odotettavissa oleva käyttöikä ja siltä pohjalta pohdittava hajosiko se liian aikaisin. Mitään kiinteitä rajoja ei ole, arviointiin vaikuttaa aina myös tapauskohtaiset olosuhteet, kuten myyntipuheet yms. Sähkömoottorin osalta voi sanoa, että jos ajomäärä alkaa ykkösellä tai kakkosella, kysymys on selkeästi ennenaikaisesta hajoamisesta. Autossa on siis lain tarkoittama virhe. Virheen ei tarvitse olla ollut autossa kaupantekohetkellä, mutta virhe se tietysti on, jos auto on ollut jo ostettaessa rikki. Edellytys vastuulle se ei kuitenkaan ole, eikä myöskään kaupoista kuluneella ajalla ole arvioinnista mitään merkitystä.

Kun on todettu, että autossa on virhe, se on lain mukaan oikaistava kohtuullisessa ajassa ja niin, ettei siitä aiheudu ostajalle kustannuksia tai merkittävää haittaa. Ostajalla ei ole koskaan eikä missään olosuhteissa velvollisuutta osallistua korjauskustannuksiin, vaikka auto kuinka paranisi sen jälkeen. Virheen oikaisun edellytykseksi ei asettaa sitä, että kuluttaja osallistuu kustannuksiin. Toisaalta myyjälläkään ei ole velvollisuutta lähteä omalla kustannuksellaan “entisöimään” autoa. Jos kulujaosta ei päästä sovintoon, kauppa puretaan. Monesti voi olla ihan viisasta jakaa kuluja kaupan purkamisen sijasta, mutta velvollisuutta siihen ei ole.

Poikkeus edelliseen on se, että jos korjaus on jo tehty, kulujako voidaan tehdä jonkinlaisen käyttöikään perustuvan jakolaskun mukaisesti. Lähtökohta kuitenkin on aivan yksiselitteisesti se, että oletettua käyttöikää ei voida käyttää mihinkään muuhun kuin sen arviointiin onko auto hajonnut ennen aikojaan vai ei. Kulujakoon se ei sovellu kuin em. poikkeustilanteessa.

Jos siis moottori hajoaa liian aikaisin, ostajalla on oikeus vaatia maksutonta korjausta tai kaupan purkamista. Jokaisen omaan pohdintaan jää se onko kokonaisuus huomioiden kuitenkin pienempi riesa maksaa korjauksesta jotain. Se on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että pakko ei ole maksaa ikinä. Ei, vaikka autoliikkeet kovasti toisen väittävät.