Jos uskot tulleesi kristinuskoon, mitä se sinulle merkitsee ja miten se tapahtui? Näkyykö uskosi ulkopuolisille jollakin tavalla niin että sen voi havaita. Mistä tiedät että olet tullut juuri kristinuskoon?
Oletko tullut uskoon?
Anonyymi-ap
593554
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 158 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 593
Vanhimmat
Olen tullut uskoon ja Raamatusta löytyy mitä se minulle merkitsee!!
Raamatusta voi löytää suunnilleen mitä kukin haluaa. Millä keinoin sinä valitset sen mihin uskot ja sen minkä selittelet pois?
Mitä sinä sieltä olet halunnut löytää?
Ei siitä epäselvyyttä jää, kun Jeesus kohtaa ja joutuu hänen suurennuslasinsa alle.
Jo ennen uskoontuloa sain mm. enneunen siitä, että tulen syntymään uudesti, joka todisti, että lukemani Raamatun sana ja Jumala ovat totta. Vaati kuitenkin hieman lisää nöyrtymistä, ennen kuin se uudestisyntymä lopulta tapahtui. Mutta lopulta sain vahvan synnintunnon ja kun pyysin syntejäni anteeksi, tuli valtava vapautus. Niinkuin olisi kilokaupalla painoa tippunut ykskaks, kun syntitaakka nostettiin pois.
Uskoontulon jälkeen Jumala ohjasi seurakuntaan. Kuulin ihan selvän Pyhän Hengen kehotuksen sisimmässäni mennä seurakuntaan.
Tietenkin huomaa siitä että synti loppuu. Enää ei ole sotahullu, ei herjaa Paavalia, ei juputa amerikan homoista, ei höpötä koko ajan laittomuudesta ja muutoinkin puhuu enekelin kielillä.
Aika selkeä juttu.
Hieno aloitus, joka voi muitakin kannustaa avaamaan omaa elämänsä polkuaan. Kerron siis vähän: Sain yöllä unessa/ unirajalla kutsun Jumalan kansan joukkoon ollessani vasta n. 4-vuotias eli se tapahtui n. 70 vuotta sitten. En sitä silloin oikein ymmärtänytkään, koska minua ei ollut mitenkään opetettu tuollaiseen. Kotikin oli aivan tavallinen työläiskoti. Monien mutkien kautta aikanaan kiinnostuin uskomisesta opettajan innostamana. Taivaan Isä on elämäni polulla ollut aina, tosin välillä hivenen taustallakin. Minusta pitikin tulla insinööri ja pääsinkin oppilaitokseen, mutta juuri ennen kuin piti aloittaa, minulle vaan tuli selkeä viesti valitakin toinen koulutus ja minusta tulikin kirkon työläinen. Koko elämäni ja työurani oli kuin olisin saanut kulkea edeltä valmisteltuja polkuja pitkin ja senhän Raamatussakin luvataan, jos rukoillen kuljemme. En vieläkään ymmärrä, miksi minä sain tuollaisen etuoikeuden, koska ei minussa ole mitään erityistä enkä ole ollut edes mitenkään korkeakirkollinenkaan. Iloitsen, että näin eläkkeelläkin voin vielä joskus kulkea jonkun vierellä lyhyen hetkisen, esimerkiksi opastaen arkaa etsijää.
k_v
Mitä tarkoitat korkeakirkollisuudella? Nettihaun avulla luin, että se olisi katolisuuteen palaamista. Porttouskonnon helmoihin perääntymisessä ei liene mitään 'korkeaa'?
En muista lukeneeni sinun kirjoituksissasi juuri mitään, mistä olisin ollut eri mieltä. Itse kirjoitan nimimerkittä, koska haluan, että sanani luetaan ilman että ne suodatetaan jonkin ennakkokäsityksen kautta.
"Korkeakirkollisuushan on protestanttisessa teologiassa, erityisesti anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa, vaikuttava suuntaus. Se korostaa vahvasti kirkon perinteitä, liturgian näyttävyyttä, sakramentteja sekä historiallista ja yhtenäistä pappisvirkaa." Tekoäly kertoo sen näin. Eli enemmänkin olen ihmisille yksi lähimmäinen, kuuleva korva ja halunnut kohdata ihmisiä sillä tasolla kaikissa toimissani. Työaloina minulla onkin ollut pari erikoistakin työalaa, joihin olen ikäänkuin vahingossa vaan kuljetettu. En ole koulutukseltani teologi, tämän vielä varmuuden vuoksi mainitsen, vaikka hivenen olen teologisia asioita opiskellut muuten vaan .
k_v
Syksyllä 2024 ääni sisälläni sanoi minulle tahtonsa ja mitä siitä seuraa. Sen jälkeen tuli näky Jumalasta. Samoihin aikoihin olin lukemassa kirjaa kuka Luther oli ja seuraavassa näyssä oli kuva linnasta ja puissa oli vihreät lehdet. Seuraavana päivänä jatkoin kirjan lukemista ja sivulla 144 oli sama linnaa mustavalkokuvassa. Kyseessä oli Wartburgin linna missä Luther oli Paavia paossa. Siinä vaiheessa elämääni tuli näyt ja muitakin armonlahjoja. kaikkea tätä ennen tapahtui asioita joille en keksinyt mitään järkevää selitystä mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että Jumala kutsui minua. Olen siis vahvasti uskossa ja kaiken lisäksi luterilainen lapsikastettu henkilö.
Elän normaalia elämää enkä ole puhunut näistä asioista kuin muutamalle ystävälleni.
Käyn joskus kirkossa mutta en ole mikään kiihkouskovainen vaan kattelen mitä ympärillä tapahtuu. Elän siis normaalia elämää ja tuttavapiirissäni osa ihmisistä tietää minun olevan uskossa ja ei niitä kovin monta ihmistä ole joille olen kertonut tapahtuneesta ja vielä vähemmän on niitä jotka tietää koko tarinan enkä näe mitään syytä kertoa tätä asiaa tässäkään tämän enempää. Nyt saa haukkua vapaasti ei paljon kiinnosta mitä muut ajattelevat minusta.
Minä tulin tietoon kun erosin kirkosta aikoinaan.
Oli kuin hirveä taakka olisi pudonnut harteilta.
Minun tieto on luonnonlai, karma ja jälleen syntyminen.❤️❤️❤️
.
Oletpa vekkuli.🤡
Usko onkin sitä mitä konkreettisesti tapahtuu ihmisen elämässä, miltä elämä ihmisestä tuntuu ja mitä siinä tapahtuu. Ei se että on jotain mieltä jostain asiasta ja tuo sen epämiellyttävällä tavalla muille esille.
Uskoontulossa ymmärtää, että Jumala on elävä. Ei vain omituinen mielipide ihmisen päässä, joka saa syyttelemään muita.
Oletpa vekkuli.🤡
Aloittajalla on hyviä kysymyksiä. Miten tietää uskovansa oikeaan asiaan, joka pelastaa?
Minä tulin nuorena lievään helluntailaiskahtavaan uskomukseen. En olisi osannut sanoa, jos olisi kysytty, mitä oikein uskon. Ehkä olisin vain sanonut, että kyllä minä uskon, että Jeesus oli oikeasti olemassa.
Sitten new age -harhoihin hurahtanut mieheni sai uskoni haihtumaan. Hän pyysi lempeästi minua kuvailemaan, miten, millaisena näen Jumalan. Mietin hetken, tunsin olevani lapsellinen, ja uskomukseni haihtui. Nyt ymmärrän, että tuo uskovaisuuteni haastaminen oli siunaus. Ilman sitä ehkä edelleen olisin siinä epämääräisessä uskomuksessa, enkä tietäisi, mihin tarkkaan ottaen tulee uskoa pelastuakseen.
Sitten oli yli kaksikymmentä vuotta maallista elämää. 'Jeesustelu' ärsytti minua, joskus raivoon asti. Sitten sairastuin. En saanut nukuttua. En voinut vaan istua hiljaisuudessa, joten etsin radiosta kuunneltavaa. Puheohjelmaa oli vain radio Deissä. Niinpä vaan sattui, että juuri tuona yönä siellä oli puhumassa joku oikea uskova (minkä myöhemmin tajusin olleen harvinainen tapaus silläkin kanavalla), ja hän sanoi, mikä on se evankeliumi, joka pelastaa: Jumala tuli ihmiseksi ja uhrasi verensä meidän kaikkien syntien sovitukseksi, jotta jokainen, joka sen ymmärtää ja uskoo ja omalle kohdalleen vastaanottaa, pelastuu, uudestisyntyy.
Minuun tuli ymmärrys, millainen syntinen olen. Itkin. Rukoilin. Ensin rukoilin anteeksiantamusta. Vei jonkin aikaa, ennen kuin pystyin jättäytymään täysin Jumalan armon varaan. Jeesus jo sovitti minunkin syntini. Juuri tuo, että näkökulma muuttuu itseensä tyytyväisestä tajuamaan oman kelvottomuutensa on se parannus, kääntymys, joka edellyttää uskoontuloa. Emme siis tajua olevamme 'parempia ihmisiä', vaan tajuamme olevamme syntisistä suurin, Paavalin sanojen mukaan. Ilman tuota nöyrtymistä ei voi pelastua. Kukaan ei pelastu omilla töillään. Pelastumme teoistamme huolimatta, kun uskomme Jeesukseen.
Myöhemmin minua johdatettiin hyvien Raamatun opettajien kuulemiseen. Suomalaisia Raamatulle uskollisia opettajia en ole monta löytänyt, mutta onneksi on netti. Sieltä edelleen kuuntelen hyviä opettajia, ja heitä muillekin usein suosittelen; Robert Breaker, Geoffrey Grider, Peter Ruckman, Charles Lawson, David Peacock...
Heiltä kuulin, että pelastava evankeliumi löytyy 1 kor 15:1-4 ja Joh 3:16. Opin, että uudestisyntyminen on sitä, kun uskoontullessamme saamme Aatamissa kuolleen henkemme tilalle Jumalan elävän pyhän hengen. Pyhä henki sitten ohjaa meitä sanan ääreen, opettaa tunnistamaan vääriä henkiä ja vääriä oppeja, ja tunnistamaan toisia kristittyjä. Opin, että Jumala talletti sanansa meille lopun ajan ihmisille King James Biblessa. Seitsemän kertaa tulessa karkaistussa; katolinen pakanauskonto poltti roviolla niin käännöksiä kuin kääntäjiä ja hallussapitäjiäkin. Englanti oli seitsemäs kieli, jolle Raamattu käännettiin, ja KJB oli seitsemäs englanninkielinen käännös. Se on täynnä aivan uskomattomia seitsemällä jaollisuuksia. Brandon Peterson kertoo niistä. Muut englanninkieliset 'versiot' ovat 1880-luvun jälkeisiä katolisen porttokirkon väärennöksiä. Samoin suomennokset. Meillä ei taida olla yhtään Raamatulle uskollista käännöstä.
Uskovaisuus näkyy itselle siinä, että huomaan hyräileväni hengellisiä lauluja ja virsiä, musiikki, josta ennen pidin, tuntuu nyt pahalta. Rakastan puhua Jeesuksesta! Kun olin vielä siinä epämääräisessä uskonnollisessa vaiheessa, en halunnut puhua Jeesuksesta, vaan pidin uskonasioita yksityisinä. Sitten ennen uskoontuloani pilkkasin uskovia. Kyllähän meissä pilkattavaa onkin, niinkuin pakanoissakin, mutta minun ivani kohdistui heidän uskoonsa, ei vain inhimilliseen mitättömyyteensä.
Nyt odotan levollisin mielin pian tapahtuvaa uskovien ja kaikkien pienten lasten ylöstempausta. Näen, että hirvittävä antikristuksen kausi on lähellä, mutta minun ei tarvitse pelätä. Tunnen hätää kadotettujen puolesta. Rukoilen. Joskus 'lasken lampaita' rukoilemalla ihmisten puolesta, jotka ovat minua vihanneet, tai jotka ovat aiheuttaneet minulle kärsimystä. Joskus taas rukoilen ystävieni puolesta.
"Juuri tuo, että näkökulma muuttuu itseensä tyytyväisestä tajuamaan oman kelvottomuutensa on se parannus, kääntymys, joka edellyttää uskoontuloa. Emme siis tajua olevamme 'parempia ihmisiä', vaan tajuamme olevamme syntisistä suurin, Paavalin sanojen mukaan. Ilman tuota nöyrtymistä ei voi pelastua."
Tämä määrittää tosi hyvin meidät uskovaiset. Tietenkin tämän maailman ihmiset käsittää uskovaisuuden omalla tavallaan ja kirkko hämmentää heitä, mutta tuossa ja Paavalin Roomalaiskirjeessä on täydellisesti kuvattu miten me uskovat näemme itsemme.
Omat syntimme ja pahat tekomme ovat nöyryyttäneet meidät itsemme ja Jumalan edessä maan rakoon, kuten itse joskus kuvailen miten näen itseni. Emme lihassa ole mitään ja tämä maailman ihmiset tuovat näkökulman itsestäni esiin toistuvasti ja ovat oikeassa, mutta he näkevät vain lihallisen raadon syntineen.
Mutta Jeesus tuli ja sovitti syntini Golgatan ristillä kun Pyhä Henki selvin tuntemuksin johdatti minut pelastukseen uskon kautta Jeesukseen. Sitten menin apostoliselle kasteelle vuosia myöhemmin ja Pyhä Henki Jeesuksen lupauksen mukaan tuli minuun ja näin minusta vuosikymmenten saatossa tuli Herramme evankelista. Kasvuni Kristuksessa on ollut tuskattuvat hidasta mutta vääjäämätöntä.
Paavali kuvaa tätä tyhjentävästi Roomalaiskirjeessäään. Lihassa olemme maan raossa kituvia, mikä tekee nöyräksi, mutta Hengessä vahvoja Jumalan lapsia uskon mukaan. No on tämä uskossa olo myös päivittäistä taistelua pahan voimia vastaan mutta kun Jumala on puolellamme niin kuka voi meidät voittaa.
Nykyajan uskovaisen elämää kuvaa hyvin Hesekielin kirja Raamatussa ...
Hese. 2:2
"2 Niin minuun tuli henki, kun hän puhui minulle, ja se nosti minut jaloilleni, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle.
3 Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti.
4 Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet-niitten luokse minä sinut lähetän, ja sinun on sanottava heille: Näin sanoo Herra, Herra.
5 Kuulkoot tai olkoot kuulematta-sillä uppiniskainen suku he ovat-he tulevat kuitenkin tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä.
6 Mutta sinä, ihmislapsi, älä pelkää heitä, äläkä pelkää heidän sanojansa, vaikka edessäsi on ohdakkeita ja orjantappuroita ja sinä asut skorpionien seassa; älä pelkää heidän sanojansa äläkä arkaile heidän kasvojansa, sillä he ovat uppiniskainen suku.
7 Vaan puhu heille minun sanani, kuulkoot tai olkoot kuulematta; sillä uppiniskaisia he ovat.
8 Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen, niinkuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö, mitä minä sinulle annan."
Aika outoa, että tulee uskoon ja kokee olevansa syntisistä suurin jne. Minä koen täysin toisin. Minä en koe olevani syntinen minä ymmärsin, että Jumalan ilmoittaessa minulle tahtonsa Pyhän Hengen kautta, että olin saanut kokea Jumalan armon. Ei minun tarvitse ajatella ja katua vanhoja tekojani vaan voin jatkaa huoletta elämääni ja pyrkiä toteuttamaan Jumalan tahtoa ja elää sen mukaan. Elän siis normaalia elämää ja onhan tässä aikaa elämän loppuun saakka yrittää parhaani mukaan toteuttaa Herran tahto. Ei tässä kannata sen kummemmin sulkaa hattuun laittaa ja alkaa meuhkaamaan. Kattellaan ihan rauhassa miten asiat etenee. Eiköhän se Jumala anna minulle työkalut hänen tahtonsa toteuttamiseksi, kun rauhassa kattelee ja odottelee mitä tulevaisuus tuo mukanaan.
Jumala sallii monta kertaa myös koetuksia elämään, jotta kasvaisimme. Jos ei ihminen oikeasti olisi uudestisyntynyt, ei oikeasti olisi kuullut Jumalan kutsua ja aikanaan todennut, että Jeesus on totta, niin eihän sellaisia koetuksia edes kestäisi. Usko murenisi, kun sitä koetellaan.
Se elävä Jumala näkyy meissä siten miten me suhdautumme kaikkiin lähimmäisiin. Ei vain niihin, jotka meitä rakastavat. Miten siinä olemme saaneet sen elävän Jumalan Hengen. Siinä ei edes Raamatun käännökset auta jos se Henki puuttuu, jos siinä vaeltaa lihallisesti juonitellen ja omaansa etsien.
Ja jokaiselle ihmiselle kerromme Jumalan tahdon emmekä syrji ketään!!
Ikävä vain että te ETTE TIEDÄ Jumalan tahtoa.
Jumala voi käyttää melkein mitä tahansa uskoontulon edistämiseen; sairautta, yksinäisyyttä, heikkoutta, puoliuyskonnollista radiokanavaa ja jopa vääriä 'perversioita' Raamatusta. Jumalan sanasta ei saa ottaa pois sanaakaan eikä mitään siihen lisätä. KJB on Jumalan meille lopun ajan englantia osaaville ihmisille laatima ja tallentama oikea Pyhä Raamattu. Kaikki sen 7x7x7x7x7x7x7 sanaa ovat pilkulleen oikein.
Minä koen kyllä asian aivan toisi. Kun Jumala ilmoitti minulle tahtonsa ja sen mitä siitä seuraa niin olen pitänyt asia tahdon osalta itseni sisällä asian sisällön suhteen. En ole aivan varma olenko maininnut asiasta kokonaisuudessa kenellekään. Se on vain teko minkä hän haluaa minun toteuttavan ja sillä on tietyt seuraukset ei sen kummempaa. Sinä kirjoitat asiasta monikossa joten jo se hämmästyttää minua. minua kieltämättä kiinnostaa mikä on se tahto minkä Jumala haluaa teidän toteuttavan ja miten Jumala ilmoitti teille tahtonsa? Usko ja yhteys Jumalaan tapahtuu kuitenkin yksilötasolla. Ensimmäinen helluntai on tietty eri juttu mutta harvemmin sellaista tapahtuu.
Jumalan tahto on että jokainen pelastuisi. Miten kukaan pelastuisi, ellei kuulisi evankeliumia? Jumalan tahto löytyy Jumalan sanasta, Raamatusta.
kumpaan uskot jeesukseen vai jumalaan, vain toisen voit valita.
Miten niin - sama kuin kysyisit että kummasta tykkäät enemmin sinästä vai itsestäsi?
Aivan!
Jumala loi Aatamin omaksi kuvakseen; henki, sielu ja ruumis. Syntiinlankeemuksessa Aatamin henki kuoli. Siitä asti olemme syntyneet Aatamin kuvina, kertoo Mooseksen kirja.
Raamattu (KJB) selittää Jumalan kolmiyhteisyyttä. Jumalan sielu on ISÄ, ruumis on Jeesus ja Pyhä henki on Jumalan kolmas persoona.
Raamatun ainoan oikean englanninkielisen version ensimmäisen ja viimeisen jakeen yhteenlaskettu sanamäärä ja vokaalien ja konsonattien määrä on sama kuin 1 Joh 5:7 jakeessa, joka kertoo Jumalan olemuksen. Siksi Jeesus sanoi olevansa alku ja loppu. Miten kukaan Raamatun kymmenistä kirjoittajista olisi voinut suunnitella tämän, kun Vanha Testamentti kirjoitettiin hepreaksi useita vuosisatoja aikaisemmin ja Uusi Testamentti kreikaksi ja ne sitten käännettiin englanniksi?
Genesis 1 King James Bible (KJB)
1 In the beginning God created the heaven and the earth. (Raamatun ensimmäinen jae.)
(10 sanaa, 17 vokaalia, 27 konsonanttia) (y on englannissa konsonatti)
Revelation 22 King James Bible (KJB)
21 The grace of our Lord Jesus Christ be with you all. Amen. (Raamatun viimeinen jae.)
(12 sanaa, 17 vokaalia, 27 konsonanttia)
1 John 5 King James Bible (KJB)
7 For there are three that bear record in heaven, the Father, the Word, and the Holy Ghost: and these three are one.
(22 sanaa, 34 vokaalia, 54 konsonattia)
Minä olin kai noin nelivuotias kun rukoilin Jumalaa aivan tosissani. Minulla oli usein päänsärkyä ja se tuntui kurjalta. Rukoilin Jumalaa parantamaan minut ja kuinka kävi? Päänsärkyni hävisi. Vielä kymmenvuotiaanakin rukoilin kovaan ääneen äitini opettaman iltarukouksen. Ehdotin että muutkin ottaisivat rukousvuorot. Tähän en saanut mitään kannatusta ja niinpä minunkin ääneen rukoilemiseni sitten sammui. Uskoni Jumalaan oli tietenkin kodin uskonnollista perintöä. Se oli itsestään selvää että Kaikkivaltia Jumala on olemassa ja Hän kuulee rukoukset ja auttaaa. Nyt vanhempana olen opiskeluni, kokemukseni ja kaiken tietoni myötä omaksunut luonnontieteellisen maailmankuvan. Voin nimittää itseäni tänään epäileväksi Tuomaaksi joka halusi nähdä Jeesuksen.
Kuralätökköusko on siitä hyvä, että sitten tietää kaiken.
Tietää tarkalleen miten painvoima toimii, miten voima siinä välittyy ja mistä sen hirvittävä määrä enerigaa on peräisin.
Sekä tietää tarkalleen miten vesi on syntynyt ja miten ajautunut maapallolle. Ei tarvitse arvailla, että niin tai näin ja jopa siten.
Silloin on hyvä elää kun ei ole epätietoisuutta, eikä tarvitse turvautua mihinkään voimaan, vaan tietää kaiken miten ne on.
OK. Jeesushan sanoi: "Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin pieni lapsi, hän ei pääse sinne sisälle:"
Yrität kai kertoa että pitää olla idiootti päästäkseen taivaaseen?
"Idiooteilla" on usein hyviä kysymyksiä, ainakin omasta mielestään!
Jos lapsena uudestisynnyit, koska uskoit että Jeesus sovitti sinunkin syntisi, ja otit sen vastaan, olet edelleen pelastettu, vaikka olet tuhlaajapojan tavoin hylännyt isäsi. Saamme uskoontullessamme Jumalan elävän Pyhän hengen kuolleen henkemme tilalle ikuisen elämän sinetiksi. Sitä ei voi menettää. Vielä vähemmän kuin voimme menettää maallisen äitimme lapsivedestä syntymisen.
Jos taas et koskaan uudestisyntynyt, usko Jeesuksen sovitusveren voima oman syntisyytesi kohdalle nyt. Muuten jäät tänne uskovien ylöstempauksesta. Tai jos kuolet ennen ylöstempausta, et voi enää valita loppusijoituspaikkaasi, ja niitä on tasan kaksi.
Riittää, että tunnustaa olevansa idiootimpi kuin Jumala.
Monihan pitää itseään Jumalaakin viisaampana ja Jumalaa täytenä idioottina. Tälläkin palstalla näitä järjen jättiläisiä käy, jotka rehvakkaasti ilmoittavat Jumalan olevan täysi tollo.
Lapsellinen aikuinen voi olla idiootti, mutta pienokainen ei ole idiootti pelkästään ikänsä vuoksi. Pienellä lapsella on valtava kyky oppia. Siksi olisi tärkeää, että lapsille jo pieninä kerrottaisiin Jeesuksesta. Koska kerran pelastunut on aina pelastunut.
Luulee tietävänsä...🤡
7 Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?
8 Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?
9 Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?
"Jeesushan sanoi: "Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin pieni lapsi, hän ei pääse sinne sisälle:""
... eli joka ei tule uskoon Jeesukseen kuin pieni lapsi niin ei pääse Valtakuntaan!!
Luterilaisen kirkon papit tuskin kukaan pelastuu koska ovat täynnä itseään ja tietoviisauttaan.
Seuraavassa on entisen KRS:n toiminnanjohtaja Tapio Aaltosen kirjoitus omasta uskostaan. Rehellinen kirjoitus johon voin yhtyä täydestä sydämestäni.
Luterilainen kristitty Jumalan armosta
"Jumala
Jumalaa olen pohtinut nuoruudesta alkaen. Joskus kuvittelin tietäväni hänestä paljonkin. Vuosien kuluessa tietäminen on vähentynyt. Nyt ajattelen, että en tiedä Jumalasta mitään. Silti minulla on häntä kohtaan luottamus ja usko. Ajattelen, että Jumalan on hyvä. Ja hyvän puolella.
Usko on paradoksi. Vanhassa testamentissa Jumala kielsi puhuttelemasta itseään nimeltä. Hänellä ei edes ollut nimeä. Heprean sana Jahve ei ole nimi, se on vain Jumalan sana, että ”olen mikä olen”, ”minä olen”.
Jotain nimeä kuitenkin pyrimme käyttämään, jotta ylipäänsä voisimme puhua hänestä tai edes rukoilla. Jeesus puhui Isästä, monet kristityt Herrasta, islaminuskoiset Allahista, jotkut vain jumaluudesta tai universumista. Vanhoilla kirkkoisillä ja mystikoilla oli kymmeniä eri jumalannimiä. Raamatussakin Jumalaan liittyviä kertakäyttöisiä metaforia tapaisia nimiä ovat tekstit tulvillaan.
Tavallaan olisi hyvä, jos emme käyttäisi Jumalasta tai jumaluudesta kovin vakiintunutta nimeä tai varsinkaan määritelmää. Määritelmät ovat jo lähtökohtaisesti rajaavia, poissulkevia. Mitä tiukempi on rajaus, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jotain tärkeää jää katveeseen.
Raamatun profeetat varoittivat rakentamasta alttaria epäjumalille. Silloiset alttarit olivat kivikasoja ja patsaita. Nykyiset epäjumala-alttarit ovat älyllisiä määritelmiä, opillisia tai moraalisia kuvauksia ja rakennelmia. Kiinnitämme uskomme niihin, emme itse Jumalaan, joka on määrittelyjen ulkopuolella.
Martti Luther sanoi, että Jumala on salattu. Se on kaikkein tosimpia teologisia ilmaisuja. Jumalasta puhuessamme olemme mysteerin äärellä. Sanat ovat tyhjiä. Suurin tunteemme on ihmettely. Astumme paradoksien ja vastakohtaisuuksien maailmaan. Jumala on kaukainen ja läheinen, hän on meissä ja meidän ulkopuolellamme. Ja mikä kaikkein paradoksaalisinta (ja tämäkin on uskallettava ajatella): hän on olemassa ja hän ei ole olemassa. Uskon, en tiedä. Uskon, auta epäuskoani. Toivon, vaikka olen epätoivoinen.
Jotkut hyvistä ystävistäni ovat agnostikkoja tai ateisteja. Ajattelen juuri nyt yhtä heistä. Sanoitamme uskomme tai epäilymme eri tavoin, mutta pohjimmiltamme olemme saman mysteerin äärellä. Me molemmat olemme tehneet valintamme rehellisesti. Toinen ei ole parempi toista. Yritän kuunnella häntä ja arvostan sitä, että hän haluaa kuunnella minua.
Toisiaan lähellä ovat uskonsa nöyrästi kokeva kristitty ja toisaalta nöyrä ateisti, joka ”ei ole saanut uskon lahjaa”. Tätä ilmaisua käytti Georg Henrik von Wright kuvatessaan suhdettaan ystäväänsä arkkipiispa John Vikströmiin.
Minulle usko on luottamusta ja toivoa. Yhteyttä ja suhdetta. Se on antanut minulle paljon, ja sisimpäni kammiossa vaalin sitä. En usko, koska olen pappi. Mutta koska uskon, pappeus antaa minulle poikkeuksellisia tilaisuuksia keskustella uskosta. Samalla se on vastuullinen rooli, joka tuottaa omat paineensa. Kuten kaikki elämänroolit.
Aito usko näkyy arjessa, rakkautena ja hyvinä tekoina. Elämän raadollisuutta se ei poista, mutta toivoa se tuo. Ja toivottavasti käytännön tekoja."
Kuulostaapa tyypilliseltä uskonnollisesta papilta. Pelastuksen evankeliumia ei maininnut lainkaan, ja Jeesuksen nimi tuli esille vain kerran, mutta ei Jumalana ja syntiemme verellään sovittajana, vaan Isää puhuttelevana Poikana. En tiedä, oliko hän pelastunut; asia ei tule hänen teksistään esille.
Höpötystä.👻
En todellakaan. Vuosikymmeniä jatkuneesta päihteiden väärinkäytöstä huolimatta aivoni toimivat yhö sen verran etten ryhdy epäjumalia palvelemaan.
Suosittelen ajattelua muillekin, vaikka se on selvästi aliarvostettua suomaliassa.
Ajattelusi ei ole yhtä toimivaa kuin luulet. Epäjumaliasi on omahyväisyytesi, muiden ihmisten mielipiteen pelko, ateismi, evokismi ja niin edelleen. Itsestään liikoja luuleminen on iso este uskoontulolle ja pelastumiselle. Nöyrtymättä ei voi pelastua. Sinäkin olet enemmistön mukana helvettiin marssiva kurja syntinen. Minä olen taivaaseen menossa oleva pelastettu syntinen. Siinä se valtava mustavalkea ero.
Usko sydämen usko ei näyt ulkopuolisille, uskoo pääsee tunnustamalla kaikki synnit, saa armon jeesuksen kautta, pyhä henki tekee asuin sijan sydämmeen, halu palvella vain jeesusta kristusta, jota ovat jeesuksen omia on yhtenäinen rakkaus , siitä tuntevat jeesuksen opetus lapsiksi.
Heips.
Kyllä olen.
Kauan sitten.
Mitenkö näkyy?
No pyrin, tekemään oikein.
Usein tämän maailman silmin katsottuna asioita, jotka ovat sulaa hulluutta.
Mutta kun tekee rukoillen niin ja Raamattua lukien, niin
Jumala pitää tiukasti kiinni.
Pyhästä Jumasta olen näinä vuosikymmeninä vasta oppinut tuntemaan aavistuksen, kuin jeikon tuulahduksen.
Niin että kyllä tässä vielä riittää oppimista nii kauan kuin elämää riittää.
Se surettaa kuinpahuuden määrä on lisääntynyt suomessa.
Väärä väännetään oikeaksi, kirkossakin.
Kuitenkin kyllä teoilla on aina seuraukset, meidän uskovienkin teoilla.
"Pyhästä Jumasta olen näinä vuosikymmeninä vasta oppinut tuntemaan aavistuksen, kuin jeikon tuulahduksen."
Jumalan tunteminen on vaikea laji - myös pitkään uskossa olevalle. Vaikka itse olen monen, myös tieteellisten faktojen kautta, oppinut tuntemaan Jumalaa ja sitä kuinka välttämätön Hän on meidän olemassaolomme ja luonnon olemassaolon kannalta, niin aina tulee hetkiä jolloin, ei nyt epäuskoiseksi tule, mutta Jumalan suuruus suorastaan kauhistuttaa tai pelottaa. Olenkin todennut Jumalalle että älä liikaa näytä itseäsi minulle, en kestä sitä. Mutta kaikesta tästä kipuilusta huolimatta varmuus Jumalasta tulee yhä todellisemmaksi tapahtumien, elämän tarinan, tieteen (mitä harrastan), Sanan, maailman tapahtumien, ihmisten suoranaisen raivoisuuden (uskovia kohtaan) jne jne. Mutta sen ensimmäisen askeleen eli tulla uskoon Jeesukseen täytyy ottaa jolloin Jumala alkaa tehdä tekojaan uskoon tulleessa. En ole koskaan nähnyt ihmistä joka olisi katunut uskoon tuloa, sillä uskoon tulo täyttää koko sisimpänä eikä ihminen enää koskaan janoa mitään. Ei tule ns. tyhjää oloa, sisin on täynnä Jumalan hyvyyttä ja huolenpitoa. Amen
No niitä ihmisiä jotka ovat katuneet uskoontuloaan kyllä on pilvin pimein. Esimerkiksi Uskontojen uhrien tuki ry:n vertaistukipiireissä.
Kyllä harhaoppia kannattaa katua.
Varsinkin jos siihen liittyy sotahulluutta.
Myös Paavalin herjaamisen tapauksessa.
Tai jos usko muutoin silkkaa panettelua, on merkit selvät.
Kaikesta huolimatta, Jumala noille uskontojen uhreillekin uuden aamun taas suo. Kuten sinullekin.
Kyllä. Heitä, joita kaltaisesi ihmiset ovat lyöneet, Jumala erityisesti rakastaakin.
Ei Jumala siihen kompastu että joku on sotahullut tai herjaa Paavalia.
Jumala antaa piupaut sellaiselle.
Uskonnollista puuhastelua tuleekin katua. Uudestisyntyminen uskon kautta taas on peruuttamaton tapahtuma, kiitos Jeesuksen!
KYllä ja kertakaikkinen myös
Valoitan hieman elämänpolkuani. Olen tavallisesta työläiskodista lähtöisin, jossa äitee oli enempikin tuo työläinen ja isä enempi agraari. Molemmat olivat muuttaneet lapsuuden kodeistaan työnperässä kaupunkiin. Tanssipaikalla olivat kohdanneet, silloin oli vielä enempikin lavatansseja, joissa nuoriso kohtasi. Kuka ryypiskeli ja tappeli, kuka ei.
Kirkkoon kuitenkin kuuluivat molemmat äitee ja isä. Kuitenkin tämä minun taustoistani.
En saanut kuitenkaan uskoani Jumalaan äidinmaidosta, enkä isäni opetuksista. Muuta, kuin että opin tekemään työtä ja yrittämään.
Ja vaikka en kultalusikkaa syntymästäni asti saanutkaan, olen miettinyt, että sainko sen kuitenkin? Syntymällä pieneen ja pikkuruiseen Suomeen, Pohjolan perukoille.
Kuitenkin jo nuorena nuorisoiässä ja varttuneempanakin oli kunnioitus Jumalaa kohtaan ja heitä kohtaan joiden tiesin kuuluvan johonkin "lahkoon", miten sen nyt täällä palstalla voi lukea, kun joku siitä vallankin ansiokkaasti välillä viljeleekin.
Uskoni tuli miettimisieni kautta, kyselyideni kautta, Raamatun lukemisieni kautta ja taas kyseltiin ja kyseltiin, ja työstettiin ja työstettiin.
Tuli aikaa myöten ero. Entinen vei kersat ja yllätys, jäin yksin omaan talooni.
Ei se entinen niin enää siinä vaiheessa ahdistanut, mutta ne kersat, kun se vei ne, omaan kortteeriin. Jonkun verran oli kuitenkin molemminpuolista kunnioitusta, kun ei muuttanut kersojen kanssa mihinkään maailman ääriin, ja lasten tapaaminen oli paremmin mahdollista.
Uskoni, ei siis tullut ahaa-elämyksenä, vaikka se taivaanlahjana tulikin.
Ensin tuli Jumala ja sitten tuli Jeesus, näin kiteyttäisin lyhykäisyydessään. Herran suomat lahjat on moninaisia. Kellä mitäkin.
Sehän se pitää kirkastua miten lähimmäisiä herjaa.
Muutoin ei ole uskosta mitään tietoa.
Miksi pitäisi? Kuka käskee?
Oli mukavaa lukea kerrankin rehellisiä ja myönteisiä puolia.
Monella näyttää olevan, että uskoon on oikeasti kasvettu hiljalleen, sitten on ollut joku voimakas kokemus. Tätä sitten pidetään ”tulemisena”, vaikka se onkin tietty kokemus uskontielllä.
Olen joskus kertonut omasta tiestäni. Lapsena minulla oli lapsenusko, mutta toinen mummoni (jonka kanssa oli päivittäin tekemissä) vuosien mittaan opetti aivan toisenlaisen kuvan Jumalasta. Hän luki Melleriä ja kulki joskus lestadiolaisten kokouksissa, mutta oli tiukasti luterilainen.
Jumala tuntui olevan ankara ja kyttäsi koko ajan virheitä (syntejä) jotta saisi rangaista. Siitä tuli taakka.
Kun 13 -14 vuotiaana ymmärsin enemmän, Jumalaan ei olekaan pakko uskoa, aloitin ateistin tien. Tuo taakka putosi harteiltani. Mutta jostain syystä elämäni varrelle on tullut monia, erilaisia uskovia ja käsityksiä, eli silti olin koko ajan tekemisissä kristinuskon kanssa.
Voi sanoa, että Jumala kutsui pitkämielisesti. Muistan kun joskus aloin rukoilla: Anteeksi Jumala vaikken usko sinuun, niin silti pyydän johdatusta.
Sitten aloin lukea Raamattua, mutta päätin unohtaa kaikki ne erilaiset opit, mitä siihen saakka olin kuullut. Se avautuikin aivan eri tavalla.
Nyt kun olen lukenut toisen mummoni tekemiä alleviivauksia ja merkintöjä Raamatusta, rukouskirjoista jne. huomaan, miten hän käsitti Jumalan rakastavaksi, auttavaksi ja turvaa antavaksi, niin olen aika lähellä hänen näkemystään.
Mutta miksi sinä suhtaudut niin kielteisesti niihin, jotka kokevat jo LÖYTÄNEENSÄ uskon? Sinulle on tuo "etsiminen" sellainen pyhä olotila, että arvostelet jokaista jonka etsintä on loppunut ja uskonelämä alkanut.
Kyllähän jokainen , joka on löytänyt aarteen, haluaa kertoa siitä, vaikka sinä koet sen ylpeilemiseksi tai farisealaiseksi.
Room 10. ". Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "
Uskosta todistaminen tai kertonen on terveen uskovaisen tunnusmerkki, siitä huolimatta, että sanojen oikea valinta voi joskus mennä pieleen.
Hieno todistus! Siunausta!
"Oli mukavaa lukea kerrankin rehellisiä ja myönteisiä puolia."
Mummomuori pääsi eka kertaa elämässään luomaan katsausta uskovaisiin. Tähän asti hän on ollut vain paholaisen vallassa olevien ihmisten propagandan varassa.
"Mutta miksi sinä suhtaudut niin kielteisesti niihin, jotka kokevat jo LÖYTÄNEENSÄ uskon? Sinulle on tuo "etsiminen" sellainen pyhä olotila, että arvostelet jokaista jonka etsintä on loppunut ja uskonelämä alkanut."
Mummo on vielä vaiheessa, liberaalit ovat nyt sotkeneet hänen päätään oikein kunnolla ja toiseksi hän etsii järjen selityksiä jotka eivät tule kuin vasta on kypsä ja valmis kristillisessä kasvussa. Mutta vaiheessa nyt näyttää olevan ja jonkinlaisessa varovaisessa etsikkoajassa löytää Jeesus aikuisten oikeasti elämäänsä.
Usko tulee kuulosta ja kuulo Kristuksen Sanasta!
On totta että tällä foorumilla ei ole vielä kertaakaan ollut uskovien omia todistuksia uskoontulostaan ja uskostaan ja elämästään Jeesuksen seurassa. Tämä foorumi ei ole ollut kypsä siihen ja tästä syystä kristinuskon vihaajat ovat saaneet riehua ihan vapaasti ja me uskovat olemme vain käyneet puolustustaistelua ja pyrkineet kertomaan se Jumalan tahto mikä Raamatussa esiintyy!!
Tämä on tosiaan lajissaan ensimmäinen!
”Anonyymi00035” 2026-07-06 09:28:50 kirjoitti ;”Mutta miksi sinä suhtaudut niin kielteisesti niihin, jotka kokevat jo LÖYTÄNEENSÄ uskon?”
En suhtaudu, voi sitä sanoa löytämiseksikin. Monessa kommentissa vain tuli esille se, miten se on enemmän prosessi – ja näin sen tulisikin olla.
” Sinulle on tuo "etsiminen" sellainen pyhä olotila, että arvostelet jokaista jonka etsintä on loppunut ja uskonelämä alkanut.”
Enemmin kuvaan sitä kasvamiseksi. Jos joku väittää, että kaikki tapahtui tuosta vain parin tunnin aikana, ei se kuulosta vakuuttavalta. Hengellinen kasvu on jotain, mikä jatkuu läpi elämän.
”Mutta miksi sinä suhtaudut niin kielteisesti niihin, jotka kokevat jo LÖYTÄNEENSÄ uskon?”
Kuten sanoin niin mummo on vielä vaiheessa ja se vanha aatu (sosialismi) pyrkii nostamaan hänessä päätään ja toiseksi mummo on liberaaliteologien eksyttämä ja nämä teologit pyrkivät löytämään tieteellisiä todisteita kristinuskon Jumalan keskeisyydestä lukemattomin eri koukeroin todisteluin ja jostain syystä mummo uskoo näitä eksyttäjiä ainakin jossain määrin.
" Jos joku väittää, että kaikki tapahtui tuosta vain parin tunnin aikana, ei se kuulosta vakuuttavalta."
Tämä on sitä mummotaktiikkaa mikä on omaksuttu liberaaliteologialta. Kukaan Kristuksen löytänyt ei ole väittänyt että kristillinen kasvu tapahtuu parissa tunnissa. Kristillinen kasvu on elinikäinen prosessi ja kuten sanoin niin on tuskattuvan hidasta ainakin minun kohdalla. Mutta se alku, Pyhän Hengen saaminen, voi tapahtua hetkessä tai apostolisessa kasteessa (upotuksessa) jolloin ihminen siirtyy Jumalan hallintaan ja kasvu voi alkaa. Tällöin Jumala on takeena siitä että ei voi elämässä tapahtua kauheita asioita ja syntielämä alkaa jäädä pois. Jumalalla on keinot "kyniä kukkonsa" kuten Markku Koivisto usein totesi ja nämä Jumalan keinot ohjata esim. minua ovat joskus hyvin kivuliaita ja siis riittävän kovia että se "kukko" uskoo kerrasta. Olemme siis tiellä mikä sinänsä luo turvan kun Jumala ohjaa olosuhteita ja elämäntapahtumia joissa usein kapinoimme ja esitämme miksi-kysymyksen mutta jälkeenpäin huomaamme että näin oli pakko tapahtua. Ja koko ajan teemme evankeliumin työtä ja ohjaamme ihmisiä pois synnistä kertomalla Jumalan tahto kuten täällä tuhansia kertoja olemme tehneet. Jeesuksen Pyhä Henki on tästä takuuna. Ja kaikkinainen kiitos jää Jumalalle. Amen
Uskoontulo tosiaan on hetki. Se hetki, kun lopulta tajuamme, mitä pelastuminen on. Jeesus sovitti verellään meidän kaikkien synnit ja pääsemme osallisiksi sillä, että uskomme ja otamme omalle kohdallemme vastaan Jeesuksen veren sovituksen.
Uskovien säälimä mummo ei vielä ole totuutta löytänyt. Omahyväisyys häneltä kyllä luonnistuu. Se on uskoontulon este. Puuttuu se olennainen, parannus, eli omakuvan täyskäännös 'ihan hyvästä' kurjaksi syntiseksi.
Me pelastumme teoistamme huolimatta. Emme voi omilla teoillamme pelastumistamme mitenkään edes osittain edesauttaa. Jos luulee omalla 'hyvyydellään' voivansa vahvistaa pelastumistaan, halveksii Jeesuksen työtä, joka oli täydellinen.
Mummosta huokuu eri henki kuin uskovista kristityistä. Mainitsemme siitä, koska haluaisimme hänenkin pelastuvan, emmekä toivoisi, että kukaan hänen takiaan eksyy tai jää pelastumatta. Ehkä hän tosiaan etsii, kuten tuossa edellä mainittiin. Nyt hän vielä pitää kritiikkiämme itseään kohtaan vihamielisenä. Hän ei vielä ymmärrä lähimmäisenrakkautta.
Kyllähän jokainen todistaa uskostaan kaikella sitä mitä kirjoittaa. Se kaikki on sitä suun tunnustusta. Jos se nyt sattuu olemaan muiden uskon mitätöimistä, panettelua ja irvailua, niin se on sellainen todistus sen ihmisen uskosta. Väkevä ja voimallinen todistus.
Suosittelen kriittisyyttä kaikkea uskonvaraisia väittämiä kohtaan. Epäileminen on ajattelevan ihmisen tunnusmerkki.
Tuomas epäili. Halusi koskettaa "aavetta". Me emme näe, ja uskomme silti.
"Autuas on se, joka uskoo vaikka ei näe." Lainaus Jeesuksen sanoista.
Ei tämä ole väittämä. Kenties uskon mukanatuoma toteamus.
Kriittisyys on kenties ihmisen keino päästä tai päästää irti juuri itselle epämiellyttävistä asioista ja seikoista.
Hyvä ketju tämä on. Ihan tervetullut vaihteeksi, lukea aitoja kokemuksia.
Jos jatkettaisiin harjoituksia?
Ensin tulin ateismiin.
Ei saa uskoa sellaiseen asiaan jonka joku on keksinyt ja ottanut omaksi totuudekseen. Tämä on virhe uskovaisuudessa,
Pitää löytää oma totuus esim luonnonlakien tutkiminen. Niitä ei ole kukaan keksinyt.
En. Ihan olen terveenä pysynyt.
>>Mistä tiedät että olet tullut juuri kristinuskoon?<<
On jättänyt aivonsa narikkaan ja päässä on hieman pehmoinen olo.
Kohta viedään kuin kuoriämpäriä itse kyyti maksaen.
Aivot päinvastoin otettiin sieltä narikasta, kun tultiin uskoon. Ja hieman pehmoinen olo johtuu siitä, ettei ole enää mitään omallatunnolla.
En tiedä, mitä tarkoitit kuoriämpärijutullasi, mutta totuus on, että jätesangossa viedään tunkiolle erään kerran pelastumattomia, eikä uskovia.
Jumalaa ei voi löytää omin avuin. Jos hän ei salli tulla löydetyksi, häntä ei löydä. Näin voi olla esim. silloin, jos Jumala näkee, ettei ihmistä oikeasti kiinnosta löytää häntä ja uskoa häneen. Sellaiselle ihmiselle olisi ihan turha ilmestyä ja tehdä itseään tiettäväksi. Mutta aitoon haluun ja kaipaukseen hän vastaa. Ja tällainen ihminen tulee uskoon.
Jaak. 4:8
Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
Todellinen uskova on ottanut Jeesuksen sovituksen evankeliumin vastaan ja koettaa noudattaa sitä – aivan kuten Paavali sai kääntymyksen ja seurasi sitä.
Emme elä enää lain vaan armon alla, eikä evankeliumi ole ihmisten mielen mukaista (Galatalaiskirje 1:11). Jos ymmärtää tämän, niin mikä on oikea usko?
Jeesus tulee sydämeen, ja Raamatun tehtävä on saattaa sana ja Jeesus sydämeen sanan kautta.
Tämä on Raamatun tarkoitus: elävä Jeesus elää Jeesuksen elämää meissä jo tässäkin elämässä.
Armo on tullut, ja tarkoitus on ottaa se tosissaan. Sitä on todella vaikeaa täyttää itse, mutta se on jo täytetty, ja armo on olemassa. Pelastus on Jeesuksen veren kautta.
" Monessa kommentissa vain tuli esille se, miten se on enemmän prosessi – ja näin sen tulisikin olla."
Ei Pietari puhunut mistään prosessista, kun ihmiset kysyivät häneltä pelastumisesta:
Ap 2
" Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?". Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen."
Ihminen, joka ei tahdo tehdä parannusta, keksii kaikenlaisia verukkeita ja päätelmiä miten voisi vältää nörtymisen ja sen tunnustamiesen, että hän tarvitsee Jeesusta pelastajakseen.
Tuliko tuhlaajapoika uskoon siitä että hän teki ratkaisun, vai siitä että hän tunnusti syntinsä ja pyysi isältään armoa, vai ainoastaan isänsä rakkaudesta? Luterilainen tulkinta vastaa että hän tuli uskoon yksin isänsä rakkaudesta
Tuhlaajapoika nöyrtyi. Isä armahti muuttuneen pojan.
Opetuslapset kysyvät Jeesukselta: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus vastaa: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista.” Tämä tiivistää Jopin kirjan sanoman kokonaisuudessaan: Job nöyrtyi, kun Jumala ilmoitti hänelle tekonsa.
Kukaan ei pelastu ilman Jeesuksen veren armoa.
Olipa tyhmä kysymys:"Tuliko tuhlaajapoika uskoon siitä että hän teki ratkaisun, vai siitä että hän tunnusti syntinsä ja pyysi isältään armoa"
Tuohan on SAMA asia!!!!
"Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon."
Tuhlaajapoika ei tullut uskoon ratkaisustaan, ei armon anelemisestaan eikä syntinsä tunnustamisestaan vaan ainoastaa siitä kun hänen isänsä armahti häntä. Hän tuli kristilliseen uskoon ISÄNSÄ RAKKAUDESTA eli evankeliumin kuulemisesta ja kokemisesta.
Näin on että Tuhlaajapoika sai armon kun teki ratkaisun mennä itseensä ja lähteä isänsä tykö!
Näin nykyäänkin tullaan uskoon, että tehdään ratkaisu kääntyä Jeesuksen puoleen ja lähteä seuraamaan Häntä.
Valitettavasti nykyään on näitä Jeesuksen nimessä tulevia feikkijeesuksia pilvin pimein jotka ajavat vain omia tarkoitusperiään ja eksyttävät valheellisilla lupauksillaan yksinkertaisia ja hyväuskoisia ihmisparkoja. Heidät tunnistaa siitä että he puhuvat paljon itsestään. Minä, minä ja taas minä ja vaativat jotain ratkaisuja omien narsististen pyyteittensä toteuttamiseksi. Kristinuskossa Jumalan rakkaus on täysin ILMAISTA eikä sitä voi millään ansaita.
Ei sitä Pyhä Henkeä, pelastuksen sinettiä saa kenenkään ihmisen höpötyksillä. Se on Jumalan lahja.
Eikä sitä kukaan vatipää voi ottaa pois.
Miten on? Kävisikö pesukooli? Jalkojen pesuun.
Se pesuvatikin, voi olla jollekin köyhälle, kuin Jumalan lahja. Ja vielä, kun sen koolin antaa ilmatteeksi, niin sekös hymy mieltä lämmittää.
Vääriä 'uskoontuloja' on monia:
- Aseta Kristus valtaistuimelle elämässäsi!
- Tee parannus ja ota kaste!
- Käänny synneistäsi Jumalan puoleen!
- Anna sydämesi Jumalalle!
- Sitoudu henkilökohtaisesti Kristukseen!
- Kiellä itsesi, ota ristisi, ja seuraa Kristusta!
- Tule eteen ja tunnusta Kristus julkisesti!
- Anna elämäsi Jeesukselle!
- Tee Kristus elämäsi herraksi!
- Lausu syntisen rukous!
- Kutsu Jeesus sydämeesi!
- Rukoile, että saat vastaanottaa Kristuksen!
Mutta ihminen pelastuu vain tajuttuaan olevansa syntinen ja ottaessaan vastaan syntiensä sovituksen, jonka Jeesus jo valmisti veressään kaikille. Ilman uskoa se jää turhaksi.
”Anonyymi00041” 2026-07-06 13:21:51 kirjoitti;
”Kuten sanoin niin mummo on vielä vaiheessa ja se vanha aatu (sosialismi) pyrkii nostamaan hänessä päätään ja toiseksi mummo on liberaaliteologien eksyttämä…”.
Kiitos asiallisista kommenteista. Ihan kaikki ei oikein aukene, sillä taitaa joissakin olla jotain omaperäisiä tulkintoja.
Kuten ”vanha aatu (sosialismi)”. Kyse on siis talousjärjestelmästä, joita on ollut tai kokeiltu kaikenlaisia. Tässä yhteydessä jään miettimään, että mikä tekee sitten kristillisempää markkinatalousjärjestelmästä – etenkin siitä liberaalista muodosta eli vapaasta markkinataloudesta? Miten nämä on yhdistettävissä esim. Jeesuksen opetuksiin?
”…liberaaliteologien eksyttämä…” on toinen. En sellaisesta ollut aikoinaan edes kuullutkaan ja kun olen tutustunut siihen, miten paljon se on vaikuttanut etenkin 1800 luvulta saakka, voin sanoa, että tuo voisi kuvata sitä teologiaa, mitä kannatan. Tosin nuo uudemmat tuulet vaikuttavat osin aika vierailta. Ehkä te täällä olette niitä enemmän lukeneet kuin minä.
”Kukaan Kristuksen löytänyt ei ole väittänyt että kristillinen kasvu tapahtuu parissa tunnissa. Kristillinen kasvu on elinikäinen prosessi ja kuten sanoin niin on tuskattuvan hidasta ainakin minun kohdalla.”
Ikävä kyllä tällaisia väitteitä täällä on useampiakin. Kuten esim.” Anonyymi00059” 2026-07-07 09:53:03: ”Uskoontulo tosiaan on hetki. Se hetki, kun lopulta tajuamme, mitä pelastuminen on.”
Pidän prosessina sitä näiden vuoksi. Me kasvamme kristinuskon ”kyllästämässä” maassa. Melkein jokaisella on enemmän tai vähemmän kosketuksia siihen.
Kun nuori kasvaa ja kehittyy, moni alkaa miettimään myös asioita, onko Jumala olemassa ja jos on, niin mitä kaikkea siihen liittyy. Osa saattaa jättää pohdinnat sikseen, muu elämä vie mennessään. Sitten voi tulla eteen tilanteita, joissa se jälleen astuu kuvaan mukaan.
Aluksi usko voi olla varovaista, sitä kuulostellaan ja ehkä luetaankin jotain. Riippuen siitä, millaista näkemystä sitten vastaan tulee, sitä mietitään – joskus pitkäänkin.
Sitten voi tulla hetkiä, jolloin on noita vahvoja kokemuksia (niitä on minullakin ollut useampia) ja riippuu henkilöstä, mihin hän niitä liittää. Toki näitä voi kutsua ”tulemiseksi”, minulle ne ovat lähinnä vahvistuksia hengellisen kasvamisen kautta.
Olen siis samaa mieltä, että hengellinen kasvu voi olla välillä hidasta ja jopa tuskastuttavaa.
”Anonyymi00059” 2026-07-07 09:53:03 kirjoittaa;
”Uskovien säälimä mummo ei vielä ole totuutta löytänyt. Omahyväisyys häneltä kyllä luonnistuu. Se on uskoontulon este. Puuttuu se olennainen, parannus, eli omakuvan täyskäännös 'ihan hyvästä' kurjaksi syntiseksi.”
Tässä kuvastuu, että on keksitty jotain, mikä luullaan koskevan henkilöä (tässä tapauksessa minua), ilman että edes millään tavalla niin hyvin tunnettaisiin.
Kirjoitetun tekstin kautta muodostuu sitten niitä omia tulkintoja, riippuen aina tekstin tyylistä jne.
Tässä olen miettinyt kovasti, miten eri tahot (riippuen aina siitä suuntauksesta) käsittävät tuon parannuksen. Väillä sitä käytetään jopa painostuskeinona vaikka puoluepoliittisiin näkemyksiin.
Tuo ”omahyväisyys” paistaa myös tämän nimimerkin kirjoituksesta, jos sen niin haluaa tulkita. Olen syntinen, kuten kaikki muutkin, ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää.
”Mainitsemme siitä, koska haluaisimme hänenkin pelastuvan, emmekä toivoisi, että kukaan hänen takiaan eksyy tai jää pelastumatta. Ehkä hän tosiaan etsii, kuten tuossa edellä mainittiin. Nyt hän vielä pitää kritiikkiämme itseään kohtaan vihamielisenä. Hän ei vielä ymmärrä lähimmäisenrakkautta.”
No, en pidä kaikkia vihamielisinä, muutamia kyllä. Tässä ketjussa on ollut jopa sitä oikeaa kritiikkiä, mutta ikävä kyllä paljon on ollut haukkumista ja panetteluja jne.
Lähimmäisen rakkaus on olennainen asia tässä uskossa. Eniten muuten olen siitäkin oppinut ortodokseilta. Mutta joka päivä kasvan asiassa, ja puolustan sitä, vaikkei täällä kaikki siitä tykkää.
”Anonyymi00067” 2026-07-07 17:22:38 kommentoi:; ”Tuhlaajapoika ei tullut uskoon ratkaisustaan, ei armon anelemisestaan eikä syntinsä tunnustamisestaan vaan ainoastaa siitä kun hänen isänsä armahti häntä. ”
Juuri näin olen ymmärtänyt tuonkin vertauskuvan. Ei ihminen voi itse ratkaista sitä, uskooko hän vai ei – etenkään silloin kun Jumala kutsuu.
Kyllä ihminen ihan itse päättää uskooko johonkin vai ei.
Se joka muuta väittää yrittää väistää omaa vastuutaan.
Tuhlaaja Pojalla ei ollut mitään ansioita, mutta kertomus kertoo Taivaan Isän sydämestä: Jumalan sydämestä kuinka rakastaa syntistä lastaan.
Tuo on tuttu väite jota tietyt piirit (uskonlahkot ja niihin verrattavat herätysliikkeet) yrittävät takoa ihmisten mieliin, mutta se on monesti toistettu tuttu valhe.
Uskoonsa manipuloitu ja siihen liittyvällä helvetinpelolla peloteltu ei ole vapaa missään mielessä valitsemaan mihin hän uskoo. Tämä uskonnollinen aivopesu onnistuessaan pitää toteuttaa tietysti niin ettei manipuloinnin uhri sitä itse edes huomaa. Uskonnollisen fraseologian keinoin se on helppo toteuttaa.
Ei aitoon uskoon voi aivopestä tai manipuloida. Se on aina Jumala lahja joka otetaan vastaan tai hylätään.
Mihin tahansa uskoon voidaan helposti manipuloida varsinkin suggestioherkkiä ihmisiä. Moni on huomannut sen ostaessaan käytetyn auton tai uskoessaan lipeväkieliseen pstoriin, joka osoittautuukin pelkäksi huijariksi.
Ihminen joka uskoo ettei häntä voi manipuloida eikä ole manipuloitu on helppo tapaus manipuloida.
”Kukaan Kristuksen löytänyt ei ole väittänyt että kristillinen kasvu tapahtuu parissa tunnissa."
Kyllä lut kirkon virallinen opetus on, että kun pappi ripottelee vettä lapsen otsalle, tämä saa uskon, uudestisyntyy ja hänestä tulee Jumalan lapsi.Kaikki taivaan lahjat samassa paketissa. Ihmisen ei tarvitse itse tehdä mitään.
No.kokemus on osoittanut, että tuollainen oppi on bluffia.
Mummonmuorilla on sama linja:
"Ei ihminen voi itse ratkaista sitä, uskooko hän vai ei "
Miksi Raamattu kehoittaa: "VALITKAA tänä päivänä ketä tahdotte palvella."!
Tuskin tuossa tarkoitetaan vanhempien valintaa lapsensa puolesta.
"ripottelee"? Olen monesti ollut kastetilaisuudessa mutta en ole huomannut mitään ripottelua. En ole myöskään kuullut väitettävän että kastettu lapsi olisi vielä kuolinvuoteellaankin vanhana kristillisessä uskossa. Jeesus käski kasteen lisäksi myös opettaa. Siksi kirkko myös opettaa ja julistaa evankeliumia sanoin ja teoin.
Teillä vapaakirkoissa pitää tulla uskoon ilman opetusta. Johonkin lahkouskoon tullaan, mutta kun puhumme kristinuskosta opetus on välttämätöntä. Opetus pitää tapahtua koska evankeliumi synnyttää kristillisen uskon eivät mitkään hurmoshuutelut, hokemat ja lahkoonliittymisratkaisut.
Kadotettu uskonnollinen mummo ei tykkää kommenteistani. Kirjoitin, että uskoontulo tosiaan on hetki, se hetki, kun lopulta tajuamme, mitä pelastuminen on. Sillä hetkellä, kun ymmärrämme, että Jeesus jo sovitti verellään minun ja sinunkin synnit, ja otamme sovituksen vastaan omalle kohdallemme, uudestisynnymme. Se on yhtä hetkellinen tapahtuma kuin fyysinen äidin lapsivedestä syntyminenkin. Siitä alkaa sitten kasvu. Uudestisyntymisessä saamme Jumlan elävän pyhän hengen Aatamissa kuolleen henkemme tilalle. Ei voi olla 'hiukan uudestisyntynyt'. Joko on tai ei ole. Kasvu kristittynä taas jatkuu koko elämän, toisilla kasvua ja hedelmää on enemmän, joillakin vähemmän.
Kirjoitin myös, että uskovien säälimä mummo ei vielä ole totuutta löytänyt. Omahyväisyys häneltä kyllä luonnistuu. Se on uskoontulon este. Puuttuu se olennainen, parannus, eli omakuvan täyskäännös 'ihan hyvästä' kurjaksi syntiseksi.
Ihmettelen, miksi voin sanoa noin, vaikka emme ole kasvokkain kohdanneet. Tiedätkö, sydämen kyllyydestä suu puhuu. Toivon, että vielä pelastut. Olisin täällä ensimmäisenä onnittelemassa sinua. En siis parjaa sinua vihassda, vaan varoitan rakkaudessa, varoitukseksi muillekin, jotka eivät vielä ole pelastuneet.
Ja kirjoitin, että me kirjoittajat arvostelemme mummoa, koska haluaisimme hänenkin pelastuvan, emmekä toivoisi, että kukaan hänen takiaan eksyy tai jää pelastumatta. Ehkä hän tosiaan etsii, kuten tuossa edellä mainittiin. Nyt hän vielä pitää kritiikkiämme itseään kohtaan vihamielisenä. Hän ei vielä ymmärrä lähimmäisenrakkautta.
Ehkä joku pilkkaa sinua koska luulee sinua uskovaiseksi. En kyllä ole paljon sellaista huomannut. Oletko sinä? Yleensä näen, että uskovat varoittavat sinua maallisuudesta, uskonnollisuudestasi, siitä että et vielä ole ymmärtänyt, mitä pelastava evankeliumi on, eli et ole pelastunut. Ei voi pelastua ennen kuin tajuaa, mitä pelastumiseen tarvitaan. Täytyy uskoa oikein. Vaikka kuinka uskoisit paavin olevan Kristuksen sijainen maan päällä, ei se sinua pelastaisi. Vaikka kuinka palvoisit allahia, ei siitä sinulle apua olisi. Ymmärrätkö?
Uskovassa asuva henki tunnistaa saman hengen toisessa uskovassa. Sinussa ei uskovaista tunnista. Enkä muista, että sinä olisit koskaan varoittanut minua, että minun pitäisi tulla uskoon. Onko se siksi, että et pysty tunnistamaan uskovaa, koska et itse ole uskossa? Vai onko se siksi, että et pidä uskoontuloa tarpeellisena? Riittääkö sinun mielestäsi, että hyssyttelisi ja kulkisi keskitietä, ei pahoittaisi kenenkään mieltä, ja kaikki ihmiset tykkäisivät hänestä? Sellainen vaan ei kuvaa kristittyä. Ei ole koskaan kuvannut.
Armo tulee yksin Jeesuksen työn tähden Golgatan ristillä, jossa hän vuodatti verensä syntien anteeksisaamiseksi. Jos tätä ei oteta vastaan, armo jää turhaksi. Jeesus lahjoittaa oman vanhurskautensa uskovalle, ja se on parempi kuin fariseusten vanhurskaus – tämän ainoastaan Jumala hyväksyy.
Tässä tämä on sinetöity:
Heb: 10:27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
10:28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Ymmärtäkää ettei armo jää turhaksi:
Jeesus: menkää pois minun tyköäni te laittomuuden tekijät!
Minun on vaikea ymmärtää sellaisia uskoontuloja, joissa Jeesuksella ei ole mitään roolia.
Esim. Patrick Tiainen aikoinaan selitti, että hän oli nähnyt kotkapäisen miehen rippileirillä ollessaan ja niin hän oli tullut muka uskoon.
Jumalaa ei ole kukaan nähnyt.
Taivaalliset arvot, jotka Jeesus toi mukanaan maan päälle, asettuvat jyrkkään vastakkainasetteluun maailman omien lakien kanssa. Siinä missä maallinen todellisuus mittaa arvon suoritusten, ansioiden, vallan ja omaisuuden kautta, taivaallinen valtakunta toimii täysin päinvastaisella logiikalla. Maailma vaatii ostamaan, ansaitsemaan ja taistelemaan paikkansa auringossa, mutta Jeesuksen tuoma todellisuus alkaa siitä, mikä on ihmiselle mahdotonta saavuttaa omilla voimillaan.
Jeesuksessa ihmisellä ei ole tyhmiä mielipiteitä.
Minulla kyllä vieläkin on, mutta ehkä olen hiukan viisastunut uskoon tultuani. Ihmisinä emme kuitenkaan täydellisyyttä saavuta ennen kuin ylöstempauksessa.
Uskovainen fundamentalisti luulee aina että muutkin ovat samalla tavoin omaan uskoonsa manipuloitu kuin hänkin on omaansa. Tämä on tullut hyvin esille palstan helluntailaisen tulkinnoissa luterilaisista, Hän ei voi ymmärtää ajattelun itsenäistä vapautta.
Kuvastaako 'ajattelun itsenäinen vapaus' mielestäsi tyypillistä luterilaista? Tarkoitat varmaan 'vapautta' olla tulematta uskoon?
Itsenäinen ajattelun vapaus ei liene kovin korkealle arvostettu hyve Raamatussa. Tottelevaisuus Jumalaa kohtaan on.
Raamatun kirjoitusten oikea ymmärtäminen vaatii kyllä itsenäistä ajattelun vapautta. Uskovaisen ei tarvitse olla tyhmä ja tietämätön ollakseen kristitty. En kannata "jätä aivot narikkaan" -ajatusta mennessä seurakunnan ovesta sisään. Tämä ajatus kuitenkin tulee heti vastaan avatessa tiettyjen seurakuntien ovia. Myös luterilaisissa seurakunnissa voi törmätä kyseiseen vaatimukseen
Raamatussa suorastaan vaaditaan omaa itsenäistä ajattelua. Jeesus varoittaa herkkäuskoisuudesta ja hänen nimessään tulevista huijareista. Natanael sai Jeesukselta kehut kun hän myönsi rehellisesti epäuskonsa:
Joh 1:
46 "Nasaretistako?" Natanael kysyi. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" "Tule, niin näet", sanoi Filippus.
47 Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!"
Sinun lahkossasi itsenäinen ajattelu on syntiä. Kaikkien on "ajateltava" ja uskottava samalla tavalla ja porukassahan tyhmyys tiivistyy.
noita ei osaa ajatella
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
hän on hyvin katkera
<<Hän ei voi ymmärtää ajattelun itsenäistä vapautta.<<
"Tosiasiat, luonnonlait ja luonnonvakiot matematiikka sekä universaali moraali ja etiikka ovat objektiivisia. Niiden huomioon ottaminen on viisautta. Kun suunta on vilpittömästi kohti hyvää, rakkautta ja pyhyyttä, mikä voisi olla sen parempaa? Tämä on Jumalan tahto, ja anteeksianto uusistumiseksi saadaan Golgatan ristin tähden Jeesuksen veren vuodatuksesta."
Uskoon tullaan kun huomiodaan myös muut ihmiset, omataan Jeesuksen rakkaus.
Ei pöhköpäitä selittämällä ja kopioimalla Raamatun jakeita.
Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan Sanasta!
Jumalan Sana = Jeesus.
Jumalan san = Raamattu.
Uskoon on tultu mutta Jeesuksesta ei ole mitään havaintoa!
Hyvä homma kun ei tule siten, että alkaa kaikkia muita syyttelee ja panettelee.
Silloin parempi pysyä kilttinä ateistina.
Heitäkin tosin vatipäitä, jotka eivät usko evoluutioon, vaan syyttelevät satuolentoja.
Vatipää on aina vatipää oli uskossa tai ei.
Oikeastaan ei ole edes kovin paljon eroa sillä onko uskossa vai ei.
Sama kaiku on askelten.
Pidä kaveri sinä vatisi. Mä pidän koolini. Sovitaanko yksipuolisella sopimuksella. Sovitaanko?
Ei niille ääripäille voi mitään, ne ovat mitä ovat vaikka itkisi ja pierisi ja näkisi kuoleman unta. Ne ovat mitä ovat ja jutut ovat sitä mitä ovat.
Eihän se mikään haukkumalla kummene. Eikä parane.
Uskon, edes salaa, että se on sittenkin siellä keskellä.
Ajattelee asiaa sitten, vaikka uskon kannalta. No, politiikasta ei edes puhuta samassa yhteydessä, eikä vanhasta maidosta. Onko sellaista edes?
Linkistä voi vertailemalla saada selville, onko usko oikeaa:
https://oikeaseurakunta.wordpress.com/
Eiköhän se ihminen sisimmissään tiedä oman uskonsa tuskin siinä tarvitaan toisen meilipidettä saati joidenkin sivujen kautta tarkistaa, että olenkohan nyt oikeassa uskossa.
Jos Jeesus asuu sydämessä niin vain se on oikeaa uskoa!!!
Mistä tietää että Jeesus asuu sydämessä?
Jos Jeesus asuu sydämessä niin tämä henkilö kyllä sen tietää vääjäämättä ja varmasti.
Jumala ei ole mykkä!!
Raamattu ei taida missään kohtaa sanoa, että Jeesus tulee asumaan sydämeesi, vai löydätkö sellaisen kohdan?
Pelastumme sillä hetkellä, kun uskomme, että Jeesus jo sovitti verellään meidänkin syntimme, ja kun otamme sen vastaan oman syntisyytemme kohdalle. Ja jotta voisi ottaa vastaan tuon Jumalan armon, täytyy ensin tehdä parannus eli tajuta olevansa syntinen, joka tarvitsee Jumalan armoa eikä pysty itse itseään pelastamaan.
Raamatussa kehotetaan tutkimaan itseään, onko tosiaan uskossa. Jos uskot paaviin, et ole vielä uskossa.
Siinä vaiheessa, kun Jumala näytti minulle olemassaolonsa, tulin uskoon. Ei se muuta vaatinut eikä minun elämä ole mitenkään järisyttävästi muuttunut. En saarnaa saati julista uskoon tuloani se vain helpotti elämääni. Samat ongelmat yhä edelleen nyt en vain ota niistä stressiä. Tiedän kuitenkin sen, että elämällä on tarkoitus ja Jumala pitää huolen omistaan. Nyt on hyvä ja odotan mielenkiinnolla sitä mihin tämä tie vie.
Ei saa uskoa, pitää tietää. ",,usko on järjen uinailua eikä sen valvontaa". sanovat teosofit
Tietoa on monenlaista: on hyvää tietoa ja on pahaa tietoa. Uskotko sinä niihin? Jos uskot, uskotko tietoon? Tiedosta on tullut uskonto – tiedeuskonto.
Mutta kun uskoo Jeesukseen ja syntien sovitukseen, niin se on hyvää uskoa.
Moraalin ja etiikan voi löytää samaan tapaan kuin luonnonlait, luonnonvakiot sekä matematiikan ja fysiikan lait. Niitä tulee käyttää oikein hyvän tuomiseksi kaikille kansoille. Se on hyväksi koko luomakunnalle, ja silloin Jumala rakastaa.
Tee sitä, mikä oikein on.
Teosofit onkin oikein järjen uinailuporukka, sekoitus monesta -ismistä. Mielikuvitusta niillä sentään on.
Paitsi, että ilman Jeesusta me emme voi mitään hyvää tehdä. Maailmamme on pahan vallassa.
Et uskaltaisi lähteä väittelemään uskon asioista teosofin kanssa.
Tulisit munatuksi.
"Paitsi, että ilman Jeesusta me emme voi mitään hyvää tehdä. Maailmamme on pahan vallassa."
Näin on että reaalisesti ottaen kaikki ihmiset ovat paholaisen valtaamia ja siksi maailma on tällaista kuten media tuo joka päivä esiin.
Mutta me jotka Jeesuksessa olemme ja Jeesus meissä olemme hyvän valtaamia Hengessä, mutta lihassa olemme tuota samaa pahuuden sakkia.
Uskovien liha on kuollut ja siksi se ei pääse enää valtaan vaikka joskus yrittääkin myös meissä uskovissa, mutta Pyhä Henki on suojanamme.
8 Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.
Teosofikin voi pelastua, kun nöyrtyy tajuamaan mitättömyytensä ja kun ottaa vastaan Jumalan armon Jeesuksen veren kautta, kuin lapsi.
Mikä vika on lapsen uskossa? Olen keskustellut helluntailaisen ja erään vapaakirkon pastorin kanssa uskosta. He ovat väittäneet ettei pieni lapsi mitään usko. Jeesus asetti kuitenkin lapsen uskon esikuvaksi aikuisillekin oikeasta uskosta jolla taivaan portit aukeavat. "Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei voi päästä sinne sisälle." Tämä on hyvin ymmärrettävä ja suora tulkinta Jeesuksen opetuksesta. Miksi tämä opetus ei kelpaa vapaille suunnille???!!!
Nimenomaan pitää olla uskossa lapsen kaltainen.
Ei intoilla tappamisesta eikä herjata Paavalia.
Taidat nyt sekoittaa asioita pahasti:
"He ovat väittäneet ettei pieni lapsi mitään usko."
Kyllä jokainen JÄRKEVÄ ihminen tietää, että vauva ei kykene uskomaan vielä mitään, mutta kasvaessaan lapsen ymmärryskyky kasvaa ja silloin hänkin voi uskoa.
Eihän ymmärtämätön vauva tiedä edes sitä, mihin pitäisi uskoa.Hän elää vielä vaistojensa varassa.
Järkeäkin on lupa käyttää.
"... vauva ei kykene uskomaan vielä mitään, mutta kasvaessaan lapsen ymmärryskyky kasvaa ja silloin hänkin voi uskoa."
Ja tällöin henkilö tulee aina aitoon uskoon Jeesukseen ja suurin osa heistä menee apostoliselle kasteelle.
Jokainen JÄRKEVÄ ihminen tajuaa että usko ei ole ymmärryksestä riippuvainen. Pyhä Henki voi synnyttää uskon ilman ymmärrystäkin.
Mutta ateisteilla ja harhaoppisille usko on vain ymmärryksen asia
Raamattu ei tunne termiä "menee apostoliselle kasteelle"
Näinpä, ne on Raamatusta vapaat nämä vapat suunnat
Kyllä uskoon tulleet ihan itse menivät kasteelle. Ei heitä sylissä kannettu.
Ei Raamattu sellaista sano
Kristinuskoon kääntyneet kastettiin
Usko on luottamusta Raamatun mukaan ja myös Suomenkielen sanakirjan mukaan. Siinä ei ummärrystä tarvita. Lapset joita Jeesus otti syliinsä luottivat Jeesukseen. Mitä pienempi lapsi sitä aidompi hän on uskossaan. Niinpä Jeesus sanoi juuri pienten lasten uskoa oikeaksi ja aidoksi ja suositteli sitä aikuisillekin. "Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei voi päästä sinne sisälle." Vastaanottaminen tarkoittaa juuri uskoa ja tässä kontekstissaan uskoa Jeesukseen. Uskon vääntäminen joksikin ihmisteoksi ei herätä luottamusta vapaisiin suuntiin. Helluntailaissaarnaaja Reinhard Bonnke yritti sitä pienessä kirjasessaan "Vuosi 2000 ja mitä sen jälkeen" sanomalla että usko on teko ja nimenomaan ihmisen teko. Näin selkeällä ja tökeröllä valheella vapaat suunnat yrittävät huijata säseniä omaan lahkoonsa.
Sitä lapsen kaltainen usko on.
Ei sitä, että vikistään ja kitistään uskosta.
Kyllä sen jokainen tiedostaa jos on ollut Jumalan kanssa tekemisissä. Se pitää vain tehdä se uskon ratkaisu, Jumala hoitaa loput.
Jumala ei tarvitse ihmisen uskonratkaisua nutta Perkele tarvitsee: ..., jos kumarrat minua
Olen ottanut Jeesuksen vastaan elämääni, mennyt kasteelle Jeesuksen esimerkin mukaan ja saanut täyttyä Pyhällä Hengellä josta merkiksi olen puhunut kielillä. Tämä on valtava ja selvä kokemus. Tee sinäkin uskon ratkaisu ja anna pestä pois syntisi.
Mutta kun isot pojat sanoo, että se lahkolaisuutta.
Sitten vielä herjaavat Paavalia ja silloin ei kyllä voi uskoa enää mihinkään.
" Pyhä Henki voi synnyttää uskon ilman ymmärrystäkin."?????
Miten ymmärtämätön ymmärtää, mihin hän uskoo????
Järkeäkin on pupa käyttää.
Ei Johanneskaan kohdussa mitään ymmärtänyt mutta uskoi silti
Omaan järkeensä luottaville uudestikastajille järki menee Jumalan Sanan ohi!
Ei uudestikastaja-inttäjä-eksyttäjä näin raamatussa usko Raamattua
Hän käyttää vain olematonta järkeään
Olet lahkosi aivopesemä höppänä. Jumalalla ei liene mitään tekemistä uskosi kanssa.
”Anonyymi00089” 2026-07-08 18:41:56 kirjoitti;
”Kadotettu uskonnollinen mummo ei tykkää kommenteistani. Kirjoitin, että uskoontulo tosiaan on hetki, se hetki, kun lopulta tajuamme, mitä pelastuminen on. Sillä hetkellä, kun ymmärrämme, että Jeesus jo sovitti verellään minun ja sinunkin synnit, ja otamme sovituksen vastaan omalle kohdallemme, uudestisynnymme.”
Kyllä tykkään kommenteistasi, ne ovat asiallisia ja hyvin kirjoitettua. En vain ole kaikesta ihan samaa mieltä.
Niin, minulle pelastuminen on se mitä Jumala armossaan antaa, sitten joskus. Luotan siihen ja uskon Häneen. Luottamusta vain ei hetkessä saa, toisinaan voi aikaa mennä kauankin. Että olenko sen arvoinen, että Jumala minutkin pelastaa.
Noita uudesti syntymisiä voi olla useitakin, ihan miten sen käsittää. Omalla kohdalla voisin tosiaan sanoa, kun aloin aivan uusin silmin lukemaan Raamattua, aloin myös uudesti syntymään.
”Omahyväisyys häneltä kyllä luonnistuu. Se on uskoontulon este. Puuttuu se olennainen, parannus, eli omakuvan täyskäännös 'ihan hyvästä' kurjaksi syntiseksi.”
Edelleen kummastelen, miksi noin sanot? Et tunne minua, etkä tiedä mitään minusta. En todellakaan ole mitenkään itsekeskeinen, saati että olisin itseriittoinen- pikemmin päinvastoin. Tosin olen oppinut myös tykkäämään itsestäni, koska se on lähimmäisen rakkauden yksi perusta. Ihminen, joka vihaa itseään, vihaa myös muita ihmisiä.
Etkä sinä voi sitäkään tietää, mitä olen Jumalan kanssa käynyt läpi. Nöyryys vaatii paljon ja siihen riittää uskallusta.
”Yleensä näen, että uskovat varoittavat sinua maallisuudesta, uskonnollisuudestasi, siitä että et vielä ole ymmärtänyt, mitä pelastava evankeliumi on, eli et ole pelastunut.”
”…ennen kuin tajuaa, mitä pelastumiseen tarvitaan. Täytyy uskoa oikein.”
Olen keskustellut elämäni varrella hyvin monenlaisten uskovien kanssa. Olen myös tutustunut erilaisiin käsityksiin siitä, mikä kenenkin mielestä on se ”oikea” usko. Tai siihen, millaiseksi pitää muuttua, jotta muut uskovat sinut hyväksyisivät.
Voin sanoa, että etenkin ortodoksien kanssa käymäni keskustelut ovat avanneet monta asiaa.
”Uskovassa asuva henki tunnistaa saman hengen toisessa uskovassa.”
Tuo muuten pitää paikkansa, oli uskova sitten helluntailainen, vapaakirkkolainen, ortodoksi, luterilainen jne. Kohdatessa sen havaitsee – ei kirjoitetun tekstin kautta.
”Riittääkö sinun mielestäsi, että hyssyttelisi ja kulkisi keskitietä, ei pahoittaisi kenenkään mieltä, ja kaikki ihmiset tykkäisivät hänestä? ”
:D Kun en ole koskaan ollut mitkään keskitien kulkija ja vielä vähemmän odottanut, että kaikki tykkäisivät, niin tuo väite kuulostaan vähän huvittavalta.
Olet massan mukana menevä kulttuurikristitty.
"”Omahyväisyys häneltä kyllä luonnistuu. Se on uskoontulon este. Puuttuu se olennainen, parannus, eli omakuvan täyskäännös 'ihan hyvästä' kurjaksi syntiseksi.”
Edelleen kummastelen, miksi noin sanot? "
Miksi kummastelet? Omahyväisyys ja toisten aliarviointi kun suorastaan loistaa sun viesteistä. Sä et tajua että sinä itse et voi arvioida viestejäsi, vaan lukija on ainoa arvioija jota varten itseasiassa olet viestisi kirjoittanutkin.
Ja sitten seuraakin litania minä-viestejä joissa itse arvioit itseäsi! Et näytä ymmärtävän kuinka kornia tuo on.
"Etkä sinä voi sitäkään tietää, mitä olen Jumalan kanssa käynyt läpi."
No et ainakaan mitään kristillisesti rakentavaa koska viesteistäsi tulee läpi joka kerta inhosi eläviä Jeesuksen palvelijoita kohtaan.
"Olen keskustellut elämäni varrella hyvin monenlaisten uskovien kanssa."
Viestiesi perusteella uskon että kuuntelet vain kirkko"uskovien" kanssa koska viestisi tuo tämän esiin.
"Olen myös tutustunut erilaisiin käsityksiin siitä, mikä kenenkin mielestä on se ”oikea” usko."
Tämä sisältää erään vihjeen miksi olet kristinuskon vastainen. Kuuntelet ihmisiä että Jumalan Sanaa etkä ihmisiä jotka siteeraavat Jumalan sanaa. Kuuntelet vain näitä tulkitsijoita.
Ja lopuksi se sama ivallisuus ja nauru tulee viestistäsi läpi!!
"Niin, minulle pelastuminen on se mitä Jumala armossaan antaa, sitten joskus"????
Sitten joskus?
Miksi odottaa sitä "joskusta", kun voi lähestyä Jumalaa JO TÄNÄ päivänä?
Hepr 3
"Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo:
– Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä,
älkää paaduttako sydäntänne".
Sinä et ole Jumaalan uskova kristitty vaan satanistipedofiili uudestikastaja-inttäjä-eksyttäjä näin raamatussa, joka vihaa uskovia
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
se nähtiin tänäänkin
Hienoa, että täällä ateistit ym. saavat lukea, miten sitä oikein tullaan uskoon ja miten se ilmenee, kun on tultu uskoon. Monen mielestä kun se usko on vain joku oma päähänpisto tai päätös.
En ole hurahtanut uskonharhaiseksi, vaan olen edelleen tervejärkinen ihminen ja toivon kaikille uskonharhaisille eheytymistä.
Kunhan et ala Paavalia herjaamaan, niin kaikki hyvin.
Lapsenmielinen on eri asia kuin lapsellinen. Lapsenmielinen aikuinenkin turvautuu Jeesukseen kuin lapsi, luottavaisesti kuin hyviin vanhempiinsa oli mitä oli, tuli mitä tuli.
Turvautuu, mutta ei ala herjaamaan vanhempiaan että 80% teidän jutuista on valhetta.
Olen ollut uskossa niin kauan kuin muistan
... ja siis Jeesus elää sinussa ja sinä Jeesuksessa - vai???
Näinhän Jeesus lupasi.
Niinkö? Laittaisitko Raamatusta jakeen?
Vapaat uskonlahkot yrittävät panna omia ideoitaan Raamattuun, mutta se edellyttää Raamatun kääntämistä siansaksaksi.
Kerro muutama esimerkki.
Että Paavli valehtelee 80%:sti.
Aika lahko.
Selvä esimerkki täällä on jo kerrottukin monteen kertaan eli lahkojen väite ettei lapsi voi uskoa on aivan posketon valhe. Kun Jeesuksen aikanaki lapsen usko oli ainoa oikea usko, niin miksei tänäänkin?
Minkalaista aivotoimintaa luulet alle 2kk vanhalla olevan?
Esimerkki!
Ehkä hieman samanlaista kuin syvästi dementoituneella vanhuksellakin - joskin eri syystä, mtta kummatkin tarvitsevat rakkautta eli evankeliumia käytännön teoissa muilta ihmisiltä ja Jumalalta.
Oikein. Kyllä minäkin jo n. kolmevuotiaana uskoin Jumalaan. En nyt ihan sylilapsi kuitenkaan enää ollut, mutta en kovin kaukanakaan siitä. Rukoilin Jumalaa äitini opettamalla rukouksella: "Sylihisi Jeesus rakas nukkua mun taasen suo. Enkelisi kaitsijaksi käske vuoteheni luo. Ota hellään huomahasi vanhempani rakkahat, koti kallis, siskot veikot, jotka kanssain kasvavat. Aamen!
Luterilainen kristitty Jumalan ARMOSTA
Usko on lahja jeesukselta, henkitodistaa sydämessä olemme jumalan lapsia, on rauha jeesusen kanssa. Näkyy ulos päinkin uskova haluaa rukoilla toisen puolesta hänkin pelastuisi kuolemasta.
Olen tullut vähitellen. Usko on saanut kasvaa lapsesta saakka
Olet kasvanut uskossa.
Kannattaa tosiaan harkita tarkkaan mihin ja keneen uskoo. Huijari-Jeesuksia kun on paljon liikkeellä.
Ja kaikenlaisia puolikaheleita.
Huijarikahelit erottaa siitä, että uskooko Jeesusta. Nimittäin heitä on elänyt vain yksi tiettävästi.
Kristinuskon uskoon voi tulla vain pelkäämällä helvettiin joutumista, joten ensin on tultava helvettiuskoon.
Niin, ja ajattele, ihminen säätää ja Jumala päättää. Taitaa tulla nätti kesäpäivä.
Juamala antoi ihmiselle vapauden päättää, uskooko Jeesuksen veren sovituksen omalle kohdalleen, vai meneekö enemmistön mukana helvettiin.
Manipuloimalla koukkuun saadulla ihmisellä ei ole mitään vapaata tahtoa. Häntä vedetään kuin pässiä narussa.
Ex helluntailainen
OK. Hänen uskonsa romahtaa heti jos hän luopuu pienimmästäkin lahkonsa hokemista. Jos hän luopuu uskostaan siihen että Bileamin aasi todella puhui ihmisten kielellä, kohta hän ei usko Jumalaankaan.
Minä en ole missään vaiheessa pelännyt helvettiin joutumista en silloin, kun en ollut uskossa. Silloin kyseenalaistin koko helvetin olemassaolon koska en uskonut edes Jumalan olemassaoloon. Siinä vaiheessa, kun tulin uskoon en ole missään vaiheessa edes ajatellut joutuvani helvettiin. En minä kiinnitä kyseiseen paikkaan mitään ajatuksia ei ole syytä siihen. Sen näkee sitten siinä vaiheessa, kun ihminen kuolee olenko enää edes olemassa ja jos olen niin missä muodossa. Jumala pitää huolen omistaan mitä tässä turhia murehtimaan tulevasta. Pyrin elämään hyvän elämän vahingoittamatta muita kanssaeläjiä, se riittää minulle. Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Sillä pääsee pitkälle.
Meinaatko, että enemmistö ihmisistä menee helvettiin. Toisaalta sillä monet on kutsuttu, mutta harvat on valittu. (Matteus 22:14)
näin Sana sanoo
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
niin tekee
Kaunis kesäpäivä on paras käyttää turhia jupisemalla.
noita inttää taas
on se vaan sairas
Onneksi kannettavat tietokoneet keksitty, niin voi uimarannalla kirjoittaa mitenn pitää tappaa ihmisiä ja herjata Paavalia.
Mutta vaikka olisi miten herkullisia näkymiä, niin sillä silmällä ei saa katsoa.
Ihmeen siisti ketju; vain yksi poistettu kommentti.
Vielä ennättää himo yltyä.
"Miten tullaan uskoon"?
Room 10
"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
Perin ysinkertaista. Uskoontuloon ei tarvita hienoja seemonioita eikä rituaaleja.Kirkot tarvitsevat niitä.
Joo uskoontuloon ei tarvita endaumentteja.
Totta, ne on uudestikastajien rituaaleja, ei kristillisten kirkkojen
Room 10
"Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
Tätä voidaan pitää eräänlaisena raamatullisena premissinä, mikä tuo esiin että ensin evankeliumin julistus uskoontulosta Jeesukseen, sitten kuuleminen ja itseensä meno ja sitten uskoontulo Jeesukseen. Näin siis kristinuskossa, kirkoilla on sitten ihan ikiomat käytänteensä.
Tuo on kirkkojen oppi ja lahkoilla on sitten omat oppinsa, joista endaumenttiseremoniat on vain yksi esimerkki
Onko lapsikasteseremonia noita endaumentteja? Koeta puhua suomea.
Tuon viestin kirjoittaja on helluntailainen lastenraiskaajanoita uudestikastaja-inttäjä-eksyttäjä näin raamatussa
Endaumentit on uudestikastajien seremonioita
Itse olet sellainen!
Ei täällä ole kuin yksi pedofiilinoita
Kerro toki mikä se evlut kirkon oppi nykyään on.
Onko se luterilainen oppi vai nykyisten piispojen oppi?
Varmaan löytyy tunnustuskirjoista.
Ei löydy. Siksi kysynkin.
Äitisi?!
Helluntailainen jankkaaja
Tutki katekismusta
Osaan sen ulkoa. Mutta sinä näytät trollaavan 😹
Katekismus:
”Avioliiton tarkoitus ja perustaJumalan asettama: Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde toteutuu Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Perheen perusta: Avioliitto luo pohjan perhe-elämälle.
Keskinäinen ilo ja apu: Sen tarkoituksena on tuottaa puolisoille iloa ja opettaa palvelevaa rakkautta.
Uusi sukupolvi: Avioliiton tehtävänä on kasvattaa uutta sukupolvea.”
Piispat ovat erimieltä.
Kumpaa uskot?
Minä uskon Tunnstusta. Sinä et usko?
Mitä tunnustusta? Tunnustuksia on useita.
Sitä minkä siteerasit. Minä uskon sitä avioliiton osalta
Sitäkö sinä et usko
https://tunnustuskirjat.fi/index.html
Noista on hyvä aloittaa.
Mikä noista koskee avioliittoa?
Jos pidät katekismusta tunnustuksena, niin piispat ovat harhaoppisia.
Näinhän se on
Ei ole vielä jätkät innostuneet vain 3 poistoa.
Mutta kyllä ne ajat vielä koittaa.
Vissin u-k-i-e nr on ottanut iisisti
eipä ole enää
no nähtävästi
noita on täällä kai
niin mäkin luulen
Olen ollut uskossa koko elämäni ja saanut kasvaa siinä
Se tuntuu ärsyttävän monia
Taidat vain itse olla siitä ärsyyntynyt. Mitään syntymäuskoa ei Raamattu tunne.
"Usko tulee kuulemisesta."!
En puhunutkaan syntymäuskosta vaan siitä että olen saanut lapsesta saakka olla uskossa.
Taidat puhua siitä että uudestikastajia ärsyttää kun joku on saanut tulla lapsena uskoon.
Se on surullista
Taas nähtiin miten u-k-i-e nr:aa alkoi ärsyttämään
Hän on taas riehunut täällä koko päivän. Ikävää!
Varmaan miljardit ja taas miljardit, ovat maailman varrella tehneet uskon ratkaisun ja kaikilla heillä on oma tarinansa uskosta Jeesukseen.
158 sääntöjen vastaista viestiä poistettu. Aika iso määrä poistettuja viestejä huomioiden aloituksen teemaa.
Olen uskossa mutta harva tutuistani tietää siitä. En usko, että se näkyy mitenkään niin suurena muutoksena siten, että joku sanoisi minun muuttuneen. Alkoholin käytön lopettaminen ei johdu uskosta vaan syynä on ikä ja terveellisemmät elämäntavat.
Jos nähtäisiin jostain kaikki poistetut viestit, se kertoisi ihmiskunnasta enemmän kuin näkyvät.
Olen tullut kauan sitten
Ne poistetut viestit eivät välttämättä kertoisi palavasta uskosta, vaan ihmisraunioista.
Ja siitä on esimerkkinä tämä uudestikastaja-inttäjä-eksyttäjä näin raamatussa, muita nimittelevä ja kristittyhä vihaava helluntailainen surkimus
Hän on kovasti pienten lasten perään kuten täällä nähdään
siksi häntä sanotaan pedofiilinoidaksi
Sitänän helluntailainen mesuaja on
Olen ja se ärsyttää u-k-i-e nr:aa
Hienoa että olet löytänyt Jeesuksen! Ei voi kuin kiittää Jumalaa iloiten!