En tiedä enää millä sanalla kuvailisi nykyfiiliksiä, kun seuraa poliittisen johtomme edesottamuksia sekä valtio- että kuntatasolla. Eipä ainakaan yöunet parane.
Muistaakseni Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa?
Juuri nyt kaikkien hampaissa on kokoomuksen halliprojekti, jota kauhistellaan, päivitellään ja nyrpistellään A-studiota myöten, kun hetki sitten järjestötukien ruotuunrunttaaminen oli vastaavasti otsikoissa (tosin niin, että ministeri Rydmania myllytettiin urakalla!)
Ongelmahan tässä ei ole pelkästään yksi yksittäinen sulle-mulle-suhmurointi jota kauhistellaan, vaan tämä helkatin maan tapa, jolla kaikki puolueet kähmivät kukin vuorollaan milloin mitäkin. Mikähän onkaan se mystinen hallituksen toivekori, johon oli jokainen pistänyt ikiomia ”gardeneitaan”? Ja entäpä sitten kuntatason kokous- yms palkkiot? Hipoo sataatuhatta pelkkä osa-aikainen kuntatason touhuilu? Käsittämätöntä. Montako käsiparia tuollakin summalla saisi lapsia ja vanhuksia hoitamaan?
Saksassa on vihdoinkin herätty ihmettelemään, miksi mikään hallitus ei onnistu ikinä. Tajuttiin hitaasti, että Länsi-Saksassa joko CDU tai Demarit olivat hallitusvastuussa ja toinen oppositiossa. Tämä toimi ja asiakas-omistaja-kansalainen-veronmaksaja-äänestäjä tiesi mitä kulloinkin sai ja mitä ei saanut. Sitten tuli Saksojen yhdistyminen ja alkoi konsensuspolitiikka.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen joku vatipää keksi konsensuksen. Meillä eräs poliitikko päästi suustaan, että meillä riittäisi yksi puolue, koska kaikki kannattavat hyvinvointivaltiota. No, tämä töräytys katosi julkisuudesta alta aikayksikön, sillä sehän on totta!! Jos kansalainen ei enää erota millään oikeistopolitiikkaa vasemmistosta, niin silloin kymmenet puolueet ovat turhia yhden- ja kahden asian liikkeitä. Ja kun ei eroteta, keskitytään aivan turhaan mekkalointiin milloin mistäkin.
Meillä Suomessa on aivan sama meno. Sama se, kuka on hallituksessa, sulle-mulle runttaaminen jatkuu, vähän juustohöylätään suuren mekkalan saattelemana ja taas jatketaan kuten ennenkin.
Jos kansalainen saisi päättää suoralla vaalilla, niin takuuvarmasti järjestöissä kävisi punakynä todellakin ihan eri tahtiin kuin Rydmaninlla ja siellä näiden suojatyöjohtajien palkat puolitettaisiin, eikä riitäkään. (On kaikille aivan selvää, ettei jonkun lobbauspuljun vetäjälle kuulu maksaa enemmän kuin vaikkapa Puolustusvoimien komentajalla, sairaalan ylilääkärille, pääministerille, muille ministereille jne.) Eikä yhtäkään täysin turhaa hömppätutkimusta rahoitettaisi julkisista varoista (omilla rahoilla ja yksityisellä rahoituksella ihan mitä tahansa kukin keksii tutkia). Eikä myöskään näinä aikoina latinlatia työnnettäisi kehitysapuun, mutta kun se on vasemmistolle herkkää ja siellä suojatyöpaikkoja, niin tokitoki.
Tämä korttitalo on rakennettu konsensuksella hyväveli/-sisko-pohjalle, eikä ketään tunnu kiinnostavan, mitä tapahtuu, kun se sortuu ja sortuuhan se. Minäkin lopulta ymmärrän, miksi näitä ei kiinnosta! HästägOmaEtu. Ja kaverille kanssa.
Muistaakseni Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa?
Juuri nyt kaikkien hampaissa on kokoomuksen halliprojekti, jota kauhistellaan, päivitellään ja nyrpistellään A-studiota myöten, kun hetki sitten järjestötukien ruotuunrunttaaminen oli vastaavasti otsikoissa (tosin niin, että ministeri Rydmania myllytettiin urakalla!)
Ongelmahan tässä ei ole pelkästään yksi yksittäinen sulle-mulle-suhmurointi jota kauhistellaan, vaan tämä helkatin maan tapa, jolla kaikki puolueet kähmivät kukin vuorollaan milloin mitäkin. Mikähän onkaan se mystinen hallituksen toivekori, johon oli jokainen pistänyt ikiomia ”gardeneitaan”? Ja entäpä sitten kuntatason kokous- yms palkkiot? Hipoo sataatuhatta pelkkä osa-aikainen kuntatason touhuilu? Käsittämätöntä. Montako käsiparia tuollakin summalla saisi lapsia ja vanhuksia hoitamaan?
Saksassa on vihdoinkin herätty ihmettelemään, miksi mikään hallitus ei onnistu ikinä. Tajuttiin hitaasti, että Länsi-Saksassa joko CDU tai Demarit olivat hallitusvastuussa ja toinen oppositiossa. Tämä toimi ja asiakas-omistaja-kansalainen-veronmaksaja-äänestäjä tiesi mitä kulloinkin sai ja mitä ei saanut. Sitten tuli Saksojen yhdistyminen ja alkoi konsensuspolitiikka.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen joku vatipää keksi konsensuksen. Meillä eräs poliitikko päästi suustaan, että meillä riittäisi yksi puolue, koska kaikki kannattavat hyvinvointivaltiota. No, tämä töräytys katosi julkisuudesta alta aikayksikön, sillä sehän on totta!! Jos kansalainen ei enää erota millään oikeistopolitiikkaa vasemmistosta, niin silloin kymmenet puolueet ovat turhia yhden- ja kahden asian liikkeitä. Ja kun ei eroteta, keskitytään aivan turhaan mekkalointiin milloin mistäkin.
Meillä Suomessa on aivan sama meno. Sama se, kuka on hallituksessa, sulle-mulle runttaaminen jatkuu, vähän juustohöylätään suuren mekkalan saattelemana ja taas jatketaan kuten ennenkin.
Jos kansalainen saisi päättää suoralla vaalilla, niin takuuvarmasti järjestöissä kävisi punakynä todellakin ihan eri tahtiin kuin Rydmaninlla ja siellä näiden suojatyöjohtajien palkat puolitettaisiin, eikä riitäkään. (On kaikille aivan selvää, ettei jonkun lobbauspuljun vetäjälle kuulu maksaa enemmän kuin vaikkapa Puolustusvoimien komentajalla, sairaalan ylilääkärille, pääministerille, muille ministereille jne.) Eikä yhtäkään täysin turhaa hömppätutkimusta rahoitettaisi julkisista varoista (omilla rahoilla ja yksityisellä rahoituksella ihan mitä tahansa kukin keksii tutkia). Eikä myöskään näinä aikoina latinlatia työnnettäisi kehitysapuun, mutta kun se on vasemmistolle herkkää ja siellä suojatyöpaikkoja, niin tokitoki.
Tämä korttitalo on rakennettu konsensuksella hyväveli/-sisko-pohjalle, eikä ketään tunnu kiinnostavan, mitä tapahtuu, kun se sortuu ja sortuuhan se. Minäkin lopulta ymmärrän, miksi näitä ei kiinnosta! HästägOmaEtu. Ja kaverille kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.