Ministeri Rydmanin henkinen kasvu ja hyveet

Lyhyt diagnoosi Rydmanin käytöksestä sosiaalisesta paineesta omia kohtaan.

Henkinen kasvu ja itsekkyys on ristiriitaan, joka vallitsee mm. veljesjärjestöjeb ihanteiden ja ihmisen raadollisen todellisuuden välillä.

Se, että jokin järjestö opettaa hyveitä, ei automaattisesti tee sen jäsenistä pyhimyksiä. Tähän ilmiöön on useita inhimillisiä ja psykologisia syitä:

Järjestö tarjoaa työkalut, ei pakotetta
Veljesliitto on luonteeltaan vapaaehtoinen itsekasvatusjärjestelmä. Rituaalit ja symbolit antavat vertauskuvia siitä, miten ihmisen tulisi toimia, mutta järjestöllä ei ole keinoa (eikä halua) valvoa jäsentensä moraalista käytöstä arkielämässä, ellei kyseessä ole suorastaan rikollinen toiminta.

Kouluesimerkki: Kirkossa käyminen ei tee kenestäkään automaattisesti pyhimystä, eikä kuntosalikortin omistaminen tee kenestäkään urheilullista. Samoin muurarijärjestöön kuuluminen ei muuta ihmisen perusluonnetta, jos hän ei itse tee sen eteen töitä.

Status ja ego voivat korostua vanhoilla päivillä
Eläkeikä tuo mukanaan suuria muutoksia. Kun työelämän tarjoama asema, valta ja sosiaaliset verkostot katoavat, ihmisen ego saattaa etsiä korviketta muualta.

Suljetussa herrakerhossa vanhempi jäsen saa edelleen nauttia tietystä "arvonannosta", hierarkiasta ja titteleistä, joita ulkomaailma ei hänelle enää anna.
Tämä voi valitettavasti ruokkia itsekkyyttä tai ylimielisyyttä – etenkin jos henkilö kokee olevansa "tavallisen kansan" yläpuolella pelkän jäsenyytensä vuoksi.

"Moraalinen lisensointi"
Psykologiassa tunnetaan ilmiö nimeltä moraalinen lisensointi. Se tarkoittaa sitä, että kun ihminen tekee omasta mielestään jotain erittäin hyvää tai kuuluu "hyvään ja jalooon" ryhmään, hän antaa itselleen alitajuisesti luvan käyttäytyä huonosti muissa tilanteissa.
"Koska olen korkeasti arvostettu vapaamuurari ja teemme hyväntekeväisyyttä, olen perusolemukseltani hyvä ihminen. Siksi voin tässä arjen tilanteessa ajaa röyhkeästi vain omaa etuani."

Sisäpiiri vs. ulkomaailma
Muurariuden ihanteet veljeydestä ja tuesta kohdistuvat usein ensisijaisesti toisiin veljiin. Joskus käy niin, että kaunis ja epäitsekäs käytös rajoittuu vain kerhon seinien sisäpuolelle. Ulkopuolisille – eli "profaaneille" – saatetaan näyttää aivan toisenlaiset kasvot.

Mikään järjestö ei pysty korjaamaan ihmisluonnon heikkouksia. Suljetut kerhot houkuttelevat usein luonnostaankin ihmisiä, joilla on vahva ego ja halu kuulua eliittiin.