olen menettänyt äitini,isäni,mieheni ja kolme hyvää ystävääni. olen ollut töissä hoitoalalla, jossa olen kohdannut kuoleman useasti.kuolemaan ei voi ikinä tottua, kaikki kuolema sattuu lujasti sydämmeen. mutta kuolema on tosi asia, ja siltä ei voi kukaan välttyä. surutyö pitää viedä loppuun ja sitten on jäljellä kauniit muistot. kaikilla on oma tapansa surra, ei ole oikeaa eikä väärää tapaa käydä läpi kuolema. omalla kohdallani huoli on lapsissa, miten he pärjäävät ilman äitiä, jos minulle sattuu jotain. olen keskustellut lasten kanssa kuolemasta , kyselevät mokomat niin paljon. olen kertonut kirkkaitten tähtien olevan kuolleitten , jotka katselevat meitä täällä miten pärjäämme(Toiset ajattelee että ompa tyhmää)mutta se on minun tapani kertoa lapsille. voimia ja jaksamisia kaikille, jotka ovat menettäneet läheisiänsä
rakkaitten kuolema koskettaa
minna400
1866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Surua on riittänyt, olen menettänyt 2 aviomiestä vanhemmat,isovanhemmat,appivanhemmat, 3 veljeä, ei entisestä ole toipunut kun tullut uusisuru, kaikesta huolimatta on pitänyt jaksaaa ja mennä eteenpäin, siinä sivussa lapset kasvaneeet ja perheen perustaneet, kyllä elämä voittaa.