Vielä yksi näkemys YYA-ajasta.

Tällä palstalla on nyt sekä YYA-aikaa puolustavia että sitä vahvasti arvostelevia ketjuja. Itse haluan tuoda esille kultaisen keskitien näkemyksen, koska itsekin elin tuon YYA-ajan Suomessa. Oliko Suomi silloin rähmällään Neuvostoliiton suuntaan? Kyllä oli. Myötäilivätkö politiikot ja toimittajat Neuvostoliittoa ja pidättäytyivätkö arvostelemasta sitä? Kyllä he tekivät niin. Varsinkin Yleisradio. Vaiettiinko silloin mediassa Neuvostoliiton epäkohdista? Pääsääntöisesti kyllä vaiettiin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Epäkohdista kyllä tiedettiin, mutta niitä ei vaan nostettu julkisuudessa esiin.

Mutta vaikuttiko YYA-sopimus merkittävästi tavallisten suomalaisten arkeen ja teki heidän elämänsä vaikeaksi? No eipä juurikaan. Suomalaiset elivät kaikessa rauhassa omaa elämäänsä ja enemmistö tajusi, että poliittisen johdon kumartelu itänaapurin suuntaan oli pakon sanelemaa eikä sitä otettu haudanvakavasti. Suurin osa tavallisista kansalaisista tiesi hyvin, ettei Neuvostoliitto oikeasti ollut mikään työläisten paratiisi eikä siitä kerrottuja kaunistelevia juttuja pitänyt ottaa tosissaan. Ja he tiesivät senkin, että myös politiikot ja toimittajat tiesivät totuuden Neuvostoliitosta, vaikka julkisesti vaikenivatkin siitä. Sodan hävinnyt maa ei vaan halunnut ärsyttää isoa naapuriaan ja kaikki ikäänkuin mukautuivat siihen niin kauan kun vain saatiin elää rauhassa ja rakentaa maata.