Sanna ja kommari himmeli

Pakkoliitoksista jäi poliittisia traumoja.
Kuntaliitokset ovat suoraviivaisin keino, kun kuntalaisten palvelut ovat vaarassa ja kunnan mahdollisuudet selviytyä itsenäisenä heikkenevät. Toistaiseksi tuorein kuntaliitos syntyi, kun Pertunmaa joutui kriisikuntamenettelyyn ja yhdistettiin lopulta Mäntyharjuun.

Jyrki Kataisen (kok) kokoomuksen ja Sdp:n varaan rakennettu hallitus yritti viisitoista vuotta sitten yhdistää kuntia väkipakolla, mutta kunnat nousivat kapinaan. Etenkin keskuskaupunkien vauraat ympäryskunnat eivät liitoksia tahtoneet, ei myöskään oppositiossa ollut keskusta, joka edelleen hallitsee pieniä maaseutukuntia.

Pakkoliitoksista jäi poliittisia traumoja. Uusintayritys ei ole todennäköinen.

Moni muistelee kaihoisasti 2000-luvun alkupuolen Paras-hanketta, jossa kuntia houkuteltiin ”porkkanarahoilla” eli yhdistymisavustuksilla vapaaehtoisiin liitoksiin, ja henkilöstö sai kyytipoikana viiden vuoden irtisanomissuojan. Nyt tällaiseen höveliyteen ei ole varaa, varsinkin kun valtio karsii samaan aikaan työntekijöitään ja hyvinvointialueet käyvät irtisanomiskierroksia.

Yhä enemmän suosiota näyttävät saavan mallit, jossa Suomeen syntyisi tehtäviltään erilaisia kuntia. Tätä on käyty läpi parlamentaarisessa ryhmässä, jonka nykyinen hallitus perusti pohtimaan kuntien tulevaisuutta.

Nykyisin kuntalaki koskee kaikenkokoisia ja kaikkialla Suomessa sijaitsevia kuntia yhtäläisesti, Helsingistä alle 700 asukkaan Lestijärveen. Kunnat tekevät laajasti yhteistyötä, eli todellisuudessa kaikki kunnat eivät nykyisinkään tee kaikkea itse – ja Helsingin tehtäväkenttä on kunnalle erittäin laaja, koska se on käytännössä myös hyvinvointialue.

Jatkossa voisi olla mahdollista, että Suomessa olisi lakiinkin kirjattuna useamman kategorian kuntia.

Kuntaliitto on teettänyt simulaatioita mallista, jossa vajaat 200 kuntaa toimisi nykyiseen tapaan ja hieman yli sata kuntaa muuttuisi tehtäviltään kevyemmiksi ”kotikunniksi”. Kotikuntiin jäisi tärkeimpänä varhaiskasvatus ja pari ensimmäistä luokkaa perusopetuksesta. Niille jäisi edelleen itsehallinto valtuustoineen.

Kuntaliiton loppupäätelmä on silti se, että tehtävien eriyttäminenkään ei välttämättä pelasta kaikkein heikoimmassa hapessa olevia kuntia.

On perustuslaillisesti mahdollista luoda tehtäviltään erilaisia kuntia, mutta pahasti näyttää siltä, että se olisi vain laastaria ja välivaihe ennen kuntarakenteen perusteellista uudistusta. Se tarkoittaa, että Suomeen tarvitaan nykyistä vähemmän nykyistä vahvempia kuntia. Kuntien täytyy olla elinkelpoisia, jotta ihmisten palvelut turvataan.