Kun Amerikassa psykologi ja seksologisti John Money 1950 –luvulla loi konseptin jokaisen lapsen sukupuolen muovautumiskyvystä aina 18 ikäkuukauden rajaan asti, alkoi intersukupuolisuuden hoidossa uusi aikakausi. Tuolloin kehitettiin ajatus, että jokainen lapsi on kuin saviveistos, joka oli muovattavissa kirurgian, hormonihoitojen ja kasvatuksen yhteistyöllä kumpaan tahansa sukupuoleen. Money kehitti tämän teorian ryhmänsä kanssa tehtyään aiheesta muutamia tutkimuksia, joista yhden tutkimuksen potilas tuli maailmankuuluksi, ja juuri hänen onnistuneeseen hoitoonsa perustui tämä sukupuolen muovautuvuuden käsite.
Kyseessä oli poika, joka amerikkalaiseen tapaan liittyen ympärileikattiin muutaman kuukauden iässä. Valitettavasti leikkauskomplikaationa hänen peniksensä tuhoutui ja seurauksena oli tilanne, jossa normaalilla pojalla ei ollut enää lainkaan penistä. Muutaman kuukauden kuluttua poika tuli John Hopkins sairaalaan hoitoon, John Moneyn vastaanotolle ja hänen ohjeidensa mukaisesti pojasta päätettiin tehdä tyttö. Lisäleikkausten jälkeen pojan ulkoiset sukupuoliominaisuudet oli poistettu ja muovattu tämän pojan ulkoinen ilmiasu tyttöä muistuttavaksi. Pojan vanhemmille annettiin ohjeeksi kasvattaa Johnista ( ei pojan oikea nimi ) Joan eli siirtyä kasvattamaan hänestä tyttöä. Vanhemmat suostuivat tähän ja vuosia Joan ( hänen uusi nimensä ) sai hormonihoitoja, terapiaa ja myöhemmin vielä uusia kirurgisia leikkauksia tytön muotojen korostamiseksi. Joania seurattiin ko. sairaalassa teini-ikäiseksi ja tutkimusryhmän mielestä hänestä kehittyi kiistatta klassinen tyttö, joka oli tyytyväinen rooliinsa ja sukupuoleensa. Hän ei tuolloin koskaan saanut tietää syntyneensä normaalina poikana.
Edellä mainittu potilas sai huomattavasti julkisuutta John Moneyn julkaistua onnistunut hoitonsa ja käsitys sukupuolen muovautuvuudesta levisi kulovalkean tavoin läpi lääketieteelliseen maailman. Viisikymmentäluvun puolesta välistä lähtien ovat sitten kaikki intersukupuolisuuden hoidot noudattaneet tätä käsitettä, vaikka alkuperäisen tutkimuksen poika ei edes ollut intersukupuolinen. Aina 1990- luvun puoliväliin asti tieteessä oli yksimielinen käsitys siitä, että vain riittävän peniksen koon omaava yksilö kykeni olemaan onnellinen mies ja toisaalta naisella tuli olla riittävä vagina, jotta hän kykeni tulemaan naiseksi. Tämä johti automaattisesti siihen, että hoitolinjoja mietittäessä, vastasyntyneen sukupuolen ollessa epäselvä, lapsen falloksen eli sukuelimen koon merkitys oli erittäin suuri. Toinen merkittävä asia oli mahdollinen hedelmällisyys. Jos yksilön oli mahdollista tulla raskaaksi, eli hänellä oli munasarjat ja kohtu, hänestä tehtiin yleensä nainen. Jos lapsella taas oli toimivat kivekset hänestä voitiin tehdä mies, tosin sillä edellytyksellä, että riittävän kokoinen, oikean näköinen ja toimiva penis oli mahdollista rakentaa. Lentävä lause ” Everyone can make a vagina but only God can create a penis”, kertoo hyvin 1950 – 1990 lukujen perimmäisistä sukupuolen määrittelyn motiiveista ja päätöksentekoon vaikuttaneista seikoista.
Mikä sitten on riittävän kokoinen penis? Koska alkuperäinen ajatus tuli Amerikasta, peniksen mitta määriteltiin sopivasti tuumissa. Yli 2,5 cm eli tuuman pituinen fallos saattoi kelvata penikseksi ja lapsesta saatettiin tehdä poika jos muut rakenteet myös siihen sopivat. Alle tuon maagisen rajan jääneet fallokset tuomittiin liian pieniksi ja ajateltiin, ettei mies voi olla onnellinen niin pienen peniksen kanssa. Siksi näistä lapsista tehtiin tyttöjä. Jos sukupuoleksi sitten päätettiin tyttö, tuo äsken niin pieni fallos olikin nyt kammottavan suuri ja sitä tuli entisestään pienentää. Lisäksi tälle tytölle tuli tarvittaessa tehdä kokonaan uusi emätin tai muovata jo olemassa olevaa mahdollisesti pienehköä vaginaa, jotta heteroseksuaalinen seksi olisi ajan myötä mahdollista. Vaginan koolla, muodolla, rakenteella tai tunnolla ei ollut väliä, riitti kun se toimi passiivisena vastaanottavana onkalona, johon mahtui keskimääräisen kokoinen penis. Ristiriita on siis tässä ilmeinen. Miksi peniksen toimivuus on niin tärkeää ja toisaalta kärjistäen sanottuna vaginaksi kelpaa lähes mikä tahansa rekonstruktio? Taustalla lienee moniakin syitä, joista vähäisimpiä ei liene se, että kirurgit ovat pääsääntöisesti olleet miehiä. Yhteiskuntamme vaikutusta lienee myös osittain se, että vaginalle ei aseteta niin suuri vaatimuksia, naisille se kelvannee vaikkei luonnollista emätintä muistutakaan. Tällä ajatusmallilla on ollut, ja edelleen on, erittäin suuri vaikutus lapsen sukupuolta mietittäessä intersukupuolisuuden yhteydessä. Vaikka viimeisten reilun viiden vuoden aikana on kertynyt yhä vakuuttavampaa tietoa siitä, että mies voi olla mies vaikka hänen peniksensä olisi hyvin pieni tai puuttuvakin, ei hoitolinjoissa ole tapahtunut toistaiseksi huomattavia muutoksia. Suuressa osassa maailmaa edellä mainitut kriteerit näyttelevät ratkaisevaa osaa sukupuolesta päätettäessä. Suomen tilanteesta olen kertonut toisessa kirjoituksessani.
Kuten edellä jo mainitsin, syntyneen lapsen hedelmällisyys on myös määräävä tekijä lopullisen sukupuolen valinnassa. Toimivat kivekset tai toisaalta munasarjat kohtu ovat rakenteita, joiden olemassaolo selvitetään intersukupuolisen kohdalla heti syntymän jälkeen. Hedelmällisyyden merkitystä mietittäessä ei lääketieteessä kuitenkaan aina olla aivan loogisia, vaan jollakin potilaalla hedelmällisyys merkitsee enemmän kuin toisella potilaalla. Esimerkiksi virtsarakon ja peräsuolen synnynnäisessä sulkeutumishäiriössä, jolloin virtsarakko ja ulkoiset sukuelimet ovat vatsan alaosassa täysin kahtiajakautuneina, on pojalla penis halkinainen, kahteen osaan jakautunut ja huomattavan pieni. On ollutkin tapana muovata nämä pojat lähes tulkoon kaikki tytöiksi, koska näillä pojilla ei ole riittävän suurta ja hyvää penistä. He kuitenkin olisivat olleet täysin hedelmällisiä poikia, heidän kiveksensä olisivat tuottaneet siittiöitä ja heillä olisi ollut mahdollisuus saada omia biologisia lapsia. Samanlainen hoitolinja on myös pojilla, joilla on niin sanottu mikropenis, siis erittäin pieni siitin, tai peniksen synnynnäinen puutos. Lisäksi pojat joilla tapaturman vuoksi penis on pysyvästi ja vaikeasti vaurioitunut ennen kahden vuoden ikää, on perinteisesti muovattu naisiksi. Eli osalla poikalapsista hedelmällisyys ei riitäkään sukupuolen määrittelyyn, vaan liian pieneksi tai huonoksi tuomittu penis absoluuttisesti sulkee miehen sukupuolen pois mahdollisuuksista.
KYLLÄ HARMITTAA NÄITTEN POIKIEN TULEVAISUUS
Kyseessä oli poika, joka amerikkalaiseen tapaan liittyen ympärileikattiin muutaman kuukauden iässä. Valitettavasti leikkauskomplikaationa hänen peniksensä tuhoutui ja seurauksena oli tilanne, jossa normaalilla pojalla ei ollut enää lainkaan penistä. Muutaman kuukauden kuluttua poika tuli John Hopkins sairaalaan hoitoon, John Moneyn vastaanotolle ja hänen ohjeidensa mukaisesti pojasta päätettiin tehdä tyttö. Lisäleikkausten jälkeen pojan ulkoiset sukupuoliominaisuudet oli poistettu ja muovattu tämän pojan ulkoinen ilmiasu tyttöä muistuttavaksi. Pojan vanhemmille annettiin ohjeeksi kasvattaa Johnista ( ei pojan oikea nimi ) Joan eli siirtyä kasvattamaan hänestä tyttöä. Vanhemmat suostuivat tähän ja vuosia Joan ( hänen uusi nimensä ) sai hormonihoitoja, terapiaa ja myöhemmin vielä uusia kirurgisia leikkauksia tytön muotojen korostamiseksi. Joania seurattiin ko. sairaalassa teini-ikäiseksi ja tutkimusryhmän mielestä hänestä kehittyi kiistatta klassinen tyttö, joka oli tyytyväinen rooliinsa ja sukupuoleensa. Hän ei tuolloin koskaan saanut tietää syntyneensä normaalina poikana.
Edellä mainittu potilas sai huomattavasti julkisuutta John Moneyn julkaistua onnistunut hoitonsa ja käsitys sukupuolen muovautuvuudesta levisi kulovalkean tavoin läpi lääketieteelliseen maailman. Viisikymmentäluvun puolesta välistä lähtien ovat sitten kaikki intersukupuolisuuden hoidot noudattaneet tätä käsitettä, vaikka alkuperäisen tutkimuksen poika ei edes ollut intersukupuolinen. Aina 1990- luvun puoliväliin asti tieteessä oli yksimielinen käsitys siitä, että vain riittävän peniksen koon omaava yksilö kykeni olemaan onnellinen mies ja toisaalta naisella tuli olla riittävä vagina, jotta hän kykeni tulemaan naiseksi. Tämä johti automaattisesti siihen, että hoitolinjoja mietittäessä, vastasyntyneen sukupuolen ollessa epäselvä, lapsen falloksen eli sukuelimen koon merkitys oli erittäin suuri. Toinen merkittävä asia oli mahdollinen hedelmällisyys. Jos yksilön oli mahdollista tulla raskaaksi, eli hänellä oli munasarjat ja kohtu, hänestä tehtiin yleensä nainen. Jos lapsella taas oli toimivat kivekset hänestä voitiin tehdä mies, tosin sillä edellytyksellä, että riittävän kokoinen, oikean näköinen ja toimiva penis oli mahdollista rakentaa. Lentävä lause ” Everyone can make a vagina but only God can create a penis”, kertoo hyvin 1950 – 1990 lukujen perimmäisistä sukupuolen määrittelyn motiiveista ja päätöksentekoon vaikuttaneista seikoista.
Mikä sitten on riittävän kokoinen penis? Koska alkuperäinen ajatus tuli Amerikasta, peniksen mitta määriteltiin sopivasti tuumissa. Yli 2,5 cm eli tuuman pituinen fallos saattoi kelvata penikseksi ja lapsesta saatettiin tehdä poika jos muut rakenteet myös siihen sopivat. Alle tuon maagisen rajan jääneet fallokset tuomittiin liian pieniksi ja ajateltiin, ettei mies voi olla onnellinen niin pienen peniksen kanssa. Siksi näistä lapsista tehtiin tyttöjä. Jos sukupuoleksi sitten päätettiin tyttö, tuo äsken niin pieni fallos olikin nyt kammottavan suuri ja sitä tuli entisestään pienentää. Lisäksi tälle tytölle tuli tarvittaessa tehdä kokonaan uusi emätin tai muovata jo olemassa olevaa mahdollisesti pienehköä vaginaa, jotta heteroseksuaalinen seksi olisi ajan myötä mahdollista. Vaginan koolla, muodolla, rakenteella tai tunnolla ei ollut väliä, riitti kun se toimi passiivisena vastaanottavana onkalona, johon mahtui keskimääräisen kokoinen penis. Ristiriita on siis tässä ilmeinen. Miksi peniksen toimivuus on niin tärkeää ja toisaalta kärjistäen sanottuna vaginaksi kelpaa lähes mikä tahansa rekonstruktio? Taustalla lienee moniakin syitä, joista vähäisimpiä ei liene se, että kirurgit ovat pääsääntöisesti olleet miehiä. Yhteiskuntamme vaikutusta lienee myös osittain se, että vaginalle ei aseteta niin suuri vaatimuksia, naisille se kelvannee vaikkei luonnollista emätintä muistutakaan. Tällä ajatusmallilla on ollut, ja edelleen on, erittäin suuri vaikutus lapsen sukupuolta mietittäessä intersukupuolisuuden yhteydessä. Vaikka viimeisten reilun viiden vuoden aikana on kertynyt yhä vakuuttavampaa tietoa siitä, että mies voi olla mies vaikka hänen peniksensä olisi hyvin pieni tai puuttuvakin, ei hoitolinjoissa ole tapahtunut toistaiseksi huomattavia muutoksia. Suuressa osassa maailmaa edellä mainitut kriteerit näyttelevät ratkaisevaa osaa sukupuolesta päätettäessä. Suomen tilanteesta olen kertonut toisessa kirjoituksessani.
Kuten edellä jo mainitsin, syntyneen lapsen hedelmällisyys on myös määräävä tekijä lopullisen sukupuolen valinnassa. Toimivat kivekset tai toisaalta munasarjat kohtu ovat rakenteita, joiden olemassaolo selvitetään intersukupuolisen kohdalla heti syntymän jälkeen. Hedelmällisyyden merkitystä mietittäessä ei lääketieteessä kuitenkaan aina olla aivan loogisia, vaan jollakin potilaalla hedelmällisyys merkitsee enemmän kuin toisella potilaalla. Esimerkiksi virtsarakon ja peräsuolen synnynnäisessä sulkeutumishäiriössä, jolloin virtsarakko ja ulkoiset sukuelimet ovat vatsan alaosassa täysin kahtiajakautuneina, on pojalla penis halkinainen, kahteen osaan jakautunut ja huomattavan pieni. On ollutkin tapana muovata nämä pojat lähes tulkoon kaikki tytöiksi, koska näillä pojilla ei ole riittävän suurta ja hyvää penistä. He kuitenkin olisivat olleet täysin hedelmällisiä poikia, heidän kiveksensä olisivat tuottaneet siittiöitä ja heillä olisi ollut mahdollisuus saada omia biologisia lapsia. Samanlainen hoitolinja on myös pojilla, joilla on niin sanottu mikropenis, siis erittäin pieni siitin, tai peniksen synnynnäinen puutos. Lisäksi pojat joilla tapaturman vuoksi penis on pysyvästi ja vaikeasti vaurioitunut ennen kahden vuoden ikää, on perinteisesti muovattu naisiksi. Eli osalla poikalapsista hedelmällisyys ei riitäkään sukupuolen määrittelyyn, vaan liian pieneksi tai huonoksi tuomittu penis absoluuttisesti sulkee miehen sukupuolen pois mahdollisuuksista.
KYLLÄ HARMITTAA NÄITTEN POIKIEN TULEVAISUUS
Vastaukset 3
Vanhimmat
Monen naisen takimmainen viesti miehille on: Leikkaa tukka, leikkaa parta, leikkaa esinahka. siis miestä muokataan kaikin keinoin epäluonnollisemmaksi.
Ehkä pahinta ympärileikkauksessa on sen psykologiset vaikutukset.
Ympärileikkaus altistaa väkivaltaiselle ja agressiviselle käytökselle:
Perinatal trauma. Circumcision is a form of perinatal (birth) trauma.33 Cansever tested boys before and after circumcision and found that the trauma causes severe disturbance of normal function.5 Taddio and others have documented behavioral changes at six months of age, suggestive of PTSD in circumcised boys.35 Yilmaz et al. have demonstrated PTSD in boys in the phallic period who are undergoing circumcision for phimosis.52 Rhinehart has documented posttraumatic stress disorder resulting from the perinatal trauma of circumcision in middle-aged males.46 substantial evidence that perinatal trauma15,31,43,44,45,47,50,54 and/or deprivation of pleasure7,18 *contribute to later aggressive, violent, and/or suicidal behaviour.* Anand and Scalzo suggest that early trauma predisposes to altered pain sensitivity, stress disorders, ADD/hyperactivity, and self-destructive disorders.60 Van der Kolk identified a compulsion in traumatized persons to repeat the trauma.17 Goldman reports that the performance of circumcision by a circumcised male doctor may be a reenactment of one's own circumcision trauma.
Joten ei ihme että ympärileikatut: Muslimit, Juutalaiset ja Amerikkalaiset sotii aina.
niin toi tieto oli peräsin täältä:
http://www.cirp.org/library/psych/
Ympärileikkaus altistaa väkivaltaiselle ja agressiviselle käytökselle, tuohon en kyllä usko,
vaikka olenkin tavallinen tuppimulkku, niin kuin useimmat finskitkin.