Onnellisen elämän kulisseissa normaalit asiat hoidetaan ja ehkä hymyillään kun tavataan, mutta sitten niinä hiljaisina ja yksinäisinä hetkinä mikään ei tunnu enää miltään!
Päälle ei huomaa, että mikään olisi vialla. Ehkä joku pitää erikoisena ja ajattelee, onko tuo oikeasti noin kylmä, eikö vain välitä?
Mutta kyllä se välittää! Ei vaan näytä sitä ulos! On ehkä liiankin onnellinen, ollakseen oikeasti onnellinen! Sellainen välinpitämätön, joka verhoaa kaiken huumoriin, vaikka pitäisi huutaa! Vähän kuin filmaa todellisuutta ja peittää kaameuden kirjavin värein. Maalaa sellaisen onnellisen kuvan elämästään, ja tarjoilee kuin omenan, jonka sisus on mätä! Sellainen on elämä, päältä kimmeltävän kaunis, kuin kuultava helmi, mutta sisältä sirpaileinen, lahonnut, hajonnut ja haiseva!
Se ei näytä sitä koskaan, koska on herkkä ja pelokas. Se pelkää, että heikkous ja rikkein paljastuu. Sen tuntema ja rakentama elämä on kulissi, joka pitää yllä kaikkea sitä särkynyttä kaaosta ja sekamelskaa, josta ei saa kiinni ja jota ei voi päästää ulos. Kuori on hieno ja herkkä. On kuin koriste, sellainen lasinen joulukuusen pallo, joka ei kestä pudotusta, jossa turhuus ja pohjaton tyhjyys on sisälle säihkyvään pintaan kätkettynä ja jota ei kuitenkaan voi vapaaksi päästää.
Vuodet se makaa pimeässä laatikossa, unohduksissa ja loistaa vain hetken kynttilöiden loisteessa muiden juhlintaa katsellen, kunnes taas palaa pimeyteen ja vaipuu unohduksiin. Ei siitä kukaan oikeasti välitä - se on vain onnelisen elämän kulissi!
Päälle ei huomaa, että mikään olisi vialla. Ehkä joku pitää erikoisena ja ajattelee, onko tuo oikeasti noin kylmä, eikö vain välitä?
Mutta kyllä se välittää! Ei vaan näytä sitä ulos! On ehkä liiankin onnellinen, ollakseen oikeasti onnellinen! Sellainen välinpitämätön, joka verhoaa kaiken huumoriin, vaikka pitäisi huutaa! Vähän kuin filmaa todellisuutta ja peittää kaameuden kirjavin värein. Maalaa sellaisen onnellisen kuvan elämästään, ja tarjoilee kuin omenan, jonka sisus on mätä! Sellainen on elämä, päältä kimmeltävän kaunis, kuin kuultava helmi, mutta sisältä sirpaileinen, lahonnut, hajonnut ja haiseva!
Se ei näytä sitä koskaan, koska on herkkä ja pelokas. Se pelkää, että heikkous ja rikkein paljastuu. Sen tuntema ja rakentama elämä on kulissi, joka pitää yllä kaikkea sitä särkynyttä kaaosta ja sekamelskaa, josta ei saa kiinni ja jota ei voi päästää ulos. Kuori on hieno ja herkkä. On kuin koriste, sellainen lasinen joulukuusen pallo, joka ei kestä pudotusta, jossa turhuus ja pohjaton tyhjyys on sisälle säihkyvään pintaan kätkettynä ja jota ei kuitenkaan voi vapaaksi päästää.
Vuodet se makaa pimeässä laatikossa, unohduksissa ja loistaa vain hetken kynttilöiden loisteessa muiden juhlintaa katsellen, kunnes taas palaa pimeyteen ja vaipuu unohduksiin. Ei siitä kukaan oikeasti välitä - se on vain onnelisen elämän kulissi!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Noh, kukas siitä suuttuu, jos jokainen elää sellaista elämää kuin itse haluaa? 😊
Jos suuttuu, niin antaa suuttua. Paitsi jos se on jonkun uskonnon jumala, niin niiden kanssa on vaikea jutella. 🤔
🦄
Ihan totta!!
Minä itse olen todella pehmeä luonne, eikä se ole haitannut menestystä.
Eräänä päivänä yksikin sanoi että sinä et saa olla noin pehmeä kun ymmärsin henkilöä joka oli tehnyt kuten teki :D
Hänen mielestään minun olisi kuulunut olla erittäin vihainen vaikkei se olisi muuttanut tilannetta miksikään :)
Voi olla pehmeä ja ymmärtäväinen samalla, vaikka tekeekin itsenäisiä päätöksiä. 😊
🦄
Tekisikö normaali melkein onnellinen rauhallinen tylsä elämä sinua ikinä onnelliseksi? 😒
Normaaleja asioita on tehtävä siksi, koska ne näyttävät ulospäin ulkopuolisten silmin hyvälle, mutta ei ne välttämättä aina onnelliseksi tee vaan pikemminkin vain aiheuttavat stressiä. Ehkä normaaleja asioita tehdessään pyrkii pitämään kiinni normaalista elämästä, kun ei oikein tiedä, mitä tapahtuu, jos tekee elämässään epänormaaleja asioita 🤔
"kun ei oikein tiedä, mitä tapahtuu, jos tekee elämässään epänormaaleja asioita"
Minä tiedän. 😄
Epänormaalit asiat ovat ok, jos ne eivät satuta tai loukkaa ketään. Suurimmilta osin ei tapahdu yhtään mitään, vaikka välillä tekee vähän jotain epänormaalia. Joku saattaa joskus kysäistä, että miksi teit noin, mutta siihen voi sitten vastata vaikka ihan sillä rehellisellä syyllä.
Niin sanottu "normaali elämä" olisi kyllä aivan kauheaa. Pakko on mennä vähän sivupolkua, jotta voi olla onnellinen.
🦄
Olin äsken kaupassa jossa edellä ollut nuorimies tavaroita pakatessaan pudotti maahan ison bulgarianjogurtti purkin joka tietenkin rikkoontui. Tunsin niin voimakasta harmitusta ostajan kanssa että kysyin kassalta jos tämä voisi saada uuden, jonka he hyvin olisivat voineet antaa kun olisivat laittaneet rikkoutuneen hävikkiin. Mietin siinä jo hetken että maksan hänelle sen rikkoutuneen, mutta hän itse ei ollut moksiskaan.
Miks just bulgaria jugurttia? Eiks se ollu se mitä lapsena syötiin. Sitä jugurttia missä ei ollu mitään makua?
Käy just usein niin, että se tuote, joka on vähän nolo, niin sille käy just näin. Että mieluumminhan sitä haluiais, että menis joku tavanomanen, vaikka maito. Vaikka siitä ois seurauksena että kaikki paikat, kassa hihnat ja kassa boksit ois maidossa. Mutta silti se ei ois niin noloo.
Taitavasti kuvattu… herätti ajatuksia.
Robin McLaurin Williams (21. heinäkuuta 1951 Chicago, Illinois – 11. elokuuta 2014 Paradise Cay, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä ja koomikko.
- Hän oli aina onnellinen ja hymyili tavattaessa!
Niin Robin oli taitava koomikko. Huumorin takana voi aina olla myös oman pahan olon piilottelua. Tulee mieleen myös Matthew Perry.
Mutta eiks paha olo poistu lepäämällä. Tai sitte oksentamalla. Mulla poistu kerran, kun kissa makas mahan päällä. En tiiä mistä se sen tiesi, kun ei se normaalisti nukkunu mahan päällä.
Voihan se poistua monellakin tapaa. Riippuen, mistä pahaolo aiheutuu.
Joskus poistuu pitkällä terapialla. Riippuu varmaan siitä, minkä tyyppinen ihminen on ja, miten helppoa on kuunnella omia tarpeitaan, ymmärtää niitä ja avautua toisille asioista.
…Mutta olipa viisas kissa, kun ymmärsi, että sinulla on huono olo.
Etpähän ole mikään valittaja, vaikka elämässä ei olisi mitään. Hyvistä kuuntelijoista on aina puutetta.
Mutta mistä me saatas niitä kuuntelijoita. Kun ei oo enää lankapuhelimiakaan
Todella hyvä.
Sujuu näinkin, kiertäen kaartaen, onnellisuutta vältellen. Ainoana vihollisena välinpitämättömyys
Näistä oli aikaisemmin enemmän juttua. Ihmiset kyllästyvät täydelliseen elämään. Miehet ensin ja naiset pitemmän päälle. Kun on kaikkea, niin alkaa tuntua ettei ole mitään.
Täydellisyyden tavoittelu se, jos joku stressaa. On aina jotenkin riittämätön ja jotakin vailla. Silloinkin kun kaiken pitäisi olla paremmin kuin hyvin. Siihen oravanpyörään jää helposti pyörimään, mutta ei ymmärrä siinä pyörivänsä.🤷♀️
Katsoin eilen elokuvan Don't Worry Darling. Se oli tehty täydellisyyden tavoittelun hengessä. Se olisi voinut olla jopa hyväkin, mutta siitä jäi puuttumaan jotakin. Ehkä koko idea on vain liian huono katsottavaksi. Kumpi yrittää enemmän saada toisen elämästä paremman ja ymmärtääkö kumpikaan, mikä toisillensa olisi paremmin. Aloitus sopii kuitenkin elokuvaan hyvin.
Ensinnäkin pikkulapset purkavat kaikki tunteensa toisin kuin aikuinen. Aikuinen osaa sanallistaa tunteita ja ajatuksiaan. On sivistynyttä pitää molyt mahassaan, koska ei se ole ystävän, työkaverin, naapurin vika jos kaikki ei ole oikein.
Ja millaista juhlimista, missä seurassa ja missä.
Änkyräkännit keskiyöllä asumalähiössä? Eikö sitä pian leimaudu sosiaalitapaukseksi.
Änkyräkännissä heiluminen ja sammuminen - juhlimista? Minusta dokaamista ja sitten AA-kerhoon ripille.
Änkyräkännissä heiluminen ja riitely ja kenties puukkohippa? Aitoa?
Just. Joo.
Vilma
Ei ihminen kaikille avaudu. Ja on aikuismasta suodattaa eikä kaataa kaikille kaikenaikaa omia vastoinkäymisiä. Niiltä ei ihminen välty.
Elämä kulisseissa voi olla tällaistakin. Kunnes kulissit satuttaa liikaa.
https://youtu.be/6k-RHeiKR7o?si=2JgiBXx4oAfdJN4F
Oikein kaunis lopputulos kuutenkin, kun rinnalla kulkee rakastavia ihmisiä, oikeista syistä.
https://youtube.com/shorts/REVJK91_nMs?si=aw5C1CGDHXKWKwo4