"Jumala kuuli sen ja julmistui".

Psalmit 78:1-72 FB38
[1] Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille. [2] Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia. [3] Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, [4] sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. [5] Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, [6] että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. [7] Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin. [8] Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle. [9] Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. [10] Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, [11] vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. [12] Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. [13] Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. [14] Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. [15] Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. [16] Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. [17] Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. [18] He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. [19] Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? [20] Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" [21] Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, [22] koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. [23] Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; [24] hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. [25] Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. [26] Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; [27] hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; [28] hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. [29] Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. [30] Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, [31] kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. [32] Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. [33] Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. [34] Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. [35] He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. [36] Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; [37] sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. [38] Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. [39] Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja. [40] Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! [41] Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. [42] He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, [43] jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, [44] muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda; [45] lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; [46] antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; [47] hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa; [48] antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. [49] Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. [50] Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. [51] Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. [52] Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. [53] Hän johti heitä