Suurin media-konglomeraatti on tänään (USA:ssa) AOL, jonka Time-Warner osti 160 miljardilla $:lla alkuvuodesta 2000. Sulautuminen saattoi yhteen Steve Casen (eurooppalainen) uuden AOL:n johtokunnan puheenjohtajana, ja Gerald Levinin (vierasheimoinen) yhtiön pääjohtajana. Vaikkakaan AOL ei ole (vielä) vierasheimoisten miehittämä, tämä johtajuuden sekoitus valkoihoisen liikemiehen, jonka suurin kiinnostus kohdistuu rahaan, ja etnisesti motivoituneen vierasheimoisen kesken tullee levittämään vierasheimoisen vaikutuksen koko AOL:aan. Steve Case ei voi vastustaa tai reklamoida, kun Gerald Levin ryhtyy palkkaamaan heimolaisiaan avainpaikoille, koska se haittaisi hänen omia voittojaan. Casen kuollessa tai erotessa vierasheimoiset saavat koko AOL:n kontrolliinsa. (Tunnettussa tapauksessa Marlon Brando, josta elokuvayleisö pitää hyvin paljon, joutui käytännössä pois valkokankaalta arvosteltuaan erään suppean etnisen ryhmän valtaa Hollywoodissa. Kosto todistaa että Brando oli oikeassa. käänt.huom.)
Ennen fuusiota AOL oli suurin internet-palvelujen tuottaja USA:ssa, ja nyt se tulee muodostumaan vierasheimoisten välineeksi yhdistettynä Time-Warneriin. Time-Warnerin tulot olivat 1977 enemmän kuin 13 miljardia $:a, ja fuusion jälkeen se on toiseksi suurin kansainvälinen mediakonserni. Levin, Time-Warnerin puheenjohtaja ja pääjohtaja, oli ostanut Turner Broadcasting Systemin 1996 Ted Turnerilta, joka oli yksi harvoista ei-vierasheimoisista toimijoista media-bisneksessä. Ted Turner on nyt kolmas mies AOL:ssä.
Kun Ted Turner, valkoihoinen (Gentile) media-häirikkö, teki ostotarjouksen CBS:stä 1985, syntyi paniikki koko maan mediapiireissä. Turner oli tehnyt omaisuuden mainonnalla, ja sitten rakentanut menestyvän kaapeli-TV uutiskanavan, CNN:n, jolla oli yli 70 miljoonaa tilaajaa. Vaikkakin Turner työllisti suuren määrän vierasheimoisia avainpaikoilla CNN:ssä, eikä hän koskaan ottanut itselleen asemaa vaihtoehtona vierasheimoisten intresseille, hän oli vahva persoonallisuus. William Paley ja muut CBS:n vierasheimoiset pitivät häntä kontrolloimattomana, "irrallisena kanuunana" joka joskus tulevaisuudessa saattaisi uhata heitä. Juutalainen uutismies, Daniel Schorr, joka oli ollut töissä Turnerilla, väitti julkisesti, että hänen aikaisempi pomonsa suhtautui vierasheimoisiin vastenmielisyydellä.
Torjuakseen Turnerin tarjouksen CBS turvautui vierasheimoiseen teatteri, hotelli, vakuutus ja tupakka magnaattiin Laurence Tishiin saadakseen masinoitua "ystävällismielisen" yrityskaappauksen, ja vuodesta 1986 vuoteen 1995 asti Tish oli CBS:n pääjohtaja ja myös johtokunnan puheenjohtaja, kitkien pois kaiken ei-juutalaisen vaikutuksen uhan firmasta.
Turnerin myöhemmät yritykset hankkia haltuunsa keskeistä mediaverkkoa estettiin Time Warnerin ja Levinin toimesta, joka omisti 20% CBS:stä ja saattoi käyttää veto-oikeutta tärkeissä sopimusasioissa. Kun Levinin heimolainen Sumner Redstone tarjosi CBS:stä 34,8 miljardia dollaria 7.9.1999, hän ei esittänyt vastalauseita.
Tämänkään jälkeen Turner ei luopunut pyrkimyksestään kasvattaa asemiaan mediassa. Hän päätti toimia periaatteella "jos ei voi vastustaa sitä, liity siihen", ja myi CNN:n Levinille. Ted Turner ja Steve Case ovat kovin toistensa kaltaisia. He molemmat kuuluvat niihin valkoisiin kapitalisteihin, joilta puuttuu rodullinen tietoisuus ja vastuunkantaminen. (Levin ja hänen kumppaninsa näyttävät olevan tässä asiassa erittäin valveutuneita ja motivoituneita. käänt.huom.)
Time Warnerin apuyhtiö HBO on maan suurin osto-TV kaapeliverkko. Siihen aikaan kun PolyGramin Edgar Bronfman Jr. teki Warnerista ostotarjouksen, se oli USA:n suurin levy-yhtiö, jolla oli 50 levymerkkiä, joista suurin Warner Brother Records. Warner Music oli "gangsta rapin" ensimmäisiä julkaisijoita. Yhteyksillään Interscope Recordsiin (ennen kuin MCA osti Interscopen), Warner auttoi levittämään suuntausta, jonka sanoitukset keskittyvät rohkaisemaan mustien väkivaltaa valkoisia kohtaan. (Suomessa vastaavasti rohkaistaan populaarikulttuurin kautta nuoria tyttöjä parittelemaan mustien miesten kanssa. Tämä tendenssi on ollut hyvin selvä ja näkyvä 1980-luvulta alkaen. käänt.huom.)
Time Warner on sekaantunut myös elokuvien tuottamiseen ja levittämiseen: Warner Brothers Studio, Castle Rock Entertainment ja New Line Cimema.Time Warnerin julkaisuosasto, jonka johtaja on Norman Pearlstine (hebrealainen), on suurin aikakausilehtien julkaisija koko maassa: Time, Sports Illustrated, People, Fortune.
(Suomessa Warner omistaa yhtä ja toista, ja näyttää olleen hyötyvänä osapuolena erästä liian hyvin menestynyttä lahtelaista musiikin julkaisijaa vastaan nostetussa julkisessa ajojahdissa, jossa näkyvänä agitaattorina riehui eräs TV-2:n taistolaistoimittaja. Mielenkiintoista. Käänt.huom.)
AOL.n ja Time Warnerin fuusiossa AOL oli taloudellisesti vahvempi, mutta ideologisesti Time Warner on niskanpäällä. Levin ei ole menettänyt mitään mahdollisuuksistaan rappeuttaa kulttuuriamme. Steve Case ei luonnollisestikaan puutu siihen, millaisia suunnitelmia Levin toteuttaa heidän yhteisessä yhtiössään, sillä raha on ainoa joka merkitsee hänelle. Jos Case rikastuu sillä, että antaa Levinin levittää musiikkia, joka yllyttää vihaan ja väkivaltaan valkoisia vastaan, samalla kun hän pitää valkoiset patriootit suljettuina pois AOL:n chatroomeista internetissä, se on hänelle yhdentekevää.
Toiseksi suurin media-konglomeraatti on tänään Walt Disney Company, jonka tulot olivat 1997 23 miljardia $:a. Sen pääjohtaja on Michael Eisner, hebrealainen. Disneyn imperiumi, jonka johtajaa eräät media-analyytikot luonnehtivat "kontrolli-friikiksi", käsittää lukuisia TV-ohjelmia tuottavia yhtiöitä, Walt Disney Television, Touchstone Television, Buena Vista Television, ja kaapelikanavia, joilla on yhteensä enemmän kuin 100 miljoonaa asiakasta.
Elokuva-alalla Joseph E. Rothin (onko tarpeen kertoa etniteettiä? käänt.huom.) johtama Walt Disney Motion Pictures Group, osana Walt Disney Studioita, pitää sisällään Walt Disney Pictures, Touchstone Pictures, Hollywood Pictures ja Caravan Pictures nimikkeet. Roth perusti Caravan Picturesin tammikuussa 1993, ja sitä johtaa tällä hetkellä hänen heimoveljensä (his fellow Jew) Roger Birnbaum. Disney omistaa myös Miramax Filmsin, jota pyörittävät Weinsteinin veljekset, Bob ja Harvey, jotka ovat tuottaneet sellaisia yliraakoja elokuvia, kuin The Grying Games, Priest tai Kids. (Toisen maailmansodan aikoihin tiedetään Walt Disneyn olleen mm. hyvin penseä silloiselle USA:n sotaministerille, joka vaivasi hänen yhtiötään pyynnöillään. "Mitä sillä juutalaisella taas oli asiaa?", kerrotaan vanhan Waltin tavanneen sanoa. Niistä ajoista on moni asia muuttunut. käänt.huom.)
Kun Disney Company oli joutunut yrityskaappauksella Disneyn perheeltä Eisnerin haltuun 1984, se supisti tervehenkistä perheohjelmien tuotantoa. Eisnerin alaisuudessa yhtiö, joka pitää edelleen hallussaan esim. Lumikin oikeuksia, on alkanut levittäytyä myös ns. aikuis (adult) materiaalin tuottamiseen.
Elokuussa Eisner hankki Capital Cities/ABC Incin, mikä omistaa ABC Television Networkin, joka taas omistaa kymmenen TV-asemaa sellaisilla hyvillä markkina-alueilla, kuin New Yorkissa, Chicagossa, Philadelphiassa, Los Angelesissa, San Franciscossa ja Houstonissa. Yhteensä niillä on 225 asemaa USA:ssa ja osaomistuksia lukuisissa eurooppalaisissa TV-yhtiöissä.
ABC:n kaapeliyhtiön puheenjohtaja ja pääjohtaja on Steven Bornstein, juutalainen. Yhtiö kontrolloi myös Lifetime Televisionia ja A&E Television Network -kaapeliyhtiötä, joilla on yhteensä 67 miljoonaa katsojaa. ABC Radio Network omistaa 26 AM ja FM asemaa, jotka tietysti ovat suurimmissa kaupungeissa, New Yorkissa, Washingtonissa ja Los Angelesissa, ja sillä on 3 400 tytäryhtiötä.
Capital Cities/ABC ansaitsi yli miljardin dollaria julkaisutoiminnastaan 1997, vaikka onkin pääasiassa telekommunikaatioyhtiö. Se omistaa seitsemän päivittäin ilmestyvää sanomalehteä, Fairchild Publicationin (Womens Wear Daily), Chilton Publicationsin (autokirjallisuutta), ja Diversifield Publishing Groupin.
Vuoden 1997 kolmanneksi eniten ansainnut yhtiö, 13 miljardilla $:lla, on Viacom Inc., jonka johtajana toimii Sumner Redstone, jonka nimi hänen syntyessään oli Murray Rothstein, kuinkas sattuikaan. Viacom, joka tuottaa ja jakelee TV-ohjelmia kolmelle tärkeimmälle kanavalle, omistaa itse 13 TV-asemaa ja 12 radioasemaa. Se tuottaa elokuvia Paramount Picturesin kautta, jota johtaa Sherry Lansing, samasta etnisestä ryhmästä. Redstonella on CBS:n kautta määräävä osake-enemmistö CBS:ssä ja Viacomissa vuodesta 1999.
Viacomin julkaisuosastoon kuuluvat Simon & Schuster, Scribner, The Free Press ja Pocket Books. Yli 4000:ssa myyntipisteessään videoita jakeleva Blockbuster kuuluu myös Viacomin imperiumiin. Se on myös sekaantunut satelliittikanaviin, teemapuistoihin ja videopeleihin.
Viacom on myös Showtimen, MTV:n, Nickelodeonin ja muiden verkkojensa kautta maailman suurin ohjelmien levittäjä kaapelikanavilla. Vuoden 1989 jälkeen MTV ja Nickelodeon ovat kasvattaneet huimasti osuuttaan nuorison TV:n katseluun käyttämästä ajasta. Redstone, joka tosiasiassa omistaa 76% Viacomin osakkeista, ja tarjoaa mm. Beavis and Butthead -roolimallia teineille, on suurin yksittäinen jakelija, joka tyrkyttää race-mixing-propagandaa nuorille ja varhaisnuorille sekä Euroopassa että Amerikassa. MTV pumppaa rodullisesti sekoitettua rockiaan, rappiään ja videoitaan yli 210:een miljoonaan kotiin 71:ssä maassa, ja tämä on tällähetkellä koko maailmassa määräävä kulttuurivaikute valkoisille teini-ikäisille nuorille.
(Se itsetuhoinen, huumehakuinen ja omia etnisiä juuria halveksiva käyttäytyminen, joka on levinnyt suurimpaan osaan suomalaista nuorisoa, on lähtöisin tässä esitellyiltä skeidanlevittäjiltä. Ovatko he määränneet Sinunkin ajattelusi??? käänt.huom.)
Nickelodeon, jolla on 65 miljoonaa tilaajaliittymää, pitää hallussaan katsotuimman TV-kanavan asemaa USA:n 4-11 vuotiaiden keskuudessa, ja on nopeasti levittäytymässä Eurooppaan. Useimmat heidän ohjelmatuotteistaan eivät vielä propagoi räikeää degeneraatiota, mikä on MTV:n tavaramerkki, mutta Redstone on asteettain tunkemassa nuorille katsojilleen samaa myrkkyä, mistä MTV tunnistetaan.
Uusi tulokas megamediassa on Edgar Bronfman Jr., puheenjohtaja ja pääjohtaja Seagram Company Ltd:ssä, viinakauppakeisari. Hänen isänsä, Edgar Bronfman Sr., on World Jewish Congress:in puheenjohtaja. Seagram omistaa kaksi suurta tuotantoyhtiötä, MCA:n ja Universal Picturen (nyt Universal Studios). Muiden MCA:n omistusten joukossa on Interscope Records, joka siis oli gansta rapin ensimmäisiä ja innokkaimpia levittäjiä. (Mitä ihmettä! Tämähän on kuin suoraan "Siionin Viisaiden Pöytäkirjoista" lainattua: Levitämme gansta-rappia eli rikollisia ihannoivaa törkymusiikkia goyiminen nuorisoon, jotta se rappeutuisi ja alkaisi käyttää huumeita. Mielenkiintoista. käänt.huom.)
Bronfmanista tuli levybisneksen suurin nimi toukokuussa 1998, kun hän hankki kontrolliinsa PolyGramin, eurooppalaisen levyjätin, ostamalla sen 10,6:lla miljardilla $:lla Philipsiltä. PolyGramin, MCA:n ja Universalin yhteenlasketut tulot arvioidaan noin 12 miljardiksi $:ksi vuodessa, ja näin Bronfmanilla on neljänneksi suurin mediaimperiumi maailmassa. PolyGramin hankkiminen antaa Bronfmanille kontrollin myös suurimpiin klassisen musiikin CD-tuottajiin, Deutsche Crammophoniin, Decca Londoniin ja Philipsin levytuotantoon.
On vaikeaa uskoa, että kolme neljästä johtavasta mediakonglomeraatista on näiden vierasheimoisten omistuksessa ja he ovat toimeenpanevissa tehtävissä siinä viimeisessäkin. Tämä musertava kontrolli on kehittynyt ilman että vierasheimoisten osuudesta on käyty minkäänlaista keskustelua millään forumilla.
Mitä kuuluu muille isoille mediayhtiöille?
Rupert Murdochin News Corporation, mikä omistaa Fox Television Networkin, 20th Century Fox Filmsin, ja Fox 2000:n, on viides suuri megamedia USA:ssa. Vuonna 1997 sen tulos oli 11 miljardia $:a. Murdochin yhtiörypäs on ainoa mediakonserni, joka on lähelläkään "top fouria" kapasiteetiltaan. Murdoch on ei-juutalainen australialainen, mutta Peter Chernin, Fox Groupin puheenjohtaja ja pääjohtaja, on hebrealainen. Hänen alaisuudessaan ovat kaikki News Corporationin elokuva- televisio- ja julkaisutoiminnat USA:ssa. Cerninin alaisena on myös Laura Ziskin, samaa kansallisuutta, joka aiemmin johti Fox 2000 -osastoa.
Cerninin alaisena on myös Peter Roth, joka johtaa Fox Entertainmentia. News Corporation omistaa myös New York Postin ja TV Guiden, joita Cernin valvoo tarkasti. Murdoch kertoi Newsweekissä 12.06.1999, että hän mieluimmin nostaisi Cerninin konsernin johtoon, kuin antaisi sen omien lapsiensa käsiin, joista kukaan ei ole paljoa kahtakymmentä nuorempi. On melko vaikeaa kuvitella kenenkään hebrealaisen antavan mahtavaa mediayhtiötä ei-juutalaiselle alaiselleen juuri kun omat jälkeläiset odottavat päästä nousemaan siivilleen. Cerninillä ei kuitenkaan ole ennakkoluuloja: "Otan valvontaani kaikki maailmassa nähtävät elokuvat...mikäpä olisi hauskempaa?" ("I get to control movies seen all over the world. . . . What could be more fun?")
Monet niistäkin mediayhtiöistä, jotka eivät ole suurimpien kontrollissa, ovat hebrealaisessa omistuksessa. New World Entertaintment kertoi eräässä media-analyysissä, että "Ronald Perelman, juutalainen, joka omistaa itsenäisiä TV-ohjelmien tuotantoyhtiöitä, omistaa myös Revlon Cosmeticsin, joka kiirehti tarjoamaan työpaikan Monica Lewinskylle, kun Bill Clinton yritti saada tätä pysymään hiljaa."
Tunnetuin pienemmistä mediayhtiöstä, Dream Works SKG, on pelkkää kosher-bisnestä. Dream Worksin perusti vuonna 1994 suurella media-nosteella levymoguli David Geffen, aiempi Disney Picturesin puheenjohtaja Jeffrey Katzenberg ja ohjaaja Steven Spielberg, kaikki samasta kansanryhmästä. Yhtiö tuottaa elokuvia, animaatioita, TV-ohjelmia ja äänitteitä. Rahoituksen ja yhteyksien perusteella voidaan päätellä, että Dream Works on pian samaa ryhmittymää neljän suuren kanssa.
On hyvin tunnettua, että nämä vierasheimoiset kontrolloivat suurinta osaa elokuvien tuottamisesta ja jakelusta jo pian filmialalle tunkeutumisensa jälkeen, mikä tapahtui 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Kun Walt Disney kuoli 1966, viimeinen este Hollywoodin täydellisen kontrollin tieltä oli poistunut. Hebrealaiset ottivat haltuunsa Disneyn rakentamat yhtiötkin, ja kaikki filmiteollisuudessa tekivät mitä nämä käskivät.
Neljä suurinta yhtiötä, Disney (Eisner), Warner Brothers, Paramount (Viacom), ja Universal (Seagram) saivat 1997 kaksi kolmasosaa kaikesta lippukassoihin tulevasta rahasta.
Kolme suurta TV-levityksessä olivat joskus ABC, CBS ja NBC. Yhdistyessään media-imperiumeihin, ne eivät enää kauaa ole itsenäisiä toimijoita. Silloinkin kun ne olivat itsenäisiä, niitä jokaista valvoi oma hebrealaisensa: ABC - Leonard Coldenson; NBC - David Sarnoff ja sitten hänen poikansa Robert Sarnoff; CBS - William Paley, myöhemmin Laurence Tish. Vuosikymmenien aikana nämä mediayhtiöt on kyllästetty hebrealaisuudella lattiasta kattoon, eivätkä mitkään yritysfuusiot voi muuttaa tätä tosiasiaa miksikään.
Näiden vierasheimoisten asema mediassa on siis huomiotaherättävän vahva. Esimerkiksi kahdessa kolmesta tärkeimmästä verkosta uutisohjelmien vastaavat tuottajat ovat juutalaisia. ABC:n ohjelman World News Tonight with Peter Jennings tuottamista valvoo (executive producer) Paul Friedman, ja NBC:ssä NBC Nightly News with Tom Brokaw:n tuottaja on Neal Shapiro. Vielä äskettäin CBS:n "CBS Evening News with Dan Rather:in" takaa löytyi Al Ortiz. Kaikki mainitut ovat hebrealaisia. (Mooseksenuskoisiahan vilisee aivan kuin bolshevikkien johtajistossa Leninin aikana? Ihmeellisiä nämä sattumat. käänt.huom.)
Ortiz siirtyi CBS:n "Special Events:n" johtoon helmikuussa 2000 jätettyään Evening News:in ei-juutalaiselle Jim Murphylle. Jos katsot mieluimmin CBS This Morning News:iä, sen vastaava tuottaja on Al Berman (Myös ilman esinahkaa. käänt.huom.), tai pidät parempana CNN:n uutisia, joiden pomona on Rick Kaplan, myöskin niitä.
(Suomen erityispiirre on uutistoimitusten ja varsinkin ns. riippumattomien tuotantoyhtiöiden yhteiskunnallisen ohjelmatuotannon tiukka kontrolli vanhojen stalinistien ja näiden myötäilijöiden toimesta. Tämä poliittinen ketju on toteuttanut myös useita näkyviä media-operaatioita, joiden teho perustuu "puolueettomana porvarina" esiintymiseen, -ja virallisen poliittisen oikeiston "vastustajilleen" antamaan täydelliseen työrauhaan. käänt.huom.)
Vain 104:llä sanomalehdellä USA:ssa on yli 100 000:n levikki, ja vain kourallisella on voimavaroja omaan uutishankintaan varsinaisen levikkialueensa ulkopuolella, ja loppujen on hankittava kaikki kansalliset ja kansainväliset uutisensa näiltä harvoilta. Vain 47:ssä kaupungissa on useampi kuin yksi päivittäinen sanomalehti, ja kilpailu niidenkin välillä on tavallisesti nimellistä, kuten saman omistaja-tahon julkaisemien aamu- ja iltapäivälehtien välillä. Esimerkkejä tälläisestä ovat: Huntsville / Alabama -- News aamulla ja Times iltapäivällä; Mobile /Alabama -- Register ja Press; Springfield / Massachusset -- Union ja News, ja sunnuntaisin Republican; Syracuse / New York -- Post-Standard ja Herald-Journal. Kaiken tämän omistavat juutalaiset Newhousen veljekset omistamansa Advance Publicationsin kautta.
Newhousen media-imperiumi edustaa esimerkkiä kilpailun puuttumisesta USA:n päivittäin ilmestyvässä sanomalehdistössä. Se havainnollistaa myös kyseisen kansanryhmän kyltymätöntä ruokahalua kaikkea mielipidekontrollin välineiksi sopivaa kohtaan, joilla he voivat vahvistaa otettaan kansakunnan tajunnasta. Newhouset omistavat 26 päivittäistä sanomalehteä, mukana useita merkittäviä, kuten Clevelandissa ilmestyvä Plain Dealer, Newarkin Star-Ledger ja New Orleansin Times-Picayune.
Newhouse Broadcasting käsittää 12 TV-asemaa ja 87 kaapeli-TV:tä, joihin sisältyy eräitä maan laajimmista kaapeliverkoista. Sunnuntailiite Paraden painos on enemmän kuin 22 miljoonaa kappaletta viikossa, ja Newhouset omistavat myös joitakin parista tusinasta suurimmasta aikauslehdestä: New Yorker, Vogue, Mademoiselle, Glamour, Vanity Fair, Bride´s, Gentleman´s Quarterly, Self, House & Garden, ja muut lehdet jotka omistaa kokonaan Conde Nast group.
Tämän vierasheimoisen media-imperiumin perusti Samuel Newhouse, maahanmuuttaja Venäjältä. Kun hän kuoli v.1979 84:n ikäisenä, hän testamenttasi 1,3 miljardin $:n media-omistuksensa kahdelle pojalleen, Samuelille ja Donaldille. Myöhempien hankintojen jälkeen tämän omaisuuden, Advance Publicationsin, nykyinen arvo on kasvanut yli 8 miljardiin $:iin.
Se että Newhousen perhe on pystynyt kahmimaan niinkin paljon sanomalehtiä, johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että lehdet eivät ole kannattavia pelkkien tilaajilta tulevien maksujen avulla, vaan mainostajat muodostavat ratkaisevan tulolähteen. Heiltä, eikä lukijoilta, tulevat ne rahat joilla toimittajien palkat ja omistajan voitot katetaan.
Jos suuret mainostajat jossakin kaupungissa päättävät suosia yhtä lehteä toisen sijasta, tämä tulee menestymään ja kilpailija kuolemaan. 1900-luvun alusta alkaen, kun juutalaisten taloudellinen valta USA:ssa alkoi olla dominoiva taloudellinen voima, lukuisat sanomalehdet alkoivat luisua juutalaisten käsiin. Juutalaisten kauppahuoneiden valikoivan mainostamisen seurauksena kilpailevat ei-juutalaiset sanomalehdet taantuivat ja hävisivät.
Nekin lehdet, jotka kaikesta huolimatta pysyivät ei-juutalaisessa omistuksessa, tulivat niin riippuvaisiksi juutalaisten mainostajien rahoista, että niiden uutisointi alkoi noudattaa tismalleen juutalaisten suosimia näkemyksiä.
Kolme juutalaista sanomalehteä
Kilpailun lakkauttaminen ja paikallisten monopolien perustaminen kontrolloimaan uutisten ja mielipiteiden levitystä luonnehtivat juutalaisten valtaannousua (the rise of Jewish control) USA:n lehtimaailmassa. Maan vaikutusvaltaisimpien ja arvostetuimpien sanomalehtien, New York Timesin, Wall Street Journalin ja Washington Postin, tapaus kuvastaa taas juutalaisten kykyä käyttää hallitsemaansa lehdistöä oman politiikkansa vastustamattomana välineenä. Nämä kolme ovat ne sanomalehdet, jotka määräävät käytännössä trendit ja suuntaukset lähes kaikille muille. Ne päättävät, mikä on uutinen ja mikä ei sekä USA:ssa että maailmanlaajuisesti. Ne tekevät uutiset ja muut kopioivat niiltä. Ja kaikki kolme ovat siis tiukasti vieraissa käsissä.
New York Times, jonka levikki syyskuussa 1998 oli 1 067 000 kappaletta, on kansakunnan epävirallinen sosiaalinen, muoti, huvitus, politiikka ja kulttuuri opas. Se kertoo amerikkalaisille, mikä kirja pitää lukea tai mikä elokuva kannattaa katsoa, mitkä mielipiteet ovat muodikkaita juuri tällä hetkellä, ja ketkä poliitikot, tiedemiehet, henkiset johtajat, taiteilijat tai liikemiehet ovat tulevaisuuden vaikuttajia. Monia vuosikymmeniä perustamisensa jälkeen New York Times pysyi aidosti amerikkalaisena vaikuttajana, mutta se oli 1800-luvulla. Tänään on toisin.
New York Timesin perustivat v.1851 kaksi ei-juutalaista, Henry J. Raymond ja George Jones. Heidän kuolemansa jälkeen sen osti Jonesin kuolinpesältä varakas juutalainen kustantaja Adolph Ochs. Hänen pojan-pojan-pojanpoikansa, Arthur Sulzberger Jr. on lehden tämänhetkinen kustantaja ja New York Times Co:n puheenjohtaja. Päätoimittaja on Joseph Lelyveld, jonka isä on rabbi.
Sulzbergerin perhe omistaa myös New York Times Co:n kautta 33 muuta sanomalehteä, mukaanluettuna Boston Globen, joka ostettiin 1993 1,1 miljardilla $:lla, ja kaksitoista aikakausilehteä, joiden joukossa McCall´s ja Family Circle, joiden levikki on kummallakin yli 5 miljoona kappaletta, seitsemän radio- ja TV-asemaa, kaapeli-TV:n, ja kolme kirjankustantajaa. New York Times News Service välittää artikkeleita ja kuvia 506:lle muulle lehdelle tai uutistoimistolle.
Samanlainen kansallinen merkitys on Washington Postilla, joka käyttäen "vuotoja" Washingtonin hallituspiireistä omaa sisäpiirin kanavan uutisarvoisiin tietoihin. Postin alkuperä on myöskin ei-juutalainen. Se perustettiin v.1877 Stilson Hutchinsin toimesta, ja myytiin v.1905 John R. McLeanille, ja myöhemmin lehden peri Edward B. McLean. Kesäkuussa 1933, suuren talouslaman oloissa, lehti ajautui konkurssiin. Pakkohuutokaupassa lehti joutui Eugene Meyerille, finanssimiehelle, joka tunnetaan USA:n ensimmäisen maailmansodan aikaisen "teollisuus-tsaarin" Bernhard Baruchin liikekumppanina. (Pahalta näyttää. Talouslamat ovatkin saalistus tilaisuuksia niille, jotka voivat pankkiirin ominaisuudessa kirjoittaa itselleen "rahaa" reaalitaloudessa toimivien ollessa pennittömiä. Näin omaisuusmassat siirtyvät vastikkeetta rahoitus-sektorin haltuun. Sotataloudella rikastuminen viittaa suhteiden käyttämiseen, ja amerikkalaisten veronmaksajien ryöstämiseen ylihinnoitelluilla valtion hankinnoilla. Juuri näin antisemiitit väittävät juutalaisten tekevän, ja siitä vihat. käänt.huom.)
Washington Postia pyörittää nykyisin Katherine Meyer Graham, Eugene Meyerin tytär. Hän on tärkein osakkeenomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Washington Post Co:ssa. Vuonna 1979 hän palkkasi poikansa Donaldin lehden julkaisijaksi. Hänellä on nyt sekä puheenjohtajan että pääjohtajan asemat yhtiössä. Lehden levikki on 810 000 kappaletta, ja sunnuntaipainoksen 1,1 miljoonaa.
Washington Post Co. omistaa suuren määrän muiden medioiden osakkeita . Sanomalehtien, kuten Gazette Newspapers, jolla on mm. 11 sotilas-alan julkaisua, TV-kanavien, kuten WDIV Detroitissa, KPRC Houstonissa, Orlandossa, KSAT San Antoniossa, WJXT Jacksonvillessä, ja aikakausilehtien, joista tunnetuin maan kakkoslehti Newsweek. Washington Postin erilaiset TV-yhtiöt saavuttavat ohjelmillaan noin 7 miljoona kotitaloutta, ja sen kaapeli-TV palvelu, Cable One, omaa 635 000 tilaajaa.
Yhdessä New York Timesin kanssa Post julkaisee International Herald Tribunea, joka on laajimmin levinnyt englanninkielinen päivittäin ilmestyvä lehti maailmassa.
Wall Street Journal, joka myy 1,8 miljoonaa irtonumeroa jokaisena viikonpäivänä, on USA:n laajalevikkisin päivittäin ilmestyvä sanomalehti. Sen omistaa Dow Jones & Company Inc., new-yorkilainen yhtiö, joka julkaisee myös 24 muuta päivittäistä sanomalehteä ja viikottaista talous-tabloidia Barron´sia, muiden asioiden ohessa. Puheenjohtaja ja pääjohtaja Dow Jonesissa on Peter R. Kann, joka on juutalainen, kuinkas sattuikaan. Kann on myös Wall Street Journalin puheenjohtaja ja kustantaja.
Useimmat muista New Yorkin suurista sanomalehdistä eivät ole sen paremmissa käsissä, kuin New York Times tai Wall Street Journal. Tammikuussa 1993 New York Daily News myytiin juutalaisen mediamogulin Robert Maxwellin -syntyjään Ludvik Hoch- jäämistöstä juutalaiselle kiinteistö-jalostajalle Mortimer B. Zukkermanille. Village Voice on Leonard Sternin henkilökohtaista omaisuutta. Stern on tehnyt miljardinsa Hartz Mountain lemmikkieläin-ruoalla. New York Postin omistaa Peter Cherninin News Corporation, joka mainittiinkin jo aiemmin.
Aikakausilehdet
Tarina on tälläkin kertaa sama kuin muissakin medioissa, TV:ssä, radiossa, elokuvissa, musiikissa ja sanomalehdissä. USA:ssa on vain kolme tärkeää aikakausi-julkaisua: Time, Newsweek, ja U.S. News & World Report.
Time, jonka viikottainen levikki on 4,1 miljoonaa kappaletta, julkaistaan in toimesta, mikä on v.1989 Time Inc:stä ja Warner Communicationsista muodostettu mediakonglomeraatti. Yhtiön johtajahan oli Gerald Levine, kuten jo kerroimme.
Newsweekin julkaisija on Washington Post Company, jota johtaa Katherine Meyer Graham. Lehden viikottainen levikki on 3,2 miljoonaa kappaletta.
U.S. News & World Reportin, 2,3 miljoonaa myytyä lehteä viikossa, omistaja ja kustantaja on Mortimer B. Zukkerman, joka on myös ottanut päätoimittajan aseman itselleen. Zukkerman omistaa myös Atlantic Monthlyn ja maan kuudenneksi suurimman lehden, New Yorkissa ilmestyvän Daily Newsin.
Ennen fuusiota AOL oli suurin internet-palvelujen tuottaja USA:ssa, ja nyt se tulee muodostumaan vierasheimoisten välineeksi yhdistettynä Time-Warneriin. Time-Warnerin tulot olivat 1977 enemmän kuin 13 miljardia $:a, ja fuusion jälkeen se on toiseksi suurin kansainvälinen mediakonserni. Levin, Time-Warnerin puheenjohtaja ja pääjohtaja, oli ostanut Turner Broadcasting Systemin 1996 Ted Turnerilta, joka oli yksi harvoista ei-vierasheimoisista toimijoista media-bisneksessä. Ted Turner on nyt kolmas mies AOL:ssä.
Kun Ted Turner, valkoihoinen (Gentile) media-häirikkö, teki ostotarjouksen CBS:stä 1985, syntyi paniikki koko maan mediapiireissä. Turner oli tehnyt omaisuuden mainonnalla, ja sitten rakentanut menestyvän kaapeli-TV uutiskanavan, CNN:n, jolla oli yli 70 miljoonaa tilaajaa. Vaikkakin Turner työllisti suuren määrän vierasheimoisia avainpaikoilla CNN:ssä, eikä hän koskaan ottanut itselleen asemaa vaihtoehtona vierasheimoisten intresseille, hän oli vahva persoonallisuus. William Paley ja muut CBS:n vierasheimoiset pitivät häntä kontrolloimattomana, "irrallisena kanuunana" joka joskus tulevaisuudessa saattaisi uhata heitä. Juutalainen uutismies, Daniel Schorr, joka oli ollut töissä Turnerilla, väitti julkisesti, että hänen aikaisempi pomonsa suhtautui vierasheimoisiin vastenmielisyydellä.
Torjuakseen Turnerin tarjouksen CBS turvautui vierasheimoiseen teatteri, hotelli, vakuutus ja tupakka magnaattiin Laurence Tishiin saadakseen masinoitua "ystävällismielisen" yrityskaappauksen, ja vuodesta 1986 vuoteen 1995 asti Tish oli CBS:n pääjohtaja ja myös johtokunnan puheenjohtaja, kitkien pois kaiken ei-juutalaisen vaikutuksen uhan firmasta.
Turnerin myöhemmät yritykset hankkia haltuunsa keskeistä mediaverkkoa estettiin Time Warnerin ja Levinin toimesta, joka omisti 20% CBS:stä ja saattoi käyttää veto-oikeutta tärkeissä sopimusasioissa. Kun Levinin heimolainen Sumner Redstone tarjosi CBS:stä 34,8 miljardia dollaria 7.9.1999, hän ei esittänyt vastalauseita.
Tämänkään jälkeen Turner ei luopunut pyrkimyksestään kasvattaa asemiaan mediassa. Hän päätti toimia periaatteella "jos ei voi vastustaa sitä, liity siihen", ja myi CNN:n Levinille. Ted Turner ja Steve Case ovat kovin toistensa kaltaisia. He molemmat kuuluvat niihin valkoisiin kapitalisteihin, joilta puuttuu rodullinen tietoisuus ja vastuunkantaminen. (Levin ja hänen kumppaninsa näyttävät olevan tässä asiassa erittäin valveutuneita ja motivoituneita. käänt.huom.)
Time Warnerin apuyhtiö HBO on maan suurin osto-TV kaapeliverkko. Siihen aikaan kun PolyGramin Edgar Bronfman Jr. teki Warnerista ostotarjouksen, se oli USA:n suurin levy-yhtiö, jolla oli 50 levymerkkiä, joista suurin Warner Brother Records. Warner Music oli "gangsta rapin" ensimmäisiä julkaisijoita. Yhteyksillään Interscope Recordsiin (ennen kuin MCA osti Interscopen), Warner auttoi levittämään suuntausta, jonka sanoitukset keskittyvät rohkaisemaan mustien väkivaltaa valkoisia kohtaan. (Suomessa vastaavasti rohkaistaan populaarikulttuurin kautta nuoria tyttöjä parittelemaan mustien miesten kanssa. Tämä tendenssi on ollut hyvin selvä ja näkyvä 1980-luvulta alkaen. käänt.huom.)
Time Warner on sekaantunut myös elokuvien tuottamiseen ja levittämiseen: Warner Brothers Studio, Castle Rock Entertainment ja New Line Cimema.Time Warnerin julkaisuosasto, jonka johtaja on Norman Pearlstine (hebrealainen), on suurin aikakausilehtien julkaisija koko maassa: Time, Sports Illustrated, People, Fortune.
(Suomessa Warner omistaa yhtä ja toista, ja näyttää olleen hyötyvänä osapuolena erästä liian hyvin menestynyttä lahtelaista musiikin julkaisijaa vastaan nostetussa julkisessa ajojahdissa, jossa näkyvänä agitaattorina riehui eräs TV-2:n taistolaistoimittaja. Mielenkiintoista. Käänt.huom.)
AOL.n ja Time Warnerin fuusiossa AOL oli taloudellisesti vahvempi, mutta ideologisesti Time Warner on niskanpäällä. Levin ei ole menettänyt mitään mahdollisuuksistaan rappeuttaa kulttuuriamme. Steve Case ei luonnollisestikaan puutu siihen, millaisia suunnitelmia Levin toteuttaa heidän yhteisessä yhtiössään, sillä raha on ainoa joka merkitsee hänelle. Jos Case rikastuu sillä, että antaa Levinin levittää musiikkia, joka yllyttää vihaan ja väkivaltaan valkoisia vastaan, samalla kun hän pitää valkoiset patriootit suljettuina pois AOL:n chatroomeista internetissä, se on hänelle yhdentekevää.
Toiseksi suurin media-konglomeraatti on tänään Walt Disney Company, jonka tulot olivat 1997 23 miljardia $:a. Sen pääjohtaja on Michael Eisner, hebrealainen. Disneyn imperiumi, jonka johtajaa eräät media-analyytikot luonnehtivat "kontrolli-friikiksi", käsittää lukuisia TV-ohjelmia tuottavia yhtiöitä, Walt Disney Television, Touchstone Television, Buena Vista Television, ja kaapelikanavia, joilla on yhteensä enemmän kuin 100 miljoonaa asiakasta.
Elokuva-alalla Joseph E. Rothin (onko tarpeen kertoa etniteettiä? käänt.huom.) johtama Walt Disney Motion Pictures Group, osana Walt Disney Studioita, pitää sisällään Walt Disney Pictures, Touchstone Pictures, Hollywood Pictures ja Caravan Pictures nimikkeet. Roth perusti Caravan Picturesin tammikuussa 1993, ja sitä johtaa tällä hetkellä hänen heimoveljensä (his fellow Jew) Roger Birnbaum. Disney omistaa myös Miramax Filmsin, jota pyörittävät Weinsteinin veljekset, Bob ja Harvey, jotka ovat tuottaneet sellaisia yliraakoja elokuvia, kuin The Grying Games, Priest tai Kids. (Toisen maailmansodan aikoihin tiedetään Walt Disneyn olleen mm. hyvin penseä silloiselle USA:n sotaministerille, joka vaivasi hänen yhtiötään pyynnöillään. "Mitä sillä juutalaisella taas oli asiaa?", kerrotaan vanhan Waltin tavanneen sanoa. Niistä ajoista on moni asia muuttunut. käänt.huom.)
Kun Disney Company oli joutunut yrityskaappauksella Disneyn perheeltä Eisnerin haltuun 1984, se supisti tervehenkistä perheohjelmien tuotantoa. Eisnerin alaisuudessa yhtiö, joka pitää edelleen hallussaan esim. Lumikin oikeuksia, on alkanut levittäytyä myös ns. aikuis (adult) materiaalin tuottamiseen.
Elokuussa Eisner hankki Capital Cities/ABC Incin, mikä omistaa ABC Television Networkin, joka taas omistaa kymmenen TV-asemaa sellaisilla hyvillä markkina-alueilla, kuin New Yorkissa, Chicagossa, Philadelphiassa, Los Angelesissa, San Franciscossa ja Houstonissa. Yhteensä niillä on 225 asemaa USA:ssa ja osaomistuksia lukuisissa eurooppalaisissa TV-yhtiöissä.
ABC:n kaapeliyhtiön puheenjohtaja ja pääjohtaja on Steven Bornstein, juutalainen. Yhtiö kontrolloi myös Lifetime Televisionia ja A&E Television Network -kaapeliyhtiötä, joilla on yhteensä 67 miljoonaa katsojaa. ABC Radio Network omistaa 26 AM ja FM asemaa, jotka tietysti ovat suurimmissa kaupungeissa, New Yorkissa, Washingtonissa ja Los Angelesissa, ja sillä on 3 400 tytäryhtiötä.
Capital Cities/ABC ansaitsi yli miljardin dollaria julkaisutoiminnastaan 1997, vaikka onkin pääasiassa telekommunikaatioyhtiö. Se omistaa seitsemän päivittäin ilmestyvää sanomalehteä, Fairchild Publicationin (Womens Wear Daily), Chilton Publicationsin (autokirjallisuutta), ja Diversifield Publishing Groupin.
Vuoden 1997 kolmanneksi eniten ansainnut yhtiö, 13 miljardilla $:lla, on Viacom Inc., jonka johtajana toimii Sumner Redstone, jonka nimi hänen syntyessään oli Murray Rothstein, kuinkas sattuikaan. Viacom, joka tuottaa ja jakelee TV-ohjelmia kolmelle tärkeimmälle kanavalle, omistaa itse 13 TV-asemaa ja 12 radioasemaa. Se tuottaa elokuvia Paramount Picturesin kautta, jota johtaa Sherry Lansing, samasta etnisestä ryhmästä. Redstonella on CBS:n kautta määräävä osake-enemmistö CBS:ssä ja Viacomissa vuodesta 1999.
Viacomin julkaisuosastoon kuuluvat Simon & Schuster, Scribner, The Free Press ja Pocket Books. Yli 4000:ssa myyntipisteessään videoita jakeleva Blockbuster kuuluu myös Viacomin imperiumiin. Se on myös sekaantunut satelliittikanaviin, teemapuistoihin ja videopeleihin.
Viacom on myös Showtimen, MTV:n, Nickelodeonin ja muiden verkkojensa kautta maailman suurin ohjelmien levittäjä kaapelikanavilla. Vuoden 1989 jälkeen MTV ja Nickelodeon ovat kasvattaneet huimasti osuuttaan nuorison TV:n katseluun käyttämästä ajasta. Redstone, joka tosiasiassa omistaa 76% Viacomin osakkeista, ja tarjoaa mm. Beavis and Butthead -roolimallia teineille, on suurin yksittäinen jakelija, joka tyrkyttää race-mixing-propagandaa nuorille ja varhaisnuorille sekä Euroopassa että Amerikassa. MTV pumppaa rodullisesti sekoitettua rockiaan, rappiään ja videoitaan yli 210:een miljoonaan kotiin 71:ssä maassa, ja tämä on tällähetkellä koko maailmassa määräävä kulttuurivaikute valkoisille teini-ikäisille nuorille.
(Se itsetuhoinen, huumehakuinen ja omia etnisiä juuria halveksiva käyttäytyminen, joka on levinnyt suurimpaan osaan suomalaista nuorisoa, on lähtöisin tässä esitellyiltä skeidanlevittäjiltä. Ovatko he määränneet Sinunkin ajattelusi??? käänt.huom.)
Nickelodeon, jolla on 65 miljoonaa tilaajaliittymää, pitää hallussaan katsotuimman TV-kanavan asemaa USA:n 4-11 vuotiaiden keskuudessa, ja on nopeasti levittäytymässä Eurooppaan. Useimmat heidän ohjelmatuotteistaan eivät vielä propagoi räikeää degeneraatiota, mikä on MTV:n tavaramerkki, mutta Redstone on asteettain tunkemassa nuorille katsojilleen samaa myrkkyä, mistä MTV tunnistetaan.
Uusi tulokas megamediassa on Edgar Bronfman Jr., puheenjohtaja ja pääjohtaja Seagram Company Ltd:ssä, viinakauppakeisari. Hänen isänsä, Edgar Bronfman Sr., on World Jewish Congress:in puheenjohtaja. Seagram omistaa kaksi suurta tuotantoyhtiötä, MCA:n ja Universal Picturen (nyt Universal Studios). Muiden MCA:n omistusten joukossa on Interscope Records, joka siis oli gansta rapin ensimmäisiä ja innokkaimpia levittäjiä. (Mitä ihmettä! Tämähän on kuin suoraan "Siionin Viisaiden Pöytäkirjoista" lainattua: Levitämme gansta-rappia eli rikollisia ihannoivaa törkymusiikkia goyiminen nuorisoon, jotta se rappeutuisi ja alkaisi käyttää huumeita. Mielenkiintoista. käänt.huom.)
Bronfmanista tuli levybisneksen suurin nimi toukokuussa 1998, kun hän hankki kontrolliinsa PolyGramin, eurooppalaisen levyjätin, ostamalla sen 10,6:lla miljardilla $:lla Philipsiltä. PolyGramin, MCA:n ja Universalin yhteenlasketut tulot arvioidaan noin 12 miljardiksi $:ksi vuodessa, ja näin Bronfmanilla on neljänneksi suurin mediaimperiumi maailmassa. PolyGramin hankkiminen antaa Bronfmanille kontrollin myös suurimpiin klassisen musiikin CD-tuottajiin, Deutsche Crammophoniin, Decca Londoniin ja Philipsin levytuotantoon.
On vaikeaa uskoa, että kolme neljästä johtavasta mediakonglomeraatista on näiden vierasheimoisten omistuksessa ja he ovat toimeenpanevissa tehtävissä siinä viimeisessäkin. Tämä musertava kontrolli on kehittynyt ilman että vierasheimoisten osuudesta on käyty minkäänlaista keskustelua millään forumilla.
Mitä kuuluu muille isoille mediayhtiöille?
Rupert Murdochin News Corporation, mikä omistaa Fox Television Networkin, 20th Century Fox Filmsin, ja Fox 2000:n, on viides suuri megamedia USA:ssa. Vuonna 1997 sen tulos oli 11 miljardia $:a. Murdochin yhtiörypäs on ainoa mediakonserni, joka on lähelläkään "top fouria" kapasiteetiltaan. Murdoch on ei-juutalainen australialainen, mutta Peter Chernin, Fox Groupin puheenjohtaja ja pääjohtaja, on hebrealainen. Hänen alaisuudessaan ovat kaikki News Corporationin elokuva- televisio- ja julkaisutoiminnat USA:ssa. Cerninin alaisena on myös Laura Ziskin, samaa kansallisuutta, joka aiemmin johti Fox 2000 -osastoa.
Cerninin alaisena on myös Peter Roth, joka johtaa Fox Entertainmentia. News Corporation omistaa myös New York Postin ja TV Guiden, joita Cernin valvoo tarkasti. Murdoch kertoi Newsweekissä 12.06.1999, että hän mieluimmin nostaisi Cerninin konsernin johtoon, kuin antaisi sen omien lapsiensa käsiin, joista kukaan ei ole paljoa kahtakymmentä nuorempi. On melko vaikeaa kuvitella kenenkään hebrealaisen antavan mahtavaa mediayhtiötä ei-juutalaiselle alaiselleen juuri kun omat jälkeläiset odottavat päästä nousemaan siivilleen. Cerninillä ei kuitenkaan ole ennakkoluuloja: "Otan valvontaani kaikki maailmassa nähtävät elokuvat...mikäpä olisi hauskempaa?" ("I get to control movies seen all over the world. . . . What could be more fun?")
Monet niistäkin mediayhtiöistä, jotka eivät ole suurimpien kontrollissa, ovat hebrealaisessa omistuksessa. New World Entertaintment kertoi eräässä media-analyysissä, että "Ronald Perelman, juutalainen, joka omistaa itsenäisiä TV-ohjelmien tuotantoyhtiöitä, omistaa myös Revlon Cosmeticsin, joka kiirehti tarjoamaan työpaikan Monica Lewinskylle, kun Bill Clinton yritti saada tätä pysymään hiljaa."
Tunnetuin pienemmistä mediayhtiöstä, Dream Works SKG, on pelkkää kosher-bisnestä. Dream Worksin perusti vuonna 1994 suurella media-nosteella levymoguli David Geffen, aiempi Disney Picturesin puheenjohtaja Jeffrey Katzenberg ja ohjaaja Steven Spielberg, kaikki samasta kansanryhmästä. Yhtiö tuottaa elokuvia, animaatioita, TV-ohjelmia ja äänitteitä. Rahoituksen ja yhteyksien perusteella voidaan päätellä, että Dream Works on pian samaa ryhmittymää neljän suuren kanssa.
On hyvin tunnettua, että nämä vierasheimoiset kontrolloivat suurinta osaa elokuvien tuottamisesta ja jakelusta jo pian filmialalle tunkeutumisensa jälkeen, mikä tapahtui 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Kun Walt Disney kuoli 1966, viimeinen este Hollywoodin täydellisen kontrollin tieltä oli poistunut. Hebrealaiset ottivat haltuunsa Disneyn rakentamat yhtiötkin, ja kaikki filmiteollisuudessa tekivät mitä nämä käskivät.
Neljä suurinta yhtiötä, Disney (Eisner), Warner Brothers, Paramount (Viacom), ja Universal (Seagram) saivat 1997 kaksi kolmasosaa kaikesta lippukassoihin tulevasta rahasta.
Kolme suurta TV-levityksessä olivat joskus ABC, CBS ja NBC. Yhdistyessään media-imperiumeihin, ne eivät enää kauaa ole itsenäisiä toimijoita. Silloinkin kun ne olivat itsenäisiä, niitä jokaista valvoi oma hebrealaisensa: ABC - Leonard Coldenson; NBC - David Sarnoff ja sitten hänen poikansa Robert Sarnoff; CBS - William Paley, myöhemmin Laurence Tish. Vuosikymmenien aikana nämä mediayhtiöt on kyllästetty hebrealaisuudella lattiasta kattoon, eivätkä mitkään yritysfuusiot voi muuttaa tätä tosiasiaa miksikään.
Näiden vierasheimoisten asema mediassa on siis huomiotaherättävän vahva. Esimerkiksi kahdessa kolmesta tärkeimmästä verkosta uutisohjelmien vastaavat tuottajat ovat juutalaisia. ABC:n ohjelman World News Tonight with Peter Jennings tuottamista valvoo (executive producer) Paul Friedman, ja NBC:ssä NBC Nightly News with Tom Brokaw:n tuottaja on Neal Shapiro. Vielä äskettäin CBS:n "CBS Evening News with Dan Rather:in" takaa löytyi Al Ortiz. Kaikki mainitut ovat hebrealaisia. (Mooseksenuskoisiahan vilisee aivan kuin bolshevikkien johtajistossa Leninin aikana? Ihmeellisiä nämä sattumat. käänt.huom.)
Ortiz siirtyi CBS:n "Special Events:n" johtoon helmikuussa 2000 jätettyään Evening News:in ei-juutalaiselle Jim Murphylle. Jos katsot mieluimmin CBS This Morning News:iä, sen vastaava tuottaja on Al Berman (Myös ilman esinahkaa. käänt.huom.), tai pidät parempana CNN:n uutisia, joiden pomona on Rick Kaplan, myöskin niitä.
(Suomen erityispiirre on uutistoimitusten ja varsinkin ns. riippumattomien tuotantoyhtiöiden yhteiskunnallisen ohjelmatuotannon tiukka kontrolli vanhojen stalinistien ja näiden myötäilijöiden toimesta. Tämä poliittinen ketju on toteuttanut myös useita näkyviä media-operaatioita, joiden teho perustuu "puolueettomana porvarina" esiintymiseen, -ja virallisen poliittisen oikeiston "vastustajilleen" antamaan täydelliseen työrauhaan. käänt.huom.)
Vain 104:llä sanomalehdellä USA:ssa on yli 100 000:n levikki, ja vain kourallisella on voimavaroja omaan uutishankintaan varsinaisen levikkialueensa ulkopuolella, ja loppujen on hankittava kaikki kansalliset ja kansainväliset uutisensa näiltä harvoilta. Vain 47:ssä kaupungissa on useampi kuin yksi päivittäinen sanomalehti, ja kilpailu niidenkin välillä on tavallisesti nimellistä, kuten saman omistaja-tahon julkaisemien aamu- ja iltapäivälehtien välillä. Esimerkkejä tälläisestä ovat: Huntsville / Alabama -- News aamulla ja Times iltapäivällä; Mobile /Alabama -- Register ja Press; Springfield / Massachusset -- Union ja News, ja sunnuntaisin Republican; Syracuse / New York -- Post-Standard ja Herald-Journal. Kaiken tämän omistavat juutalaiset Newhousen veljekset omistamansa Advance Publicationsin kautta.
Newhousen media-imperiumi edustaa esimerkkiä kilpailun puuttumisesta USA:n päivittäin ilmestyvässä sanomalehdistössä. Se havainnollistaa myös kyseisen kansanryhmän kyltymätöntä ruokahalua kaikkea mielipidekontrollin välineiksi sopivaa kohtaan, joilla he voivat vahvistaa otettaan kansakunnan tajunnasta. Newhouset omistavat 26 päivittäistä sanomalehteä, mukana useita merkittäviä, kuten Clevelandissa ilmestyvä Plain Dealer, Newarkin Star-Ledger ja New Orleansin Times-Picayune.
Newhouse Broadcasting käsittää 12 TV-asemaa ja 87 kaapeli-TV:tä, joihin sisältyy eräitä maan laajimmista kaapeliverkoista. Sunnuntailiite Paraden painos on enemmän kuin 22 miljoonaa kappaletta viikossa, ja Newhouset omistavat myös joitakin parista tusinasta suurimmasta aikauslehdestä: New Yorker, Vogue, Mademoiselle, Glamour, Vanity Fair, Bride´s, Gentleman´s Quarterly, Self, House & Garden, ja muut lehdet jotka omistaa kokonaan Conde Nast group.
Tämän vierasheimoisen media-imperiumin perusti Samuel Newhouse, maahanmuuttaja Venäjältä. Kun hän kuoli v.1979 84:n ikäisenä, hän testamenttasi 1,3 miljardin $:n media-omistuksensa kahdelle pojalleen, Samuelille ja Donaldille. Myöhempien hankintojen jälkeen tämän omaisuuden, Advance Publicationsin, nykyinen arvo on kasvanut yli 8 miljardiin $:iin.
Se että Newhousen perhe on pystynyt kahmimaan niinkin paljon sanomalehtiä, johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että lehdet eivät ole kannattavia pelkkien tilaajilta tulevien maksujen avulla, vaan mainostajat muodostavat ratkaisevan tulolähteen. Heiltä, eikä lukijoilta, tulevat ne rahat joilla toimittajien palkat ja omistajan voitot katetaan.
Jos suuret mainostajat jossakin kaupungissa päättävät suosia yhtä lehteä toisen sijasta, tämä tulee menestymään ja kilpailija kuolemaan. 1900-luvun alusta alkaen, kun juutalaisten taloudellinen valta USA:ssa alkoi olla dominoiva taloudellinen voima, lukuisat sanomalehdet alkoivat luisua juutalaisten käsiin. Juutalaisten kauppahuoneiden valikoivan mainostamisen seurauksena kilpailevat ei-juutalaiset sanomalehdet taantuivat ja hävisivät.
Nekin lehdet, jotka kaikesta huolimatta pysyivät ei-juutalaisessa omistuksessa, tulivat niin riippuvaisiksi juutalaisten mainostajien rahoista, että niiden uutisointi alkoi noudattaa tismalleen juutalaisten suosimia näkemyksiä.
Kolme juutalaista sanomalehteä
Kilpailun lakkauttaminen ja paikallisten monopolien perustaminen kontrolloimaan uutisten ja mielipiteiden levitystä luonnehtivat juutalaisten valtaannousua (the rise of Jewish control) USA:n lehtimaailmassa. Maan vaikutusvaltaisimpien ja arvostetuimpien sanomalehtien, New York Timesin, Wall Street Journalin ja Washington Postin, tapaus kuvastaa taas juutalaisten kykyä käyttää hallitsemaansa lehdistöä oman politiikkansa vastustamattomana välineenä. Nämä kolme ovat ne sanomalehdet, jotka määräävät käytännössä trendit ja suuntaukset lähes kaikille muille. Ne päättävät, mikä on uutinen ja mikä ei sekä USA:ssa että maailmanlaajuisesti. Ne tekevät uutiset ja muut kopioivat niiltä. Ja kaikki kolme ovat siis tiukasti vieraissa käsissä.
New York Times, jonka levikki syyskuussa 1998 oli 1 067 000 kappaletta, on kansakunnan epävirallinen sosiaalinen, muoti, huvitus, politiikka ja kulttuuri opas. Se kertoo amerikkalaisille, mikä kirja pitää lukea tai mikä elokuva kannattaa katsoa, mitkä mielipiteet ovat muodikkaita juuri tällä hetkellä, ja ketkä poliitikot, tiedemiehet, henkiset johtajat, taiteilijat tai liikemiehet ovat tulevaisuuden vaikuttajia. Monia vuosikymmeniä perustamisensa jälkeen New York Times pysyi aidosti amerikkalaisena vaikuttajana, mutta se oli 1800-luvulla. Tänään on toisin.
New York Timesin perustivat v.1851 kaksi ei-juutalaista, Henry J. Raymond ja George Jones. Heidän kuolemansa jälkeen sen osti Jonesin kuolinpesältä varakas juutalainen kustantaja Adolph Ochs. Hänen pojan-pojan-pojanpoikansa, Arthur Sulzberger Jr. on lehden tämänhetkinen kustantaja ja New York Times Co:n puheenjohtaja. Päätoimittaja on Joseph Lelyveld, jonka isä on rabbi.
Sulzbergerin perhe omistaa myös New York Times Co:n kautta 33 muuta sanomalehteä, mukaanluettuna Boston Globen, joka ostettiin 1993 1,1 miljardilla $:lla, ja kaksitoista aikakausilehteä, joiden joukossa McCall´s ja Family Circle, joiden levikki on kummallakin yli 5 miljoona kappaletta, seitsemän radio- ja TV-asemaa, kaapeli-TV:n, ja kolme kirjankustantajaa. New York Times News Service välittää artikkeleita ja kuvia 506:lle muulle lehdelle tai uutistoimistolle.
Samanlainen kansallinen merkitys on Washington Postilla, joka käyttäen "vuotoja" Washingtonin hallituspiireistä omaa sisäpiirin kanavan uutisarvoisiin tietoihin. Postin alkuperä on myöskin ei-juutalainen. Se perustettiin v.1877 Stilson Hutchinsin toimesta, ja myytiin v.1905 John R. McLeanille, ja myöhemmin lehden peri Edward B. McLean. Kesäkuussa 1933, suuren talouslaman oloissa, lehti ajautui konkurssiin. Pakkohuutokaupassa lehti joutui Eugene Meyerille, finanssimiehelle, joka tunnetaan USA:n ensimmäisen maailmansodan aikaisen "teollisuus-tsaarin" Bernhard Baruchin liikekumppanina. (Pahalta näyttää. Talouslamat ovatkin saalistus tilaisuuksia niille, jotka voivat pankkiirin ominaisuudessa kirjoittaa itselleen "rahaa" reaalitaloudessa toimivien ollessa pennittömiä. Näin omaisuusmassat siirtyvät vastikkeetta rahoitus-sektorin haltuun. Sotataloudella rikastuminen viittaa suhteiden käyttämiseen, ja amerikkalaisten veronmaksajien ryöstämiseen ylihinnoitelluilla valtion hankinnoilla. Juuri näin antisemiitit väittävät juutalaisten tekevän, ja siitä vihat. käänt.huom.)
Washington Postia pyörittää nykyisin Katherine Meyer Graham, Eugene Meyerin tytär. Hän on tärkein osakkeenomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Washington Post Co:ssa. Vuonna 1979 hän palkkasi poikansa Donaldin lehden julkaisijaksi. Hänellä on nyt sekä puheenjohtajan että pääjohtajan asemat yhtiössä. Lehden levikki on 810 000 kappaletta, ja sunnuntaipainoksen 1,1 miljoonaa.
Washington Post Co. omistaa suuren määrän muiden medioiden osakkeita . Sanomalehtien, kuten Gazette Newspapers, jolla on mm. 11 sotilas-alan julkaisua, TV-kanavien, kuten WDIV Detroitissa, KPRC Houstonissa, Orlandossa, KSAT San Antoniossa, WJXT Jacksonvillessä, ja aikakausilehtien, joista tunnetuin maan kakkoslehti Newsweek. Washington Postin erilaiset TV-yhtiöt saavuttavat ohjelmillaan noin 7 miljoona kotitaloutta, ja sen kaapeli-TV palvelu, Cable One, omaa 635 000 tilaajaa.
Yhdessä New York Timesin kanssa Post julkaisee International Herald Tribunea, joka on laajimmin levinnyt englanninkielinen päivittäin ilmestyvä lehti maailmassa.
Wall Street Journal, joka myy 1,8 miljoonaa irtonumeroa jokaisena viikonpäivänä, on USA:n laajalevikkisin päivittäin ilmestyvä sanomalehti. Sen omistaa Dow Jones & Company Inc., new-yorkilainen yhtiö, joka julkaisee myös 24 muuta päivittäistä sanomalehteä ja viikottaista talous-tabloidia Barron´sia, muiden asioiden ohessa. Puheenjohtaja ja pääjohtaja Dow Jonesissa on Peter R. Kann, joka on juutalainen, kuinkas sattuikaan. Kann on myös Wall Street Journalin puheenjohtaja ja kustantaja.
Useimmat muista New Yorkin suurista sanomalehdistä eivät ole sen paremmissa käsissä, kuin New York Times tai Wall Street Journal. Tammikuussa 1993 New York Daily News myytiin juutalaisen mediamogulin Robert Maxwellin -syntyjään Ludvik Hoch- jäämistöstä juutalaiselle kiinteistö-jalostajalle Mortimer B. Zukkermanille. Village Voice on Leonard Sternin henkilökohtaista omaisuutta. Stern on tehnyt miljardinsa Hartz Mountain lemmikkieläin-ruoalla. New York Postin omistaa Peter Cherninin News Corporation, joka mainittiinkin jo aiemmin.
Aikakausilehdet
Tarina on tälläkin kertaa sama kuin muissakin medioissa, TV:ssä, radiossa, elokuvissa, musiikissa ja sanomalehdissä. USA:ssa on vain kolme tärkeää aikakausi-julkaisua: Time, Newsweek, ja U.S. News & World Report.
Time, jonka viikottainen levikki on 4,1 miljoonaa kappaletta, julkaistaan in toimesta, mikä on v.1989 Time Inc:stä ja Warner Communicationsista muodostettu mediakonglomeraatti. Yhtiön johtajahan oli Gerald Levine, kuten jo kerroimme.
Newsweekin julkaisija on Washington Post Company, jota johtaa Katherine Meyer Graham. Lehden viikottainen levikki on 3,2 miljoonaa kappaletta.
U.S. News & World Reportin, 2,3 miljoonaa myytyä lehteä viikossa, omistaja ja kustantaja on Mortimer B. Zukkerman, joka on myös ottanut päätoimittajan aseman itselleen. Zukkerman omistaa myös Atlantic Monthlyn ja maan kuudenneksi suurimman lehden, New Yorkissa ilmestyvän Daily Newsin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toi on jostain nasse-sivuilta eikä Tampereen yliopiston sosiologian laitokselta, joten ei siihen voi luottaa, vaikka faktat olisikin vedenpitäviä.
Pätkä jostain kansallissosialismi.com:n sivuilta.. Nasse sivuhan tää on. Muut ei uskalla vissiin julkaista aiheesta.
Varsin ansiokas artikkeli, varsinkin sellaisille joilla ei "vierasheimoisten" monopoleista ole paljoa hajua.
Mediavallasta voikin sitten jatkaa vaikka Venäjän vallankumoukseen, bolshevismiin, feminismiin ja vaikka mihin. Ei lopu aihe kesken.