niin mahdottomasti?
Mitään kristinuskon opinkappaleita ei voida todistaa, mitään ihmeitä ja merkkejä ei voida todistaa, miksi uskovaiset kiivailevat "tuulen ripustetusta" asiasta?
Metafysiikassa eksistentialistien väite siitä, että olemme "heitetyt tänne maailmaan yksin ilman mahdollisuutta saada yhteyttä mihinkään tai kehenkään" on kaikkein todennnäköisin vaihtoehto olemassaolomme ongelmaan.
Kun tyhjät kuplat ja kaiken selittäminen väkisin parhainpäin loppuvat, niin muistakaa eksistentialistien karu huomio elämämme perustasta vailla TIETOA. Emme tiedä mistä tulimme, mitä olemme, minne menemme. Toki eri uskonnot kilvan tuovat omia ratkaisujaan tarjolle, mutta koetelkaa ne.
Minun elämässäni kristittyjen jumala ei ole vaivautunut esittämään elonmerkkiäkään, saati todistamaan itseään. Tähän ei kelpaa todistukseksi tai ilmoitukseksi raamattu. Se on jäävi todistus. Raamattuhan on asianosallinen, eikä puolueeton todistus, joka voitaisiin tarkistaa tarpen niin vaatiessa. Vai voitteko te tarkistaa raamatun paikkaansapitävyyden ja sitten ystävällisesti kumota "harhaoppini".
Haastan teidät ajatteluun, en omien näkemysteni omaksumiseen...
Mitään kristinuskon opinkappaleita ei voida todistaa, mitään ihmeitä ja merkkejä ei voida todistaa, miksi uskovaiset kiivailevat "tuulen ripustetusta" asiasta?
Metafysiikassa eksistentialistien väite siitä, että olemme "heitetyt tänne maailmaan yksin ilman mahdollisuutta saada yhteyttä mihinkään tai kehenkään" on kaikkein todennnäköisin vaihtoehto olemassaolomme ongelmaan.
Kun tyhjät kuplat ja kaiken selittäminen väkisin parhainpäin loppuvat, niin muistakaa eksistentialistien karu huomio elämämme perustasta vailla TIETOA. Emme tiedä mistä tulimme, mitä olemme, minne menemme. Toki eri uskonnot kilvan tuovat omia ratkaisujaan tarjolle, mutta koetelkaa ne.
Minun elämässäni kristittyjen jumala ei ole vaivautunut esittämään elonmerkkiäkään, saati todistamaan itseään. Tähän ei kelpaa todistukseksi tai ilmoitukseksi raamattu. Se on jäävi todistus. Raamattuhan on asianosallinen, eikä puolueeton todistus, joka voitaisiin tarkistaa tarpen niin vaatiessa. Vai voitteko te tarkistaa raamatun paikkaansapitävyyden ja sitten ystävällisesti kumota "harhaoppini".
Haastan teidät ajatteluun, en omien näkemysteni omaksumiseen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
perustakaan niin siellä muutamia hyviä mainintoja tällaisille liika järkeis ihmisille. En muist sanasta sanaan nyt tähän hätään mutta mainitaan miten tän maailman viisaat luulevat viisastuvansa mutta tyhmiski ovat tulleet sekä vaikka enkeli taivasta tulis maanpäälle antamaan todistuksen niin eivät ihmiset uskois.
Kun avaamme raamattumme,niin Jumala ei vaivautunut todistamaan ensin itsestään, vaan kirjoitti meille ainutkertaisen oppaan iänkaikkisuuteen saakka.
Jumalan ei siis tarvitse itsestään selventää enempää,kuin mitä raamattu kertoo.
Toisaalta ihminen ,JUMALAN luoma,voi tutkia Juutalaisia ja Israelia hengen valossa ja nähdä kuinka "palapeli" pikku hiljaa kasaantuu,onhan Israel ajan kello ja sieltä kautta raamattua eräällätavalla luetaan.
Vaikeeta,muttei ylitsepääsemätöntä?
Sit on paikkansa pitävä sanonta,että "Jumalan näkee luonnossa".
Sinähän alat itse kiihkoileen metafysiikan eksistentiaalista (onpa muuten hieno sana).
Tiedätkö, miksi minä en näe, kun on täysin pimeää tai jos laitan silmät kiinni?
Tai miksi minä en saa vettä lähteestä, jos siinä lähteen reunalla vain seison ja odottelen kuppi ojossa?
Tai miltä pehmeä villa tuntuu, jos en suostu ojentaan kättä ja kokeileen?
Älä haasta ihmisiä ajatteluun, vaan Jumala. Hänen arvovaltansa ei siitä kärsi ja kritiikkiäkin saa esittä. Mutta on myös itse nähtävä vaivaa ja suostua ajattelemaan, tunnustelemaan jne.
"Miksi uskovaiset kiihkoilevat niin mahdottomasti?"
Jotkut kiihkoilevat, jotkut eivät. Mahdottomasti kiihkoilevia lieneee todella vähän.
"Metafysiikassa eksistentialistien väite siitä, että olemme "heitetyt tänne maailmaan yksin ilman mahdollisuutta saada yhteyttä mihinkään tai kehenkään" on kaikkein todennnäköisin vaihtoehto olemassaolomme ongelmaan."
Väite voi olla todennäköisin vaihtoehto eksistentialistien maailmassa, elämänkatsomuksessa, joka pyrkii perustamaan olemassaolon tiedon varaan. Silloin on pakko päätellä, että TIETOA ei ole.
Uskova ihminen ei etsi olemassaolonsa tarkoitusta tiedosta, vaan perustaa kaiken Jumalan varaan. Jumalan, jota hän tuntee sen verran kuin Hän on itsestään ilmoittanut Sanassaan, Raamatussa.
Ei Jumala ole jättänyt ihmistä kellumaan tänne epämääräisten -ismien ja ihmisen älyllisten mahdollisuuksien varaan, vaan Hän on ilmoittanut itsestään. Hän on elävä Jumala, isolla J:llä.
"Minun elämässäni kristittyjen jumala ei ole vaivautunut esittämään elonmerkkiäkään, saati todistamaan itseään."
Jos vilpittömin mielin ja avoimin sydämin lähestyt Häntä, Hän kyllä antaa äänensä kuulua sinullekin.
Se ei ole puhetta, jota et ymmärtäisi.
"Haastan teidät ajatteluun, en omien näkemysteni omaksumiseen..."
Minä en myöskään haasta sinua omien näkemysteni omaksumiseen. Haastan sinut etsimään, sillä anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
vastauksesta!
Olen jo päälle 40-vuotias, nuorena olin "herätyksessä" ja tulinkin "uskoon".
Liityin helluntaiseurakuntaan ja elin normaalia riviuskovaisen elämää.
Siiten tulivat ongelmat, mitä enemmän luin Raamattua ja työstin lukemaani, sitä enemmän alkoi nousta ristiriitaisuuksia. Niitä tuli teologisesta opista, jota Raamattu esittää sekä sen ja käytännön, reaalielämän suhteesta. Siis paljolti myös siitä, että puheiden ja tekojen suhde oli ristiriidassa niin itselläni kuin muillakin "uskovaisilla". Lisäksi oli vielä tämä kiihkoilu, josta saan edelleen nauttia vieraillessani uskovien vanhempieni luona.
Eli olen yrittänyt lähestyä Jumalaa, nyt vielä uudemman kerran pari vuotta sitten. Jälleen kävi samalla tavalla kuin nuoruudessani. Opiskelen parhaillaan filosofiaa, siitä nämä "hienot" sivistyssanat. Mutta juuri eksistentialismi, vaikka se onkin koko lohdutonta oppia, on pelkällä päättelyllä, järjellä ja olemassa olevien todisteiden valossa todennäköisin vaihtoehto.
Lopuksi: toivon itsekkin olevani väärässä, koska kristinuskolla on -ainakin tarjolla- toivoa. Kun se vaan osoittaituisi luottamuksen arvoiseksi...