Pyhyys-gallup

Tunnen pyhyyden/pyhän läsnäolon, hyvyyden ja totuuden läheisyydessä. (sama asia kuin Jeesus)

..mielelläni vastaan tuohon kysymykseen..
puoliminuuttia ennen kuin näin tämän otsikon/kysymyksen tunsin selvää (jota harvoin)pyhyyden tunnetta ympärilläni/pääni päällä. Ajattelin että ehkä vaimoni vuoteellaan (taas) rukoilee(myös minun puolestani). Sitten näin tämän otsikon -avasin sen ja nyt kirjoitan näin..
-jossain kokouksissa(valitett.harvoin) kokee jotain samaa.. mutta huomioitava myös on ettei liitä tätä johonkin inhimilliseen tunne-elämään tai senkaltaiseen kun ihmisillä kaikkea on sellaista kivan tuntuista fiilistä.

Olenko hirveän itserakas, kun tunnen pyhyyden sisimmässäni aina läsnäolevana?

Minulla ei ole olemassa mitään pienintä yhteistä nimittäjää sille, milloin koen pyhyyden läsnäolon.

Määritteleminen, kertominenkin kuulostaa falskilta ja koen, että sillä on merkitystä vain harvoin (siis sen kertomisella). Tavallaan se haastaa muiden kokemuksen tai vähintääkin vertaa heidän kokemuksiaan pyhyydestä, mikä minun moraalini mukaan ei ole ihan hyvää ja rakentavaa. Esimerkki tuhlattavaksi: makoilin erään helteisen kesäpäivän iltana ystäväni kanssa, vatsa täynnä mansikoita ja katselimme taivaalle, jossa kirkuva parvi pääskysiä liikutti minut lähes kyyneliin jne (lisää oma käsityksesi pyhyydestä).

Ja nyt kerrottuna se ei sitten kuulostakaan enää miltään, sanat pakenevat kokemuksen kauneuden edessä.

Onko hyvä olo pyhyyttä? Jos ateistina mulla on sellainen rauhallinen olo, niin onko se pyhän läsnäoloa?

Joo, se, että kysyy toiselta, miten se määrittelee pyhyyden, on iskemistä vyön alle. Koska kukaan ei koe tai määrittele sitä samalla tavalla.

Siis mitään oikeaa vastaustahan tähän ei mielestäni ole olemassa! Tämä on todellakin puhtaasti gallup.

Oma vastaukseni on että koen pyhyyttä lähinnä luonnossa. Mitä kauempana on ihmisten maailman pauhu, sitä enemmän mieleni täyttää rauha ja riemu. On merkillistä tietenkin miten passiivinen rauha ja aktiivinen riemu voi olla yhtäaikaa mielessä, mutta muutenkaan en osaa kokemustani selittää...

Joskus riemu täyttää mieleni ihan missä hyvänsä ja milloin hyvänsä. Yhtäkkiä tulee vain sellainen täydellisyyden tunne että kaikki on niinkuin olla pitääkin. Ei se vaadi mitään edeltävää erityisen hyvää sattumaa tai kokemusta, mutta toki tietenkin sen että ei ole edeltävässä tilassaan ollut epätoivoa täysi.

Se miten valo lankeaa myöhään illalla kun varjot pitenevät, leppeä tuulenpyörre kiepauttaa hassusti lehtiä maassa, joku tuikituntematon ihminen hymyilee, maailma on täynnä värejä... Rakkaus elämää ja olemassaoloa kohtaan yhtyy pyhyyteen.

"Pyhä" kaiketi on muinoin samaistettu rajaan (pyhäjoet ja -järvet jne). Rajalla ollaan, pyhällä, kun kokija ei ole mitään. Muuta kuin subjekti jonkin edessä, kaikkeuden?

Raamatun äärellä ja ehtoollispöydässä.

Hepr. 10:22
niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;

Kun tahdon Jeesukseen yhteyttä, kun olen saanut syntini anteeksi ja tahdon tehdä parannusta=pyhittyä, Kun olen saanut taas yliluonnollisen uskon uusiks ylhäältä katsoa vain ylös ja olla taivaallisissa.

PH:n läsnä olo on Jumalan yliluonnollinen teko.
Jumala on Pyhä!!! Sisaren rukoillessa mun kanssa olen täyttynyt Pyhällä Hengellä ja se oli suloista: ikään kuin hevosen kengän mallinen PH:n "PANTA" päässä; sen muotoinen kosketus.

PH on läsnä tiuhasti usein, jos mulla on vaikeaa, silloin minun pilkkopimeäni on kuin keskipäivä!!!

IIIhana Jesus!!!

Rukouksessa,raamattua lukiessa,hengellinen laulu/laulaessa,ylistys,kiitos,"nöyrtymisen hetkinä,surussa,vaikeuksissa,sairauden läsnä ollessa,lähinnä sydämen hiljentyessä Herran puoleen,kun sydän on ns.altis ja vastaan ottavainen,ei voi yksiselitteisesti asiaa kirjoittaa,joskus ns,"tuulen"tuntu ,ns.virta.

Kirkossa monesti ja sanaa lukiessa, mutta monesti myös Jumala puhuttelee missä milloinkin, televisiosta pubipöytään.
Se tästä uskovana elämisestä niin mahdottoman mielenkiintoista tekeekin, että koska ei tiedä, missä kohtaa Kristuksen taas kerran =).