Jumala. Kuka uskoo? Onhan se vain yksi heppu muiden tarujen joukossa? En tiedä mitä uskoa. Ymmärrän kyllä miksi käsitys jumalasta on olemassa, hyvin helposti tulee sellainen tunne että joku ohjailee. Olemmehan osa "jumalaa", jokainen on pisara valtameressä, osa kokonaisuutta. Ei absoluuttista individualismia olekkaan. Tekemäsi asiat vaikuttavat itsesi lisäksi myös muiden asioiden kulkuun. Elämä on liikettä, virtaava. Ihminen tulee väkisin ohajailluksi, historia liikuttaa, mitkä ovat valintojemme motiiveja? Tarpeeksi isot liikevoimat, ovat ne sitten aatteellisia, poliittisia tai vaikka luonnonvoimia, vaikuttavat ihmisten elämään, valintoihin, kehityksen kulkuun, hyvinkin pitkälle ajassa liikevoimien alkulähdöstä eteenpäin.
En ole ateisti, minä uskon. Uskon kestävään kehitykseen, uskon että kaikki olennot haluavat ja yrittävät kehittyä paremmiksi, henkisesti, fyysisesti ja älyllisesti. Siltähän se vaikuttaisi, elämä on kehittymistä? Uskon että jokainen pyrkii tekemään oikein, mutta se mikä on todellakin eettistä, hyväksyttävää, oikeudenmukaista, on hyvin vaikeaa ymmärtää. "Jumala" rankaisee pahoista teoista, koska kehityksen vastainen toiminta ei ole luonnollista. Väkivalta, ilkivalta, kaikki mikä aiheuttaa mielipahaa, kärsimystä, ovat kehityksen vastaista toimintaa, siksi on mielestäni lunnollista että me kokonaisuutena pyrimme tälläisen toiminnan kitkemään.
Ehkä myös kollektiivinen tietoisuus on olemassa, ovathan kaikki asiat kytköksissä, en tiedä. Ulkoisia ja sisäisiä passioita, joudumme elämään ympäristössä tapahtuvien asioiden vaikutuksen alaisena, mukaillen, mutta on myös hyvä yrittää ruokkia itseään sisältä, kulttuurilla, fyysisillä nautinnoilla. Näiden välinen tasapaino on ideaali itsensä toteuttamiselle, kehitykselle.
Ehkä itsestään selvää, ehkä huuhaata, tulipahan jaettua. =)
En ole ateisti, minä uskon. Uskon kestävään kehitykseen, uskon että kaikki olennot haluavat ja yrittävät kehittyä paremmiksi, henkisesti, fyysisesti ja älyllisesti. Siltähän se vaikuttaisi, elämä on kehittymistä? Uskon että jokainen pyrkii tekemään oikein, mutta se mikä on todellakin eettistä, hyväksyttävää, oikeudenmukaista, on hyvin vaikeaa ymmärtää. "Jumala" rankaisee pahoista teoista, koska kehityksen vastainen toiminta ei ole luonnollista. Väkivalta, ilkivalta, kaikki mikä aiheuttaa mielipahaa, kärsimystä, ovat kehityksen vastaista toimintaa, siksi on mielestäni lunnollista että me kokonaisuutena pyrimme tälläisen toiminnan kitkemään.
Ehkä myös kollektiivinen tietoisuus on olemassa, ovathan kaikki asiat kytköksissä, en tiedä. Ulkoisia ja sisäisiä passioita, joudumme elämään ympäristössä tapahtuvien asioiden vaikutuksen alaisena, mukaillen, mutta on myös hyvä yrittää ruokkia itseään sisältä, kulttuurilla, fyysisillä nautinnoilla. Näiden välinen tasapaino on ideaali itsensä toteuttamiselle, kehitykselle.
Ehkä itsestään selvää, ehkä huuhaata, tulipahan jaettua. =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihan asiaa! Pitkälti samaa mieltä:)
vastaisin tuohon oman mielipiteeni.
On vain yksi Jumala. Ja se jumala on jokaisessa meissä itsessämme. Eli se meidän ns. omatuntomme.
huom. Tää oli vaan mun mielipide :=))))
... enkös mie niin tavallaan kirjoittanutkin? Sillä erotuksella että ei aina ole mahdollista tehdä asioita omantunnon varassa, eikä välttämättä ole viisastakaan, voihan olla että ei näe asioita selkeästi? =)
työssäni useita hyvin pelottavia ja kipeitä omiatuntoja...Omalla tunnolla suunnistaminen saattaa olla siis hyvin riskialtista;o)
Itsensä kyseenalaistaminen on fiksua aina välistä. =) Mietin vain tuollaisessa työssä, jos toisen mielipiteet ovat varsin kipeitä, absoluuttisia, niin onko ammattivikana ajautua toiseen ääripäähän?
Se kai riippuu ammatillisuudesta,hoitjan omsta persoonasta,ammattitaidosta/kokemuksesta...Ei sa unohtaa sitä itse asiaa...Eihän...
Mä en nyt äkkiseltään muista tilannetta,,,Kultainen keskitei kai tässäkin ajattelussa paras..