Hailuodon pääskykiista – luonnon ehdoilla vai ihmisen aikataululla?
Hailuodon lauttaliikenteen päättyminen on nostanut kesän aikana esiin yhden tämän vuoden puhuttelevimmista luonnonsuojelutapauksista. Kyse ei ole vain muutamasta pääskystä tai yksittäisestä poikkeusluvasta, vaan siitä, millaisen arvon annamme luonnon monimuotoisuudelle silloin, kun se törmää ihmisen aikatauluihin.
Räystäspääsky on Suomessa uhanalainen laji, jonka pesät ovat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja pesinnän aikana. Hailuodon lautoista oli vuosikymmenten aikana muodostunut merkittävä pesimäympäristö. Kymmenet pesät ja niitä käyttävät linnut olivat sopeutuneet ihmisen rakentamaan ympäristöön – juuri siihen ympäristöön, joka nyt päätettiin poistaa.
Luonnonsuojelun näkökulmasta kysymys ei ole siitä, kuinka paljon luonnon monimuotoisuutta olemme valmiita suojelemaan, vaan siitä, että sen turvaamisen tulee olla jokaisen hankkeen ensisijainen lähtökohta. Vasta sen jälkeen voidaan etsiä ratkaisuja käytännön toteutukseen.
Kun kiinteä yhteys Hailuotoon valmistui odotettua aikaisemmin, syntyi ristiriita. Lauttojen liikennöinti päättyi ennen kuin pääskyjen pesintä oli ohi. Sen sijaan, että olisi odotettu muutama viikko pesimäkauden luonnolliseen päättymiseen, Lupa- ja valvontavirasto myönsi Finferriesille poikkeusluvan siirtää lautat.
Ensimmäinen lautta lähti kohti Turkua, vaikka sillä oli vielä aktiivisia pääskynpesiä. Pesät poistettiin ennen lähtöä. Kolme lentokyvytöntä poikasta siirrettiin rannalle rakennettuun väliaikaissuojaan, jossa seurataan, löytävätkö emot heidät ja jatkavatko niiden ruokkimista. Mikäli näin ei tapahdu eikä poikasia voida siirtää hoitoon, poikaset suurella todennäköisyydellä lopetetaan.
On vaikea olla kysymättä, miten tähän tilanteeseen ylipäätään päädyttiin.
Luonnonsuojelun tarkoitus on ehkäistä juuri tällaisia tilanteita. Jos ainoa vaihtoehto pesinnän keskeyttämiselle on poikasten siirtäminen ihmisen rakentamaan suojaan ja mahdollinen lopettaminen, on syytä pohtia, olisiko hankkeen aikataulua voitu sovittaa paremmin luonnon kiertokulkuun.
Hailuodon luonnonsuojeluyhdistyksen havaintojen mukaan vielä juuri ennen lautan lähtöä emot ruokkivat useita poikasia. Lautan irrotessa rannasta nähtiin hätääntyneitä räystäspääskyjä kiertelemässä lähteneen aluksen ympärillä. Emot palasivat etsimään pesiään, joita ei enää ollut.
Vaikka Finferries on velvoitettu rakentamaan alueelle keinopesiä ensi kevääksi, ne eivät korvaa menetettyä pesimäkautta eivätkä lintujen uskollisuutta vakiintuneille pesäpaikoilleen. Korvaavat ratkaisut ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa muodostua perusteeksi hyväksyä tilanteita, joissa luonnon oma kierto keskeytetään.
Tapaus on muistutus siitä, että luonnon monimuotoisuuden huomioiminen ei voi olla hankkeiden viimeinen vaihe. Sen on oltava ensimmäinen. Muuten vaarana on, että poikkeuksista tulee vähitellen toimintatapa.
Hailuodon pääskykiista ei ole vain tarina muutamasta linnusta. Se kertoo siitä, millaisia päätöksiä yhteiskunta tekee silloin, kun vastakkain ovat ihmisen aikataulu ja luonnon elämänkierto. Luonnonsuojelun näkökulmasta vastaus on selvä: luonnon ei pitäisi joutua sopeutumaan meihin – meidän tulee oppia sovittamaan toimintamme luonnon rytmiin.
Hailuodon lauttaliikenteen päättyminen on nostanut kesän aikana esiin yhden tämän vuoden puhuttelevimmista luonnonsuojelutapauksista. Kyse ei ole vain muutamasta pääskystä tai yksittäisestä poikkeusluvasta, vaan siitä, millaisen arvon annamme luonnon monimuotoisuudelle silloin, kun se törmää ihmisen aikatauluihin.
Räystäspääsky on Suomessa uhanalainen laji, jonka pesät ovat luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja pesinnän aikana. Hailuodon lautoista oli vuosikymmenten aikana muodostunut merkittävä pesimäympäristö. Kymmenet pesät ja niitä käyttävät linnut olivat sopeutuneet ihmisen rakentamaan ympäristöön – juuri siihen ympäristöön, joka nyt päätettiin poistaa.
Luonnonsuojelun näkökulmasta kysymys ei ole siitä, kuinka paljon luonnon monimuotoisuutta olemme valmiita suojelemaan, vaan siitä, että sen turvaamisen tulee olla jokaisen hankkeen ensisijainen lähtökohta. Vasta sen jälkeen voidaan etsiä ratkaisuja käytännön toteutukseen.
Kun kiinteä yhteys Hailuotoon valmistui odotettua aikaisemmin, syntyi ristiriita. Lauttojen liikennöinti päättyi ennen kuin pääskyjen pesintä oli ohi. Sen sijaan, että olisi odotettu muutama viikko pesimäkauden luonnolliseen päättymiseen, Lupa- ja valvontavirasto myönsi Finferriesille poikkeusluvan siirtää lautat.
Ensimmäinen lautta lähti kohti Turkua, vaikka sillä oli vielä aktiivisia pääskynpesiä. Pesät poistettiin ennen lähtöä. Kolme lentokyvytöntä poikasta siirrettiin rannalle rakennettuun väliaikaissuojaan, jossa seurataan, löytävätkö emot heidät ja jatkavatko niiden ruokkimista. Mikäli näin ei tapahdu eikä poikasia voida siirtää hoitoon, poikaset suurella todennäköisyydellä lopetetaan.
On vaikea olla kysymättä, miten tähän tilanteeseen ylipäätään päädyttiin.
Luonnonsuojelun tarkoitus on ehkäistä juuri tällaisia tilanteita. Jos ainoa vaihtoehto pesinnän keskeyttämiselle on poikasten siirtäminen ihmisen rakentamaan suojaan ja mahdollinen lopettaminen, on syytä pohtia, olisiko hankkeen aikataulua voitu sovittaa paremmin luonnon kiertokulkuun.
Hailuodon luonnonsuojeluyhdistyksen havaintojen mukaan vielä juuri ennen lautan lähtöä emot ruokkivat useita poikasia. Lautan irrotessa rannasta nähtiin hätääntyneitä räystäspääskyjä kiertelemässä lähteneen aluksen ympärillä. Emot palasivat etsimään pesiään, joita ei enää ollut.
Vaikka Finferries on velvoitettu rakentamaan alueelle keinopesiä ensi kevääksi, ne eivät korvaa menetettyä pesimäkautta eivätkä lintujen uskollisuutta vakiintuneille pesäpaikoilleen. Korvaavat ratkaisut ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa muodostua perusteeksi hyväksyä tilanteita, joissa luonnon oma kierto keskeytetään.
Tapaus on muistutus siitä, että luonnon monimuotoisuuden huomioiminen ei voi olla hankkeiden viimeinen vaihe. Sen on oltava ensimmäinen. Muuten vaarana on, että poikkeuksista tulee vähitellen toimintatapa.
Hailuodon pääskykiista ei ole vain tarina muutamasta linnusta. Se kertoo siitä, millaisia päätöksiä yhteiskunta tekee silloin, kun vastakkain ovat ihmisen aikataulu ja luonnon elämänkierto. Luonnonsuojelun näkökulmasta vastaus on selvä: luonnon ei pitäisi joutua sopeutumaan meihin – meidän tulee oppia sovittamaan toimintamme luonnon rytmiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä on jotenkin niin järkyttävää. Ensin myönnettiin pesinnällle jatkoaika. Sitten yhtäkkiä se päätettiinkin lopettaa. Siirtää lautat juurin, kun poikaset olisivat olleet lentokykyisiä.
Meidän talon räystäyden alla pesii pääskyjä. Me olemme tehneet heille tekopesiä. Jopa kattoremonttia tehtiin luonto edellä. Heillä on oma yhdyskunta. He toimivat yhdessä. Pesinnän lopussa on kiva katsoa pääskynpoikien lentoharjoituksia.
Yöksi kaikki menee pesiin tai räystään alle nukkumaan.
Lopuksi vielä. Minkälainen ihminen pystyy hajottamaan pesät, tappamaan poikaset?! Oli pesät sitten maassa, puussa tai rakennuksessa. Siinäpä miettimistä.
Terveisiä täältä Itä-Suomesta,,, maanteistämme on tehty laulukin!
https://www.youtube.com/watch?v=YYHBCrxohY0
Lautat olivat kyllä vielä kaks viikkoa sitten Hailuodossa.
Nyt eläinrääkkäyksestä voi saada vankeutta!
Sdp:ssä taas vaalitaan kissojen elävältä polttajia ja yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa oikein rakastetaan ja haalitaan Suomeen lisää halalteurastajia ja vuohien raiskaajia.
Ketä aiot äänestää, suomalainen?
Kun vihreät huutaa, että suomalaisten pitäisi kuluttaa vähemmän, miksi tänne sitten halutaan kehitysmaista porukkaa, joka esimerkiksi valuttaa kuumaa vettä talvella asunnoissa, koska täällä on kylmä??
Ja yleensä koko Euroopassa, tänne tuodaan ihmisiä, jotka eivät ole sähköhella nähneetkään ja lämmittävät sillä asuntoja!
Mikä järki tässä on???
Etelän maissa he voisivat käyttää aurinkoenergiaa jota siellä riittää kellon ympäri!!
Mutta tämähän onkin Soroksen ja WEFin suunnitelma tuhota länsimaiset sivistysvaltiot ja meidän päättäjät on setelitukuilla hiljennettu.
Mutta päättäjämme eivät kai tiedä, että kuolinpaidassa ei ole taskuja!!