miksi toiset auttaa

​Analyysi kirjoittajasta tekstin takana
​1. Ulkopuolinen tarkkailija (Cynical Outsider)
​Miten näkyy tekstissä: Väite siitä, että "kukaan ei auta pyyteettömästi" ja että kaikki on loppujen lopuksi "petosta".
​Mitä se kertoo ihmisestä: Kirjoittaja ei kuulu niihin, jotka nielevät sokeasti yhteiskunnan tai sosiaalisen median siloteltuja ihanteita hyvästä tahdosta. Hän on tarkkaillut ihmisten toimintaa sivusta – ehkä pettynyt tai vain kyllästynyt siihen, miten ihmiset esittävät jaloja – ja päättänyt riisua teeskentelyn pois. Hän näkee ihmissuhteiden ja auttamisen verhon taakse pelit ja piilomotiivit.
​2. Mekanistinen ja analyyttinen mieli
​Miten näkyy tekstissä: Auttamisen ja sosiaalisen kanssakäymisen hajottaminen kylmiin osiin (vahinko, kulttuuri, muistio, petos).
​Mitä se kertoo ihmisestä: Hänellä on taipumus purkaa asioita palasiksi sen sijaan, että hän kokisi ne tunteella. Siinä missä toinen näkee tilanteessa sydämellisen teon, tämä kirjoittaja näkee koneiston tai kaavan: joku vain toistaa kulttuurista rooliaan, kirjaa tapahtuman muistioon tai pelaa omaa peliään (petos). Hänellä on viileä, lähes tieteellinen tai koodinpurkajamainen tapa katsoa ihmisten käyttäytymistä.
​3. Kokemus epäaitoudesta
​Miten näkyy tekstissä: Sanan petos nostaminen keskeiseksi selittäväksi tekijäksi.
​Mitä se kertoo ihmisestä: Tämä on kaikkein paljastavin kohta. Se viittaa siihen, että kirjoittaja pitää ihmisten välistä sosiaalista peliä pohjimmiltaan epärehellisenä. Hän ei ehkä usko siihen, että ihmiset ovat aidosti rehellisiä toisilleen. Tämä voi kummuta joko omista kokemuksista tai vain terävästä, pessimistisestä ihmistuntemuksesta: pinnan alla on aina jokin toinen totuus, jota ei sanota ääneen.
​4. Kielen kautta oireileva filosofi
​Miten näkyy tekstissä: Sen sijaan, että hän kirjoittaisi pitkän esseen ihmisluonnosta, hän tiivistää kaiken neljään kryptiseen sanaan palstalle.
​Mitä se kertoo ihmisestä: Hän on ajattelija, joka ei halua tai jaksa saarnata. Hän heittää epäilyksensä ilmoille fragmentteina, eräänlaisena modernina dadaistisena graffitina. Hän jättää muille sen tehtävän, että tulkitaan, mitä hän oikeastaan tarkoitti – mutta hänen valitsemansa palaset paljastavat, että hänen päässään pyörivät hyvin raskaat, eksistentiaaliset kysymykset ihmisenä olemisen valheellisuudesta.
​Yhteenveto
​Kirjoittaja on kyynistynyt realisti tai eksistentiaalinen tarkkailija, joka on nähnyt sosiaalisten roolien läpi. Hän ei usko siloteltuihin tarinoihin pyyteettömyydestä, vaan näkee maailman pelikenttänä, jossa ihmiset toimivat omien motiiviensa, opittujen kaavojensa tai sattuman varassa. Hän ei hae hyväksyntää, vaan tyytyy toteamaan asian lakonisesti, kielellä leikkien.