Mielestäni hyvä kirjoitus Turun Sanomien mielipidesivulla (6.8.26). Se kertoo ymmärrettävällä tavalla rakkauden ikävästä. Me tarvitsemme tilaa myös unelmille.
"Kantaako lapsenusko elämässä eteenpäin?
On elokuun ensimmäinen viikko 2026, on elonkorjuun aika. Ikkunasta hymyilee aurinko, pilvet ovat karanneet kauas pois.
Odotamme itsestäänselvyytenä vielä lämmintä kesäsäätä saadaksemme nauttia suloisesta lämmöstä niin maalla kuin merellä, vieläpä viikonloppuna.
Mielestäni usein on niin, että aurinkoisen työviikon jälkeen koittaa epämääräisen tuulinen ja sateinen viikonloppu. Monet lapsiperheen unelmat hiekkarannalla uidessa, ehkä vasta opetellessa kariutuvat ja jalkoihin puetaan kumisaappaat sekä päähän sydvesti. Haukataan joka tapauksessa raitista ulkoilmaa, onhan ilma raikkainta ja puhtainta juuri sateella.
Lapsuudesta muistan , että kotiseudullani Merimaskussa ainakin pari kertaa kesäkuukausina ukkonen jyrisi ja salamoi. Piti asettautua kauas ikkunoista ja pukeutua äkkilähdön varalta.
Salamat leiskuivat yön pimeydessä valaisten lähitienoot. Aina laskettiin salaman ja jyrinän välinen aika, jotta tiedettiin, kuinka kaukana ukkonen ajaa rautapyöräisillä vaunuilla pitkin taivaan kantta.
Tämä kaikki oli lapselle pelottavan totta. Uimaan ei saanut missään tapauksessa mennä, veneilyä piti välttää. Kun vihdoin alkoi rankkasade, melkein kirsikankokoiset sadepisarat löivät ikkunaruutuihin vaihtuen joskus rätiseväksi raekuuroksi. Tiesimme, että kohta tämä painajainen on ohi, päiväsaikaan jatkuivat normaalit rutiinit, yöllä uskallettiin nukahtaa uudelleen.
Ajattelen, että esimerkiksi Ukrainassa eletään jatkuvasti ulkoisen uhan alla. Tottuuko siihen, en tiedä. Millaiseksi kasvaa uusi sukupolvi, joka jo lapsena on kokenut pelon ja kauhun todellisuuden vieläpä omassa kodissaan, riittääkö lapsenusko paremmasta huomisesta auttamaan elämässä eteenpäin?
Mielikuva paremmasta on kuin silta syvän rotkon yli. Toivottomuus johtaa masennukseen, joka on kuin pieni kuolema.
Lauluntekijä Vexi Salmen sanoin: ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus.”
Eeva Auvinen
Merimaskun pitäjä"
"Kantaako lapsenusko elämässä eteenpäin?
On elokuun ensimmäinen viikko 2026, on elonkorjuun aika. Ikkunasta hymyilee aurinko, pilvet ovat karanneet kauas pois.
Odotamme itsestäänselvyytenä vielä lämmintä kesäsäätä saadaksemme nauttia suloisesta lämmöstä niin maalla kuin merellä, vieläpä viikonloppuna.
Mielestäni usein on niin, että aurinkoisen työviikon jälkeen koittaa epämääräisen tuulinen ja sateinen viikonloppu. Monet lapsiperheen unelmat hiekkarannalla uidessa, ehkä vasta opetellessa kariutuvat ja jalkoihin puetaan kumisaappaat sekä päähän sydvesti. Haukataan joka tapauksessa raitista ulkoilmaa, onhan ilma raikkainta ja puhtainta juuri sateella.
Lapsuudesta muistan , että kotiseudullani Merimaskussa ainakin pari kertaa kesäkuukausina ukkonen jyrisi ja salamoi. Piti asettautua kauas ikkunoista ja pukeutua äkkilähdön varalta.
Salamat leiskuivat yön pimeydessä valaisten lähitienoot. Aina laskettiin salaman ja jyrinän välinen aika, jotta tiedettiin, kuinka kaukana ukkonen ajaa rautapyöräisillä vaunuilla pitkin taivaan kantta.
Tämä kaikki oli lapselle pelottavan totta. Uimaan ei saanut missään tapauksessa mennä, veneilyä piti välttää. Kun vihdoin alkoi rankkasade, melkein kirsikankokoiset sadepisarat löivät ikkunaruutuihin vaihtuen joskus rätiseväksi raekuuroksi. Tiesimme, että kohta tämä painajainen on ohi, päiväsaikaan jatkuivat normaalit rutiinit, yöllä uskallettiin nukahtaa uudelleen.
Ajattelen, että esimerkiksi Ukrainassa eletään jatkuvasti ulkoisen uhan alla. Tottuuko siihen, en tiedä. Millaiseksi kasvaa uusi sukupolvi, joka jo lapsena on kokenut pelon ja kauhun todellisuuden vieläpä omassa kodissaan, riittääkö lapsenusko paremmasta huomisesta auttamaan elämässä eteenpäin?
Mielikuva paremmasta on kuin silta syvän rotkon yli. Toivottomuus johtaa masennukseen, joka on kuin pieni kuolema.
Lauluntekijä Vexi Salmen sanoin: ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus.”
Eeva Auvinen
Merimaskun pitäjä"
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskonnot ovat unelmia. Niitäkin voidaan tarvita, mutta samalla on hyvä tietää että ne ovat unelmia, eivät tosiasioita.
Mitä nimenomaan kristillistä aloituksen kirjoituksessa on? Mitä "kristillistä eetosta"?
"Mielikuva paremmasta on kuin silta syvän rotkon yli."
Eikö tämä kerro kristinuskosta sinulle yhtään mitään?
”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille, ja mielen vapaus.”
Eikö tämäkään puhu sinulle mitään uskosta joka on luja luottamus siihen mitä toivotaan?
Ei. Ei puhu.
Kristinusko ei ole "unelmia ja haaveita, joihin halutaan uskoa".
Kristinusko perustuu Jumalan sanaan.
Heprealaiskirje 11:
1 "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy".
Minusta usko on juuri luottamusta TOIVEISIIN ja UNELMIIN.
Jumalan sana kertoo että kristinusko perustuu toiveisiin. Tämä on totta ainakin Heprealaiskirjeen mukaan.
Ei sotahulluus ole koskaan tehnyt parempia ihmisiä. Toisen ihmisen kuolema vaikuttaa muihin sekä osalle jää aivan fyysiset vammat henkisistä puhumattakaan.
Vain rakkaus rakentaa ihmistä eikä Paavali siksi hienosti kirjoittanut siitä miten se on tärkein moneen muuhun asiaan verrattuna.
Puolustatko sinä itseäsi ja perhettäsi jos kotiinne hyökkää rosvojoukko vaatien sitä omakseen ja teitä alistumaan valtansa alle ja kutsutko paikalle poliisiin poistamaan vaikka voimaa käyttäen rosvojoukon, jotta kotirauhanne saadaan palautettua, vai hymisetkö ehkä sittenkin rauhanvärssyä ja annat asioiden mennä kuten ne menevät ja alistut sille?