Poliisi ei erota elämän ja kuoleman eron

Poliisi ottanut tavoitteekseen UHAN ELIMINOIMISEN.
Moraalin säännöistä lähtien olisi oikein, että poliisi pysähtyisi toimissaan siihen, jos syytetyn elämä on uhattuna.
Poliisi hidastaisi tai lopettaisi toimintansa syytettyä kohtaan kunnes syytetyn henki on turvattu.

Se voi tarkoittaa, että syytetty pakenee, mutta edelleen kysytään, että onko karkaaminen oikeudenmukaisempi asia kuin jos poliisi ottaisi syytetyn kiinni sillä seurauksin, että syytetty kuolee?

Onko sivistys on niin pitkällä että syytetty ei pääsee pakenemaan pitkälle tai kauas, koska järjestelmä on läpinäkyvä ja teknisesti mahdoton tehdä rikoksia, jolloin syytetty oletettavasti jää nopeasti kiinni toisissa tilanteissa.

Poliisi voi olla viisaampi, objektiivisempi ja jättää kiinni ottaminen sopivampaan tilanteeseen.

Nyt poliisin tavoite on saada syytetty hinnalla millä hyvänsä, jopa syytetyn kuoleman uhalla.

Lisäksi poliisin syytteen motiivi on usein liian heikko tai täysin kohtuuton ja perusteeton, mikä ei johda poliisin virheen osalta mihinkään poliisille annettaviin sakkoihin.

Miksei vanhemmille tullut mieleen, että tuovoi kuolla kun tuollaisella liikenteessä ajaa, vielä pahempi sivuullinen.

Poliisikin on ihminen ja poliisille voi sattua "työtapaturmia".
Mopopojalle ei sattunut tapaturmaa vaan harkittu riski jossa se riski realisoitui.