Geenit ratkaisevat

Perimästä riippuva luuston rakenne vaikuttaa ja lapsena, ennen murrosiän loppumista harrastettu liikunta on tärkeä tekijä jonka laiminlyöntiä ei myöhemmin pysty täysin korvaamaan.
Eräs tuttavani on hyvä esimerkki päinvastaisesta tapauksesta.
Hintelä hyntykkä aloitti murrosiän loppuvaiheissa levytankotreenin jenkkilän lähteiden opastamana. Tapahtui 50-luvun lopulla.
Jututin hänen siskoaan joka paheksui niiden jenkkilästä ostettujen lääkkeiden käyttämistä.
Kaveri treenasi ja sisällytti siihen myös, lihasmassan hankkimisen ohella, liikkuvuuden ja tekemisen terävyyden.
Osallistui kerran skandinavian nuorten kehonrakennuskisoihin ja oli lievän pettynyt hopeasijaansa.
Suorituskyä kuvaavat mm. noin 175cm hepun vauhditon pituus yli 3m ja varsinkin sijoittuminen kolmanneksi painonnoston piirinmestaruuskisoissa haasteellisella alueella. Silloin oli vielä punneruskin mukana mutta ilman tehoa ja liikkuvuutta ei tehdä kyykkytempauksessa kunnon tulosta. Eikä työnnössä.
Siirtyi kestävyysluontoisiin harrastuksiin kuten esimerkiksi soutuun tavallisella puuveneellä. 50km.

Kehnoista lähtökohdista kunnon tuloksiin. Kaverin pari vuotta vanhempi veli oli kuin klooni mutta ei hoitanut kuntoaan joten seuraukset olivat sen mukaiset.

Johtuuko siveyskin tai sen puute geeneistä?

Vaimon menneisyys vaikuttaa enemmän kuin geenit.

Luonnettakin ja asennetta voi ja täytyy kehittää.
Jos on peruslaiska ollut jo pienenä, eikä urheillut, liikkunut eikä tehnyt mitään säännöllistä pitkään , pitkäjännittyneisyys on jäänyt kehittymättä.

Kaikki on mahdollista sille joka uskoo , tahtoo ja haluaa ihan oikeasti.

Laiskuudelle ja velttoudelle voi itselleen valehdella niin paljon kuin haluaa,

mutta esimerkkejä on lukemattomasti ,
jotka ovat muuttaneet elämänsä ja saaneet jotain aikaan,

No näille jänkyttäjille on turha puhua ja kirjoittaa,

ihminen uskoo sen mitä haluaa uskoa, ei sitä mikä on faktaa, sori.

Koskaan ei ole liian myöhäistä, paitsi jos on niin päättänyt.........

En tuota linkkiä avannut mutta kerron oman kokemukseni.
Isäni, veljeni ja siskoni ovat vahvoja. Puheiden mukaan äitini isä oli vieläkin vahvempi kuten myös äitini veli. Isoisääni en koskaan tavannut.

Sitten olen minä, jolle voiman hankinta ei onnistu. Olen kyllä peruspulliaista vahvempi mutta voimanostokisoihin tai painonnostoon on aivan turha mennä jos haluaa paremman kuin viimeisen sijan.

Sen sijaan taas lihakseni kasvaa erittäin hyvin. Voin käyttää ”naisten painoja” ja lihakset kasvavat. Eikä tarvitse juuri mitään ihmeellistä. Riittää että vähän heiluttelee käsiä tai kyykkää vartin. Bodaus on mukavaa kun sen eteen ei juuri tarvitse mitään tehdä.

Moni luulee että olen vahva mutta jos vertaa perus salijamppaan niin olen heikko.

Vanhempi veljeni on aloitusvirkkeesi hyvä esimerkki.
Alle kouluikäisenä lapsena oli, isäni kertoman mukaan, erottunut edukseen liikkumisessa.
Kaikki mihin ryhtyi, oli helppoa.
Kun eräs paikkakuntamme urheiluseura voitti joukkuevoimistelun miesten Suomen mestaruuden, oli 16v ikäinen veljeni porukassa.
Ko. joukkue oli 1952 Helsingin olympialaisten avajaisnäytöksessä.
Tuo jälkeen innostui painonnostosta. 3 treenikeikkaa viikoittain.
Mistään "rakentelusta" ei ollut tietoakaan ja punttisalin välineistö oli puntin perustreeneihin suunniteltu.
Heppu söi kuin hevonen. Sapuska oli köyhän työläiskodin perusruokaa jossa peruna ja omapaistoinen ruisleipä olivat suuressa roolissa. Maitoa ehkä litran verran päivässä. Kotipaistoiset limput olivat reilusti suurempia kuin kauppojen hyllyillä olevat.
Leikkeleitä oli rajallisesti ja vain sunnuntaisin.
Lihasta kertyi rakentelemattakin. Noin kolmen vuoden kuluttua alkoi muistuutamaan sen ajan lihasidolia, Steve Reevestä.

Käsittääksen kaiken perustana oli jykevä luusto. PERIMÄÄ.
Lihaksilla oli pintaa mihin kiinnittyä.
50v ikäisenä punnersi paikaltaan käsilläseisontaan.

Heppu oli siinä määrin syntymälahjakas, että kun olisi ollut aihetta keskittyä johonkin lajiin, eipä äijä viitsinyt.
Ensimmäisen talven aikana, +80kg painava heppu veti itsensä
punnerrus, tempaus, työntö ottelussa kuntoon 100kg, 100kg, 120kg.
Minä tavoitin tuon tason osaavan valmentajan ohjauksessa vasta kolmen treenivuoden jälkeen ja silloinkin vain harjoituksissa koska 100kg:n punnerrus ja tempaus eivät koskaan onnistuneet samoissa kisoissa.
3kk:n kesähuilit merkitsivä taantumaa josta toipuminen vaati vähintään 1,5kk.
Vielä ennen 90-vuotisena tapahtunutta menehtymistään, veljeni oli silmiinpistävän romuluinen.

Laiskuuden ja täysin pitkäjännittyneisyyden puutteen,
voi tietenkin vempula selittää ,
vaikka geeneillä,
mitäs niille geeneille nyt sitten voit tehdä? Kerro reppana?

Käsität varmaan itsekkin, että niillä mennään mitä luoja on suonut?

Mitä vertaat heikkoitsetunoitoinen aina muihin, ja kuvittelet että vaikka geenit on avain, ei ole.

Tuhansia esimerkkejä, miten jostain täysin muiden mielestä luuseristä ja lahjattomasta on tullut vaikka olympiavoittaja jne. ym.

(Täytyy tietenkin ymmärtää,
ettei pätkästä esim. tule koskaan koripalloilijaa, mutta voi tulla mitä muuta haluaa ja tahtoo)

----Jos uskot että meidän suvussa tai perheessä on aina ollut sitä ja tätä, se on taottu takaraivoosi,
ei todellakaan pidä paikkaansa, se on vain uskomus, tajuat eli et, kuten kieli/matikka pää, ei ole olemassa jotain "päitä"
tätä et muuten käsitä.?!?!

Asenne ratkaisee, ei geenit.

Miten tutkit geenit?

Kuka tutkii ne ja kysymyksesi on mutu tuntumaa, mistä tiedät mitään ja tutkittua tietoa,
ei edes geenitutkijat löydä erikseen bodaus/lihas/voima geeniä!?!

Puhumattakaan kieli/matikkapäät jne.

Ymmärrät varmaan jo pikkuhiljaa että syy seuraus ,
asenne, halu jne.,

Melkein kaikkiin.