antisionisteille ja anti-Israel aatteille totuutta.
Sionismin aate
Sionismi syntyi sortoa vastaan, ei sortajaksi, kuten toisinaan kuulee eräiden antisionististen tahojen yrittävänkin todistella. Juutalaisten keskuudessa syntynyt sionismi-aatteen ymmärtämiseen tarvitaan muutakin kuin 1800-luvun tapahtumat, mm. Theodor Herzl (1860–1904) ja ensimmäinen sionistien maailmankongressi Baselissa vuonna 1897. Kyseinen henkilö ja tapahtuma olivat tavallaan piste iin päällä, mutta iso ja merkittävä piste.
Kun Roomalainen vallanpitäjä ajoi juutalaiset maanpakoon Jerusalemin ympäristöstä Juudeasta ja Samariasta vuonna 70 ja 135 jKr. kapinoiden jälkeen, säilyi juutalaisilla kaipuu takaisin maahan, missä Israelin kansa seemiläiseen kielisukuun kuuluneista paimentolaisista juutalaisuuden avulla muodostui kansaksi, paljon ennen aikaa UT tapahtumien. ”Ensi vuonna Jerusalemissa”, jo lähes 2000 vuotta kestänyt toivelause. Historian saatossa juutalaisiin kohdistuneet vainot tekaistuilla syillä pitivät yllä kaipuuta takaisin juutalaisuuden kehtoon, Jerusalemiin.
JKr. alkuvuosisadalla vain harvat juutalaiset ajattelijat antoivat ajatukselle paluusta konkreettisen muodon. Sionismin esiajattelijoita olivat Jehuda ha-levi (1075–1141), Isak Luria (1543–1572). Prahalainen rabbi Löw (Maharal) (kuoli 1609), piti juutalaisten asemaa diasporassa epänormaalina, eikä hyväksynyt juutalaisten alistettua asemaa muiden kansojen joukossa. Vilnalaisen rabbiini Elija Gaonin (1720–1797) oppia lukeneet juutalaiset matkustivat kolmena suurena ryhmänä Turkin Ottomaani Palestiinaan vuosina 1808–1809 ja perustivat uuden juutalaisen yhdyskunnan Safediin.
He kehottivat muita Euroopan juutalaisia seuraamaan esimerkkiä. Seitsemän vuoden aikana Safedin asukkaiden määrä kasvoi 200:sta-700:aan.
1800-luvun varhaissionisteina pidetään myös rabbi Zvi Kalischerin (1795–1874), Jehuda Alkain (1798–1878), David Cordon (1831–1886) ja Moses Hess (1812–1875). Hän piti juutalaiskysymystä Euroopan viimeisenä kansallisena ongelma. Hess ymmärsi ennustettavan hyvin rasistisen antisemitismin olevan este emansipaatiolle. Venäjän pogromit 1881 vauhdittivat sionismi-aatteen kehitystä eteenpäin. Näytti siltä, etteivät juutalaiset saisi oikeudenmukaisia kansalaisoikeuksia ja maastamuutto näytti ainoalta ratkaisulta. Venäjällä sionistiset aktivistit suurissa kaupungeissa alkoivat järjestäytyä. He perustivat kattojärjestön Hibbat Tsijjon (Rakkaus Sionismiin). Huom. sana rakkaus, ei viha, ei katkeruus.
Ennen kuin Theodor Herzl kirjoitti kirjansa Der Judenstaat 1896 (Juutalaisten valtio), oli sionistinen aate herännyt henkiin hiljalleen, sekä juutalaisia siirtokuntia syntynyt Turkin Ottomaani Palestiinassa useita vuosikymmeniä ennen Herzliä.
Kun eräät antisionistiset tahot ivallisesti huomauttavat Herzlille juutalaisvaltioksi kelvanneen Itä-Afrikasta Ugandan, he unohtavat, että Itä-Euroopan juutalaisten asema alkoi käydä sietämättömäksi ja johonkin ratkaisuun oli päästävä.
Ajatus Ugandasta tuli Iso-Britannian ehdotuksesta vuoden 1903 kongressissa. Mutta Itä-Euroopan juutalaiset vastustivat Ugandan- ja kaikkia muita vaihtoehtoja Palestiinalle. Demokratia toimi sionistisessa liikkeessä jo alkuunsa. Juutalaisten kaipuu sinne mistä heidät ajettiin roomalaisten toimesta maanpakoon, oli suurempi kuin nykyisin toisille muutamassa vuosikymmenessä opetettu kansallisaate.
Palestiina oli tuolloin Turkin Ottomaani hallinnon alaisuudessa, alle 500000 asukasta vailla valtiollisia rajoja, eikä kansaa nimeltä palestiinalainen. Oli juutalaisia, arabeja, druuseja, tserkessejä, beduiinipaimentolaisia, jotka asuivat maaperällä nimeltä Palestiina. He kaikki olivat Palestiinan asukkaita.
Sionismiin syntyyn vaikutti siis juutalaisiin kohdistunut ihmisten ymmärtämätön vaino ja sorto, jota tänä päivänäkin näemme antisionismin nimellä.
Kun 1881 pogromit kiihtyivät Tsaarin Venäjällä, niin samalla vuosidadalla myös Saksassa antisemitismi voimistui. Historioitsija Heinrich von Treitschke (1834–1896) artikkelissaan luonnehti juutalaisia uhaksi kansakunnalle. Siis tuolloin historioitsija luonnehti juutalaisia ja samaa tyyliä jatkaa 2000-luvulla eräät journalistit, tutkijat, poliitikot, joiden kirjoituksia ja lausuntoja hyödyntää joku historioitsija.
Juutalainen sosialismi
Sosialismin juuria on etsitty Jeesuksesta, antiikin ajoilta ja vanhan testamentin profetioista. Moderni sosialismi syntyi 1800-luvulla ja samalla vuosisadalla syntyi myös liberaali l. reformijuutalaisuus, sionismi ja juutalainen sosialismi. Sosialismin aatetta on siis pitänyt hakea Raamatusta asti. Auta ja rakasta lähimmäistäsi, sitä Nasaretin juutalainen puuseppäkin aikoinaan opetti. Myönteiseen sosialismiin vaikutti juutalainen kulttuuri ja heidän kohtalonsa. Moses Hess (1812–1875) saksanjuutalainen ajattelija, joka sosialistisen aatteensa vuoksi joutui elämään maanpaossa Ranskassa, Belgiassa ja Sveitsissä. Häntä on nimetty Saksan ensimmäiseksi sosialistiksi – ja sosialistiseksi sionistiksi. Hess vaikutti Engelsin ja myös Marxin aatteisiin. Hessin kirja Rom und Jerusalem 1862 ei herättänyt paljoakaan huomioita hänen eläessään, mutta kirjasta tuli myöhemmin sionistisen liikkeen innoittaja. Hessin älyllinen lähtökohta oli Spinozan filosofia, joka oli 1600-luvun suuri filosofi. Hän oli Hessin innoittaja, jonka filosofian innoittamana Hess tavoitteli oikeuden ja solidaarisuuden edistämistä. Suomessa eräät antisionistiset ateistisosialistit eivät ilmeisesti halua ääneen muistaa myönteisen sosialismin kehitykseen vaikuttaneita henkilöitä, kun he puhuvat oikeudenmukaisesta rauhasta.
Sionistinen liike voidaan jakaa porvarillinen sionismi, sosialistinen sionismi ja uskonnolliseen sionismiin. Elävä esimerkki siitä, kun sosialismi perustuu vapaaehtoisuuteen ja halutaan tehdä työtä maan hyväksi, on kibbutsi, niin se toimii. Kokonaisuuden parhaaksi työskentelevien ihmisten vapaaehtoisena liittymänä.
Mutta, kuten olemme nähneet historiasta Venäjän vallankumouksen jälkeen mitä Lenin ja Stalin tekivät sosialismille ja radikaalimmalle kommunismille Pol Potista ja Kiinan kommunismista puhumattakaan ja muista sosialismin diktaattoreista, niin parhaimmillaan myönteinen sosialismi oli juutalaisen sosialismin ja sionismin syntyaikoina.
(kappaleissa sionismi ja juutalainen sosialismi olen käyttänyt joitakin suoria lainauksia ja tietolähteenä Juutalainen kulttuuri 1998 ja Juutalaisten historia 1989, Karl-Johan Illman – Tapani Harviainen)
”Siksi uskon, että maa kasvattaa suurenmoisen juutalaisen sukupolven. Makkabealaiset nousevat jälleen. Toistan vielä kerran avaussananani: Ne juutalaiset, jotka haluavat oman valtion, saavat sen.
Vihdoin elämme vapaina omalla maaperällämme ja kuolemme rauhallisesti kotimaassamme. Maailma vapautuu vapautemme kera, rikastuu rikkauksistamme ja ylevöityy ylevyydestämme. Kaikki mitä teemme oman hyvinvointimme hyväksi, koituu ihmiskunnalle suureksi siunaukseksi.” (Theodor Herzl, Juutalaisten valtio s.129, 1896 suom. 1981)
”Minusta tuli sionisti sinä päivänä jolloin pakenin äitini kanssa Budapestin juutalaiskortteleista eikä meillä ollut paikkaa minne piiloutua. Meidät haluttiin tappaa, ja olimme turvattomia. Meidän oli pakko palata gettoon, mutta siitä lähtien olen tiennyt, että jossain maan päällä on oltava paikka, joka tarjoaa turvan juutalaislapselle, jonka henkeä natsit tai nälänhätä uhkaavat. Tätä sionismi lyhykäisyydessään on. Tervetuloa mustat veljet. Te autatte meitä tajuamaan, mitä täällä teemme.” (Operaatio Moooses, Tudor Parfitt, 1986)
Kyseinen kirja käsittelee Etiopian juutalaisten muuttoa Israeliin.
ENSI VUONNA JERUSALEMISSA
Sionismin aate
Sionismi syntyi sortoa vastaan, ei sortajaksi, kuten toisinaan kuulee eräiden antisionististen tahojen yrittävänkin todistella. Juutalaisten keskuudessa syntynyt sionismi-aatteen ymmärtämiseen tarvitaan muutakin kuin 1800-luvun tapahtumat, mm. Theodor Herzl (1860–1904) ja ensimmäinen sionistien maailmankongressi Baselissa vuonna 1897. Kyseinen henkilö ja tapahtuma olivat tavallaan piste iin päällä, mutta iso ja merkittävä piste.
Kun Roomalainen vallanpitäjä ajoi juutalaiset maanpakoon Jerusalemin ympäristöstä Juudeasta ja Samariasta vuonna 70 ja 135 jKr. kapinoiden jälkeen, säilyi juutalaisilla kaipuu takaisin maahan, missä Israelin kansa seemiläiseen kielisukuun kuuluneista paimentolaisista juutalaisuuden avulla muodostui kansaksi, paljon ennen aikaa UT tapahtumien. ”Ensi vuonna Jerusalemissa”, jo lähes 2000 vuotta kestänyt toivelause. Historian saatossa juutalaisiin kohdistuneet vainot tekaistuilla syillä pitivät yllä kaipuuta takaisin juutalaisuuden kehtoon, Jerusalemiin.
JKr. alkuvuosisadalla vain harvat juutalaiset ajattelijat antoivat ajatukselle paluusta konkreettisen muodon. Sionismin esiajattelijoita olivat Jehuda ha-levi (1075–1141), Isak Luria (1543–1572). Prahalainen rabbi Löw (Maharal) (kuoli 1609), piti juutalaisten asemaa diasporassa epänormaalina, eikä hyväksynyt juutalaisten alistettua asemaa muiden kansojen joukossa. Vilnalaisen rabbiini Elija Gaonin (1720–1797) oppia lukeneet juutalaiset matkustivat kolmena suurena ryhmänä Turkin Ottomaani Palestiinaan vuosina 1808–1809 ja perustivat uuden juutalaisen yhdyskunnan Safediin.
He kehottivat muita Euroopan juutalaisia seuraamaan esimerkkiä. Seitsemän vuoden aikana Safedin asukkaiden määrä kasvoi 200:sta-700:aan.
1800-luvun varhaissionisteina pidetään myös rabbi Zvi Kalischerin (1795–1874), Jehuda Alkain (1798–1878), David Cordon (1831–1886) ja Moses Hess (1812–1875). Hän piti juutalaiskysymystä Euroopan viimeisenä kansallisena ongelma. Hess ymmärsi ennustettavan hyvin rasistisen antisemitismin olevan este emansipaatiolle. Venäjän pogromit 1881 vauhdittivat sionismi-aatteen kehitystä eteenpäin. Näytti siltä, etteivät juutalaiset saisi oikeudenmukaisia kansalaisoikeuksia ja maastamuutto näytti ainoalta ratkaisulta. Venäjällä sionistiset aktivistit suurissa kaupungeissa alkoivat järjestäytyä. He perustivat kattojärjestön Hibbat Tsijjon (Rakkaus Sionismiin). Huom. sana rakkaus, ei viha, ei katkeruus.
Ennen kuin Theodor Herzl kirjoitti kirjansa Der Judenstaat 1896 (Juutalaisten valtio), oli sionistinen aate herännyt henkiin hiljalleen, sekä juutalaisia siirtokuntia syntynyt Turkin Ottomaani Palestiinassa useita vuosikymmeniä ennen Herzliä.
Kun eräät antisionistiset tahot ivallisesti huomauttavat Herzlille juutalaisvaltioksi kelvanneen Itä-Afrikasta Ugandan, he unohtavat, että Itä-Euroopan juutalaisten asema alkoi käydä sietämättömäksi ja johonkin ratkaisuun oli päästävä.
Ajatus Ugandasta tuli Iso-Britannian ehdotuksesta vuoden 1903 kongressissa. Mutta Itä-Euroopan juutalaiset vastustivat Ugandan- ja kaikkia muita vaihtoehtoja Palestiinalle. Demokratia toimi sionistisessa liikkeessä jo alkuunsa. Juutalaisten kaipuu sinne mistä heidät ajettiin roomalaisten toimesta maanpakoon, oli suurempi kuin nykyisin toisille muutamassa vuosikymmenessä opetettu kansallisaate.
Palestiina oli tuolloin Turkin Ottomaani hallinnon alaisuudessa, alle 500000 asukasta vailla valtiollisia rajoja, eikä kansaa nimeltä palestiinalainen. Oli juutalaisia, arabeja, druuseja, tserkessejä, beduiinipaimentolaisia, jotka asuivat maaperällä nimeltä Palestiina. He kaikki olivat Palestiinan asukkaita.
Sionismiin syntyyn vaikutti siis juutalaisiin kohdistunut ihmisten ymmärtämätön vaino ja sorto, jota tänä päivänäkin näemme antisionismin nimellä.
Kun 1881 pogromit kiihtyivät Tsaarin Venäjällä, niin samalla vuosidadalla myös Saksassa antisemitismi voimistui. Historioitsija Heinrich von Treitschke (1834–1896) artikkelissaan luonnehti juutalaisia uhaksi kansakunnalle. Siis tuolloin historioitsija luonnehti juutalaisia ja samaa tyyliä jatkaa 2000-luvulla eräät journalistit, tutkijat, poliitikot, joiden kirjoituksia ja lausuntoja hyödyntää joku historioitsija.
Juutalainen sosialismi
Sosialismin juuria on etsitty Jeesuksesta, antiikin ajoilta ja vanhan testamentin profetioista. Moderni sosialismi syntyi 1800-luvulla ja samalla vuosisadalla syntyi myös liberaali l. reformijuutalaisuus, sionismi ja juutalainen sosialismi. Sosialismin aatetta on siis pitänyt hakea Raamatusta asti. Auta ja rakasta lähimmäistäsi, sitä Nasaretin juutalainen puuseppäkin aikoinaan opetti. Myönteiseen sosialismiin vaikutti juutalainen kulttuuri ja heidän kohtalonsa. Moses Hess (1812–1875) saksanjuutalainen ajattelija, joka sosialistisen aatteensa vuoksi joutui elämään maanpaossa Ranskassa, Belgiassa ja Sveitsissä. Häntä on nimetty Saksan ensimmäiseksi sosialistiksi – ja sosialistiseksi sionistiksi. Hess vaikutti Engelsin ja myös Marxin aatteisiin. Hessin kirja Rom und Jerusalem 1862 ei herättänyt paljoakaan huomioita hänen eläessään, mutta kirjasta tuli myöhemmin sionistisen liikkeen innoittaja. Hessin älyllinen lähtökohta oli Spinozan filosofia, joka oli 1600-luvun suuri filosofi. Hän oli Hessin innoittaja, jonka filosofian innoittamana Hess tavoitteli oikeuden ja solidaarisuuden edistämistä. Suomessa eräät antisionistiset ateistisosialistit eivät ilmeisesti halua ääneen muistaa myönteisen sosialismin kehitykseen vaikuttaneita henkilöitä, kun he puhuvat oikeudenmukaisesta rauhasta.
Sionistinen liike voidaan jakaa porvarillinen sionismi, sosialistinen sionismi ja uskonnolliseen sionismiin. Elävä esimerkki siitä, kun sosialismi perustuu vapaaehtoisuuteen ja halutaan tehdä työtä maan hyväksi, on kibbutsi, niin se toimii. Kokonaisuuden parhaaksi työskentelevien ihmisten vapaaehtoisena liittymänä.
Mutta, kuten olemme nähneet historiasta Venäjän vallankumouksen jälkeen mitä Lenin ja Stalin tekivät sosialismille ja radikaalimmalle kommunismille Pol Potista ja Kiinan kommunismista puhumattakaan ja muista sosialismin diktaattoreista, niin parhaimmillaan myönteinen sosialismi oli juutalaisen sosialismin ja sionismin syntyaikoina.
(kappaleissa sionismi ja juutalainen sosialismi olen käyttänyt joitakin suoria lainauksia ja tietolähteenä Juutalainen kulttuuri 1998 ja Juutalaisten historia 1989, Karl-Johan Illman – Tapani Harviainen)
”Siksi uskon, että maa kasvattaa suurenmoisen juutalaisen sukupolven. Makkabealaiset nousevat jälleen. Toistan vielä kerran avaussananani: Ne juutalaiset, jotka haluavat oman valtion, saavat sen.
Vihdoin elämme vapaina omalla maaperällämme ja kuolemme rauhallisesti kotimaassamme. Maailma vapautuu vapautemme kera, rikastuu rikkauksistamme ja ylevöityy ylevyydestämme. Kaikki mitä teemme oman hyvinvointimme hyväksi, koituu ihmiskunnalle suureksi siunaukseksi.” (Theodor Herzl, Juutalaisten valtio s.129, 1896 suom. 1981)
”Minusta tuli sionisti sinä päivänä jolloin pakenin äitini kanssa Budapestin juutalaiskortteleista eikä meillä ollut paikkaa minne piiloutua. Meidät haluttiin tappaa, ja olimme turvattomia. Meidän oli pakko palata gettoon, mutta siitä lähtien olen tiennyt, että jossain maan päällä on oltava paikka, joka tarjoaa turvan juutalaislapselle, jonka henkeä natsit tai nälänhätä uhkaavat. Tätä sionismi lyhykäisyydessään on. Tervetuloa mustat veljet. Te autatte meitä tajuamaan, mitä täällä teemme.” (Operaatio Moooses, Tudor Parfitt, 1986)
Kyseinen kirja käsittelee Etiopian juutalaisten muuttoa Israeliin.
ENSI VUONNA JERUSALEMISSA
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minäkin näen siionismin aivan yhtä oikeutettuna aatteena kuin esim. vastaavan suomalaisuusaatteen kansamme itsenäisyyden "pienten alkujen päivinä".
Siinonismin juuri lienee tervettä kansallista identiteettiä. Vahvistakaamme sitä terveellä, kansainvälisellä ja moniarvoisella Israel-ystävyydellä!
Kuten tavallista "viallinen" pihtaa taas totuutta ja salaa tosiaisoita Moses Hessistä.
Vuonna 1862 Moses Hess niminen saksalainen julisti kirjassaan "Rooma ja Jerusalem" juutalaisten päämääräksi perustaa valtio Palestiinaan.
Moritz Moses Hess (1812-75) syntyi Bonnissa rikkaaseen juutalaíseen teollisuusperheeseen. Hän perehtyi nuoruudessaan Kabbalaan ja hänestä tuli mystiikkaan ja magiaan perehtynyt okkultisti. Hess muokkasi Hegelin dialektista filosofiaa siten, että ihmisestä tuli siinä tarkkailijan sijasta aktiivinen toimija. Hän vakuuttui siitä, että sosialismissa oli työväenluokan tulevaisuus. Vuonna 1841 hän aloitti lehtimiesuransa perustamalla "Rheinische Zeitung" nimisen sanomalehden ja vuotta myöhemmin hän teki eräästä toisesta Saksan juutalaisesta lehden päätoimittajan. Tämän juutalaisen nimi oli Moses Mordechai ja hänet tunnettiin sittemmin paremmin nimellä Karl Marx.
Hess perehdytti Marxin sosiaalipolitiikkaan, yhteiskuntatieteisiin sekä talouselämän kiemuroihin ja esitteli Marxille niitä ajatuksia, joita utopistisosialistit olivat vuosisadan alusta lähtien esittäneet ratkaisumalleiksi niihin ongelmiin, joita kapitalismi oli yhteiskunnassa aiheuttanut. Vuonna 1844 Hess esitteli Marxille miehen, jolle hän oli myös opettanut sosialismin perusteita. Tämä mies oli nimeltään Friedrich Engels, josta tuli sittemmin Marxin tärkeä työtoveri. Vuonna 1847 Hess tutustutti molemmat myös omaan, okkultiseen lahkoonsa "Illuminatiin", jonka jäsen hän oli ollut jo vuosia. Sekä Marx että Engels liittyivät jäseniksi Illuminatin osastoon, jonka nimi oli "Vanhurskauden sopimus".
Vuonna 1862 tämä "Kommunistirabbi" kuten häntä kutsuttiin, teki opeistaan yhteenvedon ja kirjoitti kirjan "Rooma ja Jerusalem". Hänen mielestään juutalaisen rodun tehtävänä oli vapauttaa työväenluokka ja yhdistää kaikki maailman kansat internationaalisesti siten, että kaikki sodat loppuvat ja kaikki ihmiset tulevat olemaan "veljiä keskenään". Samassa yhteydessä hän patisteli juutalaisia perustamaan itselleen valtion Palestiinaan mahdollisimman pian.
Moses Hessia voidaan siis täydellä syyllä kutsua modernin sionismin todelliseksi isäksi.
K.T.S.
Juu, tää Karl Marx on yksi jumalallinen olento KTS:lle, monien lisäksi.
Kutyen nähtiin, niin tuo Karl Marxin oppi ja ideologia ei kestänyt pitkään, mutta ainahan on niitä onnettomia, jotka uskovat totisella naamalla olemattomiin ja hölynpölyyn.
Tuo KTS syyttely illumatiasta ja magiasta perustuu antisionistisiin tekokristilliin väietteisiin, jotka saavat retoristista tukea arabinatsien piireistä.
Tuolle "illumaatille" hymähti eräs pastori, joka on hyvin selvillä noista mielikuvituksen luomista "salaliittoteorioista".
Sain itsekin joskus sähköpostia tuosta "illumaatti" kuvetteellisuudesta ja allekirjoitajina oli "joukko kristittyjä". Tiedustelin perään ketä olette, mutta vastausta ei tullut. Taas nähtiin mihin KTS perustaa "tietonsa"
Varmaan tajuat aivottomanakin, että kirjoituksessani ei ylistetty Marxia eikä Hessiä. Pikemminkin päinvastoin.
Jonka tuossa postasit?
..kun et tajunnut, että tuossa kirjoituksessa EI millään tavalla ylistetä Karl Marxia, eli alkuperäiseltä oikealta nimeltään Moses Mordechaita.
Ja muuten, Moses Hessistä puhuttaessa yleensä vaietaan niin vimmatun visusti siitä, että Moses Hessin, tämän sionismin isän, pojanpoika Rudolf Hess oli Hitlerin oikea käsi ja Reichin kakkosmies, ainakin erään Moses Hessistä kertovan elmänkerran lähdeviitteen mukaan.
-Keefu-
Kyllä minä sen olen itse laatinut eri lähteiden perusteella.
Se on sattuma, jos se näyttää samanlaiselta.
Vieläkin kiehtovammaksi tämä asia muuttuu, kun pohditaan seuraavaa asiaa:
"Was Hitler a Rotschild?"
http://www.davidicke.com/icke/articles/hitler.html
sinä olet - Moses Hessillä ja Rudolf Hessillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Eikä Moses Hess ollut kabbalisti kuten väität.
Yksi/kaksi henkilöä täyttää nyt taas älyttömyyksillään koko palstan.
Hän on elävä esimerkki siitä, kuinka mielenterveystyöhön tarkoitettuja määrärahoja on jatkuvasti leikattu. Nyt nämä ns.avohoitopotilaat ovat täällä meidän riesanamme ja kivirekinämme.
niistä asioista toisia, kun puhut varmaan itsestäsi, sillä mitään argumenttia itse asian tiimoilta ei tullut.
niistä asioista toisia, kun puhut varmaan itsestäsi, sillä mitään argumenttia itse asian tiimoilta ei tullut.
Ja suu louskuttaa tiettyjä ominaisuuksia toisista, kun puhut lie itsestäsi ja ominaisuuksistasi, sillä yhtään argumenttia itse asian tiimoilta ei tullut.
Kun argumentit löytyy, voi sen jälkeen ehkä sinutkin ottaa tosissaan.
Tietoni perustuu yliopstoprofessorien tutkimuksiin, jotka ovat erikoituneet seemiläisten kansojen historiaan mm. juutalaisten hiostoria on pro. Tapani Harviaisen erkoisalaa.
Sionismin aate on perua ajalta, kun tuo lause "ENSI VUONNA JERUSALEMISSA" muodostui.
KTS on taipumusta etsiä "tietoa" ei tutkijoiden lähteistä.
Karl Marx
Karl Marx ns. tieteellisen sosialismin perustaja. Marxin vanhemmat olivat protestanteiksi kääntyneitä juutalaisia. Entinen sukunimi Mardochai ja kummankin vanhempien esi-isät olivat olleet rabbeja 1400-luvulta lähtien. Kalr Marxin isän oli pakko kääntyä kristinuskoon saadakseen pitää valtionvirkansa. Karl oli muodollisesti protestantti ja hänen kapitalismiin kohdistuva kovaa kritiikkiä, joka osui myös niihin juutalaisiin joilla oli omaa pääomaa, joutuivat hänen arvostelun kohteeksi. Tätä Marxin kovaakin kritiikkiä ovat antisemitistiset tahot mm. natsi-Saksa ja NL:tto käyttäneet hyväkseen juutalaisvastaisuudessaan.
Marx opiskeli ensin lakitiedettä, mutta siirtyi sitten historiaan ja filosofiaan, ei siis mikään tietämätön ihminen, mutta aatteellinen ennustus ei toteutunutkaan niin kuin teoriassa Marx kuvitteli. Jos juutalainen sosialismi olisi toteutunut juutalaisen filosofian mukaan oikeudenmukaisuudelle, olisi sosialismilla ollut valoisampi tulevaisuus. Mutta Leninin ja Stalinin pakkososialismi, josta muodostui NL:n kommunismin imperialismin diktatuuri, tuhosivat tuon aatteen. Antisemitistien käyttäessä Marxin juutalaista taustaa propagandatarkoituksessa, unohtavat Kalr Marxin olleen kristitty, joka oli seurausta hänen vanhempien kääntymisestä Saksan valtion painostuksen taholta. Mitä tuo antisemitistinen käännyttäminen on vaikuttanut Marxin filosofille näkemyksille, on tutkijoille kohde.
positiivinen luonnehdinta,koska se tuntuu olevan lähes ainoa sosialismin muoto joka oikeasti toimii myös käytännössä.
Toinen asia joka vaatisi myös huomiota on essealaisuuden ja alkukristillisyyden selvät sosialistiset taipumukset ja ainakin essealaiset toteuttivat sitä myös laajalla mittakaavalla.