Joskus iltaisin, kun makaan sängyllä ja mietin kaikenlaista tulee mieleeni kuolema. :( Ja kauhea pelko lamaannuttaa ruumiini, kun tajuan että se on lopullista täysi pimeys ei enää koskaan päivän valoa rakkaita ihmisiä, eläimiä, luontoa tai omaa itseä.
Vain pimeys tyhjyys olemattomuus ja raskas kivi muistona elonpäivistä. Sama tunne valtaa, kun ajattelen kuolleita omaisia ja mietin sitä kuinka heitä ei enää ole.
Vain pimeys tyhjyys olemattomuus ja raskas kivi muistona elonpäivistä. Sama tunne valtaa, kun ajattelen kuolleita omaisia ja mietin sitä kuinka heitä ei enää ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siellä minne sinäkin menet....
Minulla itselläni on sama pelko. Se on jokapäiväistä vaikka olen yrittänyt päästä siitä eroon. En haluaisi ajatella koko asiaa ja ehkä jonain päivänä käykin niin etten ajattele sitä.
Niinkuin minulle on sanottu: jos koko ajan pelkää niin ei voi elää kunnolla.
Voimia sinulle!
Minäkin pelkäsin aikoinaan kovasti kuolemaa.Sairastelinkin ja olin monissa leikkauksissa.Minulla oli silloin pieni poikakin.Joka ilta kun menin nukkumaan pelkäsin etten herää enää ylös.Minulle neuvoi yksi vanha nainen.Illalla kun menee nukkumaan, alkaa hengitää syvään ja rauhallisesti sisää ja ulos ja välillä vähän pidätää hengitystä.No minä kokeilin ja yllätys rauhoituin ja nukahdin aina etten huomannutkaan.Perustuu kuulema siihen että aivot saa kunnolla happea.Pelätessä on pätkä hengittäjä.Nyt olen saatellut vanhempani ja muutamia ystäviä hautaan.Minua ei pelota sillä siellä ei ole pelkoa,tuskaa,eikä epävarmuutta.
On totta että pelko sitoo. Puolet elämästä saattaa vierähtää pelon vallassa.
Rukoile Jumala poistaa pelon sydämestäsi
että olet melko nuori koska nuorilla usein on kuolemaan liittyviä pelkoja. Itsellänikin ollut, mutta ehkä juuri siitä johtuen olen pohtinut vuosikymmeniä elämää ja kuolemaa ja elämänkokemukseni perusteella olen tullut aidosti siihen tulokseen että ei se ole pimeys eikä tyhjyys.
Muista myös että jokaista syntymää varten on varattu myös kuolema.
Jos voit, älä ajattele koko asiaa liikaa, ne selviää sinulle aikanaan ja vähän vanhempana asia ei enää ahdista sinua.