Hyökkäsi jopa sovinnollisen Stubbin kimppuun. Yllätti.
Persuista paljastui oikea venäjävihaaja
Anonyymi-ap
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hehe mit skeidaa . Nato maiden hävittäjät lentelee suomes ja ukroil ei oo viekään edes 10 hornettii .
Ei oo Antikaisel hyvä ol jos Suomest vie tulee Persuputiland . No ei vaikkaan , Antikainen noudattaa persujen ohjeit ja ny oli hyvä mahku ulostaa lööperiä .
Tulipa mieleen ed vaalien persujen vaalilupausvalhe jytkyt .
Haluaa pitää toi porukka rajat kiinni 1000 vuotta. Näivettää Itä-Suomen ja Venäjänkaupan. Siihen ei tule Suomen suostua! Hänelle iltalukemisiksi suositan venäläisiä klassikoita.
Olen minäkin Tolstoita lukenut ja tykännyt. Venäläiset elokuvaohjaajat ovat tehneet upeita luomuksia - ikävä vain, että niitä ei "vapaassa" Suomessa enää näytetä, vaan TV:stä tulee vain amerikkalaisleffojen satakertaisia uusintoja. Sen aikaa kun raja ehti olla auki, suomalaisilla ja venäläisillä oli oikein hyviä kohtaamisia.
Putinin sotaa en hyväksy. Sillä ei ole taas mitään tekemistä Venäjä-suhteeni kanssa, eikä se mielestäni saisi nollata Suomenkaan positiivisia Venäjä-kokemuksia.
Neuvostoaikoina kun Suomea painostettiin ottamaan puolta suurvaltakonflikteissa, presidenttimme Mauno Koivisto muotoili vastauksen, joka kelpasi jopa KGB-mies Juri Komissaroville: "Sodan ja rauhan kysymyksissä Suomi ei ole puolueeton, vaan rauhan puolella sotaa vastaan." Tämän luulisi pätevän tänä päivänäkin. Putin on tämän sodan aloittanut, emmekä voi häntä siitä päätöksestään kehua.
Stubbia arvostellut kansanedustaja on siinä oikeassa, että Venäjän ja Ukrainan konfliktin juuret ovat venäläiseen kulttuuriin pesiytyneessä imperialistisessa maailmankuvassa. Venäjän virallisessa, 1800-luvulla keisarikunnan aikana paalutetussa historiatulkinnassa ukrainalaisille ei annettu sijaa omana kansakuntanaan. Keskiaikainen "Kiovan Venäjä" katsottiin Venäjän alkukodiksi, mutta vallan keskuksen todettiin tämän jälkeen siirtyneen Moskovaan ja sitten 1709-1918 Pietariin. Nyt venäläiset totuttelevat ajatukseen, että ukrainalaiset ovat oikeasti olemassa, ja että heillä on oikeus elää Venäjästä erillään. Vastakkainen eivät ole siis venäläiset ja ukrainalaiset, vaan pikemminkin vanha venäläinen historiankirjoitus ja uusi ukrainalainen historiankirjoitus. Länsimaissa tulkintaristiriidat olisivat ehkä jääneet akateemisten piirien välisiksi, mutta Venäjällä siitä saatiin aihe sotaan.
Olen luottavainen sen suhteen, että myös Venäjä kypsyy Ukrainan erillisyyden hyväksymiseen. Kokemustahan on jo siitä, kuinka neuvostohallinto tulkitsi Venäjän varhaishistorian uusiksi marxilaisin silmälasein tarkasteltuna.
Venäläinen sanonta kuuluukin, että tulevaisuus on varmempaa kuin historia, sillä tulevaisuus tulee joka tapauksessa, mutta historia on tapana kirjoittaa aina uudestaan.
Ukraina on ollut itsenäinen vain 100 vuotta. Ylpeitä olivat Tsernobylin suljetussa kaupungissa etuoikeutettuina NL:n kansalaisina.