Oon tässä viime aikoina pohtinu, millaista se taivaassa oikein on. Aluksi ajattelin, että sehän se vasta hyvä paikka on, ei kipua, ei murhetta ja kaikki on täydellistä.
Mutta kun sitä rupes oikeen ajattelemaan, niin alkoi vähän hirvittää.
Eikö siellä tosiaan koskaan saa olla rauhassa? Aina vaan täydellistä, ikuisesti ja kaiketi vielä iloisena. Ei edes huonoa päivää, jonka jälkeen vois arvostaa hyvää päivää. Ei sadetta, jonka jälkeen aurinko tuntuis mukavalta. Kaikki vaan taivaallista, päivästä toiseen, eikä loppua näy.
Niinpä kysyn ihan vilpittömästi että miten taivaalta voi pelastua?
Helvetti on alkanu tuntua suorastaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Siellä sentään vois kuvitella, että joku asia menis joskus pieleen.
Onko tähän olemassa joku hengellinen ratkaisu? Vai pitääkö vaan hyväksyä kohtalonsa ja mennä taivaaseen, vaikka ei oikein huvittais?
Kysyn ihan tosissani, kun ei tässä enää tiiä, kumpaa pitäis pelätä enemmän.
Mutta kun sitä rupes oikeen ajattelemaan, niin alkoi vähän hirvittää.
Eikö siellä tosiaan koskaan saa olla rauhassa? Aina vaan täydellistä, ikuisesti ja kaiketi vielä iloisena. Ei edes huonoa päivää, jonka jälkeen vois arvostaa hyvää päivää. Ei sadetta, jonka jälkeen aurinko tuntuis mukavalta. Kaikki vaan taivaallista, päivästä toiseen, eikä loppua näy.
Niinpä kysyn ihan vilpittömästi että miten taivaalta voi pelastua?
Helvetti on alkanu tuntua suorastaan houkuttelevalta vaihtoehdolta. Siellä sentään vois kuvitella, että joku asia menis joskus pieleen.
Onko tähän olemassa joku hengellinen ratkaisu? Vai pitääkö vaan hyväksyä kohtalonsa ja mennä taivaaseen, vaikka ei oikein huvittais?
Kysyn ihan tosissani, kun ei tässä enää tiiä, kumpaa pitäis pelätä enemmän.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.