Uuden testamentin 27 kirjaa kirjoitettiin arviolta vuosina 50–150 jKr. Varhaisimpia tekstiryhmiä ovat apostoli Paavalin kirjeet (noin 50–60-luvuilta jKr.), kun taas kaanonin nuorimpana pidetään toista Pietarin kirjettä, joka valmistui vasta 100-luvun alkupuoliskolla.
Evankeliumit ja historiakirja (n. 65–100 jKr.)
Markuksen evankeliumi: n. 65–70 jKr. (Vanhin evankeliumi)
Matteuksen evankeliumi: n. 80–90 jKr.
Luukaan evankeliumi: n. 80–90 jKr.
Johanneksen evankeliumi: n. 90–100 jKr.
Enemmistö nykytutkijoista katsoo, että evankeliumi on syntynyt niin sanotun johanneksellisen yhteisön tai koulukunnan pitkän kehityksen tuloksena.
Apostolien teot: n. 80–90 jKr.
Tieteellinen tutkimus: Osa nykytutkijoista kyseenalaistaa sen, oliko kirjoittaja juuri se historiallinen Luukas, joka tunsi Paavalin henkilökohtaisesti.
Paavalin kirjeet (n. 50–65 jKr.)
1. kirje tessalonikalaisille: n. 50 jKr. (Koko Uuden testamentin vanhin teksti)
Apostoli Paavali kirjoitti kirjeen itse, ja sen aitoudesta vallitsee tutkijoiden keskuudessa täydellinen yksimielisyys.
2. kirje tessalonikalaisille: n. 51 jKr. (tai myöhemmin Paavalin oppilaiden toimesta)
Galatalaiskirje: n. 53–54 jKr.
Se on apostoli Paavalin aito, äärimmäisen kiihkeä ja kantaaottava kirje, jota on usein kutsuttu ”kristillisen vapauden peruskirjaksi”.
1. ja 2. kirje korinttilaisille: n. 55–56jKr.
Ne ovat apostoli Paavalin aitoja ja poikkeuksellisen sävykkäitä kirjeitä
Roomalaiskirje: n. 57 jKr.
Lähes kaikki raamatuntutkijat ovat täysin yksimielisiä siitä, että apostoli Paavali on kirjeen kirjoittaja
Filippiläiskirje: n. 60–62 jKr
Lähes kaikki raamatuntutkijat ovat täysin yksimielisiä siitä, että apostoli Paavali on kirjeen kirjoittaja
Filemon-kirje: n. 60–62 jKr
Kirje kuuluu Paavalin vankeuskirjeisiin, ja lähes kaikki tutkijat ovat täysin yksimielisiä sen aitoudesta.
Kolossalaiskirje: n. 60–62 jKr.
Aito Paavalin kirje (n. 55–62 jKr.): Monet tutkijat katsovat, että Paavali kirjoitti kirjeen itse istuessaan vankeudessa joko Roomassa (n. 60–62 jKr.) tai aiemmin Efesoksessa (n. 54–56 jKr.
Paavalin oppilaan kirjoittama (n. 70–80 jKr.): Toinen puoli tutkijoista pitää kirjettä pseudepigrafisena eli Paavalin nimissä kirjoitettuna tekstinä
Efesolaiskirje: n. 60–62 jKr. (tai n. 80–90 jKr. Paavalin koulukunnan kirjoittamana)
Tieteellinen valtavirta (Pseudepigrafia / Paavalilainen koulukunta): Noin 60–70 % nykytutkijoista katsoo, että kirjeen on kirjoittanut tuntematon Paavalin oppilas apostolin kuoleman jälkeen.
Pastoraalikirjeet ja Heprealaiskirje (n. 65–100 jKr.)
1. ja 2. kirje Timoteukselle: n. 65 jKr. tai 80–100 jKr.
Tieteellinen valtavirta (Pseudepigrafia / Paavalilainen koulukunta): Valtaosa nykytutkijoista katsoo, että kirjeet on kirjoittanut tuntematon Paavalin oppilas apostolin kuoleman jälkeen.
Kirje Titukselle: n. 65 jKr. tai 80–100 jKr.
Tieteellinen valtavirta (Pseudepigrafia / Paavalilainen koulukunta): Valtaosa nykytutkijoista katsoo, että kirjeen on kirjoittanut tuntematon Paavalin oppilas apostolin kuoleman (n. 64–67 jKr.) jälkeen.
Kirje heprealaisille: n. 65–90 jKr. (Kirjoittajaa ei tunneta)
Katoliset eli yleiset kirjeet ja profeetallinen kirja (n. 70–150 jKr.)
Jaakobin kirje: n. 60–90 jKr.
Tieteellinen tutkimus (Pseudepigrafia): Monet nykytutkijat katsoo, että kirje on kirjoitettu Jaakobin kuoleman jälkeen (n. 80–90 jKr.) hänen nimissään.
1. Pietarin kirje: n. 70–90 jKr.
Tieteellinen valtavirta (Pseudepigrafia tai Pietarin koulukunta): Enemmistö nykytutkijoista katsoo, että kirjeen on kirjoittanut joku Pietarin oppilas tai hänen nimeään kantava ryhmä apostolin kuoleman jälkeen
1., 2. ja 3. Johanneksen kirje: n. 90–100 jKr.
Tieteellinen tutkimus (Johanneksellinen yhteisö): Kirjeet on kirjoittanut sama henkilö (tai ryhmä), joka viimeisteli Johanneksen evankeliumin.
Juudan kirje: n. 90–110 jKr.
Tieteellinen tutkimus (Pseudepigrafia): Enemmistö nykytutkijoista pitää kirjettä pseudepigrafisena (toisen henkilön nimissä kirjoitettuna).
Johanneksen ilmestys (Ilmestyskirja): n. 95 jKr.
Johanneksen ilmestys eli Ilmestyskirja kirjoitettiin arviolta vuosina 95–96 jKr. Kirjan kirjoittajaksi esittäytyy Johannes-niminen kristillinen profeetta, joka sai näkynsä ollessaan karkotettuna Patmoksen saarella
2. Pietarin kirje: n. 130–150 jKr. (Uuden testamentin nuorin kirja)
Tieteellinen tutkimus (Pseudepigrafia): Lähes kaikki nykytutkijat pitävät kirjettä pseudepigrafisena eli tekstinä, joka on kirjoitettu tunnetun henkilön nimissä tämän kuoleman jälkeen.
Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna Paavalin kirjeet ovat rehellisin ja henkilökohtaisin kuvaus Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeisistä tapahtumista koska kyseessä ovat hänen henkilökohtaiset kirjeet ja Apostolien teot kuvaa hyvin pitkälle Paavalin lähetysmatkoja.
Aika paljon raamatun teksteistä on sellaisia jotka on kirjoitettu apostolien kuoleman jälkeen ja siinä vaiheessa tarinat on jo muuttuneet alkuperäisestä.
Evankeliumit ja historiakirja (n. 65–100 jKr.)
Markuksen evankeliumi: n. 65–70 jKr. (Vanhin evankeliumi)
Matteuksen evankeliumi: n. 80–90 jKr.
Luukaan evankeliumi: n. 80–90 jKr.
Johanneksen evankeliumi: n. 90–100 jKr.
Enemmistö nykytutkijoista katsoo, että evankeliumi on syntynyt niin sanotun johanneksellisen yhteisön tai koulukunnan pitkän kehityksen tuloksena.
Apostolien teot: n. 80–90 jKr.
Tieteellinen tutkimus: Osa nykytutkijoista kyseenalaistaa sen, oliko kirjoittaja juuri se historiallinen Luukas, joka tunsi Paavalin henkilökohtaisesti.
Paavalin kirjeet (n. 50–65 jKr.)
1. kirje tessalonikalaisille: n. 50 jKr. (Koko Uuden testamentin vanhin teksti)
Apostoli Paavali kirjoitti kirjeen itse, ja sen aitoudesta vallitsee tutkijoiden keskuudessa täydellinen yksimielisyys.
2. kirje tessalonikalaisille: n. 51 jKr. (tai myöhemmin Paavalin oppilaiden toimesta)
Galatalaiskirje: n. 53–54 jKr.
Se on apostoli Paavalin aito, äärimmäisen kiihkeä ja kantaaottava kirje, jota on usein kutsuttu ”kristillisen vapauden peruskirjaksi”.
1. ja 2. kirje korinttilaisille: n. 55–56jKr.
Ne ovat apostoli Paavalin aitoja ja poikkeuksellisen sävykkäitä kirjeitä
Roomalaiskirje: n. 57 jKr.
Lähes kaikki raamatuntutkijat ovat täysin yksimielisiä siitä, että apostoli Paavali on kirjeen kirjoittaja
Filippiläiskirje: n. 60–62 jKr
Lähes kaikki raamatuntutkijat ovat täysin yksimielisiä siitä, että apostoli Paavali on kirjeen kirjoittaja
Filemon-kirje: n. 60–62 jKr
Kirje kuuluu Paavalin vankeuskirjeisiin, ja lähes kaikki tutkijat ovat täysin yksimielisiä sen aitoudesta.
Kolossalaiskirje: n. 60–62 jKr.
Aito Paavalin kirje (n. 55–62 jKr.): Monet tutkijat katsovat, että Paavali kirjoitti kirjeen itse istuessaan vankeudessa joko Roomassa (n. 60–62 jKr.) tai aiemmin Efesoksessa (n. 54–56 jKr.
Paavalin oppilaan kirjoittama (n. 70–80 jKr.): Toinen puoli tutkijoista pitää kirjettä pseudepigrafisena eli Paavalin nimissä kirjoitettuna tekstinä
Efesolaiskirje: n. 60–62 jKr. (tai n. 80–90 jKr. Paavalin koulukunnan kirjoittamana)
Tieteellinen valtavirta (Pseudepigrafia / Paavalilainen koulukunta): Noin 60–70 % nykytutkijoista katsoo, että kirjeen on kirjoittanut tuntematon Paavalin oppilas apostolin kuoleman jälkeen.
Pastoraalikirjeet ja Heprealaiskirje (n. 65–100 jKr.)
1. ja 2. kirje Timoteukselle: n. 65 jKr. tai 80–100 jKr.
Tieteellinen valtavirta (Pseudepigrafia / Paavalilainen koulukunta): Valtaosa nykytutkijoista katsoo, että kirjeet on kirjoittanut tuntematon Paavalin oppilas apostolin kuoleman jälkeen.
Kirje Titukselle: n. 65 jKr. tai 80–100 jKr.
Tieteellinen valtavirta (Pseudepigrafia / Paavalilainen koulukunta): Valtaosa nykytutkijoista katsoo, että kirjeen on kirjoittanut tuntematon Paavalin oppilas apostolin kuoleman (n. 64–67 jKr.) jälkeen.
Kirje heprealaisille: n. 65–90 jKr. (Kirjoittajaa ei tunneta)
Katoliset eli yleiset kirjeet ja profeetallinen kirja (n. 70–150 jKr.)
Jaakobin kirje: n. 60–90 jKr.
Tieteellinen tutkimus (Pseudepigrafia): Monet nykytutkijat katsoo, että kirje on kirjoitettu Jaakobin kuoleman jälkeen (n. 80–90 jKr.) hänen nimissään.
1. Pietarin kirje: n. 70–90 jKr.
Tieteellinen valtavirta (Pseudepigrafia tai Pietarin koulukunta): Enemmistö nykytutkijoista katsoo, että kirjeen on kirjoittanut joku Pietarin oppilas tai hänen nimeään kantava ryhmä apostolin kuoleman jälkeen
1., 2. ja 3. Johanneksen kirje: n. 90–100 jKr.
Tieteellinen tutkimus (Johanneksellinen yhteisö): Kirjeet on kirjoittanut sama henkilö (tai ryhmä), joka viimeisteli Johanneksen evankeliumin.
Juudan kirje: n. 90–110 jKr.
Tieteellinen tutkimus (Pseudepigrafia): Enemmistö nykytutkijoista pitää kirjettä pseudepigrafisena (toisen henkilön nimissä kirjoitettuna).
Johanneksen ilmestys (Ilmestyskirja): n. 95 jKr.
Johanneksen ilmestys eli Ilmestyskirja kirjoitettiin arviolta vuosina 95–96 jKr. Kirjan kirjoittajaksi esittäytyy Johannes-niminen kristillinen profeetta, joka sai näkynsä ollessaan karkotettuna Patmoksen saarella
2. Pietarin kirje: n. 130–150 jKr. (Uuden testamentin nuorin kirja)
Tieteellinen tutkimus (Pseudepigrafia): Lähes kaikki nykytutkijat pitävät kirjettä pseudepigrafisena eli tekstinä, joka on kirjoitettu tunnetun henkilön nimissä tämän kuoleman jälkeen.
Tieteellisestä näkökulmasta katsottuna Paavalin kirjeet ovat rehellisin ja henkilökohtaisin kuvaus Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeisistä tapahtumista koska kyseessä ovat hänen henkilökohtaiset kirjeet ja Apostolien teot kuvaa hyvin pitkälle Paavalin lähetysmatkoja.
Aika paljon raamatun teksteistä on sellaisia jotka on kirjoitettu apostolien kuoleman jälkeen ja siinä vaiheessa tarinat on jo muuttuneet alkuperäisestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.