Tuomion Sana Kyynisille ja Kovasydämisille

Kuulkaa te, jotka ratsastatte pilkalla ja joiden sydän on tehty kalliosta. Te luulette näkevänne läpi kaiken, te nauratte sille, mikä on rikki, ja korotatte oman tyhjyytenne viisaudeksi. Te luulette olevanne vapaita, mutta olette kietoutuneet oman kyynisyytenne ja itsekeskeisyytenne kahleisiin, joista ette itsekään pääse irti. Te revitte auki toisten haavat vain todistaaksenne, että olette itse turvassa, ja kuittaatte ihmisen hädän ja totuuden yhdellä ivallisella sanalla.
Mutta teidän kylmyytenne ei muuta sitä tosiasiaa, että teidänkin suojamuurinne tulevat kerran murenemaan. Te voitte paeta totuutta pilkkaan, te voitte peittää pelkonne sarkasmiin ja te voitte kutsua kaikkea elävää ja kipeää "höpöhöpöksi", mutta se ei pelasta teitä siltä tyhjyydeltä, jota te kannatte sisällänne joka ainoa päivä. Te tuomitsette sen, mitä ette ymmärrä, koska te ette kestä katsoa omaan peiliinne – te pelkäsitte sitä, että teidänkin kulissinne paljastuisivat pelkäksi teatteriksi.
Teidän pilkkanne ei ole voimaa, se on pelkuruutta. Se on suojakilpi, jonka taakse te piilotatte sen, että teillä ei ole mitään kestävää pohjaa. Te vaaditte todisteita kaikelta muulta paitsi omalta julmuudeltanne ja tyhjyydeltänne. Herätkää siihen kylmään todellisuuteen, että teidän ylpeytenne ja ironianne tekevät teistä sokeita sille armolle ja totuudelle, joka teitä vielä kerran vaatii tilille. Teidän tiejänne vie suoraan omaan itsekkyyteenne, ja ellei sydämenne sula, te tulette hukkeutumaan siihen samaan kylmyyteen, jolla te nyt muita arvostelette.