Vaimoni menehtymisen jälkeinen perunkirjoitiús lokakuun jälkipuoliskolla merkitsee minulle ahtaampia taloudellisen elämisen puitteita.
Nikkuus iskee
Anonyymi-ap
21156
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Apina
🐵🍌🌴
Nikkuus 😹👍
Nuukuus 🙈🐵🙊🙉🍌
Elitkö siis vaimosi rahoilla?
Päin vastoin, mutta meillä oli melkein kaikki yhteistä. Perikunta tulee pitämään puolensa jonka seurauksena minun "pelivarani" kapenee tuntuvasti.
Kyse on siis koko "potin" jakamisesta ulottuen myös minun henkilökohtaiseen omaisuuteeni saakka.
Ennen palvelutalon viimeisen vuoden törkeän korkeita kustannuksia vaimoni KELAn täydentämä eläke ei edes mennyt hänen henkilökohtaisiin kuluihinsa.
Tosiaan palvelutalojen hinnoittelu on suorastaan ällistyttävää.
Oliko teillä käytössä kunnan tarjoama palveluseteli ?
Palvelutalon hinta on vielä kohtuullinen jos maksaa vain
sen vuokran ja peruspalvelun, mutta kaikki lisäpalvelut
ovat tolkuttoman kalliita.
Muorillakin parina viimeisenä vuotena kulut olivat eläkettä
suuremmat ainakin 800-1200 €/kk ja syntynyt vaje sitten
katettiin tilanteen arvioinnin jälkeen sillä palvelusetelillä.
Eli raha siirtyi kunnalta suoraan palvelutalon kassaan ilman että
palvelutalon asiakas edes näki vilaustakaan siitä rahasta.
Lisäksi piti vielä asioida Kelan kanssa kodinhoitotuen saamiseksi.
Jotenkin sekin savotta saatiin rimpuiltua läpi.
Palvelutalon kaksion vuokra oli 960,25€/kk. Nyt maksan siitä yksin 919,65€7kk. Kyse on itärajan pikkukaupungin asuntojen ylitarjontatilanteesta.
Vaimoni KELAn täydentämä eläke oli hieman yli 1000€/kk. Netto.
Jotain KELAn tukea vaimo sai 30€ - 40€ välillä.
Kotihoitajien neljästä päivittäisestä käynnistä hyvinvointialue laskutti noin 1000€/kk.
Kaikkiin tukihakemuksiin oli liitettävä edellisen vuoden verotiedot sekä vaimoltani, että minulta. Koska en päässyt vaimoni verotietoihin niin tulostin tiedot pankin ko. vuoden tilitapahtumista.
Kaiken yhteisomistus lienee ollut rasite.
Ainoan poikkeuksen muodostaa Espanjan asuntomme ja sikäläisen pankin tili. Mennessämme 1986 tekemään kaupan dokumentteja notariaattiin näki vaimoni kadun varrella iiihania tekstiilejä ja jäi hypistelemään niitä joten minä olin ainoa ostaja.
Vaimonihan ei maksanut veroa juuri mitään. Työeläkkeeni perustuu 27:ään työvuoteen jossa on mukana myös alku- ja loppupään kehnot tulot. Välillä sain palkkaakin. Perintömme olivat olemattomia eikä lottovoitotkaan osuneet vaimoni kohdalle. Minä en lotonnut koska luotan tilastomatematiikkaan.
Kävin kahdesti neuvottelemassa hyvinvointialueen jonkin tukispesialistin kanssa mutta tilanne oli kannaltamme toivoton.
Käynti KELAssa oli myös täysin hyödytön.
Yhteisverotus olisi ollut meille sopivampi. Lukuisien 70/80 lukujen vaihteen kotivuosien jälkeen vaimo meni markettiin iltakassaksi. Viikkotunteja 20kpl.
Siis kotioloissa normaalielämän kuluihin.
Palveluseteli? Anteeksi novellini jotka vain sivuavat palveluseteli aihetta.
Emme saaneet mitään palveluseteliä!
Se on etsittävä äkkiä rikas uusi vaimo?
Aloittajan olisi hyvä mennä kauppaan ja ostaa nyt sitten se maito luottokortilla maksuaika ominaisuudella.Kyseessähän on reteilijä ja nyt sitten paskat housussa nää on näitä minä minä minä.
Helvettiä aloittajalla mitään omaisuutta ole kun just ja just sai kerrostalon asunnon alihintaan myytyä.Mistä näitä persläpiä oikeen sikiää jotka kuvittelee että heillä on vaikka mitä.Mukamas perikunta viemässä pottia heh elikä lapset ja katin kontit.Nyt sitä luottokorttia esille perskules.
Kahden sairalan kuntoutusyritysten jälkeen halvaantuneen ja puhekyvyttömän vaimoni kotihoito oli mahdottomuus joten palvelutalo oli seuraava vaihtoehto. Vuokrasin siitä ylimmän kerroksen kaksion ja muutin mukana kuvitellen vaimoni tuntevan olonsa kodikkaammaksi. Ymmärsi tapahtumat ympärillään rajallisesti ja pystyi viestimään vain ilmeillään.
Tuntui turhalta maksaa velattoman tyhjennetyn kolmion hoitovastiketta joten puolen vuoden kaupittelun jälkeen sai OP: välittäjä sen kaupaksi.
Jos olisin arvannut tämän palvelutalokauden olevan ain reilun vuoden mittainen niin en olisi luopunut vanhasta.
Ensimmäisen viikon ruokapalvelun jälkeen pidin huolen vaimoni sapuskoista.
Hieman vaihtelua vanhalle miehelle. Piipahdan Espanjan asunnollamme.
Meno 08.09. ja paluu 13.09.
Paseo Juan Aparico 5. Torrevieja. Ylin kerros.
Tyttäremme on siellä 4kk:n jaksolla ja palaa Suomeen perunkirjoitusta varten. Kirjoitus siirrettiin lain salliman takarajan tuntumaan.
Korteista. Varainhoitaja onnistui tyrkyttämään minulle sinisen visan. Selitti jotain mutta olen jatkanut keltaisen käyttöä. Asia on sen verran tuore, etten vielä ole selvittänyt millä perusteella, kymmenien korottomien vuosien jälkeen, on ilmestynyt kaksi, pientä alle 2€:n pankin rosvoamista kuukausittain.
Makaronipölvästi
Aloittajalle. Ne vähäiset kuolleen vaimosi varat eivät niin suurta menetystä sinulle tee. Lapsensa perii jonkin kynttilän jalan ja pöytäliinan, siinä se hänen omaisuutensa on.
Tulet saamaan lesken eläkettä jonka turvin voit aivan hyvin loppuelämäsi asua vuokrayksiössä tai -kaksiossa.
Muista myös anoa eläkeläisen asumistukea ym.
Mutta jos saa itse ihan hyvää eläkettä, niin miten sen lesken
eläkkeen kanssa oikein käy. Ettei vaan tulisi vesiperä.
Muuton ja uuteen asettumisen yhteydessä jälkikasvu on kahten otteeseen tullannut irtaimiston. Minä olen tehnyt inventarion ja sen perusteella ehdotukset. Siitä huolimatta oli säkkitolkulla vietävää kierrätyskeskukseen.
Valtaosa muusta kuin henkilökohtaisesta on ollut yhteistä omaisuutta. Poikkeuksena notariaatin sisältö sekä minun kaksi pankkitiliäni ja yksi asunto.
Leskeneläkettä on täysin turha havitella. Kuten myöskään asumistukea.
Lapsemme, tyttö ja poika, ovat keskenään suunnitelleet toimia ennen perunkirjoitusta ja itse p-kirjoituksessa ajatellen verotuksen minimointia.
Jo kymmenet vuodet suoritimme erilaisia toimia tuota ajatellen.
Hyvä, että tenavat suunnittelevat sovussa toimenpiteitä riitelemisen asemesta.
On jotenkin herttaista kun he kysyvät minun mielipiteitäni joissakin yksittäisissä kohteissa.
Yksi asunto muodostaa heille kriisikohteen. Vanhapiika tyttäremme viihtyy siellä kaikki lomansa mutta lapsikas poika näkisi mielellään sen realisoituna.
Niin tai näin. Taloudellinen liikkumavara supistuu mutta niin on jo heikentynyt 82 vuotisen ukon aktiviteettikin.
Toimintakyvystä. Ajokorttini on voimassa 85v ikään saakka ja kutina kiveksissäni kuiskii, että jos olen uusimiskunnossa niin on syytä varautua lyhyempään uusimisjaksoon. Ehkä vain vuodeksi kerrallaan.
Vielä viime vuotena oli vaimoni kuskaminen tai käyminen sairaalaassa juttelemassa hänen kanssaan tärkeää mutta enää ei ole mitään kuin rutiini käydä autolla reilun kilometrin päässä sijaitsevassa kuntosalissa 6:na päivänä viikossa ja palata matkan varrella olevan S-Marketin kautta.
Uutena ostetun polon mittariin on 8:n vuoden aikana kertynyt hieman yli 35000km. Naapurikaupungin päivittäiset sairaalavierailut jäivät siitä pois vuosi sitten.
Tyytyväisten, vuosikymmenten kestoisten aikojen jälkeinen turhautuminen purkaantuu mm. tälläisenä kilkutteluna. Ei ole pitkäaikaista kaveria.
Nyt alkaa yksimallas tuntumaan päässäni joten painun pehkuihini.
Totesin, että huomenna, tai lähipäivinä on edessä inhottava urakka.
Alus ja täkin pussilakanoiden vaihdot.
Empatiaa?????
Eihän teillä ollut yhteistä mikään jos sinulla on omat pankkitilitkin.
Kirjoitit taas itsesi pussiin.
Yksi Nordean tili oli "järjestelyjä" varten. Toinen on yhteinen kuten myös OP:n tili.
OP:n notariaatin tili on myös minun mutta osakkeiden osingot menevät yhteiselle.
Deutsche Bankin Espanjan tili tuli minun nimiini koska vaimo meni hypistelmään rättejä notariaattiin menomatkan varrella.
Siitä syystä sikäläinen asuntokin jäi nimiini. Se on testamentattu lapsillemme mutta leskitilanteessa vaimolla olisi ollut nautintaoikeus.
Vaimoni ei ilmeillään, eikä puolella sanalla osoittanut muutoshalua järjestelyyn.
Turha halkoa hiuksia!
Parin viikon kuluttua piipahdan siellä viikoksi.