Miesten kesken kahvikupin äärellä

Illalla on taas se sovittu kokous, johon mennään selkä suorana ja vähän vakavalla naamalla, sillä onhan nyt kyse siitä, että seurassa on herännyt huolta jostakin veljestä. Siinä istutaan kahvikupin äärellä ja asetellaan sanat tarkasti, sillä ovathan hoitomiesten tärkeimmät työkalut hengellinen ryhti ja kyky puhua niin, että toinen tajuaa vihdoin olevansa eksyksissä.
Homma alkaa sillä perinteisellä kaavalla: otetaan ensin vähän pehmeä ja huolestunut sävy, koska eihän tässä nyt suuttua sovi, vaan veljeä tässä rakkaudella ojennetaan. Sanotaan, että on pantu merkille outoja tuulia ja omien ajatuksien viljelyä, jotka eivät sovi yhteen sen puhtaan linjan kanssa, jota vanhemmat ovat valvomassa pitäneet. Siinä sitten nyökytellään synkkinä vuorotellen, ja kukin vuorollaan muistuttaa siitä, miten vaarallista on luottaa omaan järkeensä.
Mutta siinä omassa pienessä porukassa istuessa sitä on kyllä helppo olla niin saatanan viisasta ja hurskasta miestä, kun selän takana on koko yhteisön hiljainen hyväksyntä. Siinä hierotaan omaa hengellistä selkää ja tunnetaan itsemme valtavan tärkeiksi portinvartijoiksi, jotka pitävät huolta siitä, että ketään ei pääse livahtamaan omien polkujensa kautta. Koko touhussa on se sama tuttu tekopyhyyden vire: toista neuvotaan nöyryyteen samalla, kun itse istutaan tuomarin paikalla korkeilla penkeillä ja nautitaan siitä vallan tunteesta, että tässä nyt näytetään kaapin paikka.
Kun toinen sitten yrittää puolustautua tai kysyä, että missä kohtaa tässä on oikeasti tehty jotain väärää, hoitomiesten koneisto vastaa sillä parhaalla aseellaan: käännetään puhe niin, että vastapuolen hämmennys tai ärsytys onkin vain merkki siitä, että synnin samentama omatunto siellä nyt potkii vastaan. Siinä sitten lopuksi rukoillaan yhdessä vähän väsytystaktiikalla, kunnes toinen tajuaa, että helpommalla pääsee, kun painaa päänsä alas ja myöntää kaiken, mitä herrat haluavat kuulla. Ja sen jälkeen voidaankin lähteä tyytyväisin mielin kotiin nukkumaan, sillä taas on Zionin muurit säilyneet ehjinä ja omatunto on niin puhtoinen kuin vain miehellä voi olla, joka on juuri lytännyt toisen maan tasalle armon nimissä.