Onko kristinuskoa ilman politiikkaa?

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen syyt olivat poliittiset. Joten politiikka ja uskonto kulkevat käsikädessä. Niin on aina ollut ja niin on oleva.

Historialliset ja poliittiset syyt

Kapina Roomaa vastaan (valtiopetos)
Roomalaisille Jeesus näyttäytyi poliittisena uhkana ja mahdollisena kapinanlietsojana. Häntä syytettiin itsensä nimittämisestä "juutalaisten kuninkaaksi", mikä oli suora haaste Rooman keisarin vallalle.

Julkinen järjestyksenpito
Pääsiäisen aikaan Jerusalem oli täynnä pyhiinvaeltajia, ja levottomuuksien riski oli suuri. Rooman käskynhaltija Pontius Pilatus halusi turvata yleisen järjestyksen eliminoimalla potentiaaliset kriisipesäkkeet.

Ristiriidat juutalaisen ylimystön kanssa
Juutalainen papisto ja Suuri neuvosto kokivat Jeesuksen opetukset ja toiminnan – kuten temppelin puhdistamisen – uhkana omalle uskonnolliselle ja yhteiskunnalliselle asemalleen. Häntä syytettiin myös jumalanpilkasta, koska hänen katsottiin tekevän itsestään Jumalan vertaisen.

Teologiset syyt (Kristinuskon näkökulma)

Ihmiskunnan syntien sovitus
Kristillisen teologian mukaan Jeesuksen kuolema oli Jumalan pelastussuunnitelman huipentuma. Jeesus kuoli vapaaehtoisesti "sijaiskärsijänä" ottaakseen vastaan ihmiskunnan synneistä kuuluvan rangaistuksen.

Kuoleman ja synnin voittaminen
Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jeesuksen katsotaan avanneen ihmisille tien iankkaiseen elämään ja sovintoon Jumalan kanssa.

Ristiinnaulitseminen valikoitui teloitustavaksi, koska se oli Rooman valtakunnan ankarin, julkisin ja häpeällisin rangaistusmuoto, jota käytettiin erityisesti kapinallisia, orjia ja valtiosääntöä rikkoneita vastaan.

Uskoa voidaan pitää myös poliittisena kannanottona, mikä näkyy hyvin myös kirkollisvaaleista eduskuntaan saakka.

Ei Jeesuksen toiminnassa ollut politiikka. Sapattiriikkomusten vuoksi joutui ristille.

Ei sodassa kärsivien puolesta rukoilla, vaan, että olis helppo tappaa.

Sen verran on politiikka, että vasemmistolaisiks herjataan jos ei olla samaa mieltä.

Mikä on paras suhtautuminen politiikkaan ja miten se toteutetaan?

Se on ihmisen vapaasti päätettävissä miten siihen suhtautuu. Osallistuu tai on osallistumatta.

Sitä ei oikeastaan voi sivuta kokonaan koska ne nivoutuvat niin tiukasti yhteen julkisen keskustelun ja päätöksenteon muodossa päivittäin.

Aktiivinen osallistuminen on oikeastaan henkilökohtainen ratkaisu joka on ihmisen oman tahdon varassa.

Sota on politiikan jatke ja sen alkulähde Israelin tämänhetkiseen sotaan löytyy historian hämärästä uskonnollisen näkökulman mukaan.

Suurvaltapolitiikkaa ajatellen uskovaiset kokevat lopun aikojen lähestyvän ja pitävät Trumpin toimivan Jumalan sotilaana.

Monien messiaanisten juutalaisten ja heitä lähellä olevien amerikkalaisten evankelisten kristittyjen silmissä Donald Trump nähdään eräänlaisena "Jumalan välineenä" tai "sotilaana" tässä Lähi-idän konfliktissa.

Häntä ei pidetä synnittömänä tai hengellisenä johtajana, vaan poliittisena ja sotilaallisena hahmona, jonka Jumala on nostanut valtaan tiettyä tarkoitusta varten.

Trumpia on jo pitkään verrattu Vanhan testamentin kuningas Kyyrokseen joka oli pakanallinen Persian hallitsija.

Kyyros ei itse palvonut Israelin Jumalaa, mutta jota Jumala silti käytti välineenään vapauttaakseen juutalaiset Babylonin vankeudesta ja salliakseen Jerusalemin temppelin uudelleenrakentamisen.

Trumpia ei nähdä moraalisesti täydellisenä kristittynä, vaan "Jumalan valitsemana" suojelijana, joka ajaa Israelin etua.

Myös Israelin ja Yhdysvaltojen sisällä osa uskovista (sekä juutalaisista että kristityistä) arvostelee sitä, että geopoliittisia sotatoimia perustellaan "Jumalan tahdolla", sillä se hämärtää inhimillisten poliittisten päätösten ja puhtaan hengellisyyden välisen rajan.

Lopunajat ja "Jumalan suunnitelma"

Monissa konservatiivisissa kristillisissä ja messiaanisissa piireissä Iranin konfliktia (mukaan lukien rajuja iskuja puolin ja toisin) peilataan suoraan Raamatun ennustuksiin, kuten Hesekielin kirjan kuvaamaan sotaan.

Tästä näkökulmasta katsottuna tapahtumat, vaikka ne ovatkin inhimillisesti traagisia, nähdään osana historian loppunäytöstä, joka etenee kohti Jumalan sallimaa päämäärää ja Messiaan paluuta.

Se onko paluu todella tapahtuva nyt jos ollenkaan selviää kyllä aikanaan. Voidaan vain todeta miten politiikka sodat ja uskonnot ovat kietoutuneet toisiinsa aikojen alusta asti ja näin on oleva tästäkin eteenpäin.

Näin se meni, ja menee loppua kohti.
Suomeen saimme uskonnonvapauslain noin 100 vuotta sitten. Siihen asti sai luterilainen kirkko sanella uskonnolliset käytännöt. Aikaisemmin säädetty eriuskoislaki salli jopa juutalaisuskonnon.
Mutta olemmeko nyt Suomessa vapaita toimimaan vapauden mukaan? Ei. Edelleen sylilapsia kastetaan kysymättä heidän tahtoaan siinä asiassa. Näin syntyy kirkkoon edelleen pakkokastettujen ihmisten joukko, jotka luulevat olevansa siellä vapaaehtoisesti.
Ovela huijaus.