Veri, Virheet ja Eetterin Rippeet: Paimentolaisklaanin Karu Todellisuus

Pronssikauden kuivilla ja armottomilla aroilla selviytyminen vaati äärimmäisiä keinoja, ja pieni paimentolaisklaani teki sen, minkä sisäänpäin kääntynyt todellisuus sanele. Klaanin päämies Abraham eli suljetussa kehässä, jossa verisiteet olivat sotkeutuneet peruuttamattomasti: hän oli siittänyt lapsen oman äitinsä kanssa, ja tuosta insestisestä liitosta oli syntynyt nuori tytär, Sarai. Kun tämä ahdaslinjainen ja geneettisesti vaurioitunut nainen otettiin Abrahamin vaimoksi, sukupolvien yli kumuloitunut sisäsiitosdepression aiheuttama fysiologinen kuorma iski heti: Sarain lisääntymiskoneisto oli umpikujassa, ja lapsen saaminen oli biologisesti mahdotonta. Klaani oli vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Kun nälänhätä pakotti ryhmän hakeutumaan Niilin laaksoon, Abraham käytti tilaisuutta hyväkseen kylmällä laskelmoinnilla. Koska ulkomaalaisella miehellä ei ollut rajoilla oikeusturvaa, hän esitti Sarain turvakseen ja diilikseen ”sisarenansa ja tyttärenänään”. Egyptin hovissa tartuttiin välittömästi tarjoukseen eksoottisesta morsiamesta, ja kaupat tehtiin: Abraham luovutti tyttärensä faaraon haaremiin ja sai vastineeksi valtavasti karjaa, orjia ja omaisuutta.
Heti kaupanteon jälkeen hovissa tehtiin kuitenkin tarkastus, ja faarao havaitsi tulleensa huijatuksi: luvattu neitsyt olikin jo käytetty, klaanin oma vaimo. Skandaalin ja omien virheidensä peittelemiseksi faarao määräsi klaanin välittömästi karkotettavaksi maasta, mutta koska kauppa oli hoidettu isän roolissa ja faaraon omat miehet olivat laiminlyöneet tarkastukset, Abraham sai pitää keräämänsä omaisuuden. Samalla Niilin laakson luonnonmullistus, jokien ylivuoto ja siitä hoviin levinnyt äkillinen kulkutauti kirjoitettiin myöhemmin historian lehdille jumalallisina vitsauksina, vaikka kyseessä oli puhtaan ekologinen sattuma.
Osana faaraon hovista mukaan saatuja resursseja Abraham toi mukanaan alempaan palvelusväkeen kuuluneen naisen, Hagarin, joka siirrettiin klaaniin tultuaan suoraan Sarain henkilökohtaiseen orjuuteen. Koska Sarain oma biologinen koneisto oli geneettisen umpikujan vuoksi pysyvästi epäkunnossa, klaani käytti hyväkseen yksinkertaista todellisuutta: kun sisäsiitoisen ja steriilin vaimon rinnalle tuotiin faaraon hovista tullut, geneettisesti täysin terve ja ulkopuolinen nainen, Hagar ei tarvinnut mitään poppakonsteja tai eetterifysiikkaa tullakseen raskaaksi. Biologia teki tehtävänsä luonnollisesti, ja Abraham saattoi siittää terveen pojan, Ismaelin.
Samaan aikaan faaraon hovissa ja sen ympäristössä tunnetut edistyneet menetelmät – kuten hovissa vaalitun eetterifysiikan ja biokenttien manipulaation rippeet – edustivat sitä korkeaa sivilisaatiota, jota takapajulan ihmiset eivät ymmärtäneet. Vähän myöhemmin myös Sarai saattoi hyödyntää näitä samoja ympäristön teknisiä tai fysiologisia mekanismeja saadakseen oman pojan, Iisakin. Mutta hinta oli hirvittävä: sukupolvien akkumuloituneet geneettiset vauriot iskivät Iisakiin täydellä voimalla. Poika syntyi vakavasti kehitysvammaisena, kognitiivisesti rajoittuneena ja täysin avuttomana oliona, joka ei edes ymmärtänyt oman elämänsä realiteetteja.
Kun klaani kamppaili päivittäisestä hengissäsäilymisestä, kehitysvammainen ja hyödytön Iisak muuttui raskaaksi taakaksi. Abraham päätti suorittaa armomurhan ja viedä pojan sivuun resurssien säästämiseksi, peittäen teon vanhan kansan rituaaliseen verhoon. Koko tilannetta sivusta seuranneet Hagar ja terve poika Ismael eivät voineet muuta kuin nauraa avoimesti näiden sisäsiittoisten hölmöjen touhuille, eetterifysiikan väärinkäytöille, rituaaliteatterille ja alistuvalle vajakille. Tämä pilkka ja terveiden ihmisten läsnäolo kävivät klaanin matriarkalle sietämättömiksi. Sarai vaati, ja Abraham toteutti tylysti loppuratkaisun: Hagar ja Ismael ajettiin lopulta pois erämaahan.
Myöhemmät kirjurit silottivat ja pyhittivät kaiken tämän raa'an, insestisen ja laskelmoivan selviytymisdraaman pyhiksi kertomuksiksi, mutta alta paljastuu poikkeuksetta pelkkä kylmä biologia, hovin virheet, edistyneen eetterifysiikan rippeet ja ihmissuvun armoton kamppailu verestä sekä leivästä.