Ilman Paavalia, pakanoiden lähettilästä tätä kehitystä ei olisi tapahtunut eikä kristinusko olisi ma

Paavalin ansio

Tarkkoja tilastollisia lukuja ei antiikin ajalta ole säilynyt, mutta historiantutkimuksen valossa tiedetään, että vain hyvin pieni vähemmistö Rooman juutalaisista kääntyi kristinuskoon apostolisella ajalla tai myöhemmin 400-luvulle tultaessa. Kristinusko muuttui Roomassa hyvin nopeasti juutalaisesta liikkeestä pääasiassa pakanataustaisten (ei-juutalaisten) uskonnoksi.

Apostolien aika (1. vuosisata)

Apostolien aikana Rooman juutalaisyhteisön koko oli arviolta 20 000–40 000 ihmistä. Kristinusko saapui Roomaan alun perin nimenomaan juutalaisten mukana, ja ensimmäiset kristilliset kotiseurakunnat toimivat synagogien yhteydessä tai niiden liepeillä.

Kääntyneiden määrä:
Kääntyneiden juutalaisten määrä jäi kuitenkin Roomassa erittäin vähäiseksi – puhutaan todennäköisesti vain joistakin sadoista yksilöistä.

.Vaikutus:
Juutalaisten yleinen suhtautuminen uuteen messiaaniseen liikkeeseen oli varauksellista tai torjuvaa. Tämä aiheutti Rooman synagogissa niin suuria sisäisiä levottomuuksia, että keisari Claudius karkotti osan juutalaisista (mukaan lukien kristityt juutalaiset, kuten Akvilan ja Priscillan) kaupungista vuonna 49. Kun juutalaiset myöhemmin palasivat, Rooman kristilliset seurakunnat olivat jo vahvasti pakanakristillisiä. Apostoli Paavali myös harmitteli Roomalaiskirjeessään (kirjoitettu n. 57 jaa.) sitä, kuinka harva juutalainen otti evankeliumin vastaan.

Myöhempi kehitys ja 400-luvulle tulo (2.–5. vuosisata)
Kun kristinusko kasvoi Rooman valtakunnassa ja siitä tuli lopulta valtionuskonto (vuonna 380), juutalaisten joukkokääntymistä ei silloinkaan tapahtunut.

Demografia:
Tutkija Leonard V. Rutgers on osoittanut Rooman juutalaisten katakombien hautamäärien perusteella, että 300- ja 400-luvuilla juutalaiset muodostivat edelleen vakaan 1–2 % vähemmistön Rooman kaupungin väestöstä (noin 10 000–20 000 ihmistä kaupungin koosta riippuen).

Eriytyminen:
Juutalaisuus ja kristinusko olivat tähän mennessä eriytyneet täysin omiksi uskonnoikseen. Vaikka kristityt keisarit alkoivat 300-luvun lopulta lähtien rajoittaa juutalaisten oikeuksia ja painostaa heitä, Rooman juutalaisyhteisö säilytti uskonnollisen identiteettinsä sitkeästi. Kääntymiset kristinuskoon olivat yksittäistapauksia, ja laajamittaiset pakkokäännytykset alkoivat Euroopassa vasta huomattavasti myöhemmin keskiajalla.

Rooman juutalaiset pysyivät valtaosin uskollisina omalle uskolleen. Apostolisella ajalla kääntyneitä oli joitakin satoja, ja 400-luvulle tultaessa Rooman juutalaisyhteisö eli edelleen omana, erillisenä ryhmänään kristillisen enemmistön keskellä.

Kristinuskon kasvu Rooman valtakunnassa (ja sen pääkaupungissa Roomassa) oli yksi historian merkittävimmistä väestörakenteellisista muutoksista. Liike kasvoi vain muutamasta kymmenestä perustajajäsenestä koko valtakunnan hallitsevaksi uskonnoksi.

Apostolien aika (n. vuodet 30–100 jaa.)
Alussa kristinusko oli äärimmäisen pieni, marginaalinen ryhmä.
Määrä valtakunnassa:
Vuoden 40 jaa. paikkeilla kristittyjä oli koko maailmassa arviolta vain noin 1 000 ihmistä. Vuoteen 100 tultaessa määrä oli noussut noin 7 500–10 000 kristittyyn.

Suhde väkilukuun:
Apostolisen ajan lopussa kristityt muodostivat vasta mitättömän 0,017 % Rooman valtakunnan väestöstä.

Tilanne Rooman kaupungissa:
Roomassa oli apostolien Paavalin ja Pietarin aikana (60-luvulla) arviolta joitakin satoja tai korkeintaan pari tuhatta kristittyä. He olivat kuitenkin riittävän näkyvä ryhmä, jotta keisari Nero saattoi syyttää heitä Rooman suorpalosta vuonna 64.

Vainojen aika ja hidas kasvu (vuodet 100–300 jaa.)
Tänä aikana kristinusko kasvoi tasaisesti noin 40 % vuosikymmenvauhtia. Se levisi erityisesti kaupungeissa ja naisten sekä alemman keskiluokan keskuudessa.

Vuosi 150:
Noin 40 000 kristittyä (n. 0,07 % väestöstä).

Vuosi 200:
Noin 200 000 kristittyä (n. 0,35 % väestöstä).

Vuosi 300:
Noin 6 miljoonaa kristittyä. Ennen kuin keisari Konstantinus Suuri laillisti uskonnon, kristityt olivat jo saavuttaneet noin 10 % osuuden koko valtakunnan väestöstä. Monissa itäisissä provinsseissa ja Rooman kaltaisissa metropoleissa osuus oli tätäkin suurempi.

Valtionuskonnoksi nouseminen ja 400-luku (vuodet 300–400 jaa.)
Kun Konstantinus laillisti kristinuskon vuonna 313, kasvu räjähti eksponentiaalisesti.

Vuonna 380 keisari Theodosius I julisti kristinuskon Rooman ainoaksi viralliseksi valtionuskonnoksi.

Vuosi 350:
Vain 40 vuotta laillistamisen jälkeen kristittyjä arvioidaan olleen jo huikeat 33–34 miljoonaa, mikä tarkoitti noin 56 % valtakunnan väestöstä.

Vuosi 400:
Valtakunnassa oli arviolta 30–40 miljoonaa kristittyä. He muodostivat jo selkeän valtaosan eli yli 60–70 % väestöstä. Vanhat pakanakultit oli pitkälti kielletty tai sulautettu kristillisiin perinteisiin.

Ilman Paavalia, pakanoiden lähettilästä tätä kehitystä ei olisi tapahtunut eikä kristinusko olisi maailman suurin uskonto.

Maailman suurin uskonto on kristinusko. Sillä on maailmanlaajuisesti noin 2,4–2,5 miljardia kannattajaa, mikä on noin 31–33 %