Voisimmeko ruveta ratkaisemaan kiistojamme katolisten kanssa jälleen aseellisesti, kuten vanhoina hyvinä aikoina? Voisimmeko ratkaista erimielisyytemme taas sotimalla ja tappamalla toisiamme?
Ai emme?
No ei sitten.
Yritän joskus vähän miettiä, mikä minua katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa eniten tympii, ja tulen siihen tulokseen, että se on välinpitämättömyys totuudesta.
Otetaan esimerkiksi Tekla, jota ortodoksit kunnioittavat pyhänä: https://hos.fi/naismarttyyri-tekla/
Mitä todennäköisimmin Teklaa ei ollut edes olemassa, hän on fiktiivinen henkilö. Mutta kun hän kerran on livahtanut traditioon, häntä ei sieltä poisteta. Ortodoksit kunnioittavat maailman loppuun asti fiktiivistä pyhää.
Traditio on suuri sammio, jonne ajan saatossa keräytyy kaikenlaista, paljon hyvää, mutta myös perätöntä höpönlöpöä. Todelliset pyhät kököttävät siellä sulassa sovussa höpönlöpön kanssa. Tämä nakertaa todellisten pyhien uskottavuutta.
Katoliselta puolelta esimerkkinä Marian taivaaseenottaminen. Varhaisin säilynyt maininta tästä tapahtumasta taitaa olla 300-luvun loppupuolelta. Dogmi siitä tehtiin vasta 1900-luvulla. Koko juttu on mitä todennäköisimmin täyttä fiktiota.
Tällaisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin pitäisi siis uskoa, vaikkei niihin uskomiseen ole muuta syytä kuin "kirkko opettaa" (katoliset) ja "näin meillä on aina uskottu" (ortodoksit).
Tai onhan tarjolla jokin myöhäinen apokryfikirja ja jonkun kirkkoisän maininta 300 vuotta tapahtuman jälkeen. Siinä kaikki. Miten tämä eroaa vaikkapa gnostilaisvouhottajista, joiden mielestä 200- tai 300-luvulla kirjoitetut epähistorialliset tekstit ilmaisevat alkuperäisen kristinuskon ja Jeesuksen todellisen opetuksen jne.? Erona on korkeintaan se, että ensin mainitut eivät ole opillisessa ristiriidassa Uuden testamentin kanssa.
Tästä päättelen, että katolisille kirkko on tärkeämpi kuin totuus ja ortodokseille traditio on tärkeämpi kuin totuus.
Sitten sanotaan, että protestantismi johtaa maallistumiseen jne. Ehkä niin. Ehkä se johtaa valistukseen ja maallistumiseen ja liberaaliprotestantismiin. Mitä sitten? Tässäkin näkyy tuo piittaamattomuus totuudesta. Uskotaan vaikka höpönlöpöön, kunhan vain ei maallistuta. Kirkko ja traditio ovat tärkeämpiä kuin totuus. Näyttää jopa siltä, että uskon kohde on kirkko ja traditio.
Asettiko Jumala höpönlöpön varjelemaan meitä maallistumiselta?
Minulle ei olisi ongelma ruveta uskomaan Teklaan, jos joku voisi perustella Teklan historiallisuuden kyllin uskottavasti. Ja ehkä se on mahdollista, en ole perehtynyt asiaan sen kummemmin. Voisiko ortodoksi vastaavasti lakata uskomasta Teklaan ja haudata Teklan ikonit ullakolle, jos kävisi ilmi, ettei Tekla ole historiallinen henkilö eikä siis pyhä? Ellei hän olisi valmis sitä tekemään, se nähdäkseni osoittaisi, että traditio on hänelle tärkeämpiä kuin totuus.
Jos traditioon kajoaminen tällä tavalla tuntuisi pyhäinhäpäisyltä, silloin traditiosta on tullut pyhä. Jos Teklaa ei ollut olemassa, silloin epätotuudesta on tullut pyhä. Voisin kuvitella, että joku ortodoksi kuittaa tämän huolen toteamalla, että "traditio ei ole mikään dogmi, johon on pakko uskoa", tai jotenkin muutoin vähättelemällä sitä epäilystä, että traditio sisältää myös putipuhdasta hevonköntsää. Onko se yhdentekevää, että suudellaan olemattoman pyhän ikonia ja pyydetään häneltä esirukouksia?
Tekla on väitetysti kirkon ensimmäinen naismarttyyri. Ei mikään pikku juttu. Kirkolla on myös oikea ensimmäinen naismarttyyri, vaikkei hänen nimeään ehkä tunneta.
Ai emme?
No ei sitten.
Yritän joskus vähän miettiä, mikä minua katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa eniten tympii, ja tulen siihen tulokseen, että se on välinpitämättömyys totuudesta.
Otetaan esimerkiksi Tekla, jota ortodoksit kunnioittavat pyhänä: https://hos.fi/naismarttyyri-tekla/
Mitä todennäköisimmin Teklaa ei ollut edes olemassa, hän on fiktiivinen henkilö. Mutta kun hän kerran on livahtanut traditioon, häntä ei sieltä poisteta. Ortodoksit kunnioittavat maailman loppuun asti fiktiivistä pyhää.
Traditio on suuri sammio, jonne ajan saatossa keräytyy kaikenlaista, paljon hyvää, mutta myös perätöntä höpönlöpöä. Todelliset pyhät kököttävät siellä sulassa sovussa höpönlöpön kanssa. Tämä nakertaa todellisten pyhien uskottavuutta.
Katoliselta puolelta esimerkkinä Marian taivaaseenottaminen. Varhaisin säilynyt maininta tästä tapahtumasta taitaa olla 300-luvun loppupuolelta. Dogmi siitä tehtiin vasta 1900-luvulla. Koko juttu on mitä todennäköisimmin täyttä fiktiota.
Tällaisiin historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin pitäisi siis uskoa, vaikkei niihin uskomiseen ole muuta syytä kuin "kirkko opettaa" (katoliset) ja "näin meillä on aina uskottu" (ortodoksit).
Tai onhan tarjolla jokin myöhäinen apokryfikirja ja jonkun kirkkoisän maininta 300 vuotta tapahtuman jälkeen. Siinä kaikki. Miten tämä eroaa vaikkapa gnostilaisvouhottajista, joiden mielestä 200- tai 300-luvulla kirjoitetut epähistorialliset tekstit ilmaisevat alkuperäisen kristinuskon ja Jeesuksen todellisen opetuksen jne.? Erona on korkeintaan se, että ensin mainitut eivät ole opillisessa ristiriidassa Uuden testamentin kanssa.
Tästä päättelen, että katolisille kirkko on tärkeämpi kuin totuus ja ortodokseille traditio on tärkeämpi kuin totuus.
Sitten sanotaan, että protestantismi johtaa maallistumiseen jne. Ehkä niin. Ehkä se johtaa valistukseen ja maallistumiseen ja liberaaliprotestantismiin. Mitä sitten? Tässäkin näkyy tuo piittaamattomuus totuudesta. Uskotaan vaikka höpönlöpöön, kunhan vain ei maallistuta. Kirkko ja traditio ovat tärkeämpiä kuin totuus. Näyttää jopa siltä, että uskon kohde on kirkko ja traditio.
Asettiko Jumala höpönlöpön varjelemaan meitä maallistumiselta?
Minulle ei olisi ongelma ruveta uskomaan Teklaan, jos joku voisi perustella Teklan historiallisuuden kyllin uskottavasti. Ja ehkä se on mahdollista, en ole perehtynyt asiaan sen kummemmin. Voisiko ortodoksi vastaavasti lakata uskomasta Teklaan ja haudata Teklan ikonit ullakolle, jos kävisi ilmi, ettei Tekla ole historiallinen henkilö eikä siis pyhä? Ellei hän olisi valmis sitä tekemään, se nähdäkseni osoittaisi, että traditio on hänelle tärkeämpiä kuin totuus.
Jos traditioon kajoaminen tällä tavalla tuntuisi pyhäinhäpäisyltä, silloin traditiosta on tullut pyhä. Jos Teklaa ei ollut olemassa, silloin epätotuudesta on tullut pyhä. Voisin kuvitella, että joku ortodoksi kuittaa tämän huolen toteamalla, että "traditio ei ole mikään dogmi, johon on pakko uskoa", tai jotenkin muutoin vähättelemällä sitä epäilystä, että traditio sisältää myös putipuhdasta hevonköntsää. Onko se yhdentekevää, että suudellaan olemattoman pyhän ikonia ja pyydetään häneltä esirukouksia?
Tekla on väitetysti kirkon ensimmäinen naismarttyyri. Ei mikään pikku juttu. Kirkolla on myös oikea ensimmäinen naismarttyyri, vaikkei hänen nimeään ehkä tunneta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
VÄKEVÄSTI kirjoitettu! Mistä lainasit tekstin?
Sun perseestäs.
Vitut jostain teklasta, jeesus on ihan samanlainen fiktiivinen hahmo.
Aloita siitä, niin taikauskosi loppuu kun tajuat totuuden.
Kun luovun taikauskosta, tuleeko minusta sitten yhtä ihana kuin sinä olet aina ollut?
Toivottavasti, epäilen kyllä taikauskon saastuttaneen pääkoppasi pysyvästi ulosteella jota ei voi pestä pois.
Katoliset ovat tainneet sen rehellisesti myöntää, että traditiot ovat heille tärkeitä ja oleellisia. Katoliseen kirkkoon kuitenkin mahtuu monenlaista uskojaa, eivät kaikki kaikkeen usko, mitä oma kirkko opettaa. Ei katolisuudessa tai muuallakaan.
Ne katoliset papit, joita itse olen seurannut YouTubessa (kyllä, jopa katoliset papitkin tubettavat), tuntuvat olevan hyvin vilpittömiä uskomuksissaan. Varsinaista ahdasmielisyyttä en ole havainnut yksilökatolisissa, vakaumuksellisuutta heissä kyllä on.
Katolisethan niitä oikeita kristittyjä ovat. Protestantit ovat rahanahneita kuin mitkäkin juuttaat!
Selviten tuo rahan ja maineen perään oleminen näkyy Kristillisdemokraateissa, jotka eivät ole kristittyjä eivätkä demokraatteja.
Kaikilla on traditioita. Uskontunnustukset ovat traditiota, tunnustuskirjat ovat traditiota, virsikirja on traditiota, jumalanpalveluksen muoto on traditiota, Raamatun jaejako on traditiota jne.
Mutta protestanteilla on semper reformanda. Ei tarvitse tradition nimissä hirttäytyä hevonköntsään. Ei tarvitse olla aina oikeassa. Ei tarvitse olla erehtymätön.
Kirkoilla on perinnäistapansa, traditionsa, jotka on rakennettu sellaiseksi, tarkoituksen ollessa kirkkorahvaan kurissa ja nuhteessa pitäminen maksavana asiakkaana.
"Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" on kaikille uskonnollisille suuntauksille yhteinen lupaus sekä samalla uhkaus.
"Kaikilla on traditioita. Uskontunnustukset ovat traditiota, tunnustuskirjat ovat traditiota, virsikirja on traditiota, jumalanpalveluksen muoto on traditiota, Raamatun jaejako on traditiota jne."
Juurin noin.
Riippumatta katolisten, protestanttien, ortodoksien tai muiden uskonharhasuuntauksien tulkintaeroista Raamattu on pelkästään kokoelma ihmisten kirjoittamia mielikuvitustarinoita, minkä jokainen täysijärkinen ihminen ymmärtääkin.
”Uskotaan vaikka höpönlöpöön, kunhan vain ei maallistuta. Kirkko ja traditio ovat tärkeämpiä kuin totuus. Näyttää jopa siltä, että uskon kohde on kirkko ja traditio.”
”Otetaan esimerkiksi Tekla, jota ortodoksit kunnioittavat pyhänä…”
Mielenkiintoinen asetelma.
Jos ensin mietitään perinteistä konservatiivisuutta ja traditiota, ne liittyvät tiivisti yhteen.
Konservatiivi pyrkii säilyttämään ja tekee muutoksia hyvin hitaasti. Traditio on siis yksi tapa säilyttää ja viedä eteenpäin perimätietoa.
Evankeliumi on yksi traditio. Se oli ensin suullinen sanoma, apostolit ja varhaiset kristityt kertoivat eteenpäin Jeesuksen opetuksia. Myöhemmin se kirjoitettiin ylös, jotta se säilyisi mahdollisimman muuttumattomana.
Muita kristillisiä traditiota ovat kaste, rukoilu, konfirmaatio, virret, avioliittoon vihkiminen ja hautajaiset. Samaan tradition liittyy juhlapyhien viettämiset eli pääsiäinen, joulu ja helluntai.
UT:ssa on viittauksia traditioon mm. kun Paavali kertoo korintin seurakunnalle perusopetuksia eli mitä itse on saanut kuulla. Samoin 2. Tess. 2:15 painotetaan; ” Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.”
Ilmaisu ”opetuksista” on alkukielellä eli kreikaksi paradosis, ”traditio”, ”perimätieto”.
Toisin sanoen säilyttäkää traditio.
Mutta UT:ssa varotetaan, ettei mitkä tahansa traditiot ole hyväksi. Sellaiset traditiot mitkä on syntyneet inhimillisistä ideoista ja käytännöistä, jotka eivät ole Jumalan valtuuttamia, ei tarvitse viedä eteenpäin.
Sitten oli mielenkiintoinen linkki ensimmäiseen naismarttyyriin eli Teklaan
Tällaista tietoa löysin:
Kaikki kertomukset Teklasta ovat peräisin ”Paavalin ja Teklan teot” -nimisestä tekstistä (on apokryfi kirjallisuutta), joka on kirjoitettu 100-luvun lopulla. Jo Tertullianus 200-luvun alussa, paljasti tekstin olevan erään aasialaisen papin keksimä tarina.
Tosin 300-luvulla Teklan kunniaksi pystytettiin suuria pyhiinvaelluskohteita, kuten kuuluisa Aya Teklan luolakirkko nykyisessä Turkissa sekä luostari Syyrian Maaloulassa.
Historioitsijoiden mukaan On mahdollista, että näillä paikoilla on kunnioitettu jotakuta oikeaa, alueella vaikuttanutta varhaiskristillistä naisopettajaa.
Tässä siis yhdistyy legenda että todellisuus josta muodostui tärkeä hahmo naisille. Tekla oli tärkeä esikuva varhaisille kristityille naisille, sillä tarinassa hän vastustaa miesten valtaa, leikkaa hiuksensa, pukeutuu miesten vaatteisiin ja saarnaa itsenäisesti. (Ilmankos se on siirretty syrjään, kun patriarkaalisuus voimistui).
Siksi nämä traditiot katsotaan ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa Pyhän Hengen ohjaamana elämänä kirkon piirissä, joka kulkee rinnakkain Raamatun kanssa.
Ortodoksisessa ajattelussa opissa ja traditiossa on kyse sen vaalimisesta, mitä on jo sanottu ja uskottu apostolisena aikana.
Traditio on siis keino varmistua siitä että aito kristillinen usko ja järjestys säilyvät ja pysytään uskollisena apostolien opetukselle omaksumatta vieraita raamatuntulkintoja.
Näitä traditiota on sitten hiukan muutettu ja tehty niistä uusia tulkintoja sekä muodostettu myös uusia traditiota. Sen aloitti protestanttisuus, joka on hajaantunut sekä saanut radikaaleja ilmiöitä aikaan. Etenkin nyt leviävissä eri karismaattisissa ja fundamentalistisissa liikkeissä ne ovat merkittävällä sijalla.
"(Ilmankos se on siirretty syrjään, kun patriarkaalisuus voimistui)."
Miten se on siirretty syrjään, kun Teklasta on tehty kirkon ensimmäinen naismarttyyri ja on ruvettu kunnioittamaan häntä pyhänä? Hänet olisi pitänyt siirtää syrjään, mutta tehtiin juuri päinvastoin.
Taas mummonmuori puhuu läpiä päähänsä:
"Etenkin nyt leviävissä eri karismaattisissa ja fundamentalistisissa liikkeissä ne ovat merkittävällä sijalla."
Eihän noissa uusissa liikkeissä voi olla vielä mitään traditiota, koska ne ovat vielä nuoria!!! Ne eivät ole kehitelleet mitään sakramentteja tai liturgioita, jotka poikkeavat Raamatun ilmoituksesta.
UT:n sanoma EI OLE MITÄÄN traditiota, vaan on Jumalan ilmoitus meille uuden-liiton uskoville. Sitä ei saa muuttaa tai mystifioida.
Tokihan vanhat kirkot ovat yrittäneet ympätä siihenkin omia traditioitaan, mutta ne pitää erottaa pois alkuperäisestä evankeljumista.
Neitsyt Marian synnitön sikiäminen, ja taivaaseen astuminen tai tuon Teklan mystiset kokemukset osoittavat vain sen, että joka uskoo niihin, on LANGENNUT pois Jeesuksen opetuksista ja sitähän katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat tehneet.
Niille traditiot ovat tärkeämpiä kuin UT:n opetus.
"Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan", sanoi Jeesus.
”herrens_tiggare” 2026-09-10 10:19:07: ”Miten se on siirretty syrjään, kun Teklasta on tehty kirkon ensimmäinen naismarttyyri…”
Oikeastaan se on tässä kohtaa: ”…kertomukset Teklasta ovat peräisin ”Paavalin ja Teklan teot” -nimisestä tekstistä (on apokryfi kirjallisuutta)…” .
Apokryfit ovat siis juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty kaanonin eli ohjeellisen tekstikokoelman ulkopuolelle. Tarkoittaa siis Raamattuun hyväksyttyjen, ohjeellisiksi ja sitoviksi ymmärrettyjen kirjojen kokoelmaa.
”Anonyymi00006” 2026-09-10 13:54:14: ”Taas mummonmuori puhuu läpiä päähänsä:
"Etenkin nyt leviävissä eri karismaattisissa ja fundamentalistisissa liikkeissä ne ovat merkittävällä sijalla.".
”Eihän noissa uusissa liikkeissä voi olla vielä mitään traditiota, koska ne ovat vielä nuoria!!! ”
:D Nuo piirit ovat kehitelleen uusia ja modernin maailmankautta muutettuja traditioita. Yksi niistä on ollut mm. tapa tulkita eritavalla Raamattua kuin muut kristityt.
”UT:n sanoma EI OLE MITÄÄN traditiota…”.
Lue uudestaan; Se oli ensin suullinen sanoma, apostolit ja varhaiset kristityt kertoivat eteenpäin Jeesuksen opetuksia. Myöhemmin se kirjoitettiin ylös, jotta se säilyisi mahdollisimman muuttumattomana. Tämä on traditiota!
Muita kristillisiä traditiota ovat kaste, rukoilu, konfirmaatio, virret, avioliittoon vihkiminen ja hautajaiset.
”Teklan mystiset kokemukset osoittavat vain sen, että joka uskoo niihin, on LANGENNUT pois Jeesuksen opetuksista”
Se, miten alkukristityt ajattelivat, uskoivat ja ymmärsivät näiden sanoman, oli tietystä erilaista kuin nykyihmisen. Raamatussa on paljon vastaavia tarinoita, Abrahamista ym. lähtien.
Tänään 24.9. on Teklan päivä. Miltähän kirkon oikeasta ensimmäisestä naismarttyyrista mahtaa tuntua, kun hän autuudessaan kuuntelee, kuinka ortodoksit pyytävät esirukouksia fiktiiviseltä ensimmäiseltä naismarttyyrilta.
"Jumalallisen saarnaajan sytytettyä Sinussa rakkauden Kristukseen Sinä et ottanut maallista huomioon, vaan pidit sitä ohimenevänä. Jumalalle otollisena uhrina Sinä, kunniakas Tekla, pyhän Paavalin kanssamatkustaja, et säikkynyt tulta etkä petoja. Rukoile Kristus-Yljältäsi meille suurta armoa."