Kadotukseen johtava yhteisö

Nuorena Ville Mäkipelto tahtoi seurata kuuliaisesti Jumalaa.
Hän oli varttunut pohjalaisessa perheessä kolmannen polven helluntailaisena. Isovanhemmat olivat kokeneet Lapuan helluntaiseurakunnassa herätyksen, muuttaneet Pietarsaareen ja perustaneet sinne kodin.
Mäkipelto oli valpas uskovainen ja halusi palvella Jumalaa kuten vanhemmat ja isovanhemmat. On vain yksi totuus, ja kaikki tärkeät elämänohjeet löytyivät Raamatusta, hän uskoi.
Se ei aina ollut helppo tie teini-ikäiselle ja nuorelle aikuiselle. Etenkin seksuaalisuus oli tuossa iässä poltteleva aihe. Mäkipelto sai kuulla, että seksi ennen avioliittoa oli syntiä ja itsetyydytys  häpeällistä ja saastaista. Aivan erityisen syntistä oli suhde samaa sukupuolta kohtaan. Se oli varma tie helvettiin.
Mihin jäi lähimmäisenrakkaus?
Homofobia juurtui syvälle Mäkipeltoon. Vasta yli kaksikymppisenä teologian opiskelijana hän alkoi tarkistaa käsityksiään. Mäkipelto oli tutkaillut uskonsa perustuksia jo jonkin aikaa. Kelkan kääntymiseen lopullisesti johti etenkin yksi episodi.
Ajankohtainen kakkonen järjesti vuonna 2010 Homoillan, jossa keskusteltiin samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Päivi Räsäsen kommentit saivat ihmiset eroamaan kirkosta sankoin joukoin. Mäkipellon tuttava, entinen helluntaiseurakunnan pastori, otti aiheeseen kantaa kirjoittamalla Facebookissa, ettei homous ole syntiä.
Seurasi palautevyöry. Mäkipelto järkyttyi uskovaisten kommenteista.
– Konservatiiviset kristityt puhuivat homoseksuaaleista lähimmäisistään rakkaudettomasti, kun kaikki muut tuntuivat kohtaavan nämä rakkaudella ja hyväksyen.
Mäkipelto päätti, että tämä riittää. Hän ei halua olla osa tätä yhteisöä.
Jyrkentyneet asenteet
Tietokirjailijana ja tubettajana uran luonut psykologi ja teologian tohtori Mäkipelto on huomannut, etteivät asenteet ole reilussa viidessätoista vuodessa loiventuneet, päinvastoin. Hän julkaisi pari viikkoa sitten kirjan Sittenkin ehjä, joka tarttuu rajuun aiheeseen: eheytyshoitoihin.
Niillä tarkoitetaan seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen pyrkiviä hoitomuotoja.
Kirja on jo ehtinyt tuoda Mäkipellolle vihamielistä palautetta. Hän sanoo, että seksuaalivähemmistöjen vastaisia mielipiteitä ilmaistaan entistä avoimemmin ja kärjekkäämmin, samoin eheytysideologiaa heijastelevia ajatuksia jaetaan aikaisempaa avoimemmin.
Mäkipelto ajattelee, että taustalla saattaa osin olla tietämättömyyttä, mutta on myös suuri joukko ihmisiä, jotka uskovat homoseksuaalisuuden olevan psyykkinen vamma, jonka voi korjata.
Hän läväyttää kirjassaan lukijan silmille, miten raju eheytyshoitojen todellisuus on äärimmillään 2000-luvun Suomessa.
Raamatulla päähän
Tunnetuin Mäkipellon haastattelema eheytyshoitojen kohteeksi joutunut on nuorena saarnaajatähtenä 2010-luvulla tunnettu Patrick Tiainen. Word of Faith -seurakunnan perustaja  yritti muuttaa seksuaalisuuttaan lähes yhdeksän vuoden ajan.
Tiainen oli saanut kuulla homoseksuaalisuutensa johtuvan muun muassa tunne-elämän vaurioista ja puutteellisesta maskuliinisuudesta, ja häntä hoidettiin jopa testosteronilääkkein.
Hoidot kulminoituivat rituaaliin, jossa Tiaisesta yritettiin manata ulos homouden henkiä ja häntä lyötiin Raamatulla. Kokemus oli niin traumaattinen, että se johti sairaalahoitoon ja yhteydenottoon traumakeskukseen.
Kirjassa pääsee ääneen myös Veikka Putkisaari, jolle hyvä tuttavapariskunta ryhtyi pitämään eheytyshoitoja. Niistä seurasi voimakasta masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisia ajatuksia.
Putkisaari teki rikosilmoituksen. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2025 eheytyshoitoja tehneen pariskunnan sakkorangaistukseen pahoinpitelystä. Kyseessä oli ensimmäinen suomalainen oikeustapaus, jossa eheytystoiminnan katsottiin täyttävän rikoksen tunnusmerkit.

Syvä trauma
Mäkipelto sanoo yllättyneensä siitä, miten syviä ja pitkäaikaisia traumoja eheytyksen ja hengellisen väkivallan uhriksi joutuminen voi tuottaa.
– Se saattaa aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön kuten vaikkapa sota tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen.
Mäkipellon haastattelemat kahdeksan ihmistä kertoivat muun muassa erilaisista mielialaoireista, masennuksesta, itsetuhoisuudesta ja dissosiaatiokokemuksista, eli kokemuksista, joissa ihminen kokee irtautuvansa omasta kehostaan. Samanlaisia seurauksia on raportoitu myös tutkimuksissa, joita Mäkipelto käy kirjassaan läpi.
Hän kertoo teoksessaan muun muassa Samuelista, joka joutui 16-vuotiaana manausrituaalin kohteeksi. Rituaalissa hänen homoseksuaalisuuttaan selitettiin pahoilla hengillä ja sukukirouksilla. Rituaali ajoi nuoren pojan psykoosin kaltaiseen tilaan.
Mäkipellon mukaan manausrituaalit ovat eheyshoitojen äärimmäinen muoto.
– Lievimmillään eheytystoiminta ilmenee esimerkiksi rukouksena parantua homoseksuaalisuudesta.
Laajuus yllätti
Mäkipelto kertoo yllättyneensä kirjaa tehdessään myös eheytystoiminnan yleisyydestä ja siitä,  miten kokonaisvaltaisesta toiminnasta on kyse.
– Yhteisö kohdistaa eheytettävään usein pitkäaikaista painetta.
Kaikki hänen haastattelema