hyvin työtätekeville naureskellaan työelämässä. Esihenkilöt ja työkaverit kilpailee keskenään kuka on laiskin.
Miksi ahkeruudelle ja
Anonyymi-ap
1081
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Laiskimmat perivät maan lopulta.
Ay pamput pitää niiden puolta, jos kuulut liittoon niin suorittamisella ei ole niin väliä.
Kyllä tuossa järjestössä on ns "nokkimisjärjestys". Yt-tilanteessa voit silti joutua irtisanotuksi.
Työttömyyskassaan kyllä kannattaa kuulua. Jos työssäollessa pystyisi säästämään itse työttömyyden varalle, niin oma apu olisi paras.
Ai, se oiskin hyvä. Ne työt jäisivät sitten laiskoille, jotka pompottavat tekemään lisää ja lisää.
Työelämässä parhaiten menestyy kusipäinen huijari. Meilläkin töissä fiksut lähtee ja sama paskasakki jää sinne lojumaan. Suomi nousuun!
Juu, yleensä se tyhmin ja laiskin pohjasakka jää aina firmaan loisimaan. Fiksut ja ahkerat häviävät ympäriltä.
Niin ja myös röökillä ravaajat jää. Ne jotka eivät polta lähtevät.
Kuten kaikki Kokoomuslaiset
Olen ollut aika monessa työpaikassa, ja harvassa niissä on ihailtu laiskuutta. Sellaisiakin on, mutta lähinnä ainoastaan suurten kaupunkien organisaatioissa. Sinänsä laiskuuden ihailu on ymmärrettävää tilanteessa, jossa et pysty lisäämään palkkaasi enemmän tekemällä, ja kaikille maksetaan sama palkka kuitenkin, josta syystä voidaan kilpailla ainoastaan sillä, että kuka tekee kaikkein vähiten palkkansa eteen.
Omalla työpaikallani ongelma on oikeastaan päinvastainen. Ihmisiä ylennetään ja siirretään rooleihin, joissa heillä ei käytännössä ole juuri mitään varsinaista tekemistä. Päivät kuluvat siinä, että yritetään keksiä edes jotain hyödylliseltä näyttävää tekemistä ja ennen kaikkea jotain, mistä voi raportoida eteenpäin.
Ulospäin tämä voi näyttää laiskuudelta, mutta todellisuudessa kyse on siitä, että organisaatio on luonut tehtäviä ja rooleja, joille ei yksinkertaisesti ole riittävästi todellista työtä. Silloin ongelma ei ole työntekijän haluttomuus tehdä töitä, vaan se, ettei hänelle ole annettu mielekästä tekemistä.