Malmin hautausmaalla Helsingissä on erikoinen hautakivi, johon on liitetty poikkeuksellisen pitkäsanainen tekstilaatta:
Aito Husso
Käkisalmi 1.3.1892 - 30.7. 19 Helsinki
NAULASAAREN TAISTELU 29.4. 1918
"Sukujuuriltaan karjalainen Aito Husso taisteli Venäjän Keisarillisen Armeijan I maailmansodan suurataisteluissa sekä ratsuväkirynnäköissä yhteensä 3 vuotta. Keisarivallankumouksen jälkeen hän palasi 28.1. 1918 ratsumestarina takaisin Suomen vapaussotaan sekä sen valkoisen armeijan eturiviin. Wiipurin taistelusta vyöryi länteen 6000 sotilasta kohti Haminan satamaa ja Pietaria. Pakolaisvyöry jatkoi illalla Tienhaaran asemalta 8-kertaisella aseylivoimalla urheasti rynnäköllä huutaen ja ampuen Naulasaareen. Vastaan tuli 650 Husson 3 kk:ssa kouluttamaa Karjalan asemasodan talonpoikaissoturia. Taistelut jatkuivat yli yön. Rytäkässä mm. Hussolta ammuttiin hevonen alta. Aamulla valkeni ankara totuus. Valkoisia kaatui 50 ja haavoittui yli 30, mutta hyökkääjiä monikertaisesti. Heistä noin 4-5000 antautui. Tienhaaraan hyökkääjiltä jäi yli sata kuularuiskua, yli 50 kenttätykkiä, aivan uusi panssarijuna vaunuineen, yli 400 kuormaa tykin ammuksia, patruunoita, elintarvikkeita ym. Sotasaalis oli suunnaton. Naulasaaren taistelu tukki kaikki tiet ja esti pääsyn Suomenlahden itärannikolta Haminan kaupunkiin. Näin kaupungin asukkaat välttivät tuon väkivaltaisen pakolaisvyöryn kohtaamisen. Myös itse kaupunki pelastui murhanäytelmältä Naulasaaren taistelun estettyä sen laivojen, sataman sekä kaupungin ryöstön. Karjalaisten talonpoikien voitto ylivoimaisesta vastustajastaan saattoi olla ehkä koko vapaussotamme etevin sotataidonnäyte. Nämä vapaussodan historiasta unohtuneet taistelijat saivat kunnian päättää Karjalan sotatoimet. Venäjän 108 vuoden yhtäjaksoinen valta Suomessa päättyi. Suomi pujahti I maailmansodan aikaikkunasta itsenäisyyteen."
"Kenraali C.G. Mannerheim palkitsi Wiipurin suuressa paraatissa 1.5. 1918 ratsumestari Aito Kustaa Husson vapaudenristillä 4. luokka miekkojen kera."
Aito Hussosta voidaan kertoa toisenlaistakin tarinaa:
"Aito Husso ja Uno Serenius kuuluvat valkoisen terrorin tunnetuimpiin hahmoihin. He joutuivat käytöksensä takia tutkimuksen alaisiksi jo sodan aikana ja myöhemmin uhrien omaisten kanteluiden takia."
"Vankien teloituksista eniten pahennusta herätti viilarioppilas Toivo Loikalan ampuminen 4. helmikuuta 1918. Husso ja Serenius olivat yöllä hakeneet Loikalan Imatran poliisivankilasta ja ampuneet vankia takaapäin päähän sillä seurauksella, että tämä oli heti kuollut. Tämän jälkeen he olivat varastaneet Loikalan rahat ja eväät sekä määränneet muutaman sotilaan heittämään ruumiin Imatrankoskeen. Hussoa syytettiin lisäksi siitä, että hän oli tuominnut useita vankeja kuolemaan ja määrännyt teloittajiksi nuoria kokemattomia sotilaita. Vangit oli asetettu kosken reunalle ja ammuttu siten, että ruumiit putosivat koskeen."
"Tutkimuksissa raskauttavana pidettiin kuitenkin ensisijaisesti sitä, että Husso oli juovuksissa yhdessä Sereniuksen kanssa ampunut vangin ilman kenttäoikeuden päätöstä."
(Aapo Roselius: Teloittajien jäljillä s. 64-66)
Aito Husso
Käkisalmi 1.3.1892 - 30.7. 19 Helsinki
NAULASAAREN TAISTELU 29.4. 1918
"Sukujuuriltaan karjalainen Aito Husso taisteli Venäjän Keisarillisen Armeijan I maailmansodan suurataisteluissa sekä ratsuväkirynnäköissä yhteensä 3 vuotta. Keisarivallankumouksen jälkeen hän palasi 28.1. 1918 ratsumestarina takaisin Suomen vapaussotaan sekä sen valkoisen armeijan eturiviin. Wiipurin taistelusta vyöryi länteen 6000 sotilasta kohti Haminan satamaa ja Pietaria. Pakolaisvyöry jatkoi illalla Tienhaaran asemalta 8-kertaisella aseylivoimalla urheasti rynnäköllä huutaen ja ampuen Naulasaareen. Vastaan tuli 650 Husson 3 kk:ssa kouluttamaa Karjalan asemasodan talonpoikaissoturia. Taistelut jatkuivat yli yön. Rytäkässä mm. Hussolta ammuttiin hevonen alta. Aamulla valkeni ankara totuus. Valkoisia kaatui 50 ja haavoittui yli 30, mutta hyökkääjiä monikertaisesti. Heistä noin 4-5000 antautui. Tienhaaraan hyökkääjiltä jäi yli sata kuularuiskua, yli 50 kenttätykkiä, aivan uusi panssarijuna vaunuineen, yli 400 kuormaa tykin ammuksia, patruunoita, elintarvikkeita ym. Sotasaalis oli suunnaton. Naulasaaren taistelu tukki kaikki tiet ja esti pääsyn Suomenlahden itärannikolta Haminan kaupunkiin. Näin kaupungin asukkaat välttivät tuon väkivaltaisen pakolaisvyöryn kohtaamisen. Myös itse kaupunki pelastui murhanäytelmältä Naulasaaren taistelun estettyä sen laivojen, sataman sekä kaupungin ryöstön. Karjalaisten talonpoikien voitto ylivoimaisesta vastustajastaan saattoi olla ehkä koko vapaussotamme etevin sotataidonnäyte. Nämä vapaussodan historiasta unohtuneet taistelijat saivat kunnian päättää Karjalan sotatoimet. Venäjän 108 vuoden yhtäjaksoinen valta Suomessa päättyi. Suomi pujahti I maailmansodan aikaikkunasta itsenäisyyteen."
"Kenraali C.G. Mannerheim palkitsi Wiipurin suuressa paraatissa 1.5. 1918 ratsumestari Aito Kustaa Husson vapaudenristillä 4. luokka miekkojen kera."
Aito Hussosta voidaan kertoa toisenlaistakin tarinaa:
"Aito Husso ja Uno Serenius kuuluvat valkoisen terrorin tunnetuimpiin hahmoihin. He joutuivat käytöksensä takia tutkimuksen alaisiksi jo sodan aikana ja myöhemmin uhrien omaisten kanteluiden takia."
"Vankien teloituksista eniten pahennusta herätti viilarioppilas Toivo Loikalan ampuminen 4. helmikuuta 1918. Husso ja Serenius olivat yöllä hakeneet Loikalan Imatran poliisivankilasta ja ampuneet vankia takaapäin päähän sillä seurauksella, että tämä oli heti kuollut. Tämän jälkeen he olivat varastaneet Loikalan rahat ja eväät sekä määränneet muutaman sotilaan heittämään ruumiin Imatrankoskeen. Hussoa syytettiin lisäksi siitä, että hän oli tuominnut useita vankeja kuolemaan ja määrännyt teloittajiksi nuoria kokemattomia sotilaita. Vangit oli asetettu kosken reunalle ja ammuttu siten, että ruumiit putosivat koskeen."
"Tutkimuksissa raskauttavana pidettiin kuitenkin ensisijaisesti sitä, että Husso oli juovuksissa yhdessä Sereniuksen kanssa ampunut vangin ilman kenttäoikeuden päätöstä."
(Aapo Roselius: Teloittajien jäljillä s. 64-66)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikä "sankarityöt" siihen loppuneet:
"Pohjois-Inkerin rykmentissä palvelleet ratsumestari Husso ja vääpelit Suomela ja Gronov joutuivat 1920 syytteeseen Raudun kihlakunnanoikeudessa inkeriläisten pakolaisten J. Karhun ja M. Lappalaisen ryöstömurhasta, joka oli tapahtunut joulukuussa 1919. Kihlakunnanoikeus vapautti heidät, kun taas Viipurin hovioikeus tuomitsi heidät elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen. Korkein oikeus puolestaan hylkäsi 1922 syytteen toteennäyttämättömänä ja vapautti syytetyt rangaistuksesta. Korkein oikeus vahvisti kuitenkin sotaylioikeuden päätöksen, jolla heidät oli tuomittu vankeusrangaistuksiin osanotosta Inkerin rintamalla Kirjasalon kylässä 9. tammikuuta 1920 vapaaehtoisten kesken käytyyn tappeluun, jossa pataljoonankomentaja, luutnantti L. A. Tuominen oli saanut surmansa. Husson kärsittäväksi jäi vielä vuoden mittainen vankeusrangaistus ja vääpeli Suomelalle kahden kuukauden kuritushuonerangaistus."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aito_Husso
Samasta tilanteesta:
"Viilarinoppilas käskettiin ulos, ja kuljetettuaan vankiaan sadan metrin matkan Serenius ampui tätä päähän. Sen jälkeen Husso ja Serenius tyhjensivät miehen taskut. He jakoivat ja söivät ammutun miehen voileivät ja antoivat tämän taskuista löytyneet rahat sotamiehille, jotka määrättiin heittämään ruumis Imatrankoskeen. Tästä tapauksesta esikunta - ja myöhemmin valkoisen armeijan sotaoikeus - saivat aiheen rangaista Hussoa ja Sereniusta: ei ampumisesta sinänsä, vaan siitä, että tähän tekoon liittyi virkavirhe. Husso ja Serenius olivat nimittäin lähettäneet tapahtumasta harhaanjohtavan selostuksen Antreaan armeijakunnan esikunnalle."
"Maaliskuun puolivälissä Imatran esikunnan jäsenet jättivät ylipäällikölle tutkintapyynnön Husson soveliaisuudesta jatkaa pian rykmentiksi muuttuvan joukko-osaston komentajana."
Husso erotettiin joukkojen päällikkyydestä ja hänet siirrettiin ratsuväen harjoituspäälliköksi."
(Marko Tikka: Kenttäoikeudet, s. 310)