Miksi maailmankaikkeus on niin valtava, jos tiedämme varmasti elämästä toistaiseksi vain yhden paikan – Maan?
Maa on todella poikkeuksellinen paikka. Kun katsomme Aurinkokuntaa, ero Maan ja esimerkiksi Kuun välillä on valtava. Kuussa ei ole ilmakehää, nestemäistä vettä pinnalla eikä suojaavaa magneettikenttää kuten Maassa. Mars on paljon kylmempi ja sen ilmakehä on erittäin ohut.
Mutta kannattaa huomata yksi asia: emme oikeastaan tiedä, että kaikki muut taivaankappaleet ovat elottomia. Tiedämme vain, ettemme ole vielä löytäneet niistä vakuuttavia merkkejä elämästä.
Esimerkiksi Jupiterin kuulla Europalla ja Saturnuksen kuulla Enceladuksella uskotaan olevan pinnan alla valtameri. Siellä voisi periaatteessa olla mikrobiologista elämää, vaikka pinnalla olosuhteet ovat ihmiselle täysin mahdottomat.
Entäs ne valtavat kohteet, jotka ovat Aurinkoa suurempia?
Tässä on pieni mutta tärkeä tarkennus: kaikki Aurinkoa suuremmat kohteet eivät ole planeettoja. Suurin osa niistä on tähtiä. Jotkut tähdet ovat kymmeniä tai jopa satoja kertoja Aurinkoa suurempia.
Ja juuri tässä tulee uskomaton mittakaava vastaan.
Pelkästään Linnunradassa on arviolta satoja miljardeja tähtiä, ja monilla tähdillä on planeettoja. Havaittavassa maailmankaikkeudessa on puolestaan valtava määrä galakseja.
Siksi kysymys ei ole enää:
"Voiko jossakin muualla olla elämää?"
vaan pikemminkin:
"Miksi emme ole vielä löytäneet sitä?"
Tätä kutsutaan usein Fermin paradoksiksi.
Voisiko jossakin olla meitä paljon kehittyneempi sivilisaatio?
Kyllä, se on tieteellisesti mahdollinen ajatus. Emme kuitenkaan tällä hetkellä tiedä, onko sellaista olemassa.
On aivan mahdollista, että jossakin on planeetta, jolla elämä on saanut esimerkiksi miljardin vuoden etumatkan Maahan verrattuna. Jos siellä olisi kehittynyt teknologinen sivilisaatio, se voisi teoriassa olla paljon meitä edellä.
Mutta tässä tulee valtava ongelma:
emme tiedä, miten tähtienväliset etäisyydet voitaisiin ylittää käytännöllisesti.
Lähin toinen tähtijärjestelmä, Alpha Centauri, on noin 4,3 valovuoden päässä. Valolta matka kestää yli neljä vuotta. Nykyisellä ihmisen avaruusteknologialla matka kestäisi tuhansia vuosia.
Siksi se, että jokin sivilisaatio olisi meitä teknologisesti edistyneempi, ei automaattisesti tarkoita, että se voisi tulla tänne.
Mutta entä jos he pystyvät?
Tätä emme voi sulkea täysin pois. Jos jokin sivilisaatio olisi esimerkiksi miljoonia vuosia ihmiskuntaa edellä, sen teknologia voisi olla meille yhtä käsittämätöntä kuin älypuhelin olisi ihmiselle 1000 vuotta sitten.
Mutta tässä täytyy erottaa kaksi asiaa:
Mahdollinen ≠ havaittu.
Meillä ei tällä hetkellä ole tieteellisesti varmistettua näyttöä siitä, että maapallolla olisi vieraillut maan ulkopuolinen sivilisaatio.
Ja juuri tämä tekee kysymyksestä niin kiehtovan.
Maailmankaikkeus on käsittämättömän suuri, elämä syntyi ainakin kerran, eli täällä Maassa, ja tiedämme että planeettoja on valtavasti. Silti emme vielä tiedä, olemmeko maailmankaikkeuden ainoa elämä.
Minusta kaikkein kiinnostavin kysymys onkin lopulta tämä:
Jos elämä syntyi kerran luonnollisesti Maassa, kuinka epätodennäköistä olisi, että se olisi syntynyt vain kerran koko valtavassa maailmankaikkeudessa?
Kyllä elämää täytyy olla muualla ja
todella paljon.
Maa on todella poikkeuksellinen paikka. Kun katsomme Aurinkokuntaa, ero Maan ja esimerkiksi Kuun välillä on valtava. Kuussa ei ole ilmakehää, nestemäistä vettä pinnalla eikä suojaavaa magneettikenttää kuten Maassa. Mars on paljon kylmempi ja sen ilmakehä on erittäin ohut.
Mutta kannattaa huomata yksi asia: emme oikeastaan tiedä, että kaikki muut taivaankappaleet ovat elottomia. Tiedämme vain, ettemme ole vielä löytäneet niistä vakuuttavia merkkejä elämästä.
Esimerkiksi Jupiterin kuulla Europalla ja Saturnuksen kuulla Enceladuksella uskotaan olevan pinnan alla valtameri. Siellä voisi periaatteessa olla mikrobiologista elämää, vaikka pinnalla olosuhteet ovat ihmiselle täysin mahdottomat.
Entäs ne valtavat kohteet, jotka ovat Aurinkoa suurempia?
Tässä on pieni mutta tärkeä tarkennus: kaikki Aurinkoa suuremmat kohteet eivät ole planeettoja. Suurin osa niistä on tähtiä. Jotkut tähdet ovat kymmeniä tai jopa satoja kertoja Aurinkoa suurempia.
Ja juuri tässä tulee uskomaton mittakaava vastaan.
Pelkästään Linnunradassa on arviolta satoja miljardeja tähtiä, ja monilla tähdillä on planeettoja. Havaittavassa maailmankaikkeudessa on puolestaan valtava määrä galakseja.
Siksi kysymys ei ole enää:
"Voiko jossakin muualla olla elämää?"
vaan pikemminkin:
"Miksi emme ole vielä löytäneet sitä?"
Tätä kutsutaan usein Fermin paradoksiksi.
Voisiko jossakin olla meitä paljon kehittyneempi sivilisaatio?
Kyllä, se on tieteellisesti mahdollinen ajatus. Emme kuitenkaan tällä hetkellä tiedä, onko sellaista olemassa.
On aivan mahdollista, että jossakin on planeetta, jolla elämä on saanut esimerkiksi miljardin vuoden etumatkan Maahan verrattuna. Jos siellä olisi kehittynyt teknologinen sivilisaatio, se voisi teoriassa olla paljon meitä edellä.
Mutta tässä tulee valtava ongelma:
emme tiedä, miten tähtienväliset etäisyydet voitaisiin ylittää käytännöllisesti.
Lähin toinen tähtijärjestelmä, Alpha Centauri, on noin 4,3 valovuoden päässä. Valolta matka kestää yli neljä vuotta. Nykyisellä ihmisen avaruusteknologialla matka kestäisi tuhansia vuosia.
Siksi se, että jokin sivilisaatio olisi meitä teknologisesti edistyneempi, ei automaattisesti tarkoita, että se voisi tulla tänne.
Mutta entä jos he pystyvät?
Tätä emme voi sulkea täysin pois. Jos jokin sivilisaatio olisi esimerkiksi miljoonia vuosia ihmiskuntaa edellä, sen teknologia voisi olla meille yhtä käsittämätöntä kuin älypuhelin olisi ihmiselle 1000 vuotta sitten.
Mutta tässä täytyy erottaa kaksi asiaa:
Mahdollinen ≠ havaittu.
Meillä ei tällä hetkellä ole tieteellisesti varmistettua näyttöä siitä, että maapallolla olisi vieraillut maan ulkopuolinen sivilisaatio.
Ja juuri tämä tekee kysymyksestä niin kiehtovan.
Maailmankaikkeus on käsittämättömän suuri, elämä syntyi ainakin kerran, eli täällä Maassa, ja tiedämme että planeettoja on valtavasti. Silti emme vielä tiedä, olemmeko maailmankaikkeuden ainoa elämä.
Minusta kaikkein kiinnostavin kysymys onkin lopulta tämä:
Jos elämä syntyi kerran luonnollisesti Maassa, kuinka epätodennäköistä olisi, että se olisi syntynyt vain kerran koko valtavassa maailmankaikkeudessa?
Kyllä elämää täytyy olla muualla ja
todella paljon.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Maapallolla on oma historiansa, jonka loppusenttimetreillä sillä on ollut "älyllistä elämää" joka edes teoriassa voisi vastaanottaa joitakin merkkejä jostakin muualta. (viimeiset sata vuotta), jos siellä jossakin olisi sama tilanne, ei nämä kaksi voisi mitenkään tietää toisistaan.
Jos elämää on jossain muualla, heitä ei ainakaan kiinnosta maapallon touhut yhtään, koska eivät edes yritä ottaa yhteyttä. Sama juttu siis kuin Jumalan kanssa. Jumalaakaan ei kiinnosta tapahtumat maapallolla pätkääkään.
Miksi ylipäätään on olemassa tällainen järjestys, että aine, energia ja luonnonlait voivat johtaa elämään ja lopulta tietoisuuteen?
Kyllä olen hoo moilanen
luonnon valinta jamiljoonia vuosia
Jos lähdetään siitä, että "Jumala loi", niin aine, energia ja luonnonlait on luotu ihmistä varten. Olemme yksin tässä tietoisuudessa, emmekä voi saada mistään mitään muuta tietoa.
Jospa se "Taivaan valtakunta" onkin jossakin ihan toisessa tietoisuudessa, jota emme voi todeta millään konstilla; meille kun on annettu tämä, mikä täällä on.
Puhutaan suuresta ja pienestä ja pitkästä ajasta ja lyhyestä hetkestä yms. Jospa tämä meidän tiedossa oleva maailmankaikkeus onkin jonkun hampaankolossa?
Välimatkat eivät ole ihmisen teknologialla saavutettavissa
Eli. Kylään. Ei onnistu.
Mutta toisinpäin onnaa.
Mielenkiintoinen tiktok
" Äärirajoilla "
voi marssissakin olla ollut aiemmin elämää sama venuksessa emme ole päässeet kunnolla tonkimaan
mutta totuus on se että avaruudessa on tekoälyn kaltaista ja tämä meidän tekoäly tulee kommunikoimaan niiden kanssa , mutta veikkaan että ihmiset ei ymmärrä yhtään mitään
Mars on vähän liian pieni ja kaasukehä (co2)liian vähäinen, joten aurinkotuuli on puhaltanut kevyemmät kaasut veks, eikä kuollut pallo ole muutenkaan oikein elinkelpoinen.
Ihan hyvä kirjoitus.
Toivottavasti täällä ei tarvitse erikseen kertoa kuinka tähdet ovat aurinkoja joillekin.
Ja mitä isoimpiin kohteisiin tulee, niin mustat aukot ovat sellaisia. Minulla ainakin menee aivot solmuun kun niiden kokoja opiskelee.
Maan kaltaisia planeettoja on todellakin massiivisesti universumissa, joka tekee elämän olon äärimmäisen todennäköiseksi.
Toisin kuin jotkut teistit väittävät, niin kuun mukana olo ja planeetan koko ei tarvitse olla täsmälleen samoja jotta elämä olisi mahdollista.
Ihminen on ollut maapallolla vasta pienen hetken universumin ikään nähden. Tämä aika ja mittasuhteet tekevät oman ongelmansa kohdata toista älykästä lajia avaruudessa.
Ja toki voi olla jopa mahdollista ettei älykkäitä sivilisaatioita edes ole kehittynyt muualla. Kun tuolla evoluutiolla ei ole suuntaa. Maassakin yksinkertaisimmat tulee elämään vielä pitkään sen jälkeen kun Aurinkomme sammuu, eli ne ovat sopeutuvimpia selviytymään.
Ja voihan se olla mahdollista kuinka kehityksellä on ns. seiniä. Eri pyrähdyksien pitää niin sanotusti selvitä tiettyjen rajojen yli. Emme tiedä jos ihmiselle tulee vastaan vielä yksi näistä ja sen takia kuolemme sukupuuttoon. Jos meidän korkeakulttuuri kehitys jääkin tälläiseksi vaikka 20 000 vuoden ikäiseksi, niin se on todella lyhyt aika.
Mutta onhan se jännittävä ajatella, jos voisimme joskus kohdata toisen siviilisaation. Tosin ihmisen tuntien, se voi tarkoittaa todella huonoa lopputulosta. Emme itse edusta mitään ihmeellistä harmonia lajia.
Jokainen voi pohtia, haluisiko olla itse laji jonka planeetalle ihminen tulisi?
Tai mitä jos se onkin AI, joka on lähtenyt täältä Maa planeetalta, lentänyt avaruudessa vaikka 20 000 vuotta, kunnes löytää toisen siviilisaation?
Mitä jos tuo matka on heikentänyt AI:n resurssitilannetta ja ne kriittisesti tarvitsevat uusia tältä siviilisaatiolta, joka ei ole halukas tai kykenevä niitä antamaan. Ottaisino se ne väkisin?
JOS tuolla jossakin olisi sivilisaatio josta pystyttäisi vaikkapa soittamaan kännykällä meille, niin niitä olisi sitten "rajattomasti" ts. meidän puhelimet soisivat jatkuvasti. Ja, kun kerran kaikilla on kamera taskussa, ja sillä voi ottaa korkealaatuisia videoita, niin ei täällä voi kukaan salaa vierailla.
mutta jos ne soittaa nmt ei kuule kukaan ikkuna sulkeutui
Tähtien ja niiden planeettajärjestelmien väliset etäisyydet ovat suuria ihmisen nykyteknologian mittapuulla, mutta ihmistä paljon kehittyneemmät sivilisaatiot ovat saattaneet ratkaista asian.
https://arxiv.org/pdf/gr-qc/0009013
>> Tässä on pieni mutta tärkeä tarkennus: kaikki Aurinkoa suuremmat kohteet eivät ole planeettoja. Suurin osa niistä on tähtiä.
Mikään lähellekään Auringon kokoinen saati sitä suurempi ei ole planeetta. Aurinko on kooltaan keskimääräinen tähti.
>> "Miksi emme ole vielä löytäneet sitä?"
Syy on valtavat etäisyydet. Maan asukkaat ovat lähettäneen voimakkaita radioaaltoja n. 100 vuoden ajan. Tällä etäisyydellä on n. 20000 tähteä, mutta jo pienemmälläkin etäisyydellä ne hukkuvat taustakohinaan. Niiden havaitseminen edellyttäisi suunnilleen planeetan kokoisia antenneja. Vaikka muualla olisi elämää, onko sen aina oltava älykästä? Ja, vaikka olennot olisivat miten älykkäitä, ne eivät voi pitää meteliä itsestään, ellei niiden fyysiset ominaisuudet sitä salli.
Tällä hetkellä jopa edestakainen matka naapuriplaneetalle Marsiin, mistään tähtien välisestä matkailusta puhumattakaan, on vielä scifiä ja kaukana tulevaisuudessa. Voyager 1 on nopein ihmisen rakentama luotain. Tällä nopeudella (17 km/s) matka lähimpään tähteen kestäisi 76500 vuotta.
Keskustelussa sekoitetaan suloisesti elämä ja teknologinen sivilisaatio. Taustalla on intuitiivinen käsitys siitä, että evoluutiolla olisi suunta ja älykkyyden ja sitä kautta tekonologisen sivilisaation nousu olisi jotenkin vääjäämätöntä. Miksi olisi?
Maapallo on ainoa esimerkki ja täällä ei ole nähtävissä mitään pääsääntöä, että evoluutio jotaisi älykkyyteen. Sitä ei näy jouhimadoilla, ei myöskään karhukaisilla, polttiaiseläimillä, laakamadoilla, nivelmadoilla, piikkinahkaisilla eikä niveljalkaisilla jne.
Nilviäisillä mustekalat kykenevät yllättävän tehokkaaseen ongelmanratkaisuun, mutta olisiko niillä mitään edellytyksiä rakentaa teknologinen sivilisaatio? Tuskin.
Maapallolla innovatiivista työkalujen valmistusta esiintyy selkärankaisilla: muutamalla apinalajilla (ihminen ääriesimerkkinä) ja muutamalla varislinnulla.
Maapallon eläinkunta pärjää keskimäärin ihan muilla avuilla kuin älykkyydellä ja elämä on etupäässä ihan muuta kuin eläimiä.
Planeettoja on universumissa luku jossa on yli 20 merkitsevää numeroa. Se, että elämän vaatimat olosuhteet ovat "epätodennäköisiä" ei tarkoita, etteikö niitä olisi universumissa valtavasti. Elämän olemassaolo muualla universumissa on siksi hyvin todennäköistä, mutta mihin sen evoluutio on johtanut, on kokonaan toinen juttu.
Ihmiset kokoontuu ihmettelee
Tampereen Nokia Arena imaisi elokuun viimeisenä lauantaina prameiden seiniensä sisälle seitsemän tuhatta lipun lunastanutta festivaalivierasta. Väki ei saapunut suomalaisen kiekkokauden avausotteluun vaan kuulemaan kotimaisen gospelmusiikin rytmejä, ja aistimaan sekä kokemaan, mitä sen sanomalla on annettavana meille ihmisille. Niillekin, jotka eivät kenties ole löytäneet tietään seurakuntien seinien sisällä, tai jotka ovat sieltä syystä tai toisesta erkaantuneet.
yli puolet väestöstä on kehitysvammaisia
Kaikki olemme...
Evoluutio on kaoottinen prosessi ja kukaan ei tiedä että jos maapallo "re-bootattaisiin", että syntyisikö teknistä sivilisaatiota minkään lajin toimesta.
Entä jos dinosaurukset tappavaa joukkosukupuuttoa ei olisi ollut? Tai se olisi ollut 50 miljoonaan vuotta aiemmin tai myöhemmin? Evoluutiossa ei ole mitään vääjäämätöntä.
Emme ole ainoa elämänmuoto. Monilla näennäisesti autiomaa planeetoilla, joissa ei ole edes ilmakehää on piilossa oma paratiisi. Kuten Mars planeetalla. Koraani kertookin että myös maapallolta loppuu vesi aikanaan Paratiisin olemassaolon tähden. Maapallosta tulee autiomaa.
On myös henkiruumiita ja ehkä jopa valosta tehtyjä ruumiita muilla elämänmuodoilla. Liharuumis on alkeellisin elämän muoto ja vaateliain planeetan olosuhteiden suhteen. Lihallinen ruumis on rankaisupaikka. Sen näkee jo eläinten elämän vaaroista ja kärsimyksistä. Islam on uskonnoista se joka eniten painottaa tuonpuoleista elämää. Tämä maailma on väliaikainen rankaisupaikka JOITA EI TARVITA UNIVERSUMISSA KUIN VAIN KOURALLINEN.
avaruuden kellarissa ääni kertoi minulle ei ole pahempaa paikkaa , kun maa täällä kaikki syövät toisensa 🤣🤣🤣
Maapallo on ainutlaatuinen. On aivan varmaa, että missään kehitys ei ole kulkenut kuten täällä, koska evoluutio on kaoottinen systeemi, niin pienet sattumat voivat aina muuttaa kehityksen suuntaa. Ja tietenkin myös suuret sattumat, kuten asteroidien aiheuttamat joukkotuhot, supertulivuorien purkausten aiheuttamat ilmastokatastrofit jne.
Tämä ei tarkoita, etteikö muuallakin voisi olla kehittynyt älykästä elämää, mutta jos sitä on, niin se on jotain ihan muuta kuin meillä. Ja kun se on jotain ihan muuta, niin esimerkiksi onnistuuko viestintä (jos se teknisesti olisi mahdollista) mitenkään toisenlaisen älyn kanssa?
Vertailukohdaksi voidaan ottaa valaat. Ne ovat nisäkkäitä, kuten mekin, niillä on perusrakenteellaan samanlainen keskushermosto kuin meillä, niin aistit (eli kuva maailmasta) ovat paljolti samanlaiset kuin meillä (3D-ultraäänikuvaus on poikkeus).
Kun meillä on näin paljon yhteistä valaiden kanssa (ja varmasti enemmän kuin minkään alienin kanssa), niin olemmeko me onnistuneet ymmärtämään niiden viestintää? No ei juurikaan.
Sen verran osaatu selville, että esimerkiksi pullonokkadelfiineillä on ilmeisesti itselleen ja toisille "nimi" jota ne viestinnässä käyttävät ja kokeilla on selvitetty, että ne pystyvät ilmeisesti viestimään toisilleen näkemiensä esineiden värejä ja muotoja, mutta emme ole pystyneet selvittämään edelleenkään minkälaista on valaiden "kieli" saati että pystyisimme kääntämään sitä omallemme.
Palstalla on yksi henkilö, joka aika ajoin vinkui siitä ettei tuo sinun delfiini esimerkki voi olla totta. Hänen mukaansa ainoastaan ihminen voi ymmärtää toisen lajitoverin ymmärtävän mitään.
niin siihen perustuu tuo vain tekoäly juttelee tekoälylle emme sitä tajua
Jeesus-uskoon kun sukeltaa kyllin syvälle, niin fiksumpikin ihminen tyhmentyy. Ja saattaa olla, että tämä tapaus oli jo valmiiksi yksinkertainen.
Suuri kirjailija (valitettavasti jo vainaa) Kurt Vonnegut kirjoitti kirjoihinsa tarinoita tarinoiden sisään. Yhdessä tällaisessa "sisätarinassa" kerrottiin humanoidista joka laskeutui muistaakseni Illinoisiin tarkoituksenaan tulla kertomaan ihmiskunnalle miten sodat lopetetaan ja syöpä parannetaan.
Mutta kun hän laskeutui, hän näki ladon (vai oliko se talo?) tulessa ja kiirehti kertomaan talon omistajalle että lato on tulessa. Mutta koska tämä alien viesti lajinsa mukaisesti piereskelemällä ja steppaamalla, niin punaniskaisäntä tappoi oitis eteensä rynnänneen piereskelevän ja steppaavan limaisen alienin.
Surullinen kertomus viestinnän vaikeudesta.
DeGrasse, huippuhyvä tyyppi
Pohtii juuri samaa. Agnostikko
Hän ehdottaa että koko
Universumi on se Jumala
Joka itseohjautuu kuten
Vesi puroksi, joeksi
Tässä pohdinnassa ei
ole ulkopuolista Jumalaa
Vaikka on huipputiedemies
Tätä en allekirjoita, koska
Aina on alkuperäinen voima
Jumala persoonistetaan
Liikaa . Sähkölle ei voi tehdä
" sähkön tahto "
Kun on hirveä into selittää, että olisi joku "jumala", niin jumalaksi voi nimetä universumin, auringon tai vaikka tulivuoren. Nimeäminen ei kuitenkaan muuta niitä muuksi kuin mitä ne ovat.
Jos maailmankaikkeus on ääretön ja ajaton, niin periaatteessa myös atomit, voivat olla aurinkokuntia, jossa on elämää. Tai aurinkokuntamme on jonkun isomman järjestelmän atomi. Jumala loi avaruuden äärettömyydessä ja ajattomuudessa tälläiset pyörivät rakennelmat ja valitsi sopivan koon, johon perusti ikuisuuden kotinsa. Valikoima oli ääretön. Siksipä löytyi aurinkokunta, jolle oli helppo perustaa materiaalinen ja aikaa planeettojen suhteilla mittaava elollinen planeetta. Täällä Jumala voi iloita, uskollisista persoonallisista enkeleistään ja lihallisista lihasydämmisistä ihmisistä, kunhan ihmiskunta jalostaa itsestään hyvyyden valtakuntaan kelvolliset, täysin omasta tahdosta, vapaasti oman järkevyytensä voimalla jalostuneen, lähes ihmis- Jeesuksen kaltaisen loistavan jumalan kuvan.
Ei voi
Tässä kirjoituksessa ei ollut järjen häivääkään. Ilmeisesti sinun sivistys ei riitä edes alkeisiin ja sen takia pitää tehdä omia huuhaa juttuja.
Tai näin ainakin toivon. Jos tämä on jonkun saaraajan juttuja isolle yleisölle, niin meidän pitäisi miettiä sääntöjä äänestämiseen uusiksi. Edes jonkinlainen tasotesti.
Jos et muuhun pysty kuin henkilökohtaiseen vittuiluun, niin ei ole ihan pakko kirjoittaa mitään.
Antti Hyryn kirjasta ”Maantieltä hän lähti” sisältää vähän samantapaisen ajatuksen.
Harhakuvitelma aurinkokuntien ja atomeiden samankaltaisuuteen perustuu Bohrin atomimalliin joka itse asiassa ei lainkaan kuvaa sitä minkälaisia atomit todellisuudessa ovat, mutta Bohrin malliin kootut säännöt käytännössä helpottaa atomien ominaisuuksien ymmärtämistä.
Ihmisen on helppo kuvitella esim elektronit radoillaan kulkeviksi pikku palloiksi. Elektronin ajattelu todennäköisyyskenttänä, jossa elektroni pilkahtelee olevaiseksi milloin mihinkin, on arkijärjelle vieras konsepti - mutta se on totta, kun taas radallaan (tai "kuorellaan") liikkuvat pallot eivät ole totta.
Emme ole onnistuneet todentamaan edes kaikkia ulottuvuuksia maailmastamme. Supersäieteoriassa niitä olisi kai ainakin 11.
Pikkutekijöitä meistä älykkäimmätkin ovat, hyvä jos vauvan asteella.
Tällä hetkellä supersäieteoria on vain paperilla, eikä taida olla keinoja sen varmentamiseksi.