Luova, kaikkialla läsnäoleva, ikuinen

Kvanttikentissä tapahtuu jumalaatioprosessi.

Artikkelin ongelma ei ole siinä, että se pohtii Jumalaa tai uskontoa. Tiede ei voi lähtökohtaisesti todistaa eikä kumota Jumalan olemassaoloa. Ongelma on siinä, että artikkeli käyttää kvanttifysiikan käsitteitä tavalla, joka kuulostaa tieteelliseltä, mutta ei varsinaisesti tuota tieteellisiä johtopäätöksiä.

Yksi keskeinen heikkous on, että artikkeli sekoittaa vertauskuvan ja selityksen. Esimerkiksi kvanttikietoutumista verrataan Jumalan kaikkiallisuuteen. Tämä voi olla kiinnostava ajatus filosofisesti, mutta se ei tarkoita, että kietoutuminen todistaisi Jumalan olevan kaikkialla läsnä. Tilanne on vähän samanlainen kuin jos sanoisi, että internet yhdistää ihmisiä kaikkialta maailmasta, joten internet on kuin kollektiivinen tietoisuus. Vertaus voi olla havainnollinen, mutta se ei ole tieteellinen todiste.

Toinen heikkous liittyy kvanttifysiikan mittakaavaan. Kvantti-ilmiöt on havaittu ennen kaikkea atomien, elektronien ja muiden erittäin pienten hiukkasten maailmassa. Artikkelissa oletetaan, että samoja ilmiöitä voisi käyttää selittämään tietoisuutta, maailmankaikkeutta tai Jumalaa. Tämä on suuri hyppy. Se, että jokin ilmiö toimii mikroskooppisessa maailmassa, ei automaattisesti tarkoita, että se selittäisi kaikkea suuremmissa mittakaavoissa.

Artikkelissa on myös paljon viittauksia havaitsijan rooliin. Tekstistä voi saada vaikutelman, että kvanttifysiikka tarvitsee tietoisen havaitsijan ja että tämä voisi viitata Jumalaan. Nykyfysiikan valtavirran käsityksen mukaan mittaus ei kuitenkaan yleensä vaadi tietoista havaitsijaa. Mittauksen voi suorittaa myös tavallinen mittalaite tai ympäristön kanssa tapahtuva vuorovaikutus. Siksi yhteys "havaitsija = Jumala" on enemmän filosofinen tulkinta kuin fysiikan tulos.

Lisäksi artikkeli käyttää käsitteitä, kuten retrokauusaalisuus ja kvanttikentät, tavalla joka laajentaa niiden merkitystä paljon alkuperäistä pidemmälle. Se, että joissakin kvanttiteorioiden tulkinnoissa aika käyttäytyy erikoisesti, ei tarkoita, että olisi olemassa kaikkitietävä olento, joka tuntee tulevaisuuden. Vastaavasti kvanttikenttä on fysiikassa matemaattinen ja mitattava käsite, kun taas Jumala on uskonnollinen ja metafyysinen käsite. Näiden samastaminen jää lähinnä vertauskuvaksi.

Ehkä tärkein tieteellinen puute on kuitenkin se, ettei artikkeli tarjoa mitään tapaa testata väitteitään. Jos jokin ajatus on tieteellinen teoria, sen pitäisi ainakin periaatteessa tehdä ennusteita, joita voidaan verrata havaintoihin. Tässä tapauksessa ei kerrota, mitä uutta pitäisi havaita, jos ajatus Jumalasta kvanttisena tietoisuutena olisi oikea. Ilman testattavia ennusteita väite jää filosofiseksi pohdinnaksi.

Yhteenvetona voisi sanoa, että artikkeli on kiinnostava filosofinen tai teologinen essee, mutta sen heikkous tieteellisenä argumenttina on se, että se käyttää kvanttifysiikkaa pääasiassa uskonnollisten ajatusten vertauskuvana. Se ei tarjoa empiiristä näyttöä, matemaattista mallia eikä testattavia ennusteita, joiden perusteella sen väitteitä voitaisiin arvioida tieteen menetelmillä.