Lueskeltuani nätä palstoja "harvakseltaan", eräs mieltä askarruttavaksi jäänyt asia on tämä lasten hankkiminen.
Tokihan siihen tarvitaan kaksi ihmistä, yleensä nainen ja mies, joskus nainen ja keinosiementäjä. (Olevinaan kevennys, ja hauskakin, olevinaan siis...)
Vaan itse en olisi ikinä tehnyt lapsia ennenkuin olin täysin selvillä, että itse pystyn ne tarvittaessa myös elättämään. (Niinkuin sitten myöhemmin kävikin, lieneekö kohtalon iva kyseessä.)
Miten siis on? Olenko varmuuden maksimoija, ja jos kaltaisiani olisi enemmän, maailmasta loppuisivat ihmiset? Vaan ihmettelen suuresti, että täällä niin moni katkeroitunut syyttää yhteiskuntaa lasten elättämisen kalleudesta.
Lasten hankkiminenhan on ihan kunkin naisen omassa päätäntävallassa, eikö olekin?
Tokihan siihen tarvitaan kaksi ihmistä, yleensä nainen ja mies, joskus nainen ja keinosiementäjä. (Olevinaan kevennys, ja hauskakin, olevinaan siis...)
Vaan itse en olisi ikinä tehnyt lapsia ennenkuin olin täysin selvillä, että itse pystyn ne tarvittaessa myös elättämään. (Niinkuin sitten myöhemmin kävikin, lieneekö kohtalon iva kyseessä.)
Miten siis on? Olenko varmuuden maksimoija, ja jos kaltaisiani olisi enemmän, maailmasta loppuisivat ihmiset? Vaan ihmettelen suuresti, että täällä niin moni katkeroitunut syyttää yhteiskuntaa lasten elättämisen kalleudesta.
Lasten hankkiminenhan on ihan kunkin naisen omassa päätäntävallassa, eikö olekin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maailmassa on jo nyt liikaa ihmisiä. Lopettakaa se sikiäminen, oletteko lestadiolaisia vai ? Koko homma pitää suunnitella uudestaan ja siirtää väestöjä. Jossakin on liikaa ja jossakin liian vähän. Tilanne pitää tasoittaa ja lisää ei saa tulla. Muuten käy todella huonosti.
Jos kaksi ihmistä uudistuu kahdeksi ihmiseksi, niin miten sinä näet sen lisäyksenä??
Taitaa olla melko lyhyt matikka huolestuneella.
Eivät ne kaksi "uudistunutta" kupsahda kuolleiksi saman tien "uudistumisensa" jälkeen. Jos niin kävisi se olisikin parempi ja matemaattisesti plus miinus nolla. Sen sijaan "uudistujat" ja heidän "tuotoksensa" lisäävät vinoutunutta kuormitusta tällä planeetalla eläen rinnakkain vielä kauan aikaa "uudistummisensa" jälkeen.
Oikein, kumma matikka tuntuu tuolla viestin aloittajalla olevan..Ihmiset ei ihan äkkiä tältä pallolta lopu, joten sen mielisiä tarvittaisiin itseasiassa lisää, jotka miettivät ja miettivät ja korkeintaan hankkivat yhden lapsen..
pitkä matikka.
Että pitäisi heti äiskän ja iskän kuolla... No kukas sen lapsen sitten hoitaisi ja silleen...
Tuota tuota, perinnöllisyystiedettä ehkä voisi vähän huolestunut opiskella. Kyllä se vain niin on, että jos kaksi synnyttää yhden, niin se on vähenemistä. Kaksi jos synnyttää kaksi, se on ylläpitoa. Kaksi jos synnyttää kolme, se on lisäystä.
Vaan kukaan ei nyt ole ymmärtänyt varsinaista aihettani: MIKSI NAISET TEKEVÄT LAPSIA JOS EIVÄT OLE VARMOJA, ETTÄ PYSTYVÄT NE ELÄTTÄMÄÄNKIN!!
No tulihan se sieltä, selkokielellä ja pölkkykirjaimilla. Siitähän minä halusin keskustella, että miksi valitetaan huonoista yhteiskunnan tuista ja huonosti maksavista eks.aviomiehistä!
Minusta naisen ei pidä hankkia lasta, jos kerran ei ole varmuutta kyvystä ja halusta elättää sitä. Siitä oli -tai yritti olla- kysymys. Vaan taitaa olla paras unohtaa koko juttu!
Nytpä pistit Muoriska pahan. Meinaakko ikäänkuin penätä palstan feministeiltä sellaista asiaa kuin vastuu omista tekemisistään.
Voipi olla, että saat vastaukseksi sellaista tavaraa jossa väitetään kirkkain silmin, ettei naisella ole lasten syntymiseen osaa ei arpaa...
joku, jonka järjen valo ei ole himmennyt, vaan hoksasi heti asian ytimen!!
Itse ainakin olen ajatellut niin, että kyllä se vastuu lapsesta ihan luonnostaan lankeaa naiselle, ja se vastuu on kannettava vaikka yksinkin. (Vastuu, ja myös oikeudet, edellyttäen tietenkin että on lapsistaan huolehtimaan kykenevä: totta kai yhteiskunnan velvollisuus on tarkkailla, että pienistä pidetään hyvä huoli.)
Lapsenhan haluan minä. Tai siis jos minä haluan lapsen, hankin sen. Voihan joku mieskin haluta lapsen, vaan sitten on saatava joku nainen haluamaan lasta myös. Mies kun ei voi saada lasta ilman naista, mutta nainen voi saada lapsen "ilman miestä", sanokoot muut mitä tahtovat.
Kukaan toinen ihminen maailmassa ei siis voisi vaikuttaa päätökseeni joko hankkia lapsi, tai olla hankkimatta, vaikka k.o. henkilö olisi miten rakas miesihminen tahansa. Sen on oltava oma päätös. Oma lapsi. Oma vastuu.
kuin vain yhden lapsen.
Enempään ei olisi ollut varaakaan.
Heivasin juopottelevan, väkivaltaisen ja huorailevan aviomieheni pihalle.
En myöskään ruvennut piiaksi hänelle.
Jälkikasvun kanssa oli sen jälkeen tosi kivaa olla kahden.
Ei tarvinnut pelätä mitään.
Kun piti oven lukossa, niin oli turvassa.
Muksusta kasvoi upea aikuinen joka pärjää maailmassa!
niinkään ajattele rahalliselta kannalta lasten hankkimista, kuin siltä pohjalta etten todellakaan halua lasta tähän maailmaan.
En mä pidä tätä maailman menoa mitenkään masentavana jne mutta jos mulla olisi lapsi musta saattaisi tulla todellinen huolestuja.
Sosiologiselta kannalta tälläiset mielipiteet ovat mielenkiintoisia, epäilen tämän ajattelutavan olevan kuitenkin kohtalaisen harvinaista.
Lapset mielletään useassa yhteiskunnassa vanhenpiensa omaisuutena, tähän liittyy myös perimysoikeudelliset ratkaisut. Matriarkkaaliset yhteisöt ovat äitijohdannaisia, omaisuus on naisten hallinnassa samoin lapset. Patriarkaalisissa yhteiskunnissa lasten huoltaja (omistaja) on mies, miehet myöskin hallitsevat omaisuutta. Lasten huoltajuus on merkittävä tekijä, koska isotkin omaisuusjärjestelyt tehdään lasten ja vanhempien välillä jossakin vaiheessa. Suomessa on nyt merkillinen tilanne, virallisesti (vanhoista jäänteistä) isät merkitään lasten huoltajiksi, mikäli aviolapsesta on kyse. Tämä on loogista, koska agraariyhteikunnasta on niin vähän aikaa mennyt. Maataloudessa lapset olivat rikkaus, he olivat käypää työvoimaa tiloilla. Nykyisin, kun lasten tuotto-odotukset ovat siirtyneet myöhäisempään vaiheeseen, ts. lapsista on lähinnä vain kuluja ennen aikuisuutta. Lasten katsotaankin kuuluvan vain synnyttäjilleen. Tälläinen ihmiskäsitys on kuitenkin sivistysvaltiolle vieras. Lapset esineelistetään omistusoikeuden/huoltajuuden nimissä, tämän ajattelutavan mukaan.
Lapsen kasvun turvaamiseksi on tärkeää, että hänellä on useampi aikuinen kehitysvaiheessa. Hedelmällisuushoitojen lainsäädäntötyössä tämä asiantila pidetään mielessä. Lapsen jo synnyttyä vaikuttaa kuitenkin siltä, että lasten oikeutta molempiin vanhempiin ei kuitenkaan huomioida.
Ennenkin oli isättömiä ja äidittömiä lapsia, ympärillä oli kuitenkin aikuisia. Suvut olivat tiivitä ja kyläyhteisössä oli läheiset välit. Nykymuotoinen perhekäsitys, jossa on vain vanhemmat ja lapset kutistaa lasten aikuissuhteet minimiin.
Lasten hankinta on jokaisen omassa päätäntävallassa, lasten syntymän jälkeen heidän etunsa täytyisi kuitenkin laittaa ensisijalle. Molemilla vanhemilla on vastuunsa.