Niin moni tulee vastaan. Kuka on se oikea? Sehän on helppoa. Ympäristömmä on saanut meidät luulemaan tietävämme mitä haluamme. Todellisuudessa se ei olisi niin helppoa, mutta onneksi on olemassa Internet ja deittipalstat, joilta saamme juuri sen mitä haluamme - vai saammeko. Jos saimme jotain, mistä tiedämme halusimmeko juuri sitä kuitenkaan?
Urheilullinen, hyvän näköinen, huumorintajuinen, akateeminen, omillaan toimeentuleva. Pitää olla ystäviä ja harrastuksia, mutta kuitenkin aikaa. Pitää viihtyä baareissa sinkkuina, muttei sitten enää parisuhteessa. Herätkää. Ei se mitä haluatte ole sen vastakohta, joka joskus on aiheuttanut pettymyksiä.
Olet läytänyt juuri sen loistavan kumppanin netistä. Kirjoittelette sähköpostia ja juttu luistaa. Kuvassa hän näyttää juuri siltä mitä olet toivonut - tavatessa kuitenkin tulee vaivautunut olo. Ei se olekaan sellainen joksi sen ajattelin. Tapaamiseen mennään, muka avoimin mielin. Katsastamaan hyvää ystävää, eikä sitä loppuelämän kumppania. Jostain syystä kuitenkin hyvin usein käy niin, että jollei se ihminen vaikuta sopivalta, ei seuraavaa tapaamista teem ieli ajatella - edes ystävänä.
Jotkut ovat jo ymmärtäneet sen, ettei toisen ihmisen tapaamista voi etukäteen arvioida; tai voi, mutta se johtaa vielä nopeampaan epäonnistumiseen. Itse olen kyllä oivaltanut sen, että "se sopiva tyyppi" - se jonka kanssa kemiat kohtaa; ei sitä etukäteen voi tietää millainen sen pitäisi juuri siinä tapaamistilanteessa olla. Usein on käynyt niin, että olen kiinnostunut tyypistä joka ei mielestäni olisi ollenkaan ollut tyyppiäni.
Ymmärtämisestä huolimatta en silti osaa hoitaa kohtaamisia neutraalisti. Jokainen sähköposti ja tekstiviesti etukäteen on liikaa. Olen alkanut uskomaan, että jos en halua vain yhden illan juttua täytyy sen tulevan kumppanini törmätä minuun vahingossa. Töissä. Harrastuksessa. Kaupan jonossa. Hautajaisissa. Jossain muualla kuin Internetissä. Odottaminen vain on tuskastuttavaa - etenkin kun tuntuu, että se oikea sattuu kohdalle vain silloin kun sitä ei odota, ja silloinkin elämäntilanne voi olla sellainen ettei uskalla ottaa kiinni. Edellinen epäonnistunut suhde päättymässä tai alkamassa, eikä sitä uskalla uhrata nopean hyvältä tuntuneen kohtaamisen vuoksi.
Urheilullinen, hyvän näköinen, huumorintajuinen, akateeminen, omillaan toimeentuleva. Pitää olla ystäviä ja harrastuksia, mutta kuitenkin aikaa. Pitää viihtyä baareissa sinkkuina, muttei sitten enää parisuhteessa. Herätkää. Ei se mitä haluatte ole sen vastakohta, joka joskus on aiheuttanut pettymyksiä.
Olet läytänyt juuri sen loistavan kumppanin netistä. Kirjoittelette sähköpostia ja juttu luistaa. Kuvassa hän näyttää juuri siltä mitä olet toivonut - tavatessa kuitenkin tulee vaivautunut olo. Ei se olekaan sellainen joksi sen ajattelin. Tapaamiseen mennään, muka avoimin mielin. Katsastamaan hyvää ystävää, eikä sitä loppuelämän kumppania. Jostain syystä kuitenkin hyvin usein käy niin, että jollei se ihminen vaikuta sopivalta, ei seuraavaa tapaamista teem ieli ajatella - edes ystävänä.
Jotkut ovat jo ymmärtäneet sen, ettei toisen ihmisen tapaamista voi etukäteen arvioida; tai voi, mutta se johtaa vielä nopeampaan epäonnistumiseen. Itse olen kyllä oivaltanut sen, että "se sopiva tyyppi" - se jonka kanssa kemiat kohtaa; ei sitä etukäteen voi tietää millainen sen pitäisi juuri siinä tapaamistilanteessa olla. Usein on käynyt niin, että olen kiinnostunut tyypistä joka ei mielestäni olisi ollenkaan ollut tyyppiäni.
Ymmärtämisestä huolimatta en silti osaa hoitaa kohtaamisia neutraalisti. Jokainen sähköposti ja tekstiviesti etukäteen on liikaa. Olen alkanut uskomaan, että jos en halua vain yhden illan juttua täytyy sen tulevan kumppanini törmätä minuun vahingossa. Töissä. Harrastuksessa. Kaupan jonossa. Hautajaisissa. Jossain muualla kuin Internetissä. Odottaminen vain on tuskastuttavaa - etenkin kun tuntuu, että se oikea sattuu kohdalle vain silloin kun sitä ei odota, ja silloinkin elämäntilanne voi olla sellainen ettei uskalla ottaa kiinni. Edellinen epäonnistunut suhde päättymässä tai alkamassa, eikä sitä uskalla uhrata nopean hyvältä tuntuneen kohtaamisen vuoksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuka oikein olet? Kirjoituksesi kuullostaa tosi tutulta???
sitä mieltä, että vaistoon ja ensivaikutelmaan voi luottaa näissä asioissa. eli jos hyvältä tuntuva ihminen törmää minuun niin ei kun juttusille vaan. ei pidä päästää tilaisuutta käsistään! jälkeenpäin sitten vain harmittaa. jo toisen silmistä näkee aika pitkälle, millainen hän on.
On vähän samantyyppinen tapaus. En oo etsiny vielä varsinaisesti ketään ja edellinen suhde on päättymässä. Oon kuluttanu aikaa paljon omien harrastuksieni parissa ja yht äkkiä törmään mielenkiintoiseen tyttöön. Tyttö on puhelias ja sanavalmis sekä muutenkin fiksun oloinen. Jutellessamme ilmenee yhteensopivia ja samantyyppisiä muitakin ajanviete tapoja.
Minä en kuitenkaan alkas jarrutteleen tai empimään uuden suhteen alottamisessa. Pitää vain puhua avoimesti asiat selviks et missä mennään ja mitä tavottelen.
Satulinna prinsessaa tai prinssiä ei varmasti löydy mistään tai elämä kuluu alta sitä etsiessä. On vaan tartuttava hetkeen ja elettävä se hetki täysillä. Netissäkin oon aikaa paljon kuluttanu, vaan täällä on just sellasia unelmia, joita en kuitenkaan saa.
Tän jutun on kirjottanu aikuinen mies jolla on kans maha onnellisesti kuralla.
Toi sun teksti on suoraan jostain kopioitu. Laita omia juttuja, äläkä kopioi oikeilta kirjailijoilta!
Räjähdin nauruun luettuani kommenttisi, kiitos siitä. Vaimoni käyttää joskus riidellessämme samaa logiikkaa; kun esitän selkeästi ja rauhallisesti mielipiteen, johon hän ei heti löydä perusteltua vastausta, tokaisee hän: ”ton sä oot lukenu taas jostain.” Ajatusrakennelmasi ei kuitenkaan pelasta sinua tosiasialta, että jotkut kirjoittavat paremmin. Jokuhan tuonkin on kirjoittanut joka tapauksessa, eikö ? Puuttumatta itse asiaan mitenkään, minusta oli piristävää lukea vaihteeksi ihan oikeata suomen kieltä. Toivottavasti nimimerkki ”Onnellinen” ei loukkaannu kiukunpurkauksestasi vaan ymmärtää olla siitä imarreltu.