SYNNEISTÄ VAPAUTETUN LEPO JEESUKSESSA.
Asian lähtökohta on, että jatkuva 24 tunnin lepo joka päivä seitsemänä päivänä viikossa on uuden liiton uskovien sapatti. Tämä on sydämissämme oleva lepotila, jonka saimme tultuamme uskoon. Se on vanhan liiton sapatin täyttymys. Tämä sapatinlepo on se ihana ja autuas uudestisyntyneiden olotila. Jumalan armo kohtasi syntitaakkojen alla huokailevaa. Taakat jäivät Golgatan ristille.
”ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi” (Room. 6:18). Kiitos Jumalalle Hänen armostaan!
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana … Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11).
On selvää, ettei edellisessä ole kysymys viikkosapatista. Kysymys on sydämen lepotilasta Jeesuksessa Kristuksessa. ”On päässyt Hänen lepoonsa.” On saanut levon teoistaan.”
Syntien anteeksi saaminen Jeesuksen veren kautta toi meille tämän oikean levon.
”Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt.11:28).
”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37).
TARVITSEMME FYYSISTÄKIN LEPOA.
Jumala on antanut meille myös viikoittain toistuvan lepopäivän. Ruumiimme tarvitsee lepoa samoin kuin henkemmekin. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme yhtenä päivänä viikossa. Meidän ei ole pakko levätä, mutta Jumala on nähnyt, että lepopäivä on meille hyväksi.
Meillä on myös vapaus valita alkuperäinen lepopäivä, lauantai, tähän tarkoitukseen. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty. Emme siis joudu "lain alle" lepopäivää viettäessämme kuten jotkut ovat pelänneet. Ennemminkin tulisi pelätä orjuuden alle joutumista sunnuntaivieton kohdalla. Siinähän olemme tekemisissä paavinvallan kanssa. Sunnuntai, auringonpäivä (sunday) on pakanuudesta alkunsa saanut epäjumalanpalveluspäivä.
Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin alun perin levon päiväksi, jo ennen lain antamista, luomistyön muistoksi.
Lepopäivän pitäminen lauantaina ei siis ole lain alla olemista. Me saamme laista vapautettuina levätä lepopäivänä.
Eikö tunnukin oudolta, että eräät tahtovat kieltää uskovia viettämästä lepopäivää lauantaina? - Tämä johtuu useinkin tietämättömyydestä ja väärästä opetuksesta, mutta myös taitamattomien, esim. adventistien lainomaisesta sapattikäskyn opettamisesta. Sunnuntain viettäjiä adventistit sanovat mm. pedon merkin ottajiksi. Senkaltainen epäraitis ja vailla Pyhää Henkeä oleva opetus oikeasta asiastakin saa aikaan vastustusta ja jopa vihaa. ”Laki saa aikaan vihaa” (Room. 4:15).
”Rakkaus rakentaa.”
On hyvä aina pitää mielessä, ettei oikean lepopäivän löytäminen ole pelastava asia. Pelastus on ainoastaan ristin veren ansiossa. ”Uskon kautta Hänen vereensä..” (Room. 3:23-25).
Uudessa Testamentissa ei viikkosapatista paljoakaan mainita. Sapattikiivailijoille onkin ongelmallista, että Paavali kirjoittaa Roomassa oleville pyhille näin:
”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..” (Room. 14:5-6). Kun asetamme tämän opetuksen oikeaan yhteyteensä, Roomaan, niin miten käykään lauantaisapatille? Roomalaisethan olivat pakanuudesta kääntyneitä eli tulleet uskoon auringonpäivän eli sunnuntain pyhittäjien joukosta. Jäikö sunnuntai heille lepopäiväksi? -
Onko siis aivan yhden tekevää, mitä päivää vietämme lepopäivänä? Näinhän näyttäisi tapahtuneen alkuseurakunnassa? Asettaisin tähän kuitenkin ison kysymysmerkin?
:
Ehkä viikkosapatti, ainakin juutalaisuudesta kääntyneiden kohdalla, oli itsestään selvyys? Sen vuoksi siitä ei olisi mainintaa Raamatussa? Emme kuitenkaan lähde olettamusten tielle.
Olettamuksia tärkeämpää on se, miten Jumalan Sana opettaa asian. Katsomme Raamattuun:
VIIKKOJÄRJESTYS!
Jumala on luonut viikkojärjestyksen, jota Hän ei vielä tähän mennessä ole muuttanut: ”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä lepopäiviksi), koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1 Moos. 2:2-3).
Nyt siis pitää saada selville, mikä meidän viikon päivistämme on tuo seitsemäs päivä eli sapatti? Se päivä on Jumalan siunaama ja pyhittämä. -
Raamattu sekä kaikki tosiseikat opettavat, että meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1).
Raamatun mainitsema lepopäivä ja sunnuntai ovat siis kaksi eri päivää.
Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän varhainen aamu. Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin myöhemmin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta (n. klo 18.oo) ja päättyy perjantai-iltaan.
Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä.
Edellä mainittujen asioiden valossa voimme Jumalan kansana vapautua tässäkin kysymyksessä.
Sinäkin saat vapaasti, puhtaalla omallatunnolla, kieltäytyä ruumiillisesta työstä sapattina. Saat tehdä sen Herran kunniaksi leväten ja Hänen työtään tehden.
Voimme osoittaa rakkautemme Jumalaan tässäkin kysymyksessä kunnioittamalla Hänen asettamaansa viikkojärjestystä.
Mutta ollessamme täynnä Pyhää Henkeä on meillä lepo työtä tehdessämmekin, kaikkina viikon päivinä (jopa sunnuntaina).
”Se on täytetty!”
:
TODELLINEN VAPAUS.
Vastaan ottaessamme Jeesuksen sekä Hänen opetuksensa saamme todellisen vapauden eli sapatin levon kaikkeen työhömmekin.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36).
Vapaina tahdomme myös pysyä. Emme anna uudestaan sitoa itseämme orjuuden ikeeseen (Gal.5:1), lain kahleisiin.
”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).
”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne” (Jes. 30:15).
”Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille” (Joh. 16:13,14).
Herran kansalle,
Weijo Lindroos
Asian lähtökohta on, että jatkuva 24 tunnin lepo joka päivä seitsemänä päivänä viikossa on uuden liiton uskovien sapatti. Tämä on sydämissämme oleva lepotila, jonka saimme tultuamme uskoon. Se on vanhan liiton sapatin täyttymys. Tämä sapatinlepo on se ihana ja autuas uudestisyntyneiden olotila. Jumalan armo kohtasi syntitaakkojen alla huokailevaa. Taakat jäivät Golgatan ristille.
”ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi” (Room. 6:18). Kiitos Jumalalle Hänen armostaan!
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana … Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11).
On selvää, ettei edellisessä ole kysymys viikkosapatista. Kysymys on sydämen lepotilasta Jeesuksessa Kristuksessa. ”On päässyt Hänen lepoonsa.” On saanut levon teoistaan.”
Syntien anteeksi saaminen Jeesuksen veren kautta toi meille tämän oikean levon.
”Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt.11:28).
”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos” (Joh. 6:37).
TARVITSEMME FYYSISTÄKIN LEPOA.
Jumala on antanut meille myös viikoittain toistuvan lepopäivän. Ruumiimme tarvitsee lepoa samoin kuin henkemmekin. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme yhtenä päivänä viikossa. Meidän ei ole pakko levätä, mutta Jumala on nähnyt, että lepopäivä on meille hyväksi.
Meillä on myös vapaus valita alkuperäinen lepopäivä, lauantai, tähän tarkoitukseen. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty. Emme siis joudu "lain alle" lepopäivää viettäessämme kuten jotkut ovat pelänneet. Ennemminkin tulisi pelätä orjuuden alle joutumista sunnuntaivieton kohdalla. Siinähän olemme tekemisissä paavinvallan kanssa. Sunnuntai, auringonpäivä (sunday) on pakanuudesta alkunsa saanut epäjumalanpalveluspäivä.
Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin alun perin levon päiväksi, jo ennen lain antamista, luomistyön muistoksi.
Lepopäivän pitäminen lauantaina ei siis ole lain alla olemista. Me saamme laista vapautettuina levätä lepopäivänä.
Eikö tunnukin oudolta, että eräät tahtovat kieltää uskovia viettämästä lepopäivää lauantaina? - Tämä johtuu useinkin tietämättömyydestä ja väärästä opetuksesta, mutta myös taitamattomien, esim. adventistien lainomaisesta sapattikäskyn opettamisesta. Sunnuntain viettäjiä adventistit sanovat mm. pedon merkin ottajiksi. Senkaltainen epäraitis ja vailla Pyhää Henkeä oleva opetus oikeasta asiastakin saa aikaan vastustusta ja jopa vihaa. ”Laki saa aikaan vihaa” (Room. 4:15).
”Rakkaus rakentaa.”
On hyvä aina pitää mielessä, ettei oikean lepopäivän löytäminen ole pelastava asia. Pelastus on ainoastaan ristin veren ansiossa. ”Uskon kautta Hänen vereensä..” (Room. 3:23-25).
Uudessa Testamentissa ei viikkosapatista paljoakaan mainita. Sapattikiivailijoille onkin ongelmallista, että Paavali kirjoittaa Roomassa oleville pyhille näin:
”Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden..” (Room. 14:5-6). Kun asetamme tämän opetuksen oikeaan yhteyteensä, Roomaan, niin miten käykään lauantaisapatille? Roomalaisethan olivat pakanuudesta kääntyneitä eli tulleet uskoon auringonpäivän eli sunnuntain pyhittäjien joukosta. Jäikö sunnuntai heille lepopäiväksi? -
Onko siis aivan yhden tekevää, mitä päivää vietämme lepopäivänä? Näinhän näyttäisi tapahtuneen alkuseurakunnassa? Asettaisin tähän kuitenkin ison kysymysmerkin?
:
Ehkä viikkosapatti, ainakin juutalaisuudesta kääntyneiden kohdalla, oli itsestään selvyys? Sen vuoksi siitä ei olisi mainintaa Raamatussa? Emme kuitenkaan lähde olettamusten tielle.
Olettamuksia tärkeämpää on se, miten Jumalan Sana opettaa asian. Katsomme Raamattuun:
VIIKKOJÄRJESTYS!
Jumala on luonut viikkojärjestyksen, jota Hän ei vielä tähän mennessä ole muuttanut: ”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä lepopäiviksi), koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1 Moos. 2:2-3).
Nyt siis pitää saada selville, mikä meidän viikon päivistämme on tuo seitsemäs päivä eli sapatti? Se päivä on Jumalan siunaama ja pyhittämä. -
Raamattu sekä kaikki tosiseikat opettavat, että meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1).
Raamatun mainitsema lepopäivä ja sunnuntai ovat siis kaksi eri päivää.
Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän varhainen aamu. Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin myöhemmin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta (n. klo 18.oo) ja päättyy perjantai-iltaan.
Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä.
Edellä mainittujen asioiden valossa voimme Jumalan kansana vapautua tässäkin kysymyksessä.
Sinäkin saat vapaasti, puhtaalla omallatunnolla, kieltäytyä ruumiillisesta työstä sapattina. Saat tehdä sen Herran kunniaksi leväten ja Hänen työtään tehden.
Voimme osoittaa rakkautemme Jumalaan tässäkin kysymyksessä kunnioittamalla Hänen asettamaansa viikkojärjestystä.
Mutta ollessamme täynnä Pyhää Henkeä on meillä lepo työtä tehdessämmekin, kaikkina viikon päivinä (jopa sunnuntaina).
”Se on täytetty!”
:
TODELLINEN VAPAUS.
Vastaan ottaessamme Jeesuksen sekä Hänen opetuksensa saamme todellisen vapauden eli sapatin levon kaikkeen työhömmekin.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36).
Vapaina tahdomme myös pysyä. Emme anna uudestaan sitoa itseämme orjuuden ikeeseen (Gal.5:1), lain kahleisiin.
”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).
”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne” (Jes. 30:15).
”Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä Hän ottaa minun omastani ja julistaa teille” (Joh. 16:13,14).
Herran kansalle,
Weijo Lindroos
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Eikö tunnukin oudolta, että eräät tahtovat kieltää uskovia viettämästä lepopäivää lauantaina?", itseasiassa odotellaan, että keskustelu hivenen nitkahtaisi eteenpäin.
Mutta, älä huoli, 50% kinastelijoista jakaa näkemyksen kanssasi, hyvä saavutus.
Arki odottaa: Pope - Action!
>>Kirjoitat weijo-
>>Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin alun perin levon päiväksi, jo ennen lain antamista, luomistyön muistoksi.
>>1 Moos. 2:2
Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.>Room. 7:6 "mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa"!
´
Kyllä laki on ristillä täytetty viimeistä
piirtoa myöten.
Ja mikäli joku viettää sapattia lain käskyn
mukaan, niin hän on lain, eikä armon alla.
Sellaisen tehtävä on pitää koko laki; koska
"joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää
kaikissa kohdin.." Jaakob.2:10.
Mutta kyllä Israelin kansa vietti lepopäivää
erämaavaelluksellaankin, ennen lain antamista.
2 Moos. 16:22-30 mm. kertoo, miten Jumalan kansa
piti viikkojärjestykseen kuuluvaa lepopäivää jo
ennen kymmenen käskyn lakia, joka annettiin
vasta 2 Moos. 20. luvussa.
Luomistyönsä päätteeksi "Jumala siunasi
seitsemännen päivän (erotti sen muista päivistä)
ja pyhitti sen, koska Hän sinä päivänä lepäsi.."
1 Moos. 2:3.
Jumala pyhitti luomistyönsä muistoksi lauantain,
ja antoi sen meille ihmisille lahjaksi. Silloin
saamme levätä. Se on ilon asia.
Lakisapatti on orjuuden kahle.
Ymmärsitköhän??? Anteeksi, etten osaa asioita
esittää ehkä parhaalla mahdollisella tavalla....
_________________________________
Luuletko sinä että VAIN Jumala lepäsi sapattina? Jumala ei tarvitse lepoa eikä lepopäivää. Ihminen sitä tarvitsi ja tarvitsee edelleen. Jumala antoi sen luomistyönsä valmiiksi saatuaan lahjaksi ihmiselle. Tottakai itsestään selvästi Jumala tarkoitti seitsemännen päivän, joka oli ihmisen ensimmäinen uusi päivä maailmassa, levoksi ihmiselle; muistopäiväksi siitä mitä hän oli juuri valmiiksi saanut. Joka muuta väittää erehtyy pahoin.
Jeesuksen sanojen mukaan laista ei katoa pieninkään piirto ja tuossa laissa käsketään pyhittämään sapatti, joten mitään muutosta ei asiassa ole vielä tapahtunut, sillä maa ja taivas ovat paikallaan. Sitäpaitsi me kristityt olemme Jumalan Israelin kansalaisia, niin meitä koskee myös Jumalan käskyt. Kristitylle ne ovat rakkaat. Rakkaus Jumalaan on että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat.
Se sama päivä joka oli seitsemäs luomisessa, oli sitä myös kun Kristus lepäsi sapatin haudassa, on sama myös tänään. Jumala ei muutu eikä hänen lakinsa ja asetuksensa muutu.
>>Kirjoitat-
>>Luuletko sinä että VAIN Jumala lepäsi sapattina?>Kirjoitat-
>>Sitäpaitsi me kristityt olemme Jumalan Israelin kansalaisia>Kirjoitat-
>>Se sama päivä joka oli seitsemäs luomisessa, oli sitä myös kun Kristus lepäsi sapatin haudassa, on sama myös tänään.>Room. 10:4
"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo".