Alkuvuodesta liikkui villejä huhuja aina lehtijuttuja myöten siitä, miten Suomen talouskasvu olisi ollut vuoden ensimmäisellä kvartaalilla Euroopan suurinta ja OECD-maiden toiseksi suurinta. Uutisankkaa ei korjattu kunnolla ja niin se on jäänyt elämään. Myös toisen kvartaalin kasvua hehkutettiin valheellisin perustein, jos kohta vähän varovaisemmin.
Totuushan on aivan toinen. Vuoden ensimmäisellä kvartaalilla Suomen talouskasvu oli Euroopan kuudenneksi nopeinta. Ei huono sekään, mutta kaukana kuitenkin siitä kirkkaimmasta kärjestä.
Toisella kvartaalilla tuli tussahdus, kuten tiedossa oli (vaikka hallituspuolueiden koneisto muuta väitti). Jäätiin kauas Euroopan keskiarvon alalpuolelle.
Tämä on kuitenkin paljastanut kiinnostavan ilmiön; talouskasvu on niin kaivattu asia, että kuukausia vanhaan virheelliseen väitteeseen yhä ripustaudutaan ja hoetaan totuutena. Ei ole kiva korjata käsityksiään ja huomata, että taas puhuttiin puppua ja väitettiin epätotuuksia.
Totuushan on aivan toinen. Vuoden ensimmäisellä kvartaalilla Suomen talouskasvu oli Euroopan kuudenneksi nopeinta. Ei huono sekään, mutta kaukana kuitenkin siitä kirkkaimmasta kärjestä.
Toisella kvartaalilla tuli tussahdus, kuten tiedossa oli (vaikka hallituspuolueiden koneisto muuta väitti). Jäätiin kauas Euroopan keskiarvon alalpuolelle.
Tämä on kuitenkin paljastanut kiinnostavan ilmiön; talouskasvu on niin kaivattu asia, että kuukausia vanhaan virheelliseen väitteeseen yhä ripustaudutaan ja hoetaan totuutena. Ei ole kiva korjata käsityksiään ja huomata, että taas puhuttiin puppua ja väitettiin epätotuuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hiljaista on pidellyt lehdissä totuuden kanssa. Eikö oikeistomedialle sovi kertoa, mitenkä se tilanne lopulta oli? Parempi, että kansa luulee olematonta huippukasvua ja kiittelee sen torpannutta hallitusta?