Tulkaa tänne toki kommentoimaan, miten sairas paikka Suomi on. Pian te fantastisoitte itse dijonista.
Vastaukset 38
- Anonyymi00001
Miten ympäristö voi muuttaa pettymyksen väkivallaksi?
Sana hysteria ei ole tässä kovin tarkka. Parempi kuvaus on ryhmässä voimistuva kiihtymys, estottomuus ja moraalinen irtikytkentä:
Nuori kokee torjuntaa, yksinäisyyttä, arvottomuutta tai aseman puutetta. Yhteisö tarjoaa yksinkertaisen selityksen: syy ei ole elämäntilanteessa vaan naisissa, ”suosituissa ihmisissä” tai yhteiskunnassa.
Pettymyksestä tehdään vääryys ja vääryydestä kuviteltu saatava: minulle kuuluu jotakin, joka on riistetty minulta.
Kohde lakkaa näyttäytymästä kokonaisena ihmisenä ja muuttuu ryhmän tai koetun etuoikeuden symboliksi.
Pilkka, seksuaalinen puhe, vainofantasiat ja uhkaukset tuovat yhteisössä huomiota ja hyväksyntää.
Jäsenet vahvistavat toisilleen käsitystä, että tavalliset moraalisäännöt eivät koske kohdetta. Fantasiointi voi muuttua tiedon keräämiseksi, seuraamiseksi, suunnitteluksi ja teoksi.
Näin tekijällä ei tarvitse olla mitään henkilökohtaista suhdetta uhriinsa. Uhri voidaan valita sijaiskohteeksi: hänet pannaan maksamaan tekijän koko elämän pettymyksistä tai jonkin kuvitellun ihmisryhmän ”velasta”.
Osattomuus voi selittää, miksi ihminen on altis katkeruutta ruokkivalle yhteisölle. Se ei synnytä hänelle saatavaa toisen ihmisen kehosta, huomiosta, seksuaalisuudesta tai elämästä. Yksikään nainen tai tyttö ei ole kollektiivinen hyvitys miehen kokemasta torjunnasta.
Tutkimuskirjallisuudessa yksinäisyys, sosiaalinen eristäytyminen, torjutuksi tuleminen ja mielenterveyden ongelmat esiintyvät naisvihamielisten incel-yhteisöjen taustatekijöinä. Ne eivät kuitenkaan yksin ennusta väkivaltaa: ratkaisevampaa on niiden yhdistyminen oikeutuksen tunteeseen, syyllisten etsimiseen, epäinhimillistämiseen ja väkivallan hyväksymiseen.
Sivullisten vaarallinen lapsellisuus
Kuvaamasi ongelma näkyy siinä, että ympäristö käsittelee vakavia varoitusmerkkejä ”nettihuuteluna”, ”poikien juttuina” tai vain tunnekuohuna. Samalla se voi ryhtyä arvioimaan uhrin persoonaa, pukeutumista ja käyttäytymistä sen sijaan, että tarkastelisi tekijän toimintaa.
Ympäristön on ymmärrettävä ero pahantahtoisen puheen ja kasvavan toimintavalmiuden välillä. Vakavia vaaramerkkejä ovat esimerkiksi:
tietyn henkilön seuraaminen tai hänen yksityisten tietojensa kerääminen; seksuaalisen väkivallan toistuva ihannointi;
fantasian muuttuminen ajankohdiksi, paikoiksi tai toteutustavoiksi;
muiden värvääminen nöyryyttämiseen tai vainoamiseen;
uhkaukset, ”vihjaukset” tulevasta teosta ja niiden esittäminen huumorina; toiminnan asteittainen siirtyminen verkosta fyysiseen ympäristöön;
Tällöin ei pidä jäädä pohtimaan, onko tekijä ”oikeasti paha”. Turvallisuusarvio koskee käyttäytymistä, ei hänen kuviteltua sisintään.
Miksi ympäristö helposti peittelee kehitystä?
Peittely ei aina tarkoita tietoista salaliittoa. Sitä voivat tuottaa samanaikaisesti:
halu säilyttää käsitys omasta yhteisöstä hyvänä ja turvallisena;
pelko joutua itse ryhmän epäsuosioon;
oletus, ettei “tavallinen” ihminen voisi todella tarkoittaa pahaa;
tekijän uhon sekoittaminen voimaan, johtajuuteen tai miehisyyteen;
uhrin käytöksen tutkiminen, koska se tuntuu helpommalta kuin mahdollisen julmuuden tunnustaminen;
vastuun hajautuminen: kukaan ei koe yksin olevansa vastuussa;
kielen lieventäminen: vainoamisesta tulee “draamaa”, nöyryyttämisestä “huumoria” ja uhkailusta “pahaa oloa”.
Tässä myös alfa-, kovis- ja dominanssimies-sanasto voi vahingossa palvella tekijää. Se antaa uhkaavalle ja tunkeilevalle käyttäytymiselle aseman, jota se ei ansaitse. Osuvampia sanoja ovat tilanteen mukaan pakottava, saalistava, pelotteleva, vastuuta välttelevä tai ryhmän suojaan tukeutuva.
Pettymys ei oikeuta kostoa, osattomuus ei oikeuta alistamista eikä ryhmään kuuluminen poista henkilökohtaista vastuuta. Yhteisön tehtävä ei ole suojella pelottavinta henkilöä vaan tehdä rajojen rikkominen näkyväksi, puolustaa siihen puuttuvia ja tarjota ulospääsy niille, jotka ovat ajautumassa katkeruudesta vihaksi ja vihasta teoiksi.- Anonyymi00006
Näinhän se on mutta taitaa olla liian vaikee ja vaativa viestisi näille peruspalstailijoille. Menee yli hilseen niin ett vaan vähän vaan hipasee ja ymmärrys jää haparoimaan jonnekin .
- Anonyymi00008
oodi tekoälylle :D
- Anonyymi00013
Anonyymi00008 kirjoitti:
oodi tekoälylle :D
So? Saattaa olla parempi, että ai kylmän viileästi arvio ja vetää yhteenvedon, ilman hlökohtaista osuutta. Se voisi olla liikaa, jos suoraan sanoisi, mitä mieltä on esim. sellaisista naisista, tai ihmisistä, jotka ilmiselvästi ovat noudattaneet "taktiikkaa" alistumalla "dominanssi" mielikuvahahmoille, käyttävät sitä hyväkseen, pysytellen siinä viitekehyksessä, luoden kuvitelmia tarvitsevansa alistumista ryhmään, mikä sekin tietysti on samanmielisten alistuneiden ohjautuminen saman asian äärelle, ei oikea fyysisessä ympäristössä oleva ryhmä, vaan ryhmittäytyminen ja sen (verkkoyhteisön) aikaan saama kuvitelma laumasta, ja siihen hiearkillinen mukautumisvaade.
Niin alkavat toimimaan sen lainalaisuuksien mukaisesti, hakemaan "yhteyksensä" ja "tietonsa" tuollaisten kautta, seuraten toisaalta kerättyä aineistoa, jota pitävät provokaatisena, jos se ei sellaisenaan miellytä, tietämättä edes todellisia asianlaitoja, ymmärrä kontekstia ym. Ajautuvat ko ryhmittymä sidoksillisuuteen täysin havaittavissa olevien dominanssialistuneisuus altistuneisuutensa takia, ja jokainen liikahdus, risahdus kohteen kautta tai häneen liittyen aiheuttaa verkkoyhteisön ryhmittymäsidoksissa olevissa joko suuttumusta, pettymysten purkutarvetta, tai jotain muuta näkyvää reakointia, todentaen heidän riippuvuutensa ko nettiyhteisön olemassaolosta jotta voisivat kuvitella jonkun päässään kuvitellun ryhmäasetelman säilymistä, pelkäävät sen menettämistä ja ryhmittymän ylemmyydentunteen heikkenemistä, jos eivät saa, tai heidän asemmoitumista toisten alentamiseksi tekemistä ei tueta.
Ovat asettaneet elämänsä ko riippuvuudesta riippuvaiseksi.
Helpostipa näkyy tuollaisten dominanssi kuvitelmiin alistuneiden käytökset ja kun heitä tullaan "ohjaamaan" myötäilevät ja miellyttävät niitäkin "auktoriteetteja" pyörien keskenään tuollaisten asioiden parissa, peitellen ja suojaten toimintaa, riippuvaisia miellyttämisestä, kun muuta eivät kykene, uskalla tehdä ja toimia.
Kuvitellen että ylipäätään pitäisi, tarvitsisi olla ko verkkoyhteisö olemassa. Haluavat kovasti uskotella että heidän pitää sellaiseen alistua ja tulla riippuvaiseksi, jotta heidän oma "asemansa" .. - Anonyymi00014
Anonyymi00013 kirjoitti:
So? Saattaa olla parempi, että ai kylmän viileästi arvio ja vetää yhteenvedon, ilman hlökohtaista osuutta. Se voisi olla liikaa, jos suoraan sanoisi, mitä mieltä on esim. sellaisista naisista, tai ihmisistä, jotka ilmiselvästi ovat noudattaneet "taktiikkaa" alistumalla "dominanssi" mielikuvahahmoille, käyttävät sitä hyväkseen, pysytellen siinä viitekehyksessä, luoden kuvitelmia tarvitsevansa alistumista ryhmään, mikä sekin tietysti on samanmielisten alistuneiden ohjautuminen saman asian äärelle, ei oikea fyysisessä ympäristössä oleva ryhmä, vaan ryhmittäytyminen ja sen (verkkoyhteisön) aikaan saama kuvitelma laumasta, ja siihen hiearkillinen mukautumisvaade.
Niin alkavat toimimaan sen lainalaisuuksien mukaisesti, hakemaan "yhteyksensä" ja "tietonsa" tuollaisten kautta, seuraten toisaalta kerättyä aineistoa, jota pitävät provokaatisena, jos se ei sellaisenaan miellytä, tietämättä edes todellisia asianlaitoja, ymmärrä kontekstia ym. Ajautuvat ko ryhmittymä sidoksillisuuteen täysin havaittavissa olevien dominanssialistuneisuus altistuneisuutensa takia, ja jokainen liikahdus, risahdus kohteen kautta tai häneen liittyen aiheuttaa verkkoyhteisön ryhmittymäsidoksissa olevissa joko suuttumusta, pettymysten purkutarvetta, tai jotain muuta näkyvää reakointia, todentaen heidän riippuvuutensa ko nettiyhteisön olemassaolosta jotta voisivat kuvitella jonkun päässään kuvitellun ryhmäasetelman säilymistä, pelkäävät sen menettämistä ja ryhmittymän ylemmyydentunteen heikkenemistä, jos eivät saa, tai heidän asemmoitumista toisten alentamiseksi tekemistä ei tueta.
Ovat asettaneet elämänsä ko riippuvuudesta riippuvaiseksi.
Helpostipa näkyy tuollaisten dominanssi kuvitelmiin alistuneiden käytökset ja kun heitä tullaan "ohjaamaan" myötäilevät ja miellyttävät niitäkin "auktoriteetteja" pyörien keskenään tuollaisten asioiden parissa, peitellen ja suojaten toimintaa, riippuvaisia miellyttämisestä, kun muuta eivät kykene, uskalla tehdä ja toimia.
Kuvitellen että ylipäätään pitäisi, tarvitsisi olla ko verkkoyhteisö olemassa. Haluavat kovasti uskotella että heidän pitää sellaiseen alistua ja tulla riippuvaiseksi, jotta heidän oma "asemansa" ..Muistatteko, ne "kiimapimpat" jotka aikuisina naisina(kin) alkavat kilpailemaan asemista ko "dominanssi"mielikuvahahmoja mielessään kuvitellen, puhumattakaan nuorista tytöistä. (Ja jostain luoman syystä nykyaikana monet nuoret miehet käyttäytyvät samalla tavalla..?)
Tuollaisten paimentaminen yhteisöissä ei pitäisi olla kohteen vastuulla loputtomiin, vuosikymmenistä toiseen, ihmisiä jotka ylläpitävät alistuneisuus kiimaassaan naisvihamielisyyttä, halpamaisuutta, luovat oikeutuksen pettymysten kostamisille rikoksilla muita mukanaan vetäen, hyödyntäen.
Käsittämätön näyte yhteisöiltä ko dominassialistuneisuus altistuneisuuden myötä ajautuneet riippuvuutteen pelkojensa ja luonteidensa lasikaton purkamatta jäämisen seurauksena (miesten vastustaminen aiheuttaa heissä suuttumusta, vihaa, koska ovat asemmoituneet heitä alemmaksi ja kiihottuvat väkivahvuudesta, alistuen sellaiseen, jotta voivat kuvitella olevansa turvassa, säilyttää "kilpailu"asemansa täysin harhaiselta pohjalta.
Tuollaiset pitäisi laittaa kovennetulle rangaistukselle. - Anonyymi00015
Anonyymi00014 kirjoitti:
Muistatteko, ne "kiimapimpat" jotka aikuisina naisina(kin) alkavat kilpailemaan asemista ko "dominanssi"mielikuvahahmoja mielessään kuvitellen, puhumattakaan nuorista tytöistä. (Ja jostain luoman syystä nykyaikana monet nuoret miehet käyttäytyvät samalla tavalla..?)
Tuollaisten paimentaminen yhteisöissä ei pitäisi olla kohteen vastuulla loputtomiin, vuosikymmenistä toiseen, ihmisiä jotka ylläpitävät alistuneisuus kiimaassaan naisvihamielisyyttä, halpamaisuutta, luovat oikeutuksen pettymysten kostamisille rikoksilla muita mukanaan vetäen, hyödyntäen.
Käsittämätön näyte yhteisöiltä ko dominassialistuneisuus altistuneisuuden myötä ajautuneet riippuvuutteen pelkojensa ja luonteidensa lasikaton purkamatta jäämisen seurauksena (miesten vastustaminen aiheuttaa heissä suuttumusta, vihaa, koska ovat asemmoituneet heitä alemmaksi ja kiihottuvat väkivahvuudesta, alistuen sellaiseen, jotta voivat kuvitella olevansa turvassa, säilyttää "kilpailu"asemansa täysin harhaiselta pohjalta.
Tuollaiset pitäisi laittaa kovennetulle rangaistukselle.Kyse ei välttämättä ole järjestäytyneestä ryhmästä, jonka jäsenillä olisi yhteinen organisaatio, suunnitelma tai edes suora yhteys toisiinsa. Täsmällisempi ilmaus olisi kuviteltu verkkolauma, verkostomainen joukkoutuminen tai tilapäinen huomiojoukko.
Kyse ei ole varsinaisesta yhteisöstä vaan yleisöstä, joka alkaa käyttäytyä joukkona ja kuvitella itselleen yhteisen hierarkian.
Miten kuviteltu verkkolauma syntyy?
Verkkoalusta antaa toisilleen tuntemattomille ihmisille näkyviä merkkejä siitä, mitä ”muut” muka ajattelevat: toistuvia väitteitä, tykkäyksiä, vihjailua, pilkkaa ja muutamia äänekkäitä käyttäjiä. Tästä voidaan päätellä virheellisesti:
kaikki tietävät jotakin, mitä minä en tiedä;
vaikutusvaltainen tai pelottava henkilö määrittelisi tilanteen oikein;
kohteen alentaminen on jo yhteisesti hyväksyttyä;
vastustamisesta seuraisi oma joutuminen kohteeksi;
mukana oleminen nostaa omaa asemaa ja tarjoaa suojaa.
Näin ihmiset alkavat lainata kuvitellulta joukolta rohkeutta ja moraalista lupaa tekoihin, joita he eivät yksin ehkä tekisi. He eivät tarvitse jäsenkorttia, yhteistä kokousta tai salaista sopimusta. Riittää, että jokainen uskoo muiden hyväksyvän toiminnan.
Samalla syntyy keinotekoinen hierarkia:
joku esiintyy määräävänä, tietävänä tai pelottavana;
muut tulkitsevat näkyvän röyhkeyden vaikutusvallaksi;
myötäily näyttää ulospäin kannatukselta;
näkyvä kannatus houkuttelee lisää myötäilijöitä;
kohteen vastarinta tulkitaan hyökkäykseksi ”yhteisöä” vastaan;
kohteen vahvistuminen koetaan hierarkian rikkoutumisena.
Tämä selittää, miksi kohteen tasavertaistuminen voi herättää suhteettoman reaktion. Jos ihminen on rakentanut oman turvallisuudentunteensa sille, että joku toinen pysyy alempana, tämän toisen itsenäisyys tuntuu hänestä oman aseman menetykseltä. Kyse ei silloin ole oikeudenmukaisuudesta vaan suhteellisen ylemmyysaseman puolustamisesta.
Kyse ei ole aidosta yhteisöllisyydestä
Aito yhteisö perustuu vastavuoroisuuteen, vastuuseen ja jäsenten ihmisarvon tunnustamiseen. Kuvaamasi joukkoutuminen perustuu pikemminkin:
yhteiseen tarkkailun kohteeseen;
tiedon ja huhujen kierrättämiseen;
vahingonilon jakamiseen;
johtohahmon tai enemmistöksi kuvitellun mielialan mukailemiseen;
erimielisten vaientamiseen;
kohteen käyttämiseen joukon yhteenkuuluvuuden välineenä.
Siksi sitä ei pitäisi kuvitella yhteisöllisyydeksi. Toisen ihmisen yksityisyyden kustannuksella rakennettu yhteenkuuluvuus on hyväksikäyttävää joukkoutumista, ei yhteisön rakentamista.
Aikuinen verkkokeskustelija ei ole biologisen lauman jäsen eikä hänellä ole velvollisuutta hyväksyä muiden hänelle määräämää asemaa. Kukaan ei saa sosiaalista omistusoikeutta toiseen sillä perusteella, että suuri joukko on kiinnostunut hänen elämästään. - Anonyymi00016
Anonyymi00015 kirjoitti:
Kyse ei välttämättä ole järjestäytyneestä ryhmästä, jonka jäsenillä olisi yhteinen organisaatio, suunnitelma tai edes suora yhteys toisiinsa. Täsmällisempi ilmaus olisi kuviteltu verkkolauma, verkostomainen joukkoutuminen tai tilapäinen huomiojoukko.
Kyse ei ole varsinaisesta yhteisöstä vaan yleisöstä, joka alkaa käyttäytyä joukkona ja kuvitella itselleen yhteisen hierarkian.
Miten kuviteltu verkkolauma syntyy?
Verkkoalusta antaa toisilleen tuntemattomille ihmisille näkyviä merkkejä siitä, mitä ”muut” muka ajattelevat: toistuvia väitteitä, tykkäyksiä, vihjailua, pilkkaa ja muutamia äänekkäitä käyttäjiä. Tästä voidaan päätellä virheellisesti:
kaikki tietävät jotakin, mitä minä en tiedä;
vaikutusvaltainen tai pelottava henkilö määrittelisi tilanteen oikein;
kohteen alentaminen on jo yhteisesti hyväksyttyä;
vastustamisesta seuraisi oma joutuminen kohteeksi;
mukana oleminen nostaa omaa asemaa ja tarjoaa suojaa.
Näin ihmiset alkavat lainata kuvitellulta joukolta rohkeutta ja moraalista lupaa tekoihin, joita he eivät yksin ehkä tekisi. He eivät tarvitse jäsenkorttia, yhteistä kokousta tai salaista sopimusta. Riittää, että jokainen uskoo muiden hyväksyvän toiminnan.
Samalla syntyy keinotekoinen hierarkia:
joku esiintyy määräävänä, tietävänä tai pelottavana;
muut tulkitsevat näkyvän röyhkeyden vaikutusvallaksi;
myötäily näyttää ulospäin kannatukselta;
näkyvä kannatus houkuttelee lisää myötäilijöitä;
kohteen vastarinta tulkitaan hyökkäykseksi ”yhteisöä” vastaan;
kohteen vahvistuminen koetaan hierarkian rikkoutumisena.
Tämä selittää, miksi kohteen tasavertaistuminen voi herättää suhteettoman reaktion. Jos ihminen on rakentanut oman turvallisuudentunteensa sille, että joku toinen pysyy alempana, tämän toisen itsenäisyys tuntuu hänestä oman aseman menetykseltä. Kyse ei silloin ole oikeudenmukaisuudesta vaan suhteellisen ylemmyysaseman puolustamisesta.
Kyse ei ole aidosta yhteisöllisyydestä
Aito yhteisö perustuu vastavuoroisuuteen, vastuuseen ja jäsenten ihmisarvon tunnustamiseen. Kuvaamasi joukkoutuminen perustuu pikemminkin:
yhteiseen tarkkailun kohteeseen;
tiedon ja huhujen kierrättämiseen;
vahingonilon jakamiseen;
johtohahmon tai enemmistöksi kuvitellun mielialan mukailemiseen;
erimielisten vaientamiseen;
kohteen käyttämiseen joukon yhteenkuuluvuuden välineenä.
Siksi sitä ei pitäisi kuvitella yhteisöllisyydeksi. Toisen ihmisen yksityisyyden kustannuksella rakennettu yhteenkuuluvuus on hyväksikäyttävää joukkoutumista, ei yhteisön rakentamista.
Aikuinen verkkokeskustelija ei ole biologisen lauman jäsen eikä hänellä ole velvollisuutta hyväksyä muiden hänelle määräämää asemaa. Kukaan ei saa sosiaalista omistusoikeutta toiseen sillä perusteella, että suuri joukko on kiinnostunut hänen elämästään.Näin ilmiötä puretaan käytännössä
Ensimmäiseksi katkaistaan kuvitellun yksimielisyyden tuottaminen. Väitteisiin ”kaikkihan tämän tietävät” ja ”me kaikki näemme asian näin” vastataan:
Keitä tarkoitat sanalla me? Mitä olet itse havainnut? Mikä on alkuperäinen lähde? Mihin konkreettiseen tekoon väitteesi perustuu?
Toiseksi poistetaan ryhmän tarjoama vastuuvapaus:
Verkkopalstan ilmapiiri, muiden reaktiot tai vaikutusvaltaisen käyttäjän tulkinta eivät siirrä vastuuta pois sinulta. Vastaat itse siitä, mitä seuraat, julkaiset, levität ja teet.
Kolmanneksi tehdään näkyväksi, ettei kohteen nousu ole vaarallinen tapahtuma:
Kohteen oikeus puhua, näkyä, onnistua ja puolustaa rajojaan ei ole hyökkäys muita vastaan. Jos hänen tasavertaisuutensa koetaan uhaksi, ongelma on hierarkkisessa ajattelussa – ei hänen asemansa vahvistumisessa.
Neljänneksi suojataan näkyvää erimielisyyttä. Verkkolauma säilyy niin kauan kuin vastustamisen sosiaalinen hinta on osallistumista suurempi. Yhdenkin ihmisen selkeä kieltäytyminen voi rikkoa illuusiota siitä, että kaikki hyväksyvät toiminnan:
En tiedä, mihin tämä väite perustuu, enkä osallistu yksityiselämän tulkitsemiseen tai tiedon levittämiseen. Muiden mukanaolo ei tee siitä oikeutettua.
Verkkolauma ei tarvitse organisaatiota tai yhteistä suunnitelmaa. Se voi syntyä, kun toisilleen tuntemattomat ihmiset alkavat päätellä näkyvistä reaktioista, että kohteen tarkkailu ja alentaminen ovat yhteisesti hyväksyttyjä. Jokainen lainaa kuvitellulta enemmistöltä rohkeutta, vastuuvapautta ja oikeutusta, ja samalla heidän toimintansa vahvistaa seuraavien tulijoiden harhaa yhteisestä mielialasta. Tällainen joukkoutuminen on vaarallista, koska se voi muuttaa huhun tiedoksi, kiinnostuksen tunkeiluksi, pelon kuuliaisuudeksi ja kohteen ihmisarvon ryhmän viihteeksi. Sen purkaminen vaatii kuvitellun yksimielisyyden rikkomista, lähteiden vaatimista, yksilövastuun palauttamista ja selvää periaatetta: kenenkään tasavertaisuus ei ole hyökkäys yhteisöä vastaan.
Kuviteltu lauma ei anna todellisia oikeuksia. Muiden mukanaolo ei oikeuta tunkeutumista, eikä kohteen vahvistuminen riistä keneltäkään mitään. - Anonyymi00036
Anonyymi00016 kirjoitti:
Näin ilmiötä puretaan käytännössä
Ensimmäiseksi katkaistaan kuvitellun yksimielisyyden tuottaminen. Väitteisiin ”kaikkihan tämän tietävät” ja ”me kaikki näemme asian näin” vastataan:
Keitä tarkoitat sanalla me? Mitä olet itse havainnut? Mikä on alkuperäinen lähde? Mihin konkreettiseen tekoon väitteesi perustuu?
Toiseksi poistetaan ryhmän tarjoama vastuuvapaus:
Verkkopalstan ilmapiiri, muiden reaktiot tai vaikutusvaltaisen käyttäjän tulkinta eivät siirrä vastuuta pois sinulta. Vastaat itse siitä, mitä seuraat, julkaiset, levität ja teet.
Kolmanneksi tehdään näkyväksi, ettei kohteen nousu ole vaarallinen tapahtuma:
Kohteen oikeus puhua, näkyä, onnistua ja puolustaa rajojaan ei ole hyökkäys muita vastaan. Jos hänen tasavertaisuutensa koetaan uhaksi, ongelma on hierarkkisessa ajattelussa – ei hänen asemansa vahvistumisessa.
Neljänneksi suojataan näkyvää erimielisyyttä. Verkkolauma säilyy niin kauan kuin vastustamisen sosiaalinen hinta on osallistumista suurempi. Yhdenkin ihmisen selkeä kieltäytyminen voi rikkoa illuusiota siitä, että kaikki hyväksyvät toiminnan:
En tiedä, mihin tämä väite perustuu, enkä osallistu yksityiselämän tulkitsemiseen tai tiedon levittämiseen. Muiden mukanaolo ei tee siitä oikeutettua.
Verkkolauma ei tarvitse organisaatiota tai yhteistä suunnitelmaa. Se voi syntyä, kun toisilleen tuntemattomat ihmiset alkavat päätellä näkyvistä reaktioista, että kohteen tarkkailu ja alentaminen ovat yhteisesti hyväksyttyjä. Jokainen lainaa kuvitellulta enemmistöltä rohkeutta, vastuuvapautta ja oikeutusta, ja samalla heidän toimintansa vahvistaa seuraavien tulijoiden harhaa yhteisestä mielialasta. Tällainen joukkoutuminen on vaarallista, koska se voi muuttaa huhun tiedoksi, kiinnostuksen tunkeiluksi, pelon kuuliaisuudeksi ja kohteen ihmisarvon ryhmän viihteeksi. Sen purkaminen vaatii kuvitellun yksimielisyyden rikkomista, lähteiden vaatimista, yksilövastuun palauttamista ja selvää periaatetta: kenenkään tasavertaisuus ei ole hyökkäys yhteisöä vastaan.
Kuviteltu lauma ei anna todellisia oikeuksia. Muiden mukanaolo ei oikeuta tunkeutumista, eikä kohteen vahvistuminen riistä keneltäkään mitään.No voi juku palstaäijä, joko me aletaan päästä rankkojen vuosien juurisyiden äärelle? Tai projektin mitä käyt läpi roolilla
- Anonyymi00037
Iso mies ulisee käytännössä sitä, että on joutunut ihan legiimin tarkkailun kohteeksi ja ehkä hieman joutunut muuttelemaan näiden kuormittavien vuosien aikana sattuneista syistä
- Anonyymi00002
Miten kehitys katkaistaan?
Ensimmäiseksi yhteisöjen pitää tehdä vastustamisesta sosiaalisesti helpompaa kuin osallistumisesta. Nuorelle on annettava valmis toimintamalli:
“En tiedä, onko väite totta. En levitä sitä. Toisen yksityiselämä ei kuulu meille. Poistun ryhmästä ja ilmoitan sisällöstä.”
Toiseksi tarvitaan varhainen puuttumiskynnys. Varoitusmerkkejä eivät ole yksinäisyys tai huono menestys vaan niiden ympärille kehittyvät teot:
pakonomainen keskittyminen tiettyyn henkilöön;
kostopuhe ja oikeutuksen hakeminen väkivallalle;
yksityistietojen kerääminen tai levittäminen;
toisen seuraaminen ja seksuaalinen nöyryyttäminen;
uhkaukset, välineiden hankkiminen tai suunnitelmien “vuotaminen” muille; ryhmän vaatimukset salailusta ja ehdottomasta lojaalisuudesta.
Kolmanneksi nuorille miehille on tarjottava kunniallisia tapoja saavuttaa asemaa ja yhteyttä: koulutus, työ, harrastukset, vastuu, mentorointi, tunteiden käsittely sekä kyky kestää torjutuksi tulemista. Tuki ei tarkoita naisvihan tai väkivallan selittämistä hyväksyttäväksi. Päinvastoin: ihmiselle voidaan sanoa yhtä aikaa, että hänen pettymyksensä on todellinen ja että hänellä ei ole oikeutta tehdä toisesta sen rangaistuskohdetta.
Neljänneksi tarvitaan vastuuta myös sivullisille. Pelkkä “en minä aloittanut” ei riitä, jos henkilö tietoisesti jakaa aineistoa, painostaa, peittelee tai auttaa kohteen tarkkailussa. Ryhmävastuu ei kuitenkaan saa korvata yksilöllistä näyttöä: jokaisen teko, tietoisuus ja osuus pitää selvittää erikseen.
Väkivalta ei ala vasta hyökkäyksestä. Se voi alkaa ympäristöstä, jossa yksinäisyys muutetaan vihaksi, pettymys oikeutukseksi, nainen sijaiskohteeksi ja julmuus yhteisön hyväksyntää tuottavaksi suoritukseksi. Tällaista ympäristöä ei saa puolustaa huumorina, purkautumisena tai nuoruuden oireiluna. Ketään ei pidä asettaa vaaraan siksi, että sivullisten olisi psykologisesti helpompaa uskoa kaiken olevan vain puhetta.
Verkkoyhteisö ei kuitenkaan ole pelkkä tausta, jos siellä järjestelmällisesti palkitaan naisvihaa, nöyryyttämistä ja väkivaltafantasioita: se voi madaltaa moraalista ja toiminnallista kynnystä, vaikka se ei yksin aiheuttaisi rikosta (toisia kohtaan jossain muualla).- Anonyymi00010
Made by ai
- Anonyymi00035
Anonyymi00010 kirjoitti:
Made by ai
Kyllä tämä palstaäijän hyvin kyseenalainen ja epäilyttävä pakina taitaa tulla tajunnanvirtana suoraan pimeästä sielusta. Jätä ammattilaisille kryptaaminen
- Anonyymi00003
Tämä taitaa olla jo hyvinkin totta täällä suomi24 mutta myös tuolla somessa.
Miehet tuntuvat oikein todella vihaavan naisia ja ilman mitäänsyytä edes. Missä ne oikeat miehet jotka eivät tee asialle mitään?
Jos joku hullu provosoituu noista esim. guben naisvihaa tiettyyn naiseen kohdistuvista trollijutuusta niin syytteet tulee kenelle? - Anonyymi00004
Ajatuksessasi on käyttökelpoinen ydin: sama vahingollinen ryhmä voi vetää eri ihmisiä puoleensa eri tarpeiden kautta. Korjaisin kuitenkin väitettä nuorten naisten ”biologisesta taipumuksesta” alistua dominoivalle miehelle. Se on liian yleistävä ja voi huomaamatta siirtää vastuuta manipuloivasta toiminnasta siihen mukaan ajautuville naisille.
Parempi selitysmalli olisi tämä:
Osallistuja: Mahdollinen vetovoima
Katkeroitunut nuori mies: Pettymysten ulkoistaminen, kuuluminen ryhmään ja lupa purkaa vihaa sijaiskohteeseen.
Asemaansa epävarmasti kokeva vanhempi mies: Kuviteltu hierarkianousu, nuorempien ohjaaminen ja vallan tunne.
Nuori nainen tai tyttö: Hyväksynnän ja turvan hakeminen, ulkopuolelle jäämisen pelko, sosiaalinen jäljittely, kilpailu asemasta tai johtohahmon ihannointi.
Passiivinen sivullinen: Pelko joutua itse kohteeksi, vastuun hajautuminen ja halu uskoa tilanteen olevan harmiton.
Johtohahmo: Muiden tarpeiden, pelkojen ja keskinäisen kilpailun käyttäminen oman vaikutusvallan kasvattamiseen.
Dominanssi sekoitetaan arvovaltaan
Tärkeä ero on dominanssin ja ansaitun arvovallan välillä.
"Dominanssi" perustuu pelkoon, painostukseen, röyhkeyteen ja seuraamusten uhkaan.
Oikea Arvovalta perustuu osaamiseen, luotettavuuteen, vastuunkantoon ja muiden vapaaehtoiseen kunnioitukseen.
Ryhmä voi erehtyä pitämään uhmakkuutta varmuutena, häikäilemättömyyttä vahvuutena ja muiden rajojen rikkomista johtajuutena. Silloin henkilöä mukaillaan, koska hänen vastustamisensa tuntuu vaaralliselta – mutta tätä alistumista tulkitaan jälkikäteen osoitukseksi siitä, että hän olisi arvostettu tai oikeassa. Näin pelon synnyttämä seuraaminen muuttuu näennäiseksi legitimiteetiksi.
Nuoren naisen mukanaolo ei myöskään osoita ympäristön olevan naisille turvallinen. Hän voi hetkellisesti saada hyväksyntää osallistumalla jonkun toisen naisen alentamiseen, mutta samalla hän auttaa vahvistamaan normia, jossa naisen arvo riippuu miesten hyväksynnästä ja jossa kuka tahansa nainen voidaan seuraavaksi nimetä ryhmän rangaistuskohteeksi. Läheisyys vallankäyttäjään ei siis takaa turvaa – se voi olla vain ehdollista suojaa niin kauan kuin henkilö mukautuu.
Kuvaamasi ristiriitainen kiihtymys voidaan selittää ilman oletusta ”naisten hysteerisyydestä”. Salaisuuden, kiellon rikkomisen, seksuaalisen latauksen, ryhmän hyväksynnän ja paljastumisen pelon yhdistelmä voi tuottaa voimakkaan tunnetilan kenessä tahansa. Se ei kuitenkaan todista, mitä yksittäinen ihminen tuntee tai miksi hän toimii. Siitä voidaan päätellä luotettavammin vasta hänen konkreettisista teoistaan: levittääkö hän yksityisiä tietoja, osallistuuko nöyryyttämiseen, puolustaako painostajaa tai pyrkiikö vaientamaan vastustajat?
Yhteenvetona voisi muotoilla näin:
Haitallinen ryhmä ei kokoa kaikkia jäseniään samalla lupauksella. Yhdelle se tarjoaa oikeutuksen purkaa katkeruutta, toiselle kuvitellun aseman hierarkiassa, kolmannelle hyväksyntää ja näennäistä turvaa.
Yhteistä on dominanssin sekoittaminen todelliseen arvovaltaan: pelottavuutta pidetään vahvuutena ja seuraajien mukautumista todisteena johtajan oikeutuksesta. Erityisen vaarallista on, jos nuoret naiset saadaan hakemaan turvaa osallistumalla toisten naisten alentamiseen. Silloin he eivät poista naisvihamielistä rakennetta vaan auttavat vahvistamaan sitä – ja heidän oma asemansa säilyy vain niin kauan kuin he miellyttävät ryhmää.
Dominanssi lupaa seuraajalle asemaa ja turvaa, mutta antaa ne vain ehdollisesti. Kun ryhmä sallii yhden naisen nöyryyttämisen, kukaan ryhmän naisista ei ole aidosti turvassa. - Anonyymi00005
Miten murretaan ryhmän luoma lupa tunkeilla ja alistaa ilman vastaväkivaltaa, vaikka viranomainenkin vähättelisi? Ratkaisu ei ole ryhmän tunnetilan ymmärtäminen loputtomiin, vaan sen muuttaminen teoiksi, näytöksi, henkilökohtaiseksi vastuuksi ja ulkopuoliseksi valvonnaksi.
Aseet eivät tasavertaista tilannetta. Ne tuhoavat asian oikeutuksen, vaarantavat sivulliset ja antavat vastapuolelle mahdollisuuden vaihtaa roolit niin, että alkuperäinen kohde esitetään uhkana. Koulusurma osoittaa yhteisön epäonnistumisen, mutta surmaaja ei sillä korjaa hierarkiaa: hän tekee viattomista ihmisistä oman kokemuksensa sijaiskohteita.
Ryhmän ”lupa” pitää purkaa näin
Nimetään teot, ei arvailla yhteistä mieltä.
Muuten täsmällisempiä käsitteitä ovat koordinoitu häirintä, vainoaminen, yksityisyyden loukkaaminen, maalittaminen tai tietojen oikeudeton levittäminen.
Hajotetaan ryhmävastuu yksilövastuuksi.
Ryhmässä ihminen kuvittelee, ettei juuri hänen osuutensa merkitse mitään. Jokaiselta on siksi kysyttävä erikseen:
Mitä sinä näit, mitä välitit eteenpäin, keneltä sait tiedon ja millä perusteella katsoit, että sinulla oli oikeus osallistua?
”Kaikki muutkin tekivät” ei ole puolustus. Ryhmän tunnelma ei anna oikeutta seurata, kuvata, julkaista, uhata tai levittää yksityiselämää koskevia väitteitä.
Kohteen aseman palauttamista ei käsitellä provokaationa.
Jos ryhmä suuttuu siitä, että alennetuksi tarkoitettu henkilö puhuu, näkyy, onnistuu tai vaatii oikeuksiaan, se paljastaa asian ytimen: ryhmä ei puolusta totuutta vaan sille mieluisaa arvojärjestystä. Tasavertaistaminen tarkoittaa, ettei ryhmällä ole veto-oikeutta kohteen näkyvyyteen tai elämään.
Todistajat erotetaan ryhmän mielialasta.
Havaintoja pyydetään kirjallisesti ja erikseen. Ryhmäkeskustelu tuottaa mukautumista; erillinen selvitys pakottaa jokaisen vertaamaan kertomustaan omiin havaintoihinsa. Myös organisaatioissa ilmoituskanavan ja tutkijan tulee olla riippumattomia epäillystä ryhmästä.
Vaaran arviointi perustetaan käyttäytymiseen.
Erityisiä hälytysmerkkejä ovat seuraaminen, henkilötietojen kerääminen, yksityisen materiaalin levittäminen, uhkaukset, kohteesta puhuminen ihmisarvottomana, muiden värvääminen ja siirtyminen verkkopuheesta fyysiseen tarkkailuun. Näitä ei pidä kuitata ”kiusaamisena”, jos kokonaisuus viittaa vainoamiseen tai väkivallan valmisteluun.
Yhteisön mieliala ei ole laki eikä enemmistön kiihtymys oikeuta tunkeutumista. Kohteeksi asetetun ihmisen oikeuksien palautuminen ei ole hyökkäys yhteisöä vastaan, vaikka ryhmä kokisi sen asemansa menettämisenä. Jokainen vastaa omista teoistaan myös silloin, kun teko on tehty muiden kannustamana, johtohahmoa miellyttäen tai ryhmän hyväksyntää tavoitellen. Vakava häirintä on katkaistava ennen väkivaltaa – mutta ilman sitä virhettä, että epäoikeudenmukaisuutta ryhdyttäisiin korjaamaan uudella väkivallalla.- Anonyymi00017
Yksityinen näyte tekee ihmisestä koetusti ”läsnä olevan”
Kun verkkoon tuodaan keskustelunpätkä, kuva, tallenne tai yksityiseltä vaikuttava yksityiskohta, osallistujille voi syntyä voimakas kokemus siitä, että etäinen ihminen on materialisoitunut heidän keskelleen. Todellisuudessa paikalla on vain irrotettu aineistonpala ja muiden sille rakentama kertomus.
Tässä vaikuttavat samanaikaisesti useat mekanismit:
Yksityisyyden tuottama aitouden harha: salaiselta vaikuttavaa aineistoa pidetään helposti tavallista luotettavampana, vaikka sen alkuperää, asiayhteyttä tai mahdollista muokkaamista ei tunnettaisi.
Näennäinen läheisyys: toistuvat kuvat, äänet ja henkilökohtaiset yksityiskohdat saavat ihmisen tuntumaan tutulta. Tuttuuden tunne sekoitetaan tietämiseen.
Tirkistelyn palkitsevuus: kielletyksi koettu pääsy toisen elämään voi tuottaa jännitystä, vallantunnetta ja kokemuksen kuulumisesta sisäpiiriin.
Katkonainen palkitseminen: kun uusia aineistonpaloja ilmestyy epäsäännöllisesti, ihmiset jäävät odottamaan seuraavaa ”paljastusta” samalla tavoin kuin satunnaisesti palkitseva peli pitää huomion kiinni.
Yhteinen tulkintakehys: verkkoympäristö opettaa jäsenilleen, miten jokainen uusi asia pitäisi ymmärtää. Neutraali viesti voidaan tulkita tunnustukseksi, vihjeeksi, vastaukseksi tai osoitukseksi siitä, että kohde ”on siellä”.
Tunne tarttuu tulkinnan mukana: kun ensimmäiset reagoivat voimakkaasti, seuraavat päättelevät aineiston olevan merkittävää jo muiden reaktioiden perusteella.
Etäisyyden poistama vastuu: eri paikkakunnilla olevat ihmiset näkevät vain sisältöä ja kommentteja, eivät sitä ihmistä, jonka elämään toiminta konkreettisesti vaikuttaa.
Tästä syntyy eräänlainen pakotettu näennäisläheisyys: osallistujat kokevat tuntevansa ihmisen, vaikka ihminen ei ole valinnut suhdetta, ole mukana keskustelussa eikä voi hallita hänestä rakennettua kuvaa. He eivät ole yhteydessä häneen vaan keskenään tuotettuun esitykseen hänestä.
Jokainen uusi asia alkaa näyttää viestiltä ryhmälle
Kun uppoutuminen on edennyt pitkälle, osallistujat eivät enää tarkastele aineistoa irrallisina asioina. Kaikki liitetään samaan kertomukseen:
uusi julkaisu → ”hän reagoi meihin”
hiljaisuus → ”hän tietää ja vaikenee”
eri mieltä oleminen → ”hän yrittää hallita kertomusta”
tavallinen elämäntapahtuma → ”tämä liittyy meihin”
Tällainen tulkintajärjestelmä muuttuu itseään vahvistavaksi, koska mikään havainto ei enää voi kumota sitä. Sekä toiminta että toimimattomuus selitetään saman oletuksen todisteeksi. Juuri tämän vuoksi verkkoympäristö voi tuntua osallistujista todellisemmalta kuin kohteen oma ilmaisu.
Ongelmaa ei ratkaista sillä, että kohde ryhtyy vastaamaan jokaiseen tulkintaan. Se vain vahvistaisi osallistujien kokemusta erityisestä yhteydestä. Oikea raja on:
Yksityiseltä vaikuttava aineisto ei tee ihmisestä verkkoyhteisön jäsentä, keskustelukumppania tai yhteistä omaisuutta. Materiaalin näkeminen ei anna oikeutta tulkita hänen elämäänsä, vaatia vastauksia tai rakentaa hänen ympärilleen jatkuvaa vuorovaikutusta. - Anonyymi00018
Anonyymi00017 kirjoitti:
Yksityinen näyte tekee ihmisestä koetusti ”läsnä olevan”
Kun verkkoon tuodaan keskustelunpätkä, kuva, tallenne tai yksityiseltä vaikuttava yksityiskohta, osallistujille voi syntyä voimakas kokemus siitä, että etäinen ihminen on materialisoitunut heidän keskelleen. Todellisuudessa paikalla on vain irrotettu aineistonpala ja muiden sille rakentama kertomus.
Tässä vaikuttavat samanaikaisesti useat mekanismit:
Yksityisyyden tuottama aitouden harha: salaiselta vaikuttavaa aineistoa pidetään helposti tavallista luotettavampana, vaikka sen alkuperää, asiayhteyttä tai mahdollista muokkaamista ei tunnettaisi.
Näennäinen läheisyys: toistuvat kuvat, äänet ja henkilökohtaiset yksityiskohdat saavat ihmisen tuntumaan tutulta. Tuttuuden tunne sekoitetaan tietämiseen.
Tirkistelyn palkitsevuus: kielletyksi koettu pääsy toisen elämään voi tuottaa jännitystä, vallantunnetta ja kokemuksen kuulumisesta sisäpiiriin.
Katkonainen palkitseminen: kun uusia aineistonpaloja ilmestyy epäsäännöllisesti, ihmiset jäävät odottamaan seuraavaa ”paljastusta” samalla tavoin kuin satunnaisesti palkitseva peli pitää huomion kiinni.
Yhteinen tulkintakehys: verkkoympäristö opettaa jäsenilleen, miten jokainen uusi asia pitäisi ymmärtää. Neutraali viesti voidaan tulkita tunnustukseksi, vihjeeksi, vastaukseksi tai osoitukseksi siitä, että kohde ”on siellä”.
Tunne tarttuu tulkinnan mukana: kun ensimmäiset reagoivat voimakkaasti, seuraavat päättelevät aineiston olevan merkittävää jo muiden reaktioiden perusteella.
Etäisyyden poistama vastuu: eri paikkakunnilla olevat ihmiset näkevät vain sisältöä ja kommentteja, eivät sitä ihmistä, jonka elämään toiminta konkreettisesti vaikuttaa.
Tästä syntyy eräänlainen pakotettu näennäisläheisyys: osallistujat kokevat tuntevansa ihmisen, vaikka ihminen ei ole valinnut suhdetta, ole mukana keskustelussa eikä voi hallita hänestä rakennettua kuvaa. He eivät ole yhteydessä häneen vaan keskenään tuotettuun esitykseen hänestä.
Jokainen uusi asia alkaa näyttää viestiltä ryhmälle
Kun uppoutuminen on edennyt pitkälle, osallistujat eivät enää tarkastele aineistoa irrallisina asioina. Kaikki liitetään samaan kertomukseen:
uusi julkaisu → ”hän reagoi meihin”
hiljaisuus → ”hän tietää ja vaikenee”
eri mieltä oleminen → ”hän yrittää hallita kertomusta”
tavallinen elämäntapahtuma → ”tämä liittyy meihin”
Tällainen tulkintajärjestelmä muuttuu itseään vahvistavaksi, koska mikään havainto ei enää voi kumota sitä. Sekä toiminta että toimimattomuus selitetään saman oletuksen todisteeksi. Juuri tämän vuoksi verkkoympäristö voi tuntua osallistujista todellisemmalta kuin kohteen oma ilmaisu.
Ongelmaa ei ratkaista sillä, että kohde ryhtyy vastaamaan jokaiseen tulkintaan. Se vain vahvistaisi osallistujien kokemusta erityisestä yhteydestä. Oikea raja on:
Yksityiseltä vaikuttava aineisto ei tee ihmisestä verkkoyhteisön jäsentä, keskustelukumppania tai yhteistä omaisuutta. Materiaalin näkeminen ei anna oikeutta tulkita hänen elämäänsä, vaatia vastauksia tai rakentaa hänen ympärilleen jatkuvaa vuorovaikutusta.Manipulaatio ei välttämättä vaadi yhtä johtokeskusta
Eri-ikäisten ja eri paikkakunnilla olevien ihmisten samankaltaiset reaktiot eivät itsessään osoita keskitettyä ohjausta. Yhteinen alusta, sama valikoitu aineisto ja jatkuvasti toistettu tulkintakehys voivat yhdenmukaistaa ihmisten reaktioita ilman, että he tuntevat toisensa.
Mahdollinen alkuperäinen toimija voi silti käyttää tätä hyväkseen:
tarjotaan aineistonpala ilman varmennettavaa asiayhteyttä;
vihjataan, mitä siitä pitäisi päätellä;
annetaan yleisön täydentää kertomus;
yleisön reaktioita käytetään osoituksena kertomuksen uskottavuudesta;
seuraava aineistonpala julkaistaan vahvistamaan syntynyttä odotusta.
Näin osallistujat tekevät suuren osan manipulaatiosta itse. He alkavat myös valvoa toisiaan: epäily, maltillisuus ja kohteen ihmisyyden puolustaminen voidaan tulkita ryhmän pettämiseksi. - Anonyymi00019
Anonyymi00018 kirjoitti:
Manipulaatio ei välttämättä vaadi yhtä johtokeskusta
Eri-ikäisten ja eri paikkakunnilla olevien ihmisten samankaltaiset reaktiot eivät itsessään osoita keskitettyä ohjausta. Yhteinen alusta, sama valikoitu aineisto ja jatkuvasti toistettu tulkintakehys voivat yhdenmukaistaa ihmisten reaktioita ilman, että he tuntevat toisensa.
Mahdollinen alkuperäinen toimija voi silti käyttää tätä hyväkseen:
tarjotaan aineistonpala ilman varmennettavaa asiayhteyttä;
vihjataan, mitä siitä pitäisi päätellä;
annetaan yleisön täydentää kertomus;
yleisön reaktioita käytetään osoituksena kertomuksen uskottavuudesta;
seuraava aineistonpala julkaistaan vahvistamaan syntynyttä odotusta.
Näin osallistujat tekevät suuren osan manipulaatiosta itse. He alkavat myös valvoa toisiaan: epäily, maltillisuus ja kohteen ihmisyyden puolustaminen voidaan tulkita ryhmän pettämiseksi.Verkkoympäristö voi rakentaa yksityisistä aineistonpaloista keinotekoisen läsnäolon. Osallistujat alkavat kokea tuntevansa ihmisen ja olevansa vuorovaikutuksessa hänen kanssaan, vaikka he todellisuudessa reagoivat valikoituun materiaaliin ja toisiltaan omaksumaansa kertomukseen. Tuttuuden tunne ei ole tieto, salaisuuden vaikutelma ei todista aitoutta eikä aineiston näkeminen anna oikeutta ihmiseen. Jos materiaali on hankittu laittomasti, sen kiinnostavuus ei poista rikosta – ja jos alkuperää ei tunneta, joukon innostus ei sitä todista.
- Anonyymi00024
Anonyymi00017 kirjoitti:
Yksityinen näyte tekee ihmisestä koetusti ”läsnä olevan”
Kun verkkoon tuodaan keskustelunpätkä, kuva, tallenne tai yksityiseltä vaikuttava yksityiskohta, osallistujille voi syntyä voimakas kokemus siitä, että etäinen ihminen on materialisoitunut heidän keskelleen. Todellisuudessa paikalla on vain irrotettu aineistonpala ja muiden sille rakentama kertomus.
Tässä vaikuttavat samanaikaisesti useat mekanismit:
Yksityisyyden tuottama aitouden harha: salaiselta vaikuttavaa aineistoa pidetään helposti tavallista luotettavampana, vaikka sen alkuperää, asiayhteyttä tai mahdollista muokkaamista ei tunnettaisi.
Näennäinen läheisyys: toistuvat kuvat, äänet ja henkilökohtaiset yksityiskohdat saavat ihmisen tuntumaan tutulta. Tuttuuden tunne sekoitetaan tietämiseen.
Tirkistelyn palkitsevuus: kielletyksi koettu pääsy toisen elämään voi tuottaa jännitystä, vallantunnetta ja kokemuksen kuulumisesta sisäpiiriin.
Katkonainen palkitseminen: kun uusia aineistonpaloja ilmestyy epäsäännöllisesti, ihmiset jäävät odottamaan seuraavaa ”paljastusta” samalla tavoin kuin satunnaisesti palkitseva peli pitää huomion kiinni.
Yhteinen tulkintakehys: verkkoympäristö opettaa jäsenilleen, miten jokainen uusi asia pitäisi ymmärtää. Neutraali viesti voidaan tulkita tunnustukseksi, vihjeeksi, vastaukseksi tai osoitukseksi siitä, että kohde ”on siellä”.
Tunne tarttuu tulkinnan mukana: kun ensimmäiset reagoivat voimakkaasti, seuraavat päättelevät aineiston olevan merkittävää jo muiden reaktioiden perusteella.
Etäisyyden poistama vastuu: eri paikkakunnilla olevat ihmiset näkevät vain sisältöä ja kommentteja, eivät sitä ihmistä, jonka elämään toiminta konkreettisesti vaikuttaa.
Tästä syntyy eräänlainen pakotettu näennäisläheisyys: osallistujat kokevat tuntevansa ihmisen, vaikka ihminen ei ole valinnut suhdetta, ole mukana keskustelussa eikä voi hallita hänestä rakennettua kuvaa. He eivät ole yhteydessä häneen vaan keskenään tuotettuun esitykseen hänestä.
Jokainen uusi asia alkaa näyttää viestiltä ryhmälle
Kun uppoutuminen on edennyt pitkälle, osallistujat eivät enää tarkastele aineistoa irrallisina asioina. Kaikki liitetään samaan kertomukseen:
uusi julkaisu → ”hän reagoi meihin”
hiljaisuus → ”hän tietää ja vaikenee”
eri mieltä oleminen → ”hän yrittää hallita kertomusta”
tavallinen elämäntapahtuma → ”tämä liittyy meihin”
Tällainen tulkintajärjestelmä muuttuu itseään vahvistavaksi, koska mikään havainto ei enää voi kumota sitä. Sekä toiminta että toimimattomuus selitetään saman oletuksen todisteeksi. Juuri tämän vuoksi verkkoympäristö voi tuntua osallistujista todellisemmalta kuin kohteen oma ilmaisu.
Ongelmaa ei ratkaista sillä, että kohde ryhtyy vastaamaan jokaiseen tulkintaan. Se vain vahvistaisi osallistujien kokemusta erityisestä yhteydestä. Oikea raja on:
Yksityiseltä vaikuttava aineisto ei tee ihmisestä verkkoyhteisön jäsentä, keskustelukumppania tai yhteistä omaisuutta. Materiaalin näkeminen ei anna oikeutta tulkita hänen elämäänsä, vaatia vastauksia tai rakentaa hänen ympärilleen jatkuvaa vuorovaikutusta.Haluaisin kommentin ko.tapahtumiin osallistuvilta nuorilta (tytöiltä, naisilta) menevät heruttelemaan, miellyttämään, kiihtymään "joukkoon" kuvitellen dominassimiehiä, nauttivat nais/ihmisyyshalventamisasenteista, sitten osa ainankin menee ns tiedostavissa yhteyksissä puhumaan, miten on että miehet saavat häiritä ja olla asiattomia, ahdistelevia heitä nuoria tyttöjä kohtaan?
Mikä logiikka tuollaisessa on? luovat itse sellaisia verkkoyhteisöjä, mikä sellaisen mahdollistaa, luo sille edellytyksiä, vähättelevät sitä kun ovat liian kiihtyneitä ja alistuvat vapaaehtoisesti kuvitteelliseen laumahiearkioihin, tukevat niitä ja pitävät yllä vanhoja käsitteitä, odotuksia, kuvitelmia.
Päätöntä toimintaa. - Anonyymi00034
Onko gubbe esim seriryhmän tutkijat perässä? Ou nou
- Anonyymi00007
Ulkomaalaiset on parempia kuin suomalaiset. Se ero on ihan jäätävä et mietippä sitä
- Anonyymi00009
Mene töihin!
- Anonyymi00011
Sielläki ulkomaalaiset on parempia kuin suomalaiset
- Anonyymi00033
Niimpä tekis ees yhtä monta kolumnia kuukauteen ku Sä. Sivusta
- Anonyymi00012
Niillä on yleensä positiivisempi asenne elämään ja muihin ihmisiin.
Suomalainen on niin kateellinen ja katkera jos joku vaikuttaa vähänkään onnelliselta, että aina pitää jotain negatiivista johtopäätöstä vetää kirjoituksesta, Se on sitä epäsosiaalisuutta.
Ja täällä taida kovin moni oikeasti sosiaalinen edes viihtyä.
Tämä on negatiivisten ihmisten päiväkoti. - Anonyymi00020
Pitkä seuraaminen, tuttujen kuvien näkeminen, yksityiskohtien kuuleminen ja muiden kanssa tapahtuva jatkuva tulkitseminen ovat voineet synnyttää heille näennäisen vastavuoroisuuden: he tuntevat kohteen, vaikka kohde ei tunne heitä; he kokevat osallistuvansa jonkinlaiseen "suhteeseen", vaikka he osallistuvat vain hänestä käytävään keskusteluun.
Tähän liittyy muutama voimakas itsepetoksen muoto:
Tuttuuden tunne sekoitetaan oikeaan tuttavuuteen.
Kiinnostus sekoitetaan välittämiseen.
Tarkkaileminen sekoitetaan yhteydenpitoon.
"Hyväksi" koettu tarkoitus sekoitetaan suostumukseen: ”Haluan hänelle hyvää, joten toimintani ei voi olla vahingollista.”
Oma pieni osuus irrotetaan kokonaisuudesta: ”Enhän minä julkaissut mitään, vain luin, kommentoin tai vihjaisin tietäväni.”
Rajan asettaminen tulkitaan osaksi verkkodraamaa, ei yksiselitteiseksi kieltäytymiseksi.
Kuviteltu tuleva suhde asetetaan nykyisen käyttäytymisen edelle: ihminen uskoo voivansa myöhemmin lähestyä aidosti, vaikka hän tällä hetkellä osallistuu luottamuksen rikkomiseen ja rikosten peittelemiseen.
Tärkeä vastalause onkin:
Ihmissuhdetta ei voi rakentaa kuvittelemalla läheisyyttä ensin ilman toisen suostumusta ja pyytämällä todellista luottamusta vasta sen jälkeen.
Jos ihminen oikeasti haluaa tutustua toiseen, hänen pitäisi kyetä luopumaan tarkkailusta, huhujen seuraamisesta ja sisäpiiritiedolla elämöimisestä. Muuten hän ei tavoittele suhdetta toiseen ihmiseen vaan paikkaa tätä koskevassa kertomuksessa.
Ymmärtäminen ei ole rajan edellytys
Tällaiselle ihmiselle ei välttämättä kannata enää yrittää selittää loputtomasti ryhmädynamiikkaa. Hän voi käyttää jokaisen uuden selityksen uutena aineistona ja kuvitella keskustelun jatkuvan. Raja voidaan asettaa riippumatta siitä, hyväksyykö tai ymmärtääkö hän sen:
Et tunne ihmistä verkkokeskustelujen, kuvien, tallenteiden, huhujen tai muiden ihmisten tulkintojen perusteella. Niiden seuraaminen ei muodosta välillemme yhteyttä eikä anna sinulle asemaa elämässäni. Jos olet osallistunut yksityiselämäni tarkkailuun, sitä koskevien oletusten levittämiseen tai tällaisen toiminnan tukemiseen, se on rikkonut luottamuksen edellytyksiä. Hyväksikään kokemasi tarkoitus, kiinnostuksesi tai toiveesi läheisemmästä yhteydestä eivät muuta tätä.
Olennainen seuraus:
Luottamuksellinen suhde olisi mahdollinen vain, jos toiminta päättyy kokonaan, rajani hyväksytään ilman vastaväitteitä ja jokainen ottaa vastuun omasta osallistumisestaan. Pelkkä vakuutus hyvistä tarkoituksista ei riitä, jos tarkkailu, vihjailu, tiedon jakaminen tai sitä ylläpitävissä ympäristöissä toimiminen jatkuu. Kenelläkään ei ole velvollisuutta odottaa muutosta tai tarjota läheisempää suhdetta sen jälkeenkään.
Läheinen ihmissuhde edellyttää itsenäistä harkintaa, vastuunkantoa, luottamusta ja toisen rajojen kunnioittamista. Näitä edellytyksiä ei ole, jos henkilö muodostaa käsityksensä toisesta verkkoyhteisön välittämien kuvien, huhujen, tallenteiden tai tulkintojen perusteella, osallistuu hänen tarkkailuunsa tai elämöi tiedoilla, joita hänelle ei ole vapaaehtoisesti kerrottu. Tällainen toiminta ei osoita läheisyyttä eikä erityistä yhteyttä, vaan kyvyttömyyttä erottaa kuviteltu tuttavuus todellisesta ja suostumukseen perustuvasta ihmissuhteesta.
Jos henkilö samalla mukautuu vaikutusvaltaiseksi kokemiensa ihmisten tahtoon, vähättelee vahingoittavaa toimintaa tai asettaa omat lähentymistoiveensa tapahtuneen edelle, kyse ei ole pienestä mielipide-erosta. Kyse on olennaisesta erosta siinä, miten vastuu, lojaalisuus, yksityisyys ja ihmisarvo ymmärretään. Etäisyys on välttämättömyys, ystävyydelle, kumppanuudelle tai muulle luottamukselliselle suhteelle ei ole riittävää perustaa. Etäisyys ei ole rangaistus vaan seuraus siitä, ettei luottamusta voida rakentaa ilman rajojen tunnustamista ja vastuun ottamista.
Et voi ensin osallistua rakennettuun valheelliseen läheisyyteen ja sen jälkeen vedota omaan läheisyydenkaipuuseesi. Seuraaminen ei ole tutustumista. - Anonyymi00021
Kuviteltu yhteys rakennetaan kolmion kautta
Rakenne on tällainen:
kohdetta koskeva havainto tai oletus → tiedon välittäminen vaikutusvaltaiseksi koetulle taholle → tämän tahon huomio ja hyväksyntä → tunne erityisestä asemasta kohteen elämässä
Henkilö ei siis välttämättä saa yhteyttä kohteeseen. Hän saa huomiota kolmannelta osapuolelta ja tulkitsee sen yhteydeksi kohteeseen. Tämä voi olla psykologisesti palkitsevaa: hän tuntee olevansa tarpeellinen, sisäpiirissä ja ”kiinni” toisessa ihmisessä.
Kun kohde vetää rajan tai kertomus menettää uskottavuuttaan, välittäjä voi kokea asemansa heikkenevän. Silloin pettymys ei kohdistukaan vain menetettyyn kuvitelmaan suhteesta, vaan myös menetettyyn asemaan verkkoympäristössä. Tästä voi seurata suuttumusta, entistä voimakkaampaa vihjailua ja uuden ”tiedon” tuottamista oman merkityksen palauttamiseksi.
Se ei oikeuta toimintaa. Päinvastoin se osoittaa, miksi toiminta voi jatkua vielä sen jälkeenkin, kun sen vahingollisuus on tehty selväksi.
Kiinnijäämisen jälkeen ratkaisee vastuunotto
Aito vastuunotto ei ole:
”Tarkoitin vain hyvää, koska olin kiinnostunut sinusta.”
Vaan:
”Minulla ei ollut oikeutta seurata, tulkita tai välittää sinua koskevia tietoja. Ymmärrän, ettei oma kiinnostukseni muodostanut välillemme suhdetta eikä antanut minulle erityisasemaa. Lopetan toiminnan, en pyri vaikuttamaan siihen muiden kautta enkä odota sinulta yhteydenottoa, anteeksiantoa tai läheisyyttä.”
Jos henkilö jatkaa selittämistä omalla ihastumisellaan, pettymyksellään tai hyvillä tarkoituksillaan, hän asettaa edelleen omat tunteensa kohteen rajojen edelle. Silloin hän ei vielä ota vastuuta, vaan yrittää säilyttää kuvittelemansa yhteyden uudella perustelulla.
Omien tunteiden kertominen ei ole harmitonta, jos siihen liitetään toisen tarkkailua, yksityisten tietojen välittämistä tai vihamielisen kertomuksen ylläpitämistä. Ihminen ei voi tehdä itsestään osaa toisen elämää raportoimalla hänestä vaikutusvaltaiseksi kokemilleen tahoille ja kutsua tätä välittämiseksi. Hän ei silloin rakenna yhteyttä kohteeseen vaan asemaa tämän ympärille muodostuneessa kertomuksessa. Jos välitetty tieto päätyy häirintään, kontrollointiin tai vahingoittamiseen, välittäjä ei voi sivuuttaa omaa osuuttaan vetoamalla siihen, ettei itse tehnyt lopullista tekoa.
Tunne saa olla yksityinen, mutta se ei anna tiedustelu-, raportointi- eikä osallistumisoikeutta toisen elämään. Huomion saaminen toisesta kertomalla ei ole yhteys tähän ihmiseen – se on hänen käyttämistään oman aseman välineenä. - Anonyymi00022
ihminen ei vain seuraa kertomusta, vaan pyrkii tekemään itsestään siinä tärkeän tiedonvälittäjän. Hän hakee asemaa kertomalla vaikutusvaltaiseksi kokemalleen taholle, mitä muka tietää, näkee tai päättelee kohteesta.
Hänen mielessään tämä voi näyttää harmittomalta:
”Kerron vain tunteistani.”
”Välitän vain havaintoni.”
”Osoitan vain, että välitän.”
”En minä tehnyt kohteelle mitään.”
”Haluan vain olla jotenkin mukana hänen elämässään.”
Mutta ratkaisevaa ei ole se, millaiseksi hän nimeää oman toimintansa. Ratkaisevaa on, kenelle hän tietoja välittää, missä tarkoituksessa niitä käytetään ja mitä hän voi kohtuudella ennakoida niiden aiheuttavan.
Tunteen ja toiminnan ero
Ihastuminen, uteliaisuus, pettymys tai läheisyydenkaipuu eivät sinänsä ole väärin. Ongelma alkaa, kun ihminen käyttää tunnettaan oikeutuksena:
tarkkailla toista;
kerätä ja yhdistellä häntä koskevia tietoja;
kertoa havainnoistaan kolmansille henkilöille;
vihjailla tietävänsä hänen yksityiselämästään;
pitää yllä kertomusta, jonka kautta muut voivat kontrolloida tai vahingoittaa kohdetta;
esittää tämän epäsuoran osallistumisen erityisenä yhteytenä kohteeseen.
Silloin kyse ei enää ole vain tunnetilan ilmaisemisesta. Henkilö toimii tiedonhankinnan ja vaikutusvallan välittäjänä. Ja sellaisella henkilöllä ei ole mitään sijaa.- Anonyymi00023
Jokainen uusi asia alkaa näyttää viestiltä ryhmälle
Kun uppoutuminen on edennyt pitkälle, osallistujat eivät enää tarkastele aineistoa irrallisina asioina. Kaikki liitetään samaan kertomukseen:
tavallinen elämäntapahtuma → ”tämä liittyy meihin”
Tällainen tulkintajärjestelmä muuttuu itseään vahvistavaksi, jos verkkoyhteisön kuvitteelliseen laumaan mukautunut suuttuu siitä, että alennetuksi tarkoitettu henkilö puhuu, näkyy, onnistuu tai vaatii oikeuksiaan, se paljastaa asian ytimen: ryhmä ei puolusta totuutta vaan sille mieluisaa arvojärjestystä (ja paljastaa myös sen, että ovat mukautuneet ko.verkkoyhteisön kautta kuvittelemaan yhteyttä ja seuraavat sen kautta toisten elämää). Tasavertaistaminen tarkoittaa, ettei ryhmällä ole veto-oikeutta kohteen näkyvyyteen tai elämään. - Anonyymi00025
Sitten jotkut jotka jäävät tuollaisesta kiinni, että vain elämöivät ja haluavat tohkeissaan kertoa havainnoistaan "vaikutusvaltaisiksi" kokemilleen tahoille, joita haluavat lopulta enemmän miellyttää kuin ajatella toista osapuolta, hakevat elämöinnillään vain asemaa "ryhmissään" kuin hänen kanssaan sellaisen tilanteen, missä tuollaisille asioille ei ole sijaa ja niitä pitää kyetä vastustamaan ja laittamaan vastuuseen, vaikenevat.
Sekopäisemmät jäävät purkamaan muille "pettymystään", kun havainnoinnit, toisten kanssa ja kautta muodostuvat päässä "yhteyksiksi" kun altistuvat muiden vaikutusvaltojen alle, eivätkä todellisiin tapahtumiin. Kuvittelevat että heidän tulisi edetä ko.tavalla? Miten voimakasta voi tuollaiseen itsepetokseen tippuminen olla ja mitä lopulta voivat kuvitella tuollaisen kautta saavuttavansa?
Noin jumalaton pelko vastustaa päässään olevaa blokkia miesten suhteen, pelkoa vastustaa iskostettuja hiearkia tahoja, ja kääntävät sen vain "pettymystensä" purkamiseen ja senkin muiden kautta, seuraten ja olemassa yhteyksissä vain niiden kanssa, jotka ovat tarkkailleet, tulkinneet ts tunkeilleet toisen elämään, mitään oikeutta siihen omaamatta, haluten uskotella että muiden voimakkaat tulkinnat, halut sekaantua, oikeuttaisi painostamiset ja heidän jatkuvan miellyttämisen kertomalla heille havaintojaan, osallistuen tuollaiseen toimintaan. Haluten vain säilyttää kuvitelmansa itsestänsä, kuvitellun aseman jossakin "ryhmässä" mukautumalla tuollaiseen, liittäen vaateita toiselta, liittyvät niihin pelkureiden ja mukautujien joukkoon.
Sitten hymy päälle, kun ovat täysin kuvitelleet olleensa "yhteyksissä" ko.toiminnan kautta toiseen käymällä toisesta läpi mitä erikoisempien tapojen kautta saatuja huhuja, vääristelyjä, esityksiä ja kertomuksia. Pikkaisen pitäisi palata tuollaisesta todellisuustasolle ja tuhota verkkoyhteisö ja sen perusteet. - Anonyymi00026
Anonyymi00025 kirjoitti:
Sitten jotkut jotka jäävät tuollaisesta kiinni, että vain elämöivät ja haluavat tohkeissaan kertoa havainnoistaan "vaikutusvaltaisiksi" kokemilleen tahoille, joita haluavat lopulta enemmän miellyttää kuin ajatella toista osapuolta, hakevat elämöinnillään vain asemaa "ryhmissään" kuin hänen kanssaan sellaisen tilanteen, missä tuollaisille asioille ei ole sijaa ja niitä pitää kyetä vastustamaan ja laittamaan vastuuseen, vaikenevat.
Sekopäisemmät jäävät purkamaan muille "pettymystään", kun havainnoinnit, toisten kanssa ja kautta muodostuvat päässä "yhteyksiksi" kun altistuvat muiden vaikutusvaltojen alle, eivätkä todellisiin tapahtumiin. Kuvittelevat että heidän tulisi edetä ko.tavalla? Miten voimakasta voi tuollaiseen itsepetokseen tippuminen olla ja mitä lopulta voivat kuvitella tuollaisen kautta saavuttavansa?
Noin jumalaton pelko vastustaa päässään olevaa blokkia miesten suhteen, pelkoa vastustaa iskostettuja hiearkia tahoja, ja kääntävät sen vain "pettymystensä" purkamiseen ja senkin muiden kautta, seuraten ja olemassa yhteyksissä vain niiden kanssa, jotka ovat tarkkailleet, tulkinneet ts tunkeilleet toisen elämään, mitään oikeutta siihen omaamatta, haluten uskotella että muiden voimakkaat tulkinnat, halut sekaantua, oikeuttaisi painostamiset ja heidän jatkuvan miellyttämisen kertomalla heille havaintojaan, osallistuen tuollaiseen toimintaan. Haluten vain säilyttää kuvitelmansa itsestänsä, kuvitellun aseman jossakin "ryhmässä" mukautumalla tuollaiseen, liittäen vaateita toiselta, liittyvät niihin pelkureiden ja mukautujien joukkoon.
Sitten hymy päälle, kun ovat täysin kuvitelleet olleensa "yhteyksissä" ko.toiminnan kautta toiseen käymällä toisesta läpi mitä erikoisempien tapojen kautta saatuja huhuja, vääristelyjä, esityksiä ja kertomuksia. Pikkaisen pitäisi palata tuollaisesta todellisuustasolle ja tuhota verkkoyhteisö ja sen perusteet.Yksityinen näyte tekee ihmisestä koetusti ”läsnä olevan”
Kun verkkoon ("ryhmään") tuodaan keskustelunpätkä, kuva, tallenne tai yksityiseltä vaikuttava yksityiskohta, osallistujille voi syntyä voimakas kokemus siitä, että etäinen ihminen on materialisoitunut heidän keskelleen. Todellisuudessa paikalla on vain irrotettu aineistonpala ja muiden sille rakentama kertomus.
Ja siellä sitä pyöritään aineiston ympärillä pyllyjä suuntaan jos toiseen pyöritellen, ajatellen olevansa kuvitteellisen lauman kautta nostetussa hiearkia asemassa..uppoutuen ja riippuvuutta osoittaen. Kiihtymystilastaan johtuen ovat menettäneet puhekykynsä ja todellisuudentajunsa. - Anonyymi00027
Anonyymi00025 kirjoitti:
Sitten jotkut jotka jäävät tuollaisesta kiinni, että vain elämöivät ja haluavat tohkeissaan kertoa havainnoistaan "vaikutusvaltaisiksi" kokemilleen tahoille, joita haluavat lopulta enemmän miellyttää kuin ajatella toista osapuolta, hakevat elämöinnillään vain asemaa "ryhmissään" kuin hänen kanssaan sellaisen tilanteen, missä tuollaisille asioille ei ole sijaa ja niitä pitää kyetä vastustamaan ja laittamaan vastuuseen, vaikenevat.
Sekopäisemmät jäävät purkamaan muille "pettymystään", kun havainnoinnit, toisten kanssa ja kautta muodostuvat päässä "yhteyksiksi" kun altistuvat muiden vaikutusvaltojen alle, eivätkä todellisiin tapahtumiin. Kuvittelevat että heidän tulisi edetä ko.tavalla? Miten voimakasta voi tuollaiseen itsepetokseen tippuminen olla ja mitä lopulta voivat kuvitella tuollaisen kautta saavuttavansa?
Noin jumalaton pelko vastustaa päässään olevaa blokkia miesten suhteen, pelkoa vastustaa iskostettuja hiearkia tahoja, ja kääntävät sen vain "pettymystensä" purkamiseen ja senkin muiden kautta, seuraten ja olemassa yhteyksissä vain niiden kanssa, jotka ovat tarkkailleet, tulkinneet ts tunkeilleet toisen elämään, mitään oikeutta siihen omaamatta, haluten uskotella että muiden voimakkaat tulkinnat, halut sekaantua, oikeuttaisi painostamiset ja heidän jatkuvan miellyttämisen kertomalla heille havaintojaan, osallistuen tuollaiseen toimintaan. Haluten vain säilyttää kuvitelmansa itsestänsä, kuvitellun aseman jossakin "ryhmässä" mukautumalla tuollaiseen, liittäen vaateita toiselta, liittyvät niihin pelkureiden ja mukautujien joukkoon.
Sitten hymy päälle, kun ovat täysin kuvitelleet olleensa "yhteyksissä" ko.toiminnan kautta toiseen käymällä toisesta läpi mitä erikoisempien tapojen kautta saatuja huhuja, vääristelyjä, esityksiä ja kertomuksia. Pikkaisen pitäisi palata tuollaisesta todellisuustasolle ja tuhota verkkoyhteisö ja sen perusteet.Mites muuten tyo lepsukat, kun tuolla mainittiin että "naiset biologiansa myötä haluavat alistua dominassiaosoittaville, jotta nousisivat laumahiearkiassa" niin mites on, pystyittekö ohittamaan biologianne? Ei tainut mennä niin. Vai syytättekö kasvatusvaihettanne?
Taitaa olla niin, että on tarve alistua toimintaa, jotta saavat tuolla mainitun kuvitelman, että ovat itse siten turvemmilla vesillä, kuvitellen ettei tuollainen olisi läpinäkyvää, omaavat sellaisen blogin päässään, jossa eivät pysty ja saa vastustaa miehiä/"vaikutusvaltaisia", jolloin heidän keinonsa on alistua ja mukautua mukaan, hakemaan turvaa, nauttien ryhmän / joukkoistumisen suomasta kiihtymyksistä, luodusta "asemasta". Pitävät kiinni tuollaisesta toiminnasta, jotteivat "paljastuisi", hävyttömimmät odottavat odottamista pääsemistään näkevänsä toisen vain alennettuna, uskotellen ja luoden vaikutelmaa, että voitko hyvin, kun eivät ole hetkeen saaneet näkö-kuulo tai muita aistihavaintoja, toivoen että pääsisivät tilanteesta ja käsittelemisestä siten eroon ja toisen yläpuolelle, kun saisi esittää valheellista välittämistä, tunkeilun ja seuraamisen kautta.
Osallistuvat kukin tavallaan oikeasti vainoamistapaukseen, läpinäkyvästi pitävät sidoksestaan kiinni verkkoyhteisön "joukkoistumiseen" kaiken varalta, luoden sitä jatkuvaa tarvetta kuvitella, että jos toista kontrolloitaisiin, alennettaisiin "siellä" he olisivat siten enempi turvassa.
Olisikin noin yksinkertaista, maailmat pelastuisivat kun tuijottaisivat kaikki yhdessä verkkoperäseinää ja kuuntelisivat tulkintoja, no kai se hetken aikaa säästää aikaa muualla pahanteosta, mutta tuskin sitä pysäyttää.
Luovat tuollaisesta itselleen keinotekoisen maailman, ja uskottelevat etteivätkö he olisi yhdentekeviä toiselle. Eivät millään pysty sitäkään käsittämään, tuollaisen ryhmittymän kautta saavat sen itsensä kiihdyttämistilan, missä korottavat itsensä toisen "kertomukseen" mukaan, kuvitellen olleensa "yhteyksissä" välittämättä mitä ihminen itse heistä mahtaisi tuumata. Tiedätte kyllä. - Anonyymi00028
Anonyymi00027 kirjoitti:
Mites muuten tyo lepsukat, kun tuolla mainittiin että "naiset biologiansa myötä haluavat alistua dominassiaosoittaville, jotta nousisivat laumahiearkiassa" niin mites on, pystyittekö ohittamaan biologianne? Ei tainut mennä niin. Vai syytättekö kasvatusvaihettanne?
Taitaa olla niin, että on tarve alistua toimintaa, jotta saavat tuolla mainitun kuvitelman, että ovat itse siten turvemmilla vesillä, kuvitellen ettei tuollainen olisi läpinäkyvää, omaavat sellaisen blogin päässään, jossa eivät pysty ja saa vastustaa miehiä/"vaikutusvaltaisia", jolloin heidän keinonsa on alistua ja mukautua mukaan, hakemaan turvaa, nauttien ryhmän / joukkoistumisen suomasta kiihtymyksistä, luodusta "asemasta". Pitävät kiinni tuollaisesta toiminnasta, jotteivat "paljastuisi", hävyttömimmät odottavat odottamista pääsemistään näkevänsä toisen vain alennettuna, uskotellen ja luoden vaikutelmaa, että voitko hyvin, kun eivät ole hetkeen saaneet näkö-kuulo tai muita aistihavaintoja, toivoen että pääsisivät tilanteesta ja käsittelemisestä siten eroon ja toisen yläpuolelle, kun saisi esittää valheellista välittämistä, tunkeilun ja seuraamisen kautta.
Osallistuvat kukin tavallaan oikeasti vainoamistapaukseen, läpinäkyvästi pitävät sidoksestaan kiinni verkkoyhteisön "joukkoistumiseen" kaiken varalta, luoden sitä jatkuvaa tarvetta kuvitella, että jos toista kontrolloitaisiin, alennettaisiin "siellä" he olisivat siten enempi turvassa.
Olisikin noin yksinkertaista, maailmat pelastuisivat kun tuijottaisivat kaikki yhdessä verkkoperäseinää ja kuuntelisivat tulkintoja, no kai se hetken aikaa säästää aikaa muualla pahanteosta, mutta tuskin sitä pysäyttää.
Luovat tuollaisesta itselleen keinotekoisen maailman, ja uskottelevat etteivätkö he olisi yhdentekeviä toiselle. Eivät millään pysty sitäkään käsittämään, tuollaisen ryhmittymän kautta saavat sen itsensä kiihdyttämistilan, missä korottavat itsensä toisen "kertomukseen" mukaan, kuvitellen olleensa "yhteyksissä" välittämättä mitä ihminen itse heistä mahtaisi tuumata. Tiedätte kyllä.Miltä teistä tuntuu? menette verkkoyhteisön kautta ohjailtavaksi? luovutatte oman harkintakykynne? Kuka ja keitä ovat ne jotka ohjailevat teitä ja saavat uskottelemaan ja kuvittelemaan asioita, luomaan riippuvuutta ja tarvetta hakea "turvan" tunnetta ko.asioille alistumista ja ohjautumista kaipaaviksi? Noudatatte kuitenkin hyvin kuuliaisesti "auktoriteetteja", kumpa olisivat osanneet neuvoa teitä oikein ja ohjata kuin lampaat koppiin suoraan ilman turhia välivaiheita.
Harvemmin näkee näin päätöntä toimintaa, missä ihmiset vapaaehtoisesti alistuvat ohjailtavaksi ja hyödynnettäviksi, pelkotilojensa takia ja dominassialtistuneisuuksiensa takia. Kuvitellen, että tuollaisessa joukkoistamisen tuomassa vainoamisjutusta tulisi heille jotakin, hetken kiihtymistilojen ja ylemmyystunteiden lisäksi.
Pelkureita, eivät uskalla enää omata edes omaa harkintakykyä, irtaantua asiasta. - Anonyymi00029
Anonyymi00028 kirjoitti:
Miltä teistä tuntuu? menette verkkoyhteisön kautta ohjailtavaksi? luovutatte oman harkintakykynne? Kuka ja keitä ovat ne jotka ohjailevat teitä ja saavat uskottelemaan ja kuvittelemaan asioita, luomaan riippuvuutta ja tarvetta hakea "turvan" tunnetta ko.asioille alistumista ja ohjautumista kaipaaviksi? Noudatatte kuitenkin hyvin kuuliaisesti "auktoriteetteja", kumpa olisivat osanneet neuvoa teitä oikein ja ohjata kuin lampaat koppiin suoraan ilman turhia välivaiheita.
Harvemmin näkee näin päätöntä toimintaa, missä ihmiset vapaaehtoisesti alistuvat ohjailtavaksi ja hyödynnettäviksi, pelkotilojensa takia ja dominassialtistuneisuuksiensa takia. Kuvitellen, että tuollaisessa joukkoistamisen tuomassa vainoamisjutusta tulisi heille jotakin, hetken kiihtymistilojen ja ylemmyystunteiden lisäksi.
Pelkureita, eivät uskalla enää omata edes omaa harkintakykyä, irtaantua asiasta.Haluaisin todellakin nähdä sen tyypin, joka niitä täysin harhaisia tulkintoja vetelee jostakin vanhentuneista opuksista ja aku ankoista, harlekiineista. Harlekiinimiehiä ja naisia, jotka kehittelevät ko.tason juttuja päässään, toisten seuraajien, tunkeilujen ja vihjailujen kautta, mitä haluavat auliisti ko.tahoille jakaa.
Ei helvetti. - Anonyymi00030
Anonyymi00028 kirjoitti:
Miltä teistä tuntuu? menette verkkoyhteisön kautta ohjailtavaksi? luovutatte oman harkintakykynne? Kuka ja keitä ovat ne jotka ohjailevat teitä ja saavat uskottelemaan ja kuvittelemaan asioita, luomaan riippuvuutta ja tarvetta hakea "turvan" tunnetta ko.asioille alistumista ja ohjautumista kaipaaviksi? Noudatatte kuitenkin hyvin kuuliaisesti "auktoriteetteja", kumpa olisivat osanneet neuvoa teitä oikein ja ohjata kuin lampaat koppiin suoraan ilman turhia välivaiheita.
Harvemmin näkee näin päätöntä toimintaa, missä ihmiset vapaaehtoisesti alistuvat ohjailtavaksi ja hyödynnettäviksi, pelkotilojensa takia ja dominassialtistuneisuuksiensa takia. Kuvitellen, että tuollaisessa joukkoistamisen tuomassa vainoamisjutusta tulisi heille jotakin, hetken kiihtymistilojen ja ylemmyystunteiden lisäksi.
Pelkureita, eivät uskalla enää omata edes omaa harkintakykyä, irtaantua asiasta.Jaha, onko gubbe tämä pakina suunnattu koko yhteiskunnalle, joka aina "ylireakoi"? Mikä lie ajankohtaista kun taas tätä
- Anonyymi00031
Anonyymi00029 kirjoitti:
Haluaisin todellakin nähdä sen tyypin, joka niitä täysin harhaisia tulkintoja vetelee jostakin vanhentuneista opuksista ja aku ankoista, harlekiineista. Harlekiinimiehiä ja naisia, jotka kehittelevät ko.tason juttuja päässään, toisten seuraajien, tunkeilujen ja vihjailujen kautta, mitä haluavat auliisti ko.tahoille jakaa.
Ei helvetti."Harlekiinimiehiä ja naisia, jotka kehittelevät ko.tason juttuja päässään, toisten seuraajien, tunkeilujen ja vihjailujen kautta, mitä haluavat auliisti ko.tahoille jakaa." Eli tyhmyyttäs oot menny gubbe vastailemaan mukulaa kimpassa esittävien ansaprofiiliin ja itket kun tiedottivat tahoille? Jotenkin näin poru menee mummielestä verraten aiempiin saman tyylin mongerruksiin. Sisällön ymmärys helpottuu ku ei yritä ymmärtää väärin😉
- Anonyymi00038
Anonyymi00030 kirjoitti:
Jaha, onko gubbe tämä pakina suunnattu koko yhteiskunnalle, joka aina "ylireakoi"? Mikä lie ajankohtaista kun taas tätä
En yhtään tiedä (levittelee käsiään)
- Anonyymi00032
Yhteisö on aloittanut koko paskan, mutta kuka/ ketkä siellä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ampuminen kylpylässä
Onko vornasen timbe käynyt hiukan kylpemässä vai mikä tämä ampumatapaus on kylpylässä? Tuntuu aika villi meno olevan naa741650- 201134
Kemijärvellä vesionnettomuus
Pitkänsillan ja taiteilijanniemen välillä nähty henkilön painuvan veden alle. Mitä on tapahtunut? Onko vesihiisi taas as321063Hei, voitko kuunnella
Voisitko auttaa minua selvittämään asioita? En halua ajaa sinua hulluuteen kanssani, en sitoa sinua, en esittää vaatimu133871Joku porukka lähtenyt täältä
Ihmeen hiljainen on palsta nyt. Yleensä tänne tulvii aloituksia yms, mutta nyt on kyllä erikoisen hiljaista.189806- 64684
Olipa yllätys
Kuten hyvin moni tiesi/arvasi että valetta alusta loppuun toi *olemme ystäviä* satu. Instassaan käsi kädessä kuva kertoo191607On todella ikävää
Todella ikävää, että asiat ovat menneet tällaisiksi. Tämä ei ollut missään vaiheessa tarkoitukseni. Olen tehnyt virheit79598- 48528
- 69510
- 55507
Se kun olit pitkästä aikaa silmieni edessä
Oli kyllä sykähdyttävää. Tiedätkö, mikä laittaa minut ikävöimään sinua? Kun palautan mieleeni valtavan ihanan olemuksen,32498- 57485
Oletteko koskaan torjuneet kaivattuanne?
Minä olen, kun en silloin tajunnut vielä ihastuneeni. Yritin paikata tapahtunutta, mutta ei onnistunut enää.25457Kai sä mies ymmärrät..
..ettet jättänyt vaihtoahtoa. Tottakai toivon vielä, että pystyisit toimimaan niin että asiat korjaantuisivat. Vahvast28422- 40417
- 33413
- 16399
- 82398
- 37396