Sydney Sweeneyn ihanat kuvat sai läskin vihreän kommentoimaan

Ihanaa kun kauniit naiset näyttää kauneuttaan.

Sinitukkaiset nenärenkaiset vasemmistolaiset siiderivalaat masentuu

Viime kuus 11 v tyttäreni tuli itkuisena koulusta kotiin . Opettaja oli haukkunut tyttäreni uutta upeaa minihametta . Aika woke opettaja kun haluaa jot kouluskin on peiteltävä hienoo vartaloo .

Fatim haluaisi Sydneynkin pukeutuvan kaapuun ja sitten kuvittelee että he näyttävät samalta. Että Fatim kävisi Sydneystä.

No, kissa on kissa ja virtahepo on virtahepo. Kaavun kanssa tai ilman.

aloittajapoju kommentoi pienellä pilillään

Niinpä. Jos Fatim jotain mainostais, en ikinä ostais. Jos vielä olis vähissä vaatteissa tulis ylen aina kun näkisin ko tuotteen.

Karmeinta olisi, jos Fatima olisi julkisesti ilman kaapujaan.

Jos Fatty esiintyisi alasti, tulisi murhasyyte asap

https://www.iltalehti.fi/keho/a/4bd57199-6123-4912-a8c4-fb4e908803c5

Susanna Penttilä puolustaa ihanaa Sweeneytä

Ajatelkaa sitä kateuden määrää vihervasemmistolaisten keskuudessa.

Yksityinen näyte tekee ihmisestä koetusti ”läsnä olevan”

Kun verkkoon tuodaan keskustelunpätkä, kuva, tallenne tai yksityiseltä vaikuttava yksityiskohta, osallistujille voi syntyä voimakas kokemus siitä, että etäinen ihminen on materialisoitunut heidän keskelleen. Todellisuudessa paikalla on vain irrotettu aineistonpala ja muiden sille rakentama kertomus.

Tässä vaikuttavat samanaikaisesti useat mekanismit:

Yksityisyyden tuottama aitouden harha: salaiselta vaikuttavaa aineistoa pidetään helposti tavallista luotettavampana, vaikka sen alkuperää, asiayhteyttä tai mahdollista muokkaamista ei tunnettaisi.
Näennäinen läheisyys: toistuvat kuvat, äänet ja henkilökohtaiset yksityiskohdat saavat ihmisen tuntumaan tutulta. Tuttuuden tunne sekoitetaan tietämiseen.
Tirkistelyn palkitsevuus: kielletyksi koettu pääsy toisen elämään voi tuottaa jännitystä, vallantunnetta ja kokemuksen kuulumisesta sisäpiiriin.
Katkonainen palkitseminen: kun uusia aineistonpaloja ilmestyy epäsäännöllisesti, ihmiset jäävät odottamaan seuraavaa ”paljastusta” samalla tavoin kuin satunnaisesti palkitseva peli pitää huomion kiinni.
Yhteinen tulkintakehys: verkkoympäristö opettaa jäsenilleen, miten jokainen uusi asia pitäisi ymmärtää. Neutraali viesti voidaan tulkita tunnustukseksi, vihjeeksi, vastaukseksi tai osoitukseksi siitä, että kohde ”on siellä”.
Tunne tarttuu tulkinnan mukana: kun ensimmäiset reagoivat voimakkaasti, seuraavat päättelevät aineiston olevan merkittävää jo muiden reaktioiden perusteella.
Etäisyyden poistama vastuu: eri paikkakunnilla olevat ihmiset näkevät vain sisältöä ja kommentteja, eivät sitä ihmistä, jonka elämään toiminta konkreettisesti vaikuttaa.

Tästä syntyy eräänlainen pakotettu näennäisläheisyys: osallistujat kokevat tuntevansa ihmisen, vaikka ihminen ei ole valinnut suhdetta, ole mukana keskustelussa eikä voi hallita hänestä rakennettua kuvaa. He eivät ole yhteydessä häneen vaan keskenään tuotettuun esitykseen hänestä.

Miten kuviteltu verkkolauma syntyy?

Verkkoalusta antaa toisilleen tuntemattomille ihmisille näkyviä merkkejä siitä, mitä ”muut” muka ajattelevat: toistuvia väitteitä, tykkäyksiä, vihjailua, pilkkaa ja muutamia äänekkäitä käyttäjiä. Tästä voidaan päätellä virheellisesti:

kaikki tietävät jotakin, mitä minä en tiedä;
vaikutusvaltainen tai pelottava henkilö määrittelee tilanteen oikein;
kohteen alentaminen on jo yhteisesti hyväksyttyä;
vastustamisesta seuraisi oma joutuminen kohteeksi;
mukana oleminen nostaa omaa asemaa ja tarjoaa suojaa.

Näin ihmiset alkavat lainata kuvitellulta joukolta rohkeutta ja moraalista lupaa tekoihin, joita he eivät yksin ehkä tekisi. He eivät tarvitse jäsenkorttia, yhteistä kokousta tai salaista sopimusta. Riittää, että jokainen uskoo muiden hyväksyvän toiminnan.

Samalla syntyy keinotekoinen hierarkia:

joku esiintyy määräävänä, tietävänä tai pelottavana;
muut tulkitsevat näkyvän röyhkeyden vaikutusvallaksi;
myötäily näyttää ulospäin kannatukselta;
näkyvä kannatus houkuttelee lisää myötäilijöitä;
kohteen vastarinta tulkitaan hyökkäykseksi ”yhteisöä” vastaan;
kohteen vahvistuminen koetaan hierarkian rikkoutumisena.

Tämä selittää, miksi kohteen tasavertaistuminen voi herättää suhteettoman reaktion. Jos ihminen on rakentanut oman turvallisuudentunteensa sille, että joku toinen pysyy alempana, tämän toisen itsenäisyys tuntuu hänestä oman aseman menetykseltä. Kyse ei silloin ole oikeudenmukaisuudesta vaan suhteellisen ylemmyysaseman puolustamisesta.

en ymmärrä miten minun kuuluisi reagoida tähän asiaan oikeaoppisesti, voisiko joku neuvoa ?

Lihava Krapula eli Fat Darra päästeli taas aivopierujaan