Kansalaiselle demokratian pitäisi olla helppo asia: kansa äänestää ja valitut päättäjät päättävät.
Euroopan unionissa asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
EU:ssa lainsäädäntö syntyy useiden toimielinten yhteistyönä. Komissiolla on keskeinen asema lainsäädäntöehdotusten tekemisessä, parlamentti ja neuvosto käsittelevät ja hyväksyvät niitä toimivaltansa puitteissa. Euroopan parlamentti on suoraan vaaleilla valittu, mutta sillä ei ole yleistä itsenäistä lainsäädäntöaloiteoikeutta.
Tämä on asia, josta pitäisi pystyä keskustelemaan ilman, että keskustelu muuttuu heti EU:n puolustamiseksi tai EU:n vastustamiseksi.
Kysymys on vallasta.
Vielä kiinnostavammaksi asia muuttuu, kun mukaan otetaan kansainväliset järjestöt ja verkostot. WEF:n kaltaisissa tilaisuuksissa kohtaavat maailman vaikutusvaltaiset poliitikot, talouselämän edustajat ja asiantuntijat. He vaihtavat ajatuksia taloudesta, teknologiasta, energiasta, turvallisuudesta ja tulevaisuudesta.
Se ei tarkoita, että WEF hallitsisi maailmaa.
Mutta se tarkoittaa, että meidän kannattaa olla kiinnostuneita siitä, ketkä pääsevät samaan pöytään ja millaisia ajatuksia siellä syntyy.
Demokratiassa vaikutusvaltaa ei pidä mitata ainoastaan sillä, kenellä on muodollinen oikeus allekirjoittaa päätös. Myös valmistelulla, verkostoilla, asiantuntijavallalla ja julkisella keskustelulla on merkitystä.
Siksi kansalaisen pitäisi voida kysyä vaikeita kysymyksiä ilman leimautumisen pelkoa.
Kuka päätti? Kuka valmisteli? Ketä kuultiin? Ketä ei kuultu? Millä perusteilla ratkaisu tehtiin?
Näihin kysymyksiin tarvitaan vastauksia enemmän kuin poliittisia iskulauseita.
Lopulta kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta: vallan pitäisi olla näkyvää, vastuullista ja mahdollisimman hyvin kansalaisten arvioitavissa.
Euroopan unionissa asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
EU:ssa lainsäädäntö syntyy useiden toimielinten yhteistyönä. Komissiolla on keskeinen asema lainsäädäntöehdotusten tekemisessä, parlamentti ja neuvosto käsittelevät ja hyväksyvät niitä toimivaltansa puitteissa. Euroopan parlamentti on suoraan vaaleilla valittu, mutta sillä ei ole yleistä itsenäistä lainsäädäntöaloiteoikeutta.
Tämä on asia, josta pitäisi pystyä keskustelemaan ilman, että keskustelu muuttuu heti EU:n puolustamiseksi tai EU:n vastustamiseksi.
Kysymys on vallasta.
Vielä kiinnostavammaksi asia muuttuu, kun mukaan otetaan kansainväliset järjestöt ja verkostot. WEF:n kaltaisissa tilaisuuksissa kohtaavat maailman vaikutusvaltaiset poliitikot, talouselämän edustajat ja asiantuntijat. He vaihtavat ajatuksia taloudesta, teknologiasta, energiasta, turvallisuudesta ja tulevaisuudesta.
Se ei tarkoita, että WEF hallitsisi maailmaa.
Mutta se tarkoittaa, että meidän kannattaa olla kiinnostuneita siitä, ketkä pääsevät samaan pöytään ja millaisia ajatuksia siellä syntyy.
Demokratiassa vaikutusvaltaa ei pidä mitata ainoastaan sillä, kenellä on muodollinen oikeus allekirjoittaa päätös. Myös valmistelulla, verkostoilla, asiantuntijavallalla ja julkisella keskustelulla on merkitystä.
Siksi kansalaisen pitäisi voida kysyä vaikeita kysymyksiä ilman leimautumisen pelkoa.
Kuka päätti? Kuka valmisteli? Ketä kuultiin? Ketä ei kuultu? Millä perusteilla ratkaisu tehtiin?
Näihin kysymyksiin tarvitaan vastauksia enemmän kuin poliittisia iskulauseita.
Lopulta kyse on hyvin yksinkertaisesta asiasta: vallan pitäisi olla näkyvää, vastuullista ja mahdollisimman hyvin kansalaisten arvioitavissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.