Mikä seurakunta on kyseessä?
Me kaikki uskossa Jeesukseen olevat ihmiset olemme Hänen seurakuntansa. Siksi me kaikki samassa kaupungissa asuvat ja uskossa Jeesukseen olevat ihmiset olemme Hänen seurakuntansa kotikaupungissamme. Tämä pätee kaikissa kaupungeissa. Näin on ollut seurakunnan alusta asti. Raamatun kirjoittamisen aikana oli mm. sellaisten kaupunkien kuin Jerusalemin (Apt. 8:1, 11:22), Antiokian (Apt. 13:1), Kenkrean (Room. 16:1), Filippin (Fil. 4:15), Korintton (1 Kor. 1:2), Tessalonikan (1. Tessal. 1:1), Babylonin (1. Piet. 5:13), Efeson, Smyrnan, Pergamonin, Tyatiran, Sardeen, Filadelfian ja Laodikean (Ilm. 1:11) seurakunta.
Jeesus itse perusti seurakunnan kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jerusalemissa 2000 vuotta sitten. Sieltä se lähti leviämään kaikkialle maailmaan (Matt. 28:19). Tämä sama seurakunta on levinnyt myös Suomeen,
Emme ajattele yhdenkään uskossa Jeesukseen olevan ja Hänen nimeensä kastetun ihmisen kuuluvan eri seurakuntaan kuin me (Gal. 5:20). Raamattu todistaa selkeästi, ettei yhdessä kaupungissa voi olla monia seurakuntia (1 Kor. 1:2 / 2 Kor. 1:1, Ilm. 1:11, Tiit. 1:5. 1. Kor 1:11-13, 3:4-11).
Voimme kyllä kokoontua monissa eri paikoissa, mutta nämä paikat eivät ole seurakuntia, vaan seurakunta olemme me (Apt 1:12, 12:12, 19:9, 1. Kor. 16:19, Kol. 4:15, Filem. 1:2). Jumala näkee jokaisessa kaupungissa vain kaksi ihmisryhmää: oman seurakuntansa jäsenet ja jumalattomat ihmiset. Siksi emme rajaa yhtäkään uskossa Jeesukseen olevaa ihmistä tämän seurakunnan jäsenyyden ulkopuolelle.
Seurakunta johon kuulumme, on Jumalan. Siksi sitä on oikein kutsua Jumalan seurakunnaksi (1 Kor. 1:2, 10:32, 11:16, 11:22, 15:9, 2 Kor. 1:1, Gal. 1:13, 1 Tessal. 2:14, 1. Tim. 3:15). Jumalalla on yksinoikeus seurakuntansa nimeen ja jäsenkirjaan (Kol. 3:17, Luuk. 10:20, 2. Sam 24:1-10). Emme jaa Jumalan seurakuntaa kutsumalla sen jäseniä jonkun keksityn nimen alla olevaan yhteyteen tai pitämällä sen jäsenistä omaa jäsenkirjaa (1. Kor 1:11-13, 3:4-11).
Jumala itse liittää ihmiset seurakuntaansa, niin kuin Hän on tehnyt alusta asti: "Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan' [...] Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi [...] Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. [...] Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen." (Apt. 2:38, 41, 42, 47).
Me kaikki olemme tulleet kristityiksi ja Jumalan lisäämiksi seurakunnan jäsenyyteen tämän Raamatussa ilmoitetun alkuperäisen evankeliumin mukaisesti, eli tehtyämme parannuksen JA uskoon tulleina otettuamme kasteen Jeesuksen nimeen.
Paavali kirjoitti "Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle" (1 Kor. 1:2), eli Korintton kaupungissa asuville Jeesukseen uskoville ja Hänen nimeensä kastetuille ihmisille: "te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä" (1 Kor. 12:27). On siis Raamatullista sanoa samassa kaupungissa asuville Jeesukseen uskoville ja Hänen nimeensä kastetuille ihmisille, että te olette kotikaupungissanne oleva Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis, ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä. Tämä on Raamatun mukaista seurakunnan jäsenyyttä.
Jos siis olet kristitty siinä merkityksessä, jonka Raamattu kyseiselle nimitykselle antaa, silloin sinä olet jo tämän seurakunnan jäsen. Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi tämän oman seurakuntasi yhteyteen (Hepr. 10:25). Tehtävämme on auttaa muitakin tulemaan kristityiksi tällä Raamatun opettamalla tavalla ja näin pääsemään seurakunnan jäseniksi ja kasteelle.
Jeesus rukoilee oman seurakuntansa puolesta "että he olisivat täydellisesti yhtä" (Joh. 17:23). Jumalan tahto on, että Hänen seurakuntansa ennallistetaan kussakin kaupungissa alkuperäisen ja Raamatussa ilmoitetun järjestyksen mukaiseksi.
Raamatussa ei ole opetusta, että tulisi perustaa eri uskonsuuntia ja kirkkokuntia. Vaikka niissä onkin Jumalan seurakunnan jäseniä, yksikään niistä ei ole Jumalan seurakunta. Jumala ei ole perustanut niistä yhtäkään. Niihin soveltuu Jeesuksen opetus: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois" (Matt. 15:13). Jeesuksen rukoilema täydellinen yhteys ei kuitenkaan toteudu siten, että yritämme kitkeä uskonsuuntia ja kirkkokuntia pois maailmasta. Ne tulevat aina olemaan keskuudessamme tässä maailmassa. Todellinen yhteys tulee näkyväksi ainoastaan silloin, kun kitkemme ne pois itsestämme.
Siksi emme rakenna yhteyttä ylitse uskonsuunta- ja kirkkokuntarajojen, vaan ilman niitä. Meidän ei siis tule olla enää luterilaisia, katolilaisia, ortodokseja, adventisteja, metodisteja, baptisteja, helluntailaisia tai muitakaan "laisia" tai "istejä". Mitään edellä mainituista ei ollut olemassa silloin kun seurakunta perustettiin. Jumalan tahto on, että olemme vain kristittyjä,
Me kaikki uskossa Jeesukseen olevat ihmiset olemme Hänen seurakuntansa. Siksi me kaikki samassa kaupungissa asuvat ja uskossa Jeesukseen olevat ihmiset olemme Hänen seurakuntansa kotikaupungissamme. Tämä pätee kaikissa kaupungeissa. Näin on ollut seurakunnan alusta asti. Raamatun kirjoittamisen aikana oli mm. sellaisten kaupunkien kuin Jerusalemin (Apt. 8:1, 11:22), Antiokian (Apt. 13:1), Kenkrean (Room. 16:1), Filippin (Fil. 4:15), Korintton (1 Kor. 1:2), Tessalonikan (1. Tessal. 1:1), Babylonin (1. Piet. 5:13), Efeson, Smyrnan, Pergamonin, Tyatiran, Sardeen, Filadelfian ja Laodikean (Ilm. 1:11) seurakunta.
Jeesus itse perusti seurakunnan kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jerusalemissa 2000 vuotta sitten. Sieltä se lähti leviämään kaikkialle maailmaan (Matt. 28:19). Tämä sama seurakunta on levinnyt myös Suomeen,
Emme ajattele yhdenkään uskossa Jeesukseen olevan ja Hänen nimeensä kastetun ihmisen kuuluvan eri seurakuntaan kuin me (Gal. 5:20). Raamattu todistaa selkeästi, ettei yhdessä kaupungissa voi olla monia seurakuntia (1 Kor. 1:2 / 2 Kor. 1:1, Ilm. 1:11, Tiit. 1:5. 1. Kor 1:11-13, 3:4-11).
Voimme kyllä kokoontua monissa eri paikoissa, mutta nämä paikat eivät ole seurakuntia, vaan seurakunta olemme me (Apt 1:12, 12:12, 19:9, 1. Kor. 16:19, Kol. 4:15, Filem. 1:2). Jumala näkee jokaisessa kaupungissa vain kaksi ihmisryhmää: oman seurakuntansa jäsenet ja jumalattomat ihmiset. Siksi emme rajaa yhtäkään uskossa Jeesukseen olevaa ihmistä tämän seurakunnan jäsenyyden ulkopuolelle.
Seurakunta johon kuulumme, on Jumalan. Siksi sitä on oikein kutsua Jumalan seurakunnaksi (1 Kor. 1:2, 10:32, 11:16, 11:22, 15:9, 2 Kor. 1:1, Gal. 1:13, 1 Tessal. 2:14, 1. Tim. 3:15). Jumalalla on yksinoikeus seurakuntansa nimeen ja jäsenkirjaan (Kol. 3:17, Luuk. 10:20, 2. Sam 24:1-10). Emme jaa Jumalan seurakuntaa kutsumalla sen jäseniä jonkun keksityn nimen alla olevaan yhteyteen tai pitämällä sen jäsenistä omaa jäsenkirjaa (1. Kor 1:11-13, 3:4-11).
Jumala itse liittää ihmiset seurakuntaansa, niin kuin Hän on tehnyt alusta asti: "Niin Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan' [...] Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi [...] Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. [...] Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen." (Apt. 2:38, 41, 42, 47).
Me kaikki olemme tulleet kristityiksi ja Jumalan lisäämiksi seurakunnan jäsenyyteen tämän Raamatussa ilmoitetun alkuperäisen evankeliumin mukaisesti, eli tehtyämme parannuksen JA uskoon tulleina otettuamme kasteen Jeesuksen nimeen.
Paavali kirjoitti "Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle" (1 Kor. 1:2), eli Korintton kaupungissa asuville Jeesukseen uskoville ja Hänen nimeensä kastetuille ihmisille: "te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä" (1 Kor. 12:27). On siis Raamatullista sanoa samassa kaupungissa asuville Jeesukseen uskoville ja Hänen nimeensä kastetuille ihmisille, että te olette kotikaupungissanne oleva Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis, ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä. Tämä on Raamatun mukaista seurakunnan jäsenyyttä.
Jos siis olet kristitty siinä merkityksessä, jonka Raamattu kyseiselle nimitykselle antaa, silloin sinä olet jo tämän seurakunnan jäsen. Toivotamme sinut lämpimästi tervetulleeksi tämän oman seurakuntasi yhteyteen (Hepr. 10:25). Tehtävämme on auttaa muitakin tulemaan kristityiksi tällä Raamatun opettamalla tavalla ja näin pääsemään seurakunnan jäseniksi ja kasteelle.
Jeesus rukoilee oman seurakuntansa puolesta "että he olisivat täydellisesti yhtä" (Joh. 17:23). Jumalan tahto on, että Hänen seurakuntansa ennallistetaan kussakin kaupungissa alkuperäisen ja Raamatussa ilmoitetun järjestyksen mukaiseksi.
Raamatussa ei ole opetusta, että tulisi perustaa eri uskonsuuntia ja kirkkokuntia. Vaikka niissä onkin Jumalan seurakunnan jäseniä, yksikään niistä ei ole Jumalan seurakunta. Jumala ei ole perustanut niistä yhtäkään. Niihin soveltuu Jeesuksen opetus: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois" (Matt. 15:13). Jeesuksen rukoilema täydellinen yhteys ei kuitenkaan toteudu siten, että yritämme kitkeä uskonsuuntia ja kirkkokuntia pois maailmasta. Ne tulevat aina olemaan keskuudessamme tässä maailmassa. Todellinen yhteys tulee näkyväksi ainoastaan silloin, kun kitkemme ne pois itsestämme.
Siksi emme rakenna yhteyttä ylitse uskonsuunta- ja kirkkokuntarajojen, vaan ilman niitä. Meidän ei siis tule olla enää luterilaisia, katolilaisia, ortodokseja, adventisteja, metodisteja, baptisteja, helluntailaisia tai muitakaan "laisia" tai "istejä". Mitään edellä mainituista ei ollut olemassa silloin kun seurakunta perustettiin. Jumalan tahto on, että olemme vain kristittyjä,
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.