muuten ei tämä sotakiima, sodan ihanuuden palvonta ja muu sankariromantiikka Suomessa saa ansaitsemaansa surkeaa ja nöyryyttävää loppua.
"Suomalaiset ovat poliittisesti heikkolahjaista kansaa. Aivan kuten saksalaiset."
. - J. K Paasikivi
"Suomalaiset ovat poliittisesti heikkolahjaista kansaa. Aivan kuten saksalaiset."
. - J. K Paasikivi
Vastaukset 10
Vanhimmat
Venäjä on jatkuva uhka maailman rauhalle. On tullut aika hoitaa se porukalla niin ettei siitä ole enää uhkaajaksi seuraaviin satoihin vuosiin.
Mannerheim: "Olen sotinut usein ja hävinnyt aina".
Suomen sotahistoria onkin ollut pelkkää tappioiden kavalkaadia.
Päiväkäskyt
"Suomen uljaat sotilaat! Ryhdyn tähän tehtävään hetkellä, jolloin vuosisatainen vihollisemme jälleen hyökkää maahamme. Luottamus päällikköön on onnistumisen ensimmäinen ehto. Te tunnette minut ja minä tunnen Teidät ja tiedän, että jokainen Teistä on valmis täyttämään velvollisuutensa aina kuolemaan asti. Tämä sota ei ole mitään muuta kuin Vapaussotamme jatkoa ja loppunäytös. Me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta."[2]
Ensimmäinen ylipäällikön päiväkäsky presidentti Kallion nimitettyä Mannerheim puolustusvoimien ylipäälliköksi.
"Sotilaat! Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä Teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioittein, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheittein lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin."[2]
Talvisodan loputtua 14. maaliskuuta 1940.
HITLER LAITTOI SANOJA MARSKIN SUUHUN.
Sota on ihmiskunnan suurin ja kaunein keksintö.
tekee tilaa uusille sukupolville
ruokaa riittää paremmin kun ensin lahdataan miljoonia
Turhaa on aseisiin satsattu ja ei päästä "metälle"
Niin laski Marsalkan silmäluomi:
oli mustana taivas ja kusessa Suomi,
oli murtunut Kannas ja armeijan teräs,
sen sankarit metsissä käpyjä keräs.
Jo Päämajan saavutti tykkien jyly,
oli Wiborg mennyt — oo kohtalo tyly!
Ja ruoste raiskasi Kauhavan rautaa,
Suur-Suomelle kaivettiin kookasta hautaa.
Oli rinnassa pelko ja kaulassa sisu
ja Suomen leijona — naukuva kisu!
Kovin heikosti lohdutti seikka se, että
oli pullossa tilkkanen Äänisen vettä.
Että kirottu Kemppi sen tehdä tohti!
Että prikaati laukkasi Kouvolaa kohti!
Että osaakin olla niin itsepäinen
tuo parjattu sotamies venäläinen.
Otur, olycka — de' va' de' som mej hände
och de' va' bara skit som Adolf hit sände!
Vaan ei sittenkään tappio mieltäni paina:
olen taistellut usein ja hävinnyt aina.
Valan kerran hän vannoi: Miekkani tuppeen
panen vasta sitten kun viimeiseen gubbeen
on kamppailtu, kaaduttu — osa niin nätti —
vasta sitten kun vapaa on Liivi ja Lätti.
Lojui nurkassa miekkansa tupetta yhä,
Nicklén sitä jynssäili — arki tai pyhä.
Oli kartalta pyyhkäisty veljemme Eesti.
Sitä Siilasvuo tuijotti lasittuneesti.
Kerran jalosti yleni eloni kaari…
Kunpa istuisi vieläkin Kremlissä tsaari!
Vaan ei — siellä lemussa vodkan ja kaalin
punoo juoniaan Molotov — niin ja se Stalin.
Mutt' niinhän se on, ach fan och förbannat;
senhän palkaksi saat kun sä parhaasi annat,
ura katkeaa mulla nyt kasakkain peitsiin,
Kaivopuisto adjö, minä matkustan Schweiziin.
Teille Heinrichs ja Airo myös hyvästit sanon
ja kaikkia kiitän ja anteeksi anon —
pian sammuvat lieskat ja hälvenee sauhu —
älä muistele pahalla, Marokon Kauhu.
Niin Marsalkan luomi vihdoin taas nousi,
veri sininen tyynesti suolissa sousi.
Hän huokasi, hetkisen ääneti vietti:
hän jäähyväissanoja miehilleen mietti.
Hän selkänsä suoristi, käskynsä jakoi,
ja kirjuri käskyn sen koneella takoi:
"Te kuulkaa, sankarit Summan ja Kollaan,
päiväkäskyni viimeinen: Kusessa ollaan."
War is life! Everything else is waiting.
Niin se vaan on...