Kristillisen kasvatuksen uhri

Olen saanut jyrkän kristillisen kasvatuksen, pienestä pitäen, erityisesti mummoni taholta sekä muiden sukulaisteni taholta. Käynyt läpi kristilliset päiväkodit, nuorten toiminnan, rippikoulun. Lukenut raamattua joka ilta ja rukoillut. Mutta sitä todellista uskoa ei vaan löytynyt. Nuorena aikuisena erosin kirkosta. Vaikken enää usko juuri mihinkään raamatun asioihin, silti moraalikäsitys on iskostettu pysyvästi mieleeni, enkä siitä pääse eroon, vaikka haluaisin. Kasvatukseeni kuului ettei saanut edes katsoa tyttöjä kohti liian pitkään, eikä elokuvista saanut katsoa seksikohtauksia. Kaikki seksuaalinen oli täysin kiellettyä kotona. Tästä on seurauksena se että en ole koskaan oikeasti seurustellut enkä ole koskaan harrastanut oikeasti seksiä. En ole aikuisena koskaan ollut alasti naisen seurassa. Olen lähes 50v mies.

Tiedän että olisin täysin eri ihminen ilman tätä uskonnollista kasvatusta minkä sain osakseni jo hyvin pienenä. Olen ihmisenä aivan erilainen kuin uskovaiset ihmiset yleensä ovat, tai mikä se käsitys tai mielikuva uskovaisista yleensä on.

En pysty mitenkään samaistumaan tavallisiin ihmisiin, joilla ei ole uskonnollista taustaa taakkanaan. En pysty ymmärtämään heidän elämäänsä ja valintojaan.
En tiedä. Tuli mieleeni että ehkä joskus voisin jotenkin ihmeen kautta tavata naisen jolla on kristillisiä periaatteita ja moraalia, samanlainen uskonnollinen kasvatus osanaan, mutta ei kuitenkaan ole mikään tosiuskovainen, tai kuulu mihinkään lahkoon. Ehkä joku joka on lähtenyt lahkosta tai vastaavasta. En vaan jaksa uskoa tuollaiseen ihmeeseen, tai mihinkään ihmeisiin ylipäätään.